Kokemuksia päivähoidosta juuri vuoden ikäisellä

[taustalla]

Onko kokemuksia päivähoidosta juuri vuoden ikäiselle? Siis kirjoitelkaa vain ne, joilla lapsi aloittanut hoidon. Ei mitään että parempi kotona tai pph, koska nämä ei mahdollisia.

Ja hoitajaa kotiin, no olen saanut mitä kummallisimpia soittoja...

Eli päiväkotikokemuksia?

 

[vierailija_]

Meillä poika aloitti tarhan ja ikää oli 1.5 vuotta ja tahmeaa on vieläkin, nyt kylläkin jo syö ihan hyvin ja nukkuu mutta muiden kanssa leikkiminen on vielä pojusta outoa vaikka kotona löytyy sisaruksia. Mietinkin ettäjos ei ala sujumaan niin vetäydyn työelämästä vaikka kaikki sanovat että kyllä poika oppii. Ja hoitopaikassa on osaavat ja joustavat hoitajat, asia kiikastaa nyt jostain muusta

 

[rentunruusu]

Mulla kolme lasta joista vanhin aloitti aikanaan 1.1v ryhmäperhepäiväkodissa. Aluksi oli viikko/ kaksi pientä itkeskelyä aamuisin viedessä mutta tottui nopeasti eikä ollut esim. mitään "syömälakkoilua". Keskimmäinen aloitti saman ikäisenä päiväkodissa , osasto oli 1-3 vuotiaille. Ja hänellä kanssa meni hyvin niinkuin esikoisellakin. Kohta puoliin olen palaamassa työelämään ja kuopus silloin n.1.5v ja aloittaa samassa päiväkodissa missä keskimmäinenkin aikanaan. Esikoiselle tuo hoitopaikka tuli "vähän säkistä" sillä pääsin yllättäen töihin ja joutuivat etsimään sit hoidon parissa viikossa, mutta tyytyväinen olin paikkaan vaikka jouduimmekin ajelemaan toiselle puolelle kaupunkia. Ja keskimmäiselle hain vartavasten päiväkotipaikkaa. Tyytyväisiä ollaan oltu.

 

[Marakatti]

MEillä pojat on molemmat menny hoitoon alta vuoden vanhoina... tosin päerhepäivähoitoon mut en epäile et ei päiväkodissaki ois ihan hyvä...
Tosin meidän kulillä ei ole lähimaillakaan päiväkoteja joten se oli yksinkertaista tehdä ratksisu silloin.Ja hyvä niin koska nyt on käynyt ilmi ettei pienempi ois semmsoessa pystyny olemaankan.Nyt on ryhmiksessä jossa vie kahden lapsen paikan ongelminen

 

[taustalla]

meillä taasen liika kaukana, autottomana pph, ellei sitten paikkaa ihmeenkaupalla tule yksityiseltä.

kauhea syyllistäminen täällä jos vie pienen lapsen työn takia hoitoon. Työssäkäyvät äidit eivät sensijaan näillä palstoilla taivastele kotiäitejä. Työssäkäynti mielletään jotenkin ylellisyydeksi, jota ilman tulee hyvin toimeen. Tai sitten keinoksi ansaita etelänmatkoja.

 

[Wimma ja pamaus]

Esikoinen meni ihan isoon kaupungin päiväkotiin 1v ja 1 kk ikäisenä ja itkua oli tasan kahtena päivänä yht 10 min. Hyvin sujui siitä eteenpäinkin. Muutenkin sattuu olemaan sitä sosiaalisempaa sorttia...

Tosin tähän voin sanoa, että lapset ovat yksilöllisiä: Samaan päiväkotiin tuli kuukauden vanhempi tyttö samaan aikaan ja sitä ympärivuorokautista ikävä-itkua kesti ainakin kaksi viikkoa....

:wave:

 

[Nelthilta]

\

Työssäkäynti mielletään jotenkin ylellisyydeksi, jota ilman tulee hyvin toimeen. Tai sitten keinoksi ansaita etelänmatkoja.

Eikös se sitten sitäkin ole? Kyllä kotiäidillä vapautta on väistämättä vähemmän, kun on riippuvainen puolison tuloista. Vai elääkö joku oikeasti pelkällä kotihoidontuella?

 

[kati]

Mulla poika meni päiväkotiin 1.1 v iässä. kahtena ekana aamuna itki kun lähdin ja päivän mittään oli itkeskellyt. Sen jälkeen kaikki meni hyvin. Alusta asti ruoka ja unet maittoi hyvin. Leikkiminen oli lähinnä toisten touhujen seurailua ja toisten leikkien sotkemista. Muut lapset tykkäsivät kovin meidän vesselistä, kun hän oli niin pieni ja ottivat hyvin hänet huomioon.

 

[minä]

[/quote]

Eikös se sitten sitäkin ole? Kyllä kotiäidillä vapautta on väistämättä vähemmän, kun on riippuvainen puolison tuloista. Vai elääkö joku oikeasti pelkällä kotihoidontuella?
[/quote]

Yksinhuoltajilla ei ole miestä maksamassa.

Työ on keino elättää itsensä, ja tuilla eläminen ei ikinä. Tósin nyky-ythteiskunnassa yhä useampi on tukien varoissa vain ja ainoastaan. Tällöin onnellinen se jolla työtä. Mutta ei työ ylellisyyttä ole, jos saisi valita että hoitaako taloudellisesti turvattuna lasta kotona vai palaako työelämään vakituiseen paikkaan.

 

[taustalla]

\

Mulla poika meni päiväkotiin 1.1 v iässä. kahtena ekana aamuna itki kun lähdin ja päivän mittään oli itkeskellyt. Sen jälkeen kaikki meni hyvin. Alusta asti ruoka ja unet maittoi hyvin. Leikkiminen oli lähinnä toisten touhujen seurailua ja toisten leikkien sotkemista. Muut lapset tykkäsivät kovin meidän vesselistä, kun hän oli niin pieni ja ottivat hyvin hänet huomioon.

Tuliko mitään tapaturmia, kun ne pienet ovat vielä motorisesti kyvyttömämpiä kuin isommat ja kooltaan myös????Niitä pelkään ja paljon, ja että jääkö alakynteen...Kun niin pieni ettei vielä ymmärrä leikkejä yms.

 

[Nelthilta]

\

Tällöin onnellinen se jolla työtä.

Näinpä. Joskus sitä miettii, että kuinkahan monella "lapsen parasta" julistavalla on oikeasti vaihtoehtona työssäkäynti.

 

[taustalla]

\

\

Tällöin onnellinen se jolla työtä.

Näinpä. Joskus sitä miettii, että kuinkahan monella "lapsen parasta" julistavalla on oikeasti vaihtoehtona työssäkäynti.

Niinpä...Omasta kokemuksesta aika harvalla olisi vaihtoehtoja. Ja jos ajatellaan akateemisia, niin valmistutaan lähes kolmikympppisinä, sitten lapset ja jos jää kotiin, niin aika hankala nelikympin tienoilla töitä saada. Lapset voi toki hankkia opiskeluaikana, mutta kaikilla ei ole miestä, joka siihen suostuu, yrityksistä huolimatta!

Liitot purkautuvat yli puolilla ja mistä sitten toimeentulo? Kaikilla ei edes mies suostu "elättämään". Lisäksi tuttavapiirissä nelilapsisia perheitä, joissa nainen koko ajan kotona ja mies tekee useampaa työtä (nainen ei suostu menemään työhön) ja toisella matka-ammatissa. Eli miehet eivät lapsiaan paljoa näe. Pienten lasten isät muutenkin tekee pisintä päivää, mutta tästä ei koskaa nosteta haloota. Missä on isän asema tuolloin????vainko rahaa tuomassa kotiin. Eikö miehelle tulisi myös suoda mahdollisuutta viettää arkea, siis myös viikolla, aikaa lasten kanssa, eikä vain ns. laatuaikaa? Kai nainen voisi sen hoksata antaa vaikka mies uhrautuisi elättäjänä.

Isän asemaa pidetään tärkeänä ainoastaan silloin, jos isää "ei ole" (vrt. esim. hedelmöityshoitolaki keskustelut), arjessa siihen ei juuri kiinnitetä huomiota.

Mutta kauaksi meni keskustelut päivähoidosta. Päivähoito tosiaan suo naisille mahdollisuuden olla itsenäisiä miehestä. kai siihen ei haluat palata että anienn kotona ja mies työssä, siitä on tasa-arvo kaukana. Ei lapsen silti tarvi kärsiä...

 

[Mude74]

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta sisaren 1v aloitti päiväkodissa viime kuussa. On sairastellut ja saanut ainakin kaksi kuuria. Itkua ja levottomia öitäkin on ollut.