Kokemuksia korjausleikkauksista?

Hei

Haluaisin kuulla kokemuksianne korjausleikkauksista. Itselläni tulossa on episiotomiahaavan korjausleikkaus ja samalla ilmeisesti laskeumien korjausta.

Miten teillä nuo epparihaavat on korjattu, kokonaan auki ja ompelu uusiksi?

Entä laskeumien korjaus?

Miten toipuminen, onko yhtä kamalaa (kamalampaa?) kuin synnytyksestä toipuminen (huom siis synnytyksessä eppari, repeämiä jne eli ei siis mistään ihanasta synnytyksestä paraneminen...)

 

Hei!

Itseäni kiinnostaisi vähän sama asia kuin mitä kysyt, toivottavasti saat vastauksia!

Montako synnytystä sinulla on takana? Ja onko sinulla tarkoitus tehdä lisää lapsia vielä korjausleikkauksen jälkeen?

Itselläni on takana yksi alatiesynnytys 2007 josta tuloksena ihanan lapsen lisäksi ihan hyvin parantunut eppari, mutta myös rectocele eli peräsuolenlaskeuma, jonka olemassaolon muistan joka päivä isomman hädän yhteydessä. Repeämiä minulle ei siis tullut, mutta tuo ikävä laskeuma, joka korjataan kuulemma vasta kun lapsiluku on täynnä. Nyt olen uudestaan raskaana viikolla 29, ja mietin kovasti, uskallanko enää synnyttää alakautta, vai pitäisikö suosiolla pyytää sektio. Pelkopolikäyntiä siis odotellen.

Sitä vaan mietin, että jos tämänkin nyt alakautta synnyttäisin, ja laskeuma eikun pahenisi, tai tulisi vielä pahempia vaurioita, niin pääsisinköhän korjausleikkaukseen vaikka haluaisin mahdollisesti vielä kolmannen (ja ehkä neljännen) lapsen? Vai joutuisinko kärsimään tuhoutuneen alakerran kanssa vielä hamaan tulevaisuuteen jos lisää lapsia tahdon?

 

Hei!

Synnytys oli ensimmäiseni, mutta taipumus laskeumien synnylle on kuulemma perinnöllinen ja johtuu sidekudosten heikkoudesta, on siis sukua suonikohjuille ja peräpukamille. Eli tosiaan ihan kerrasta näitä voi saada...

Suunnitelmissa ei ole lisää lapsia, mutta toisaalta tätä ei ole minulta edes kysytty kun lähete leikkaukseen annettiin. Itse sanoin kyllä, että synnytykset oli tässä, enempää en tee, ja (yksi monista tapaamistani) lääkäri lohdutti, että ei lapsihaaveista tarvitse luopua silti. Jostain syystä ymmärsin että tarkoitti keisaileikkausta vaan en muista miksi... Jos olisin lisää lapsia saamassa en ainakaan tällä hetkellä suostuisi synnytykseen vaan vaatisin ehdottomasti sektion, sen verran kamalat henkiset ja fyysiset traumat tämä kokemus jätti.

Olen onnekas ja ollut yliopistolliseen keskussairaalan potilaana, olin aiemmin varautunut 'taistelemaan' itselleni tämän korjausleikkauksen mutta tätä suositeltiinkin ilman muuta. Tosin luulen, että isompi syy tälle on tuon epparihaavan korjaus.

Tsemppiä sinulle, minulla kanssa tuo rectoselee enemmän vaivaa ja odotan kovasti pääsyä leikkaukseen.

 

Joo niin minullekin on sanottu, että taipumus laskeumille joko on tai sitten ei. Ja siihen on sinänsä helppo uskoa, koska itse huomasin rektoseelen ensimmäiset merkit jo loppuraskaudessa. Synnytys vaan sitten pahensi sitä hieman. Nyt tämän toisen raskauden yhteydessä laskeuma tuntuu hieman taas pahentuneen, saa nähdä kuinka käy sitten kun laskettuun aikaan on enää pari viikkoa...

Olisi tosi kiva kuulla sitten leikkauksen jälkeen, että miten olet lähtenyt toipumaan, ja korjaantuiko laskeuma kokonaan? Käytetäänkö laskeuman korjauksessa "verkkoa" kun omat kudokset on todettu heikoiksi?

Näitten asioiden kanssa on kyllä todella yksin, kun perhekerhoissa ja kahviloissa äidit vaan hehkuttaa helppoa synnytystä. Ja jos itse avaa suunsa, että minulle jäi sellaisia ongelmia, niin muut vaan katselevat seinille, ja vaihtavat äkkiä puheenaihetta.

Tosi paljon tsemppiä sinulle leikkaukseen :flower: Ihanaa että pääsit sinne nopeasti ja jonottamatta! :hug:

 

Moi moi

Mä en huomannut mitään odotusaikana, itse asiassa ne musta tulivatkin vasta muutama viikko synnytyksen jälkeen ja kai osin sen epparihaavan takia eli 'mahtuivat' tulemaan...
Olin niin hermona koko hommasta kun viimeksi kävin lääkärillä etten tajunnut edes kysyä mitä leikkauksessa tullaan tekemään!! Huvitti itseäkin, olin vaan niin tyytyväinen että asialle tehdään jotain etten tajunnut kysyä mitään... Suunnittelin kyllä että soitan osastolle ja kyselen sieltä, onhan niillä hoitajillakin näistä kokemusta. Kerron sitten mitä tehtiin & miten onnistui.

Joo ei oikein helppoa ole ollut näistä kertoa muille. 'Mukavaa' että on kohtalotovereita, siis ei todellakaan kiva että kellään näitä ongelmia on mutta kyllä sitä itsensä hiukan kummajaiseksi välillä kokee kun muiden kokemukset on olleet niin ihania ja oma tosiaan ei.

Hirmu kiireellä kirjoittelen joten ehkä hieman sekavaa. Ai niin vielä piti kommentoimani että mulla oli myös jonkin verran pidätysongelmia aluksi ja uskon että sekin vaikutti tähän nopeaan aikatauluun...

 

Joo niin minullekin on sanottu, että taipumus laskeumille joko on tai sitten ei. Ja siihen on sinänsä helppo uskoa, koska itse huomasin rektoseelen ensimmäiset merkit jo loppuraskaudessa. Synnytys vaan sitten pahensi sitä hieman. Nyt tämän toisen raskauden yhteydessä laskeuma tuntuu hieman taas pahentuneen, saa nähdä kuinka käy sitten kun laskettuun aikaan on enää pari viikkoa...

Olisi tosi kiva kuulla sitten leikkauksen jälkeen, että miten olet lähtenyt toipumaan, ja korjaantuiko laskeuma kokonaan? Käytetäänkö laskeuman korjauksessa "verkkoa" kun omat kudokset on todettu heikoiksi?

Näitten asioiden kanssa on kyllä todella yksin, kun perhekerhoissa ja kahviloissa äidit vaan hehkuttaa helppoa synnytystä. Ja jos itse avaa suunsa, että minulle jäi sellaisia ongelmia, niin muut vaan katselevat seinille, ja vaihtavat äkkiä puheenaihetta.

Tosi paljon tsemppiä sinulle leikkaukseen :flower: Ihanaa että pääsit sinne nopeasti ja jonottamatta! :hug:

Apua! Voitko pliis kertoa mulle mitkä ne ennakkomerkit taipuisuudesta tohon laskeumajuttuun on?

 

MoohMooh:

Harvoin sitä heikkoa kudostyyppiä itsellään huomaa, ennen kuin laskeumavaivaa alkaa tulla. Itse osasin varautua siihen, että minulla on heikko kudostyyppi, koska sitä on ollut suvussa. Tämä on selkeästi perinnöllistä. Minun äidillä on ollut tyrä, sekä nyt 3 lapsen jälkeen kohdunlaskeuma, ja isän kaksoissiskolla on virtsarakkoa ym. nostettu verkolla jo useaan kertaan. Eli minä olen perinyt heikon kudostyypin MOLEMMILTA vanhemmilta... paska mäihä, mutta huonomminkin olisi (kai) voinut käydä...

Onneksi nämä laskeumat on kuitenkin korjattavissa, kunhan lapsiluku on täynnä. Sitä verkkoa voi "asentaa" kudosten tueksi vaikka kuinka monta kertaa, jos tarve vaatii

 

Minua kiinnostaa etenkin tuo epparin korjausleikkaus. Kuinka iso eppari sinulle tehtiin, miten pahasti repesit ja miten nuo vaivaavat? Itselläni oli esikoisesta (ainoa lapseni) todella vaikea synnytys lantio-sikiöepäsuhdan vuoksi, viime hetkillä saatiin lapsi ulos ennen kuin oltiin menossa hätäsektioon. Ja tuloksena todella pitkä ja syvä eppari sekä emättimen repeämä. Synnytyksestä on aikaa jo lähes 1v10kk, mutta edelleen eppari- ja repeämäkohdat ovat arkoja.

 

Tosi paljon tsemppiä sinulle leikkaukseen :flower: Ihanaa että pääsit sinne nopeasti ja jonottamatta! :hug:

No niin, eilen PITI olla leikkaus mutta ei se sitten niin vaan mennytkään. Imetän vielä ja koska normaali hormonitoiminta (kuukautiset) eivät ole alkaneet, limakalvot eivät ole vielä siinä kunnossa että leikkausta kannattaisi tehdä. Tämä on musta täysin järkeenkäypää ja perusteltua ja olisin ihan tyytyväinen, jos tietäisin että leikkaus tehdään jossain vaiheessa. Vann nytpä lääkäri (taas eri) sanoi että KATSOTAAN tilannetta sitten myöhemmin - onko siis tarpeen lainkaan, eli haittaako tuo laajentunut emättimen aukko! Kyllä tympii, varsinkin kun epäilen että haitaksi kelpaa sitten vaan jokin lääketieteellinen haitta eikä esim se että tuo nyt vaan todella häiritsee minua. Käyn fysioterapiassa ja käytän estrogeeniä nyt uuteen tarkastukseen asti, tilanne katsotaan sitten ja mikäli sanovat että ei tehdä, kysyn kyllä suosituksia yksityislääkäreistä jotka ainakin epparihaavan korjaisivat.

Pahoittelut hieman kiukkuisesta ja omanapaisesta viestistä, palaan sitten joskus (?) kertomaan taas... Olisi hienoa jos joku yksityisellä vastaavassa operaatiossa käynyt kommentoisi?

 

Kiva kun tulit kertomaan kuulumisia, mietinkin juuri yksi päivä, että mikähän sinun tilanne on! Juu tottahan se ilmeisesti on, että korjausleikkausta ei (valitettavasti) voi tehdä kovin aikaisin. Joutuu kärvistelemään vaivojensa kanssa niin pitkään Mut aika outo tuo sinun lääkäri, jos alkaakin nyt perumaan puheitaan!

Millä lailla nuo "alakerran" vauriot sinua tällä hetkellä vaivaavat? Eikö lääkäri usko, vai mikä?

Itsellä sellainen tilanne, että pelkopolilla olen käynyt tulevan synnytyksen (LA elokuun lopussa) vuoksi pari kertaa, ja lääkärin kanssa päätettiin, että yritän synnyttää alakautta, koska laskeumavaiva joka minulla jo on, ei tietenkään parane vaikka saisinkin sektion, mutta voi sektionkin kanssa pahentua. Uusimpien tutkimusten valossa kuulemma nimenomaan raskaus altistaa näille heikosta kudostyypistä johtuville laskeumille, ei niinkään synnytys. Toki pitkittynyt/ vaikea synnytys pahentaa asiaa, mutta normaali, hyvin mennyt alatiesynnytys ei juurikaan. Sovittiin kuitenkin, että synnytystä ei päästetä pitkittymään, vaan heti jos tulee merkkejä että vauva ei mahdu/ synnytys ei etene niin suoraan sektioon. Tämä helpotti huomattavasti, synnytys ei enää pelota niin

Korjausleikkauksestakin oli puhetta, että sen voisi tehdä n. 6kk synnytyksen jälkeen. Tekevät sen kuulemma mielellään ja on ihan helppo juttu. MUTTA jos haluan vielä lisää lapsia, he eivät suosittele korjausleikkausta ennen kuin lapsiluku on täynnä. Mutta lisäsi vielä, että jos tämä seuraava synnytys nyt kuitenkin pahentaa laskeumavaivaa niin paljon, etten pysty sen kanssa elämään, korjausleikkaus tehdään toki "lasten välissäkin". Se pitää vaan sitten tehdä uudestaan, kun lapsiluku on varmasti täynnä.

Minulle kirjattiin myös papareihin kontrolli gynelle 3kk synnytyksestä jossa joka tapauksessa tarkistetaan tilanne. Ja nyt jo määräsi sitä estrogeenivoidetta käytettäväksi kuukautisten alkamiseen asti.

Minun täti on käynyt yksityisellä jonkinlaisessa alakerran korjausleikkauksessa. Voin toki kysäistä häneltä ainakin hintapuolta.

:hug: Yritetään tsempata, ja tulehan taas kertomaan, miten homma etenee!

 

Hei Maatuska

Kiitos kannustuksesta! Olen käynyt joka kerta eri lääkärillä (ei oma valinta, mutta käytännössä isossa yliopistosairaalassa näin vaan käy) ja tosiaan ilmeisesti siksi näin eriävät mielipiteet. Kaksi edellistä lääkäriä joiden mielestä korjaus tietysti tehdään eivät ilmeisesti itse näitä operaatioita tee, mikä selittänee eri näkemykset. Nyt vastaanotolla oli kaksi lääkäriä (ajattelivat kai etten muuten usko) jotka näitä operaatioita tekevät, eli siinä mielessä tietysti uskottavaa. Sitä ihmettelen, kun lääkäri sanoi että on todella yleistä että emättimen seinämät venyvät ja jonkinlaisia laskeumia tulee, että eivätkö ihmiset sitten edes huomaa näitä vastaavia joita minulla on (jos ei välttämättömiä korjata) tai onko se tuo auki oleva eppari joka sitten aiheuttaa minulle ylimääräistä vaivaa (eli laskeumat tuntuvat sen vuoksi).

Laskeumat vaivaavat siis lähinnä tuntumalla, eivät siis satu (joskus pientä vihlontaa mutta en tiedä mistä johtuvaa), mutta muuten tunnen ne ja häiritsevät. Ja epparihaava lähinnä koska sen kautta emättimeen kulkee ilmaa tosi helposti, mikä on kovin kiusallista myös.

Mutta noi sun jutut kuulostaa nyt tosi hyviltä, hienoa että suunnitelmat on selvillä ja olette sopineet kaikesta! Tilannehan on tosi hyvä, nyt voit huoletta nauttia loppuraskaudesta : ) Jos viitsit niin kertoistko missä päin olet potilaaana (siis vaikka ihan yksärillä )? Ja tosiaan kiinnostaisi myös tätisi kokemukset tuosta yksityisellä tehdystä operaatiosta? Miksi hän ei ollut julkisella puolella potilaana, omasta tahdosta vai myös koska ei katsottu tarpeelliseksi?

Palataan taas päivittelemään ; )

 

Sovittiin kuitenkin, että synnytystä ei päästetä pitkittymään, vaan heti jos tulee merkkejä että vauva ei mahdu/ synnytys ei etene niin suoraan sektioon. Tämä helpotti huomattavasti, synnytys ei enää pelota niin

Maatuska, oliko sinun vaikeaa saada sovituksi tuollainen käytäntö synnytykseen? Siis että sektioon mennään heti, jos jotain epänormaalia tulee? Sovitteko, että imukuppia ei käytetä, vaan se on sitten suoraan sektio? Kirjasitteko asian ylös ihan papereihin?

 

Sovittiin kuitenkin, että synnytystä ei päästetä pitkittymään, vaan heti jos tulee merkkejä että vauva ei mahdu/ synnytys ei etene niin suoraan sektioon. Tämä helpotti huomattavasti, synnytys ei enää pelota niin

Maatuska, oliko sinun vaikeaa saada sovituksi tuollainen käytäntö synnytykseen? Siis että sektioon mennään heti, jos jotain epänormaalia tulee? Sovitteko, että imukuppia ei käytetä, vaan se on sitten suoraan sektio? Kirjasitteko asian ylös ihan papereihin?

Juu, sovittiin nimenomaan että MITÄÄN vippaskonsteja ei käytetä, ei imukuppia, ei epparia ei mitään, vaan jos YHTÄÄN näyttää ettei vaavi luiskahda ulos ilman ongelmia niin heti leikkuriin.

Kirjattiin kaikki ylös, varmistin sen moneen kertaan, koska ei sitä sitten kun synnyttämään menee osaa/jaksa tuskissaan vaatia oikeuksiaan. Nyt ne kaikki on siellä minun papereissa, ja olen ohjeistanut miehenkin puolustamaan minua.

Ihan helposti saatiin lääkärin kanssa tämä asia sovittua, koska kävin pelkopolilla, ja sanoin että jos ei tällainen suunnitelma käy, niin haluan sitten suoraan sektion. Ja koska lääkärit AINA vastustaa suunniteltua pelkosektiota, niin ihan mielellään tekivät kompromissin. Minä suostun yrittämään alatiesynnytystä ja lääkäri suostuu leikkaamaan jos se ei sujukaan

Mutta joo, tiedän toki, ettei mitään voi 100% varmuudella suunnitella... tulevassa synnytyksessä voi hyvistä suunnitelmista huolimatta mennä vaikka mikä vikaan, mutta ainakin ollaan nyt yritetty varautua myös pahimpaan. Katsotaan nyt miten käy

 

... jolla alatiesynnytys ei mennyt nappiin ja siitä syystä joutui myös korjausleikkaukseen.

Itse pääsin sinne jo neljä kuukautta synnytyksen jälkeen.

Alatiesynnytyksessä ponnistus vaihe pidentyi lähes tunnin mittaiseksi, tehtiin eppari ja sen lisäksi vielä repesin. Ensin korjattiin synnytyssalissa ja sitten kaksi tuntia leikkaussalissa(!)

Sain viikko synnytyksen jälkeen kovasta suihkuttelusta huolimatta hirveät tulehdukset alapäähän ja söin 3 antibiootit. Vasta jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi, ettei ollut tyytyväinen siihen miten mut oli ommeltu, kuulemma sen yhden reijän tilalla oli nyt kaksi reikää(!!)
Sen lisäksi istuminen tuntui todella ikävältä, peffa-aukon kohdalla oli pieni kipeä uloke, joka myös kirveli, pissaaminen poltti ja kirveli (siis vielä jälkitarkastuksessa), ilmavaivoja normaalia enemmän ja pierut tuntuivat kiertävän häpyhuulien kautta(!), koko ajan ikävänhajuista valkovuotoa (runsasta ja tahmeaa), joka tuntui pepussa hiekkapaperilta. Näin siis ensimmäiset neljä kuukautta ennen korjausleikkausta.

Korjausleikkaukseen pääsin vaikka vielä imetin. Piti olla pelkkä epparin korjausleikkaus, mutta jouduinkin jäämään yöksi ja sain kuulla leikkauksen jälkeen, että "nyt se näyttää siltä kuin sen pitää". Kuukaus meni ja suurin osa oireista katosi. Mutta ilmavaivat jäivät.
Leikkaava lääkäri oli sitä mieltä, että pierut eivät voineet tulla häpyhuulten välistä ja että se on korvieni välissä.

Nyt tuosta korjausleikkaukkauksesta on mennyt aikaa yli 3 vuotta ja nyt minulla on vuoden ikäinen lapsi, jonka sain suunnitellussa sektiossa.

Muuten kaikki on kunnossa paitsi ilmavaivoja vaikea pidätellä. Välillä onnistuu, mutta jos paksusuoli on vähänkään täydempi niin pierut pääsevät ulos halusin tai sitten en. Hirmu kiva kuttu!
Fysioterapeutilla kävin tarkistamassa lantiopohjalihakset, ja ne olivat ihan ok kunnossa.
Sen lisäksi osa pieruista tulee ajoittan etukautta ulos ja koska ovat haisevia, ne eivät voi olla ns. emätinpieruja ja tuo siis ei voi olla omien korvieni välissä koska miehenikin kuulee eron kummalta puolelta törähtää(!) ja kädelläkin sen voi tuntea mistä ilma kulkee.

Parilta lääkäriltä (niin yksityiseltä kuin yleiseltä) olen käynyt kysymässä mistä tuo voisi johtua - kukaan ei tunnu tietävän.

 

Että itse vaadin sektiolupauksen jo etukäteen, ennenkuin edes odotin toista lastani. Missään nimessä en halunnut riskeerata, että jo korjatut asiat hajoaisivat totaalisesti uudestaan.

Niin ja nosita korjausleikkauksen jälkeisistä ongelmista, niin edelleen pepun vieressä on jokin epämääräinen myhkyrä, joka saattaa olla peräpukama (siitä kun vuotaa hivenen verta, jos joutuu peppua pyykimään vähänkin enemmän), mutta kukaan lääkäri ei anna siihen selvää vastausta... siis onko se synnytyksen jälkeisen "korjauksen" perua vai jotain muuta...

 

Kiitos Iluvatar kun kerroit kokemuksistasi ja hienoa että pääsit korjausleikkaukseen noin aikaisin vaikka vaivaa vielä jäikin. Mun oli alussa melkeinpä mahdotonta pidätellä ilmaa ja ulostetta mutta nuo ongelmat ovat nyt kutakuinkin korjautuneet, tuntuu kyllä että ruokavaliosta saa huolehtia lopun ikää niin että vatsa toimii eikä tule kovin yllättäviä hätiä missään... Mulla näihin riitti lantionphjalihasten harjoittelu. Tuo sun ongelmasi kuulostaa näin mallikosta siltä että jossain (?) on vielä jokin ylimääräinen reikä?!

Ton epparihaavan takia mulla tuo ilma kulkee emättimessä niin paljon että esim jumppaan meno olisi ihan mahdottomuus. Onneksi en ole työssä jossa pitäisi olla kontallaan paljoa.

Kertoisitko vielä olivatko kuukautisesi alkaneet kun menit leikkaukseen? Mulla kun ei vielä ole alkaneet ja odotellaan että hormonitoiminta palautuu ja limakalvot kunnossa ennen kuin korjauksiin ryhdytään.

almaa

 

:attn:

 

Hei pitkästä aikaa. En tiedä mahtaako kukaan aiemmin ketjussa olleet enää tätä lueskella mutta tulin pikaisesti kertomaan, että leikkaus on nyt tehty. Hieman jännittää onnistuuko toipuminen nyt edelliskertaa paremmin, suihkuttelen siis usein, en istu enkä käytä siteitä vaan mahdollisimman ilmavia vaatteita. Järki lähtee jos tulehtuu taas ja haava aukeaa |O Toistaiseksi tuntuu kuitenkin hyvältä ja huomaan jo nyt miten aikaisemmat vaivat ovat paljolti hävinneet! Tsemppiä kanssakärsijöille.

 

almaa, totesiko sulla noi vaivat gynekologi vai kävitkö myös urologilla? Oon lueskellut tätä ketjua, kiva kuulla, että sait apua ja olet toipumassa!

 

Hei bud, kyllä nuo vaivat ovat gynekologin toteamia (useamman, kunyliopistosairaalassa potilaana, aina eri lääkäri). En käynyt lainkaan urologilla, mitä he siis tutkisivat tässä? Loppujen lopuksi tehtiin pelkän epparihaavan korjaus, ei laskeumakorjauksia. Takaseinä on kuulemma löysä mutta on kai kun on yli vuoden roikkunut... Jospa saisi senkin sitten kuntoon kun tuo haava joskus kunnossa.