Kokemuksia sektiosta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Haluaisin kuulla kokemuksia sektiosta, ja varsinkin jos olet kokenut sekä sektion että alatiesynnytyksen.

Menikö kaikki hyvin? Kuinka kauan toipumisessa kesti? Tekisitkö sen uudestaan? Kaikki kokemukset tervetulleita!!!!!
 
Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla, kuopuksen synnytys päättyi hätäsektioon viittä vaille ponnistusvaiheessa.

Ongelmia tuli molemmilla kerroilla ja toipuminen kesti 5-6 viikkoa. Jos valinnan mahdollisuus olisi niin suosittelen kokeilemaan ensin alakautta.
 
[QUOTE="aapee";26191682]Minkälaisia ongelmia? Viime alatiesynnytyksestäni toipuminen vei n.10vk.[/QUOTE]

Ok, ymmärrän kyllä ettei uusi kokeilu houkuttele.

Ekalla kerralla sektion jälkeen seurasi sisäinen verenvuoto minkä vuoksi minut jouduttiin kiireesti leikkaamaan uudelleen. Tämän vuoksi toipuminen vei aika pitkään.

Toisella kerralla kohtu sitten repesi minkä vuoksi jouduin sektioon ja sen jälkeen sektiohaava tulehtui.
 
Mulle tehtiin suunniteltu sektio rv 40+1. Mitään ongelmia ei tullut ja toipuminen oli nopeaa (tai niin musta ainakin tuntui). Mutta en haluaisi uudelleen, jännitin tapahtumaa niin paljon, ettei mitään järkeä... :(
 
Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla, toipuminen kesti montaviikkoa eikä vauvaa painavampaa saanut nostaa pitkään aikaan, särkylääkkeitä meni paljon.
kaksi nuorempaa on syntynyt alakautta ja toipuminen on ollut nopeampaa vaikkakaan ei niin paljoa kivuttomampaa.. silti en missään tapauksessa haluaisi uudestaan sektioitavaksi.
 
Ok, ymmärrän kyllä ettei uusi kokeilu houkuttele.

Ekalla kerralla sektion jälkeen seurasi sisäinen verenvuoto minkä vuoksi minut jouduttiin kiireesti leikkaamaan uudelleen. Tämän vuoksi toipuminen vei aika pitkään.

Toisella kerralla kohtu sitten repesi minkä vuoksi jouduin sektioon ja sen jälkeen sektiohaava tulehtui.

Auts aika hurjat kokemukset :/

Kumpikaan tapa ei kovin houkuttelevalta tunnu ja päätös pitäisi tehdä :(
 
Huh mikä päätös.... käske lääkärin päättää, älä ota itse vastuuta. Molemmat oli sellaisia kokemuksia, että kun ensimmäinen päättyi hätäsektioon ja toinen tuli alakautta, meidän suunniteltu suurperhe jäi näihin kahteen.
 
Eka tavallisesti, toka sektiolla. Kaikki meni hyvin sektiossa. Söin särkylääkkeitä pari kertaa, mutta sen jälkeen en enää kokenut tarpeelliseksi. Yksi päivä meni täysin toipuessa, mutta sen jälkeen liikuin ihan normaalisti. Esikoinen oli tuolloin äidissä kiinni oleva 2v, joten kannoin häntä jonkin verran liian aikaisin ja leikkaushaava tuli araksi. Ai, tekisinkö uudestaan :D Jos raskaana olisin, niin pakkohan se olisi :D En mä tykkää leikkauksista, enkä sen puolin sairaalastakaan, mutta ei jäänyt mitään erityistä kammoa. Ihan ok. Toivuin nopeammin kuin alatiesynnytyksestä, mutta se on yksilöllistä ja mulle alatiesynntys ei ollut helppo, joten olen huono vertaamaan.
 
Kolmenlainen synnytyskokemus mulla. Eka päättyi hätäsektioon ponnistusvaiheesta. Toipuminen vei pari viikkoa. Toinen normaali alatiesynnytys, toipuminen vei pari kuukautta. Henkiset traumat vieläkin pidempään :/ Kolmas olikin suunniteltu sektio, toipuminen vajaan pari viikkoa ja kaikki meni oikein hyvin. Viikon söin särkylääkkeitä ja neljäntenä päivänä jo kotiuduttiin.
 
[QUOTE="vieras";26191634]Haluaisin kuulla kokemuksia sektiosta, ja varsinkin jos olet kokenut sekä sektion että alatiesynnytyksen.

Menikö kaikki hyvin? Kuinka kauan toipumisessa kesti? Tekisitkö sen uudestaan? Kaikki kokemukset tervetulleita!!!!![/QUOTE]

Koin avautumisvaiheen ja kiireellisen sektion, vaikka sektioon meneminen oli koko ajan tiedossa.

Kaikki meni hyvin, kai, noin teoriassa. Siis vauva voi mainiosti ja äitikin olis kursimisen jälkeen kasassa :D Valmistelut katetrinlaittoineen ja puudutuksineen oli ok. Itse leikkaus tuntui aika velmulta, niin kuin joku käsilaukkua tonkisi. Eka vuorokausi oli ihan helvetin kipeä, mutta en tiedä miten kipeä olisin ollut alateitse synnyttämisen jälkeen. Vauvan hoito oli hankalaa. Huonosti sai osastolla apua (varmaan ihan synnytystavasta riippumatta). Kotiuduin kolmen yön ja yhden itkupotkuraivarin jälkeen ("minähän en tänne enää jää!"). Aamuyöt oli tosi kipeitä ehkä viikon, joten miehen apua tarvitsin yöimetyksillä kun liikkuminen oli hiiiiiiiidasta. Mut muutoin toivuin kyllä ok, kipulääkettä käytin pari viikkoa ihan säännöllisesti ettei kipu olisi häirinnyt esim. maidontuloa. Imetyshän meillä meni sitkeistä yrityksistä huolimatta osittaisimetykseksi, kun maito ei vaan noussut niin ei noussut, en sitten tiedä oliko tässä sektiolla osaa tai arpaa. 4-5 viikkoa sitä sektiohaavaa ajatteli aina vähän liikkuessaan, sittemmin ei kiinnittänyt huomiota. Arpi oli minulle yhdentekevä, tuli entisen päälle.

Menisin uudestaan, koska vaihtoehtoja ei ole, jos meinaan lisää lapsia saada. Ulosautto oli niin tiukka että joutivat saksimaan kohtua vähän ristiin ja rastiin, ja nyt ennen seuraavaa raskautta pitää pitää vähintään 2v tauko ja käydä äippäpolilla tarkastuksessa ennen kuin saadaan "raskauslupa" (jos saadaan, koskaan ei toipumista etukäteen tiedä).

Jos saisin valita, valitsisin ehdottomasti alatiesynnytyksen. Ja olisin valinnut ekankin kohdalla, jos olisin voinut. Toki en tiedä, millainen ponnistusvaihe olisi ollut, mutta ainakin avautumisvaihe sujui ihan huomaamatta (niin, en siis oikeasti tajunnut synnytyksen olevan oikeasti käynnissä, eikä tajunnut minua hoitanut kätilökään), vaikka välillä vähän jomottelikin. Uskon, että suhteeni lapseen olisi ollut alusta pitäen läheisempi jos olisin saanut tavata hänet aiemmin kuin 4h syntymästä ja jos olisin pystynyt ensimmäisen vuorokauden aikana ajattelemaan muuta kuin kipua. MUTTA, tosiaan, ekan vuorokauden jälkeen ei moittimista!

Tarvittaessa sektio on paikallaan, ja hienoa että sekin vaihtoehto on, mutta aina jos alatiesynnytykseen on järkevä mahdollisuus niin en ymmärrä kuka haluaisi tämän reitin... heräämössä oli aika pirun yksinäistä.
 
Kaksi suunniteltua sektioo takana. Kolmas tulossa 3.5kk päästä. Leikkaukset menneet hyvin. Särkylääkkeitä söin pari vkoa. 3vkoa leikkauksien jälkeen en edes muistanut et minut on leikattu. Alusta asti tein kaiken itse, nostin sitterinkin yläkaapista alas viikko sektion jälkeen ja kiipeilin muutenkin penkeillä aina tarpeen tullen. Tuleva sektio jännittää, pelkään kuolemaa tai sitä,että joudun uudelleen sektion jälkeen leikkaussaliin. Tulehtuminenkin pelottaa koska nyt on eka kerta,että leikkaus ajoittuu kesäajalle. Mutta muuten turvallisin mielin :) tiedän,että kun on sen aika,niin luotan itseni täysin hoitohenkilökunnan hyvään huomaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja öjkvöla;26191877:
Koin avautumisvaiheen ja kiireellisen sektion, vaikka sektioon meneminen oli koko ajan tiedossa.

Kaikki meni hyvin, kai, noin teoriassa. Siis vauva voi mainiosti ja äitikin olis kursimisen jälkeen kasassa :D Valmistelut katetrinlaittoineen ja puudutuksineen oli ok. Itse leikkaus tuntui aika velmulta, niin kuin joku käsilaukkua tonkisi. Eka vuorokausi oli ihan helvetin kipeä, mutta en tiedä miten kipeä olisin ollut alateitse synnyttämisen jälkeen. Vauvan hoito oli hankalaa. Huonosti sai osastolla apua (varmaan ihan synnytystavasta riippumatta). Kotiuduin kolmen yön ja yhden itkupotkuraivarin jälkeen ("minähän en tänne enää jää!"). Aamuyöt oli tosi kipeitä ehkä viikon, joten miehen apua tarvitsin yöimetyksillä kun liikkuminen oli hiiiiiiiidasta. Mut muutoin toivuin kyllä ok, kipulääkettä käytin pari viikkoa ihan säännöllisesti ettei kipu olisi häirinnyt esim. maidontuloa. Imetyshän meillä meni sitkeistä yrityksistä huolimatta osittaisimetykseksi, kun maito ei vaan noussut niin ei noussut, en sitten tiedä oliko tässä sektiolla osaa tai arpaa. 4-5 viikkoa sitä sektiohaavaa ajatteli aina vähän liikkuessaan, sittemmin ei kiinnittänyt huomiota. Arpi oli minulle yhdentekevä, tuli entisen päälle.

Menisin uudestaan, koska vaihtoehtoja ei ole, jos meinaan lisää lapsia saada. Ulosautto oli niin tiukka että joutivat saksimaan kohtua vähän ristiin ja rastiin, ja nyt ennen seuraavaa raskautta pitää pitää vähintään 2v tauko ja käydä äippäpolilla tarkastuksessa ennen kuin saadaan "raskauslupa" (jos saadaan, koskaan ei toipumista etukäteen tiedä).

Jos saisin valita, valitsisin ehdottomasti alatiesynnytyksen. Ja olisin valinnut ekankin kohdalla, jos olisin voinut. Toki en tiedä, millainen ponnistusvaihe olisi ollut, mutta ainakin avautumisvaihe sujui ihan huomaamatta (niin, en siis oikeasti tajunnut synnytyksen olevan oikeasti käynnissä, eikä tajunnut minua hoitanut kätilökään), vaikka välillä vähän jomottelikin. Uskon, että suhteeni lapseen olisi ollut alusta pitäen läheisempi jos olisin saanut tavata hänet aiemmin kuin 4h syntymästä ja jos olisin pystynyt ensimmäisen vuorokauden aikana ajattelemaan muuta kuin kipua. MUTTA, tosiaan, ekan vuorokauden jälkeen ei moittimista!

Tarvittaessa sektio on paikallaan, ja hienoa että sekin vaihtoehto on, mutta aina jos alatiesynnytykseen on järkevä mahdollisuus niin en ymmärrä kuka haluaisi tämän reitin... heräämössä oli aika pirun yksinäistä.

Niin ja haluan lisätä, että totta kai alatiesynnytyskin voi mennä pieleen eikä kaikki sen jälkeenkään ole onnea ja autuutta, ymmärrän sen. Empatiani heille, joille toipuminen on ollut vaikeaa ja rankka kokemus on häirinnyt suhdetta vauvaan alussa!
 
2 ekaa alakautta ja kolmas suunniteltu sektio,joka synnytyksen käynnistymisen takia tehtiin kiireellisenä. Vauva reilu 7kk ja edelleen vatsa osittais tunnoton... En siis koe vieläkään toipuneeni synnytyksestä. 2 ensimmäistä olen kantanut itse salista osastolle ja ollut valmis lähtemään kotiin täysin toipuneena viimeistään seuraavana aamuna. Itse en henk.koht. enää koskaan haluaisi synnyttää sektiolla, mutta alakautta voisin kivusta huolimatta synnyttää vaikka useammankin :D Sattuuhan se avautuminen varsinkin, mutta se kipu loppuu, kun saa vauvan (ja istukan) ulos. Leikkauksessa kaikki se kipu alkaa vasta sitten...
 
mulla on takana 3 alatiesynnytystä ja 1 sektio. Kyllä se synnytyskipu on paljon kovempaa kuin kipu sektion jälkeen, siis näin ainakin mulla.
Sektion jälkeen ainut kamala kokemus oli se kun piti nousta sängystä ekan kerran, tuntui kuin olisi revennyt kahtia. Muuten toipuminen oli aika nopeaa, n.3 viikkoa söin särkylääkettä.
Jos vielä joskus raskautuisin niin sektion haluaisin.
 
mulla on takana 3 alatiesynnytystä ja 1 sektio. Kyllä se synnytyskipu on paljon kovempaa kuin kipu sektion jälkeen, siis näin ainakin mulla.
Sektion jälkeen ainut kamala kokemus oli se kun piti nousta sängystä ekan kerran, tuntui kuin olisi revennyt kahtia. Muuten toipuminen oli aika nopeaa, n.3 viikkoa söin särkylääkettä.
Jos vielä joskus raskautuisin niin sektion haluaisin.

Oliko sektio viimeisin raskaus?
 
Esikko viikolla 41 suunnitellulla sektiolla nukutuksessa, kaikki meni vallan hienosti, paraneminen nopeaa yms... Kuopus sitten tuosta sektiosta 1v 1kk kuluttua alateitse. Periaatteessa kaikki siinäkin meni hyvin, vaikkakin pitkähkö synnytys oli ja 2 asteen repeämät, mutta paraneminen hitaampaa huomattavasti.

Jos nyt pitäsis päättää, niin sekstioon päätysisin ehdottomasti, mutta nukutuksessa niinkuin ekallakin kerralla.
 
Suunniteltu pystysektio klo 10 aamulla, ei tuntunut miltään. Seuraavana päivänä puoliltapäivin kävelin n. 700 mertiä katsomaan vauvaani. Olin siellä pari tuntia ja kävellen takaisin. Ei kipuja ollenkaan. Toipuminen kävi todella nopeasti.
 
1. Kiireellinen sektio pysähtyneen alatiesynnytysyrityksen jälkeen. Toivuin tosi nopeasti
2. Alatiesynnytys imukuppi avusteinen, Toipuminen kesti reilu 3kk
3. Hätäsektio alatiesynnytysyrityksessä seuranneen kohdun repeämän ja istuikan irtoamisen jälkeen. Vauva ei selvinnyt. Sektiosta toivuin hyvin.
4. Suunniteltu sektio, Toipumiseen meni n 2 vkoa

Yhteenveto. Sektiosynnytys on parempi tapa minulle synnyttää.
 
Eka suunnitellulla sektiolla, toka alakautta, kolmas suunnitellulla sektiolla.
Ekasta sektiosta eka päivä ihan hirveä, sitten helpotti. Särkylääkkeitä söin viikon. Ainoa haitta oli se, etten voinut imettää makuullaan. Alatiesynnytys oli sellainen helvetti että sen takia kolmas syntyi sektiolla. Alatiesynnytyksestä en ole vieläkään toipunut (en henkisesti enkä fyysisesti) ja aikaa siitä jo 7 vuotta. Lääkkeitä söin 3 kk, antibiootteja 2 kk, kävelemään pystyin normaalisti 2kk jälkeen, seksiä 7 kk jälkeen, fysioterapiaa vielä vuosi synnytyksen jälkeen, jne.
Tästä viimeisimmästä sektiosta olin lääkepöllyssä ekan päivän ja sen jälkeen en tarvinnut mitään lääkkeitä. Olisin vaikka voinut lähteä maratonille saman tien. Makuulta imettäminen onnistui, haava ei särkenyt, ainoa ongelma oli muistaa ottaa rauhallisesti.
Ei varmaan tarvi sanoa, että kannatan sektiota...
 
Itellä kaksi alatiesynnytystä ja niiden välissä yksi suunniteltu sektio. Täytyy sanoa, että ite toivuin tosi nopeasti. Torstaina leikattiin, sunnuntaina siivosin jo kotona täyttä päätä ja viikkoa myöhemmin olin muksujen kanssa pulkkamäessä. Sairaalassa sai hyvät kipulääkkeet, eikä tarvinnu yhtään kärvistellä, päinvastoin tuli nuhteita, jos ei ollut pyytänyt lääkettä ja oli tullut kipuja. Jos saisin ite valita, niin oon niin mukavuuden haluinen, että sektion tahtoisin tälläkin kertaa, saati kärvistellä suppareitten kanssa tuntikausia.
 
Loistava kuulla hyviäkin kokemuksia sektiosta! En uskalla edes ajatella alatiesynnytystä kun se vaan ahdistaa ja itkettää joten pakko se on sektio valita, vaikka sekin arveluttaa ja mietityttää kovasti :(
 
Eaikoinen oli kiireellinen sektio. Kipuja ei ollut missään vaiheessa. Poika syntyi viiden aikaan illasta ja aamulla kahdeksalta kävelin suihkuun ja siitä asti hoidin ja kanniskelin vauvaa yms. Erossa vauvasta jouduin olemaan ehkä 5min leikkaussalissa kun vauva vietiin viereiseen huoneeseen lastenlääkärin tarkistettavaksi ja n.20min heräämössä. Kotiuduttiin kolmantena päivänä.

Keskimmäinen oli suunniteltu sektio. En joutunut olemaan vauvasta erossa lainkaan kun tämä mittailtiin ja putsailtiin siinä kasvojeni edessä olevalla pöydällä ja pääsi siitä heti rinnalle, heräämöön jatkettiin yhdessä miehen kanssa. Kivuton kokemus, 6h vauvan syntymän jälkeen olin jalkeilla ja siitä asti liikkeellä normaalisti. Kaksi yötä sairaalassa.

Kolmonen oli myös suunniteltu sektio. Ei tarvinut olla yhtään erossa vauvasta. Spinaalipäänsärkyä lukuunottamatta kivuton kokemus, 8h vauvan syntymän jälkeen olin taas jalkeilla. Kaksi yötä sairaalassa.
 
kaksi suunniteltua sektiota takana..molemmissa kaikki sujui hyvin. toipuminen oli nopeaa enkä särkylääkkeitäkään syönyt kun sairaalassa sen pari ensimmäistä yötä. Kotona ei enää tarvinnut. Pahin asia sektiossa oli katetrin laitto :/ yök ja se puudutus mikä tuli selkään.
 

Yhteistyössä