Täytyisikö vaan unohtaa...

[janna]

Käykö teille miehille usein niin, että kadutte eroa jälkeenpäin vaikka olette itse jättäneet naisen?

Oma eroni tuntuu aika käsittämättömältä. Mitään varsinaista syytä eroon ei ollut, mutta luulen että miestä alkoi ahdistamaan oma vapauden kaipuu. Tai sitten tunteita vaan ei ollut tarpeeksi.

Hän itse sanoi erotessamme minulle, että olen täydellinen nainen mutta jostain syystä hän ei vaan ole vielä täysin tajunnut sitä. Erotessamme hän myös vihjaili, että olisin se ihminen kenen kanssa hän luultavasti haluaisi joskus perheen perustaa ja jonka kanssa luonteet sopivat täydellisesti yhteen. Mies on kuitenkin jo 27, että luulisi olevan kohta jo vakiintumisenkin aika. Itse olen nuorempi, eikä siinä mielessä mitään kiirettä ole.

Ja näin jälkikäteen ajateltuna olen aika epätavallinen nainen: Jos löysin miehen pornokätköt, en suuttunut vaan halusin heti katsoa yhdessä filmejä. Autoja tykkäsin laittaa miehen kanssa, koska mielestäni on aina mukava oppia jotain uutta, asiasta kuin asiasta. Sain usein hulluja ideoita, eikä mies ikinä voinut tietää millainen ylläri kotona odotti, jos olin yksin hänen kämppäänsä jäänyt (ei mitään uudelleen sisustuksia, vaan esim. odotin seksikkäissä alusvaatteissa ja annoin eroottista hierontaa tai piilottelin vaatekaappeihin lappuja joissa luettelin hänen hyviä ominaisuuksiaan). Miehen kännykkään tilasin työpäivien piristykseksi naisten kuvia. Ja seksikin maistui päivittäin eikä se ainakaan ollut tylsää! Ehkä mies tykkäsi myös suorasukaisuudestani ja toisaalta tietynlaisesta sinisilmäisyydestä, mikä loi positiivisen asenteeni elämää kohtaan.

Alussa mies minuun rakastuikin päätä pahkaa ja oli ensimmäisenä ehdottelemassa yhteen muuttoa yms. Nyt kuitenkin kävi niin, että lopulta minä rakastin täydestä sydämestäni, mutta mies alkoi tuntumaan jotenkin erilaiselta ja ahdistuneelta. Lopulta sainkin hänestä ongittua sen tiedon, että ehkä hän ei olekaan enää 100% varma tunteistaan.

Miehen kaverit ovat sanoneet hänelle, että olet tehnyt elämäsi pahimman virheen.

Nyt olemme pitäneet yhteyttä jonkin verran. Itselleni miehestä ylipääseminen on ollut todella vaikeaa, koska tuntuu siltä, että olemme oikeita toisillemme.

Kertokaa siis miehet onko tilanne tuttu. Onko kyse sitoutumiskammosta, joka joskus menee ohi, vai pitäisikö mies unohtaa kokonaan ja etsiä uusi? Tiedän että myös hänellä on minua ikävä, varsinkin kun vapauden alkuhuuma menee ohi. Mutta voiko tästä tulla enää mitään? Pelottaa että joskus yksinäisenä hetkenä mies pyytää minua takaisin ja sitten samat ongelmat ovat taas edessä ja kohta olen taas yksin. Tuntuu vaan niin vaikealta löytää uutta miestä, sillä huonompaan ei kannata vaihtaa ja kuka voisi olla parempi kuin mies joka rakkauden takia on silmissäni täydellinen?

Ehkä tässä tilanteessa on paras kuulla miehiltä, että mitään toivoa ei tämän jutun suhteen enää ole. Samaa logiikkaa ne kaikki kuitenkin käyttää Ehkä sitä sitten osaisi mennä elämässään eteenpäin.

 

[Aulikki]

Jotenkin tuntuu siltä, että et ole ollut suhteessa oma itsesi vaan olet mielistellyt miestä. Ei miehet sellaisestakaan pidä, että kaikki on ok.
Minun mieheni on sanonut, että tykkää minusta, koska osaan olla välillä vaikeakin eli kiukuttelen ja loukkaannun jos ei vastaa viestiini. Kyllä naisen pitää olla vaikeakin, ei kaikkeen saa suostua eikä liikaa miellyttää, kivojahan nuo seksiyllätykset ovat, mutta entäpä jos miehesi olisi halunnut pitää pornojutut omana juttunaan ja piilotteli niitä siksi, en minäkään suuttuisi miehen pornopiiloista vaan antaisin hänen pitää piilonsa.
Saan raivareita mustasukkaisuudesta tai vain muutenvaan eikä ne ole miestäni haitanneetm, naureskelee vaan ettei kukaan mua minua kestäisi.
Yritä olla jatkossa luonnollisempi ja oma itsesi ja yritä laittaa kehiin vähän luonnetta. Nyt olet siis miehen kanssa kaveri, miksi ihmeessä, hyväksyt näköjään kaiken, mikset sano tai huudä miehelle, että et halua erota ja jos mies haluaa niin menettää hän sinut lopullisesti. Ei kaikkeen pidä suostua.
Varmaan miehesi katuu joskus menettämistäsi, mutta jos ei ole sinua nyt osannut arvostaa niin tuskin koskaan.

 

[cuca]

Sain viestistäsi sellaisen kuvan, että olet enemmän rakastunut rakkauteen kuin mieheesi. Kuten itse sanoit:

""kuka voisi olla parempi kuin mies joka rakkauden takia on silmissäni täydellinen?""

Ehkä miestäsi ahdistaa se, että näet hänet täydellisenä prinssinä etkä sinä ihmisenä, joka hän todellisuudessa on? Jo ihmisen perustarpeisiin kuuluu tulla hyväksytyksi omana itsenään eikä jonkin roolin vankina, ja erityisesti tämä pätee mielestäni parisuhteeseen.

 

[Lilli]

Vaikutat ns. ""hyvältä jätkältä"" ja kyllä miehet sellaisen kanssa viihtyvät esim. baarissa, biljardisalilla tai autoradalla. Tässä ei pitäisi olla mitään vikaa, jos ihan todella olet tällainen.

Naisellisuuden puute saattaa kyllä joitakin miehiä rassata pidemmän päälle. Ehkä tässäkin on käynyt niin. Sinun kanssasi on kivaa ja hauskaa noin yleensä, mutta mies-nais -polariteetit eivät oikein kohtaa. Ehkä hän kaipaa sisimmässään enemmän sellaista ""Minä uros, sinä naaras"" -suhdetta.

 

[ap]

Niin, kaikkea on vaikea saada yhteen viestiin mahtumaan... Ei kyse ole siitä, että olisin miehelle aina kiltti. Minä olin suhteessa myös se, joka suutuin ja raivostuin jos aihetta oli. Viimeisimmällä kerralla lähdin ovet paukkuen ja mies soitteli perääni kymmeniä kertoja kun kävelin usean kilometrin matkan pakkasessa kotiin vähissä vaatteissani

Ja neiti olen myös, en mikään ""jätkä"". Luettelin vaan asioita jotka ex-mieheni on maininnut pieniksi asioiksi jotka ovat saaneet minut näyttämään ainutlaatuiselta muihin naisiin verrattuna. Ehkäpä siksi kuva minusta välittyy aika vääränä omassa tekstissäni.

Huomaa kyllä miten kirjoittamalla ei ikinä voi luoda omasta tilanteestaan kuvaa, niin ettei sitä väärinymmärrettäisi Ehkä juuri sen takia tällaisella palstalla mielipiteiden kysyminen on yhtä tyhjän kanssa ainakin omien kokemuksien perusteella. Joita on hurjat 2 kappaletta. Kaikkea kun ei voi millään kertoa ja sitten onkin jo väärinymmärrysten suma valmis..

 

[ap]

""Ehkä miestäsi ahdistaa se, että näet hänet täydellisenä prinssinä etkä sinä ihmisenä, joka hän todellisuudessa on? Jo ihmisen perustarpeisiin kuuluu tulla hyväksytyksi omana itsenään eikä jonkin roolin vankina, ja erityisesti tämä pätee mielestäni parisuhteeseen.""

Cucalle voisin tähän kommentoida, että eikö ihmistä saa rakastaa juuri sellaisena kun hän on? Itseäni taas ahdistaisi se, jos toinen haluaisi minun muuttuvat. Haluaisin ainakin kumppanini silmissä olla täydellinen juuri sellaisena kun olen... Väärinymmärrys?

 

[väärinymmärryksestä]

Ei näitä Ellien jorinoita voi liian vakavasti ottaa. Olet nuori tyttönen. Tapasin ex-aviomieheni suurinpiirtein sinun ikäisenä. Samaa toivon omille lapsilleni.

Sinun ikäisenä elimme suojatummassa maailmassa. Pornolehtiä minäkin löysin entisen heilan sohvan alta ja lueskelin niitä hänelle ääneen nauraen. Nettiä ei siihen maailman aikaan ollut.

Kirjoittelu nimettömällä palstalla auttaa selventämään omia ajatuksia. Suret suhteen päättymistä. Varmasti olet mahdottoman pettynyt, surullinen ja ehkä vihainenkin.

Minäkin tein samanlaisia äkkilähtönä. Olin oikea draamaqween. Tämänkin sanan olen oppinut Ellien palstoilta.

Ikä tasoittaa. Miesten takia en viitsisi enää nostaa pikkuriikkiäkään pystyyn.

Perhe-elämä ei ole sellaista elämää kuin seurusteluvaiheen höpsöily. Korvatulehduksia, kodinhoitoa, paidan silitystä, miehen työmatkoja, tylsiä sukulaisia, kaupassa käyntiä.
Tukiverkko kannattaa pystyttää hyvissä ajoissa. Minä pärjäsin koko showsta ihan itse. Voisin julistaa itseni supersankariksi, jos tahtoisin.

Katsele elämää realistisin silmin. Parasta elämässä on arjen pienet ilot, ihan tavallinen arkinen elämä.

Elleissä harva saa paljon vastauksia vaikka ap-viesti olisi kuinka hyvä.

Jos haluat pohtia asiaa perustelliisesti, rupattele 50+ palstan väen kanssa. Siellä on monta sydämellistä varttunutta Elliä. He neuvovat sinua hellästi mieltäsi pahoittamatta.

Olen pahoillani kariutuneen suhteen takia. Jos mies rakastaa sinua oikeasti, niin kyllä hän haluaa elää sinun kanssa onnellisena elämänne loppuun asti. Olen aina uskonut prinsessasatuihin. Niissä on aina yleensä onnellinen loppu. Pidän myös saduista, joissa prinsessaa ei tarvitse pelastaa. Sellaisen sadun löysin ensimmäisen lapsemme satukirjasta, jonka onnesta läkähtyvä tuore isä osti lapselleen.

 

[ap]

Ikä varmasti antaa paljon rennomman suhtautumistavan asioihin, kun ymmärtää ettei oo sitä yhtä ainoota tapaa tehdä asioita oikein. Tai väärin. Ehkäpä neuvojen ja analysoinnin sijasta oiskin paljon virkistävämpää kuulla vaikka puutarhan hoito-ohjeita

 

[S]

Minäkin ehkä ottaisin etäisyyttä ihmiseen, joka kävelee usean kilometrin pakkasessa vähissä vaatteissa.

Raivostua saa, mutta kohtuus kaikessa.

 

[Poikatyttö]

Kuinka kauan suhteenne kesti?
Olen kuullut, että naiset ovat kuin aaltoja ja miehet ovat kuin jojoja. Eli läheisyysvaihetta seuraa etääntymisvaihe ja sitten taas läheisyysvaihe.
Kun suhde menee läheiselle tasolle, saattaa mies säikähtää tilannetta ja paeta.Hän ei näe kokonaiskuvaa ollessaan liian lähellä.
Tai jos mies ei tuntenutkaan että olet hänelle se oikea ja teki päätöksensä?

""Alussa mies minuun rakastuikin päätä pahkaa ja oli ensimmäisenä ehdottelemassa yhteen muuttoa yms. Nyt kuitenkin kävi niin, että lopulta minä rakastin täydestä sydämestäni, mutta mies alkoi tuntumaan jotenkin erilaiselta ja ahdistuneelta. Lopulta sainkin hänestä ongittua sen tiedon, että ehkä hän ei olekaan enää 100% varma tunteistaan.""

Tämä mitä sanoit, viittaa ehdottomasti siihen, että salamarakastuminen alkoi pelottaa miestä, kun se tuli todella konkreettiseksi asiaksi, ja sinäkin aloit olla yhtä kiinni miehessä.

Se on vähän kuin kunnon krapula, eli illalla ensin juodaan täysillä ja euforia kasvaa, sosiaalisuus on huipussaan. Tehdään lupauksia ja kehutaan toinen toisiaan. Paljastetaan kahden promillen humalassa omat haaveet ja unelmat, ja lauletaan nuorinvierestä paatoksella johon ei koskaan kykenisi selvinpäin.
Sitten kun aamu valkenee, tulee todellisuus.
Yhtäkkiä muistaa että kännissä tuli luvattua yhtä sun toista, avauduttua liikaa, tanssittua pöydällä jne. Kaikki jotka ovat joskus tämän kokeneet, ymmärtävät mikä morkkis voi olla.
Vertaisin sitä miehen etäisyyden kaipuuta salamarakastumisen jälkeen alkoholimorkkikseen.
Ja sehän ei tarkoita etteikö tunne olisi ollut aito ja molemminpuolinen, sillä hetkellä. Tuli vain mentyä liian syvälle mukaan, ja astuttua samalla itsensä ja omien rajojensa ulkopuolelle.
Morkkiskin aikanaan häipyy, ja huomaa että enhän minä nyt ollut yhtään sen kummempi, liian rehellinen vain. Ollapa selvinkin päin samanlainen..ehkä hillitympi. Silloin on oikean vakiintumisen aika, kun tietää kuka on ja kuka ei, mitkä lupaukset voi pitää ja mitkä on pakko laittaa kännin piikkiin.

Eli voi olla että jos et nyt ota niin vakavasti tuota asiaa, ja sanot miehelle vaikka että ok, mieti rauhassa, no hard feelings, niin ehkä hän saa päänsä järjestykseen. Ja vältä sitä että sanot liikaa hänele kuinka rakastunut ja kiinni häneen olet. Se voi häiritä miehen prosessia koska hän alkaa tuntea syyllisyyttä siitä, että on houkutellut sinut niin pitkälle, vaikka hänen kykynsä eivät kantaneetkaan. Jos hän potee liikaa syyllisyyttä, se voi estää häntä palaamasta, ja hän päättää, että ei sotke enää sinua asioihinsa, ja tuomitsee itsensä täydeksi tuuliviiriksi, joka ei ole yhdenkään naisen arvoinen.
Ehkä hän ei palaa, mutta ymmärtämällä tämän asian autat häntä ehkä elämässä eteenpäin, ilman syyllisyyttä ja katumusta.

 

[cuca]

""Väärinymmärrys?""

Jep. Pyydän, että luet edellisen viestini tarkemmin

Sitä juuri yritin sanoa, että toista pitäisi rakastaa sellaisena kuin tämä on. Se, että pidät miestäsi täydellisenä, voi olla hänelle taakka, sillä eihän kukaan ole oikeasti täydellinen. Minun arvaukseni siis oli se, että rakastat jotain idealisoitua kuvaa miehestäsi. Tämä ei tarkoita sitä, että yrittäisi muuttaa toista, vaan sitä, että kieltäytyy näkemästä toista realistisesti sellaisena kuin tämä on, vikoineen kaikkineen.

Pelkkä arvailuahan tämä on, mutta perustan teoriani siihen, että tunnistan itseni ja oman toimintani monesta kohtaa alkuperäistä kirjoitustasi. Itselläni on aina ollut (liiallista?) taipumusta romantiikkaan, ja olin alussa HYVIN rakastunut mieheeni. Moneen vuoteen nähnyt hänessä mitään vikaa. Mieheni sanoi minulle tuolloin, että häntä pelottaa se, että pidän häntä jonain satuprinssinä ja se, ettei hän pidemmän päälle voi kuitenkaan täyttää kaikkia odotuksiani. No, nyt en enää pidä häntä täydellisenä, mutta rakastan entistä enemmän.

Miten kauan muuten ehditte seurustella?

 

[unohtaa]

loppupeleis miehet haluaa perinteisen naisen. Auton korjaaminen ja liiallinen miehen ihannointi ja hemmottelu ei ole suomalaista parisuhdetta. Miehen äiti on miehen ensimmäinen nainen, sieltä se naiseus ja elämän normaalius kumpuavat.

 

[Kokemusta]

En ole ajatellut ikinä noin, mutta tutulta tuntuu. Minut kerran jätettiin täydelliseksi luulemani suhteen jälkeen. Tosin kesti vain 3kk. Näin jälkeenpäin ajateltuna kyse olisi ehkä juuri tuosta krapulajutusta...Ja minä pöljä haukuin miehen pataluhaksi ja vihasin kauan aikaa, kun paskiainen sillätavalla ""huijasi"" minut rakastumaan. Ehkä hän ei mahtanut asialle mitään.

 

[nainen30]

""Miehen kännykkään tilasin työpäivien piristykseksi naisten kuvia...""

Siis mitä?????? Tilasit siis toisten naisten kuvia miehen kännykkään ja lisäksi hänen työpäivänään.
Olet ollut liian takertuva, kyllä työt täytyy pystyä hoitamaan ilman, että kumppani on koko ajan kimpussa. Omien kuvien lähettämisen ymmärtäisin, mutta, että toisten????

Olen itse parisuhteessa tällä hetkellä ja sitä onnea on kestänyt kolmisen kuukautta, vieläkin pelkään, että suhde ei kestä vaikka mies onkin rakastunut. Siksi otan välillä etäisyyttä eli annan miehen metsästää minua uudestaan ja se on piristänyt suhdettamme. Miesten kanssa pitää pikkuisen pelata ennenkuin pappi on sanonut aamenen...

Minäkin olin muuten muutaman kuukauden meihen kanssa joka oli todella ihastunut, mutta ahdistui ja suhde kaatui, olisikohan kyse ollut silloin juuri tuosta krapulailmiöstä, hyvin kuvattu!

 

[ap]

Niin, mutta entäs kun mies itse soitteli töistä n. 10 kertaa päivässä minulle. On varmaan hirveä synti ottaa itse mieheen yhteyttä joskus työpäivän aikana

Ja ne toisten naisten kuvat oli meidän molempien mielestä hyvä läppä, mies saattoi tilata mulle jonkun bodatun hunksin kännykkään ja minä hänelle vaikka hoitsun

Ja yhdessä oltiin vähän yli vuosi.

 

[Elli]

No olisit nyt hyvä ihmnen sanonut sille miehelle ettei soittele koko ajan, että sinulla on päivisin muutakin tekemistä kuin puhua puhelimessa ja että hänen pitäisi hoitaa työnsä, etkä lähtenyt itse tuolla samalle linjalle. Ihmisen on hyvä odottaa toisen tapaamista tai puhelua, eikä olla aina heti valmiina ja saatavilla, se tylsistyttää, helppo nakki. Miehen pitää saada saalistaa.