Kokematon kolmikymppinen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja m30v
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ap: aivan varmasti löydät naisen, joka arvostaa juuri sinua. Itse arvostaisin luotettavaa kokematonta enemmän kuin jotain kokenutta naisten kaatajaa. Ole rohkea, ja juttele ihmisten (naisten) kanssa. Heti ei tarvitse olla treffeille pyytämässä, mutta sitten kun joku sopiva tulee vastaan, ei pidä turhaan arkailla. Ja jos saat joskus pakit, älä pelästy äläkä sulkeudu sen takia kuoreesi, jokaiselle (niille naisten miehillekin) käy joskus niin.
Itse aloin 25-v. seurustelemaan saman ikäisen aika kokemattoman miehen kanssa. Hän oli kuitenkin erittäin ulospäin suuntautunut, hyvällä itsetunnolla varustettu mies, joka ottaa aivan ihanasti naisensa huomioon, on romanttinen, sanoo rakastavansa jne. Eli ei se kokemattomuus aina johdu siitä, että olisi jotenkin uppiniskainen ja juro omaan napaan tuijottelija. Nyt ollaan naimisissa oltu jo vuosia ja onnellisia edelleen!
 
Ettei vaan ollut sama peräkammarinpoika?

Eikun oma kokemus 26-vuotiaasta neitsyestä. Ei hänessä miehenä ja ihmisenä ollut mitään vikaa, kiva kaveri (joskaan kemiat ei kohdanneet) ja mä tykkäsin siihen aikaan kevytsuhteista. Lähinnä sen takia, että ajattelin epätoivoisesti että kunhan tässä edetään 'sääntöjen' mukaan niin 'pääsen' naimisiin.

Mutta sängyssä. Todellakin ne jutut oli sellaisia, että sen tyypin sukupuolivalistus oli peräisin seksifilmeistä. Tunsin oloni statistiksi fantasiassa, se ei ollut kahden ihmisen kohtaaminen.

Ja kyllä, kun hän tunnusti poikuutensa, hän samalla kertoi myös että halusi 'kokeilla' muita naisia. Kiva, kiva. Oikean kanssa se sen poikuutensa menetti, koska hänellä oli kiire päästä siitä eroon ja mulle se ei merkinnyt mitään.

Vaikkakin ikää oli puoleenväliin kolmeakymmentä, niin hänellä oli monessa asioissa kasvun paikka. Ainakin siinä, että muutti vähän tapailumme jälkeen pois äitinsä luota... Ihan hyvä tyyppi hän muuten oli, en mä halua mollata. Mutta elämänkokemus (ja tällä en tarkoita holtitonta sukupuolielämää) oli aika olematon. Ihan kokemus siitä, mitä on maksaa omaa vuokraa ja täyttää omaa jääkaappia puuttui häneltä.
 
Varmasti näitä kokemattomia miehiä on moneksi...
Tunnista pari kaveriani hyvin joistakin aikaisemmista jutuista ja siitä, että pitkään yksin ollut ei osaa joustaa ja ottaa toista huomioon. Tai ehkä he siksi ovat edelleen yksin... Parisuhde ei toimi, jos huomioi vain itsensä ja sen mitä itse haluaa ja tekee aina oman päänsä mukaan. Esim. tunnen poikamiehen, joka on niin tottunut tiettyihin kaavoihin ja tekemään tiettyjä asioita tiettyyn aikaa, että ei voi muuttaa arkirutiinejaan koskaan eikä minkään asian vuoksi. Voin kuvitella, että kenenkään olisi vaikea seurustella sellaisen ihmisen kanssa. Mutta eivät kaikki kokemattomat sinkut ole tällaisia.
Itse tapasin nykyisen mieheni 25 v. enkä ollut sitä ennen oikein vakavasti seurustellut kenenkään kanssa. Oli kyllä erilaisia juttuja ja lyhyitä seurusteluja, mutta en ollut asunut kenenkään kanssa enkä esim. esitellyt ketään sukulaisille. Sain jo tuossa iässä hirveästi ihmetystä aikaiseksi, kaikki epäilivät, että en uskalla elää tai että kukaan ei kelpaa minulle. Epäiltiin myös, että en osaa olla kenenkään kanssa, koska olen jo liian itsenäinen ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nainen ----:
Itse aloin 25-v. seurustelemaan saman ikäisen aika kokemattoman miehen kanssa. Hän oli kuitenkin erittäin ulospäin suuntautunut, hyvällä itsetunnolla varustettu mies, joka ottaa aivan ihanasti naisensa huomioon, on romanttinen, sanoo rakastavansa jne. Eli ei se kokemattomuus aina johdu siitä, että olisi jotenkin uppiniskainen ja juro omaan napaan tuijottelija. Nyt ollaan naimisissa oltu jo vuosia ja onnellisia edelleen!

Onko 25-v jo ikäloppu? Sen näistä jutuista jotenkin saa kuvan.

Tiedän monia kavereita jotka panostivat tuossa iässä paljon opiskeluun ym, eikä merkittäviä naissuhteita ollut. Kuitenkin nykyään ovat ihan hyvissä suhteissa tahoillaan.

Itse aloitin ekan kerran oikeasti seurustelemaan 23-vuotiaana, samoihin aikoihin alkoi seksielämä.

En ikinä ole saanut mitään kummastelua osakseni jos asiasta on naisten kanssa puhuttu.

Osa aloittaa 13-vuotiaana, osa heistäkin toteaa, että mikä ihmeen kiire silloin oli.

Kaikki tyylillään.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Nainen ---:
Varmasti näitä kokemattomia miehiä on moneksi...
Tunnista pari kaveriani hyvin joistakin aikaisemmista jutuista ja siitä, että pitkään yksin ollut ei osaa joustaa ja ottaa toista huomioon. Tai ehkä he siksi ovat edelleen yksin... Parisuhde ei toimi, jos huomioi vain itsensä ja sen mitä itse haluaa ja tekee aina oman päänsä mukaan.

Näitä löytyy samalla lailla naisista. Koetaan ärsyttäväksi, jos pitäis ottaa toisen menemiset huomioon.
Ja sitten mietitään, kun 35 lähestyy ja lapsia pitäisi saada.

Kyllä miehetkin odottavat naiselta asioiden jakamista ja huomioonottamista. Eli en yleistäsi tätä juttua koskemaan vain miehiä.
 
Ajoin takaa juuri tuota samaa, mitä miekkonen33. Minuakin ihmetytti 24-vuotiaana, onko jotain ihmeellistä siinä, että en ole sitoutunut vielä tuossa iässä kehenkään. Ympäristön mielestä tuntui olevan. Minulle teki oikeasti hyvää saada olla ensin yksin omillani ennen sitoutumista vakavaan suhteeseen. Lähes kaikki ne ystävät, jotka ovat vakavasti seurustelleet alle tuon iän, ovat myöhemmin eronneet. Eli ehkäpä sitä vielä tuossa iässä kasvaa aikuisuuteen ja hakee itseään ja paikkaansa tässä maailmassa. Minulla oli se periaate, että sitoudun vasta sitten, kun vastaan tulee sellainen ihminen, johon oikeasti haluan sitoutua. Liian paljon seurustellaan vain sen takia, että on kiva kun on joku.
 
Miksi baarit leimataan heti jotenkin "huonojen" paikoiksi? Olemme mieheni kanssa tavanneet baarissa 4 vuotta sitten, ja siitä käynnistyi kaunis, kestävä suhde. Ei baarista ole pakko lähteä heti sänkyyn, vaan voi "vanhanaikaisesti" vaihtaa puhelinnumerot ja alkaa tapailla.

Ainakin omat tuttuni käyvät baareissa siksi, että on mukavaa olla siellä missä ihmiset liikkuvat, voi istua iltaa, kuunnella musiikkia ja ottaa tuopin tai pari. Se ei tarkoita, että heti metsästää yhden illan sänkyseuraa tai että on alkoholisti. Toki baareissa notkuu niitä lihatiskipäivystäjiäkin, mutta kokemukseni mukaan suurin osa voi olla liikkeellä ihan samalla toiveella kuin ap.kin: Kunpa sattuisi, että täällä kohtaisin jonkun kivan, ystävällisen ja kiltin ihmisen, johon haluan tutustua ja joka haluaa tutustua minuun. Tsemppiä sinulle ap, ja muillekin, jotka toivovat tapaavansa sen oikean!
 

Similar threads

Yhteistyössä