Alkuperäinen kirjoittaja Tanja-san:
Minusta pahinta kokemattomassa on se, että jos hän on ollut pitkään yksin, niin hän ei oikein sopeudu parisuhde-elämään. Kokematon saattaa olla sellainen, että hänellä on hyvin tarkat rutiinit, rakastaa ehkä rauhaa ja hiljaisuutta, joten kun yhtäkkiä pitäisikin ottaa huomioon kumppani, hänen tarpeensa ja toiveensa, niin siitä voi tulla ongelma.
Asiaa. Itselläni on tällaisia poikamiehiä kaveripiirissä, jotka eivät jostain syystä ole seurustelleet koskaan. He toki toivovat joskus löytävän sen erikoislaatuisen, oman naisen jonakin päivänä, mutta samalla iän myötä heistä on tullut hieman "jäykkiä".
Koska he eivät ole harjoitelleet suhteessa olemista, he eivät ymmärrä esimerkiksi kompromissien tai jakamisen päälle yhtään mitään. He ovat jäykkiä, rutinoituneita, ja elämä etenee kalenterien sekä omien tarpeiden mukaan. Epäilen jos eräänkin heistä ikinä kykenevän asumaan kenenkään kanssa, koska hänelle pitää ilmoittaa vierailustakin päiviä ennen, jotta hän ehtii saneerata asuntonsa edustuskuntoon. Jos tässä määrin jo haluaa peitellä omaa asumistaan/omaa itseään ja ilmoittaa vihaavansa yllätysvieraita, miten siinä nainen pystyisi käymään ja asumaan?
He varmaan soveltuisivat kaukosuhteeseen, mutta tuskin muuhun. He ovat niin tottuneita yksinäisyyteen, että ahdistuvat jos se viedään heiltä. Samoin heillä on maneereja, joista he eivät ole valmiita tinkimään. Tällainen uppiniskaisuus, itsekkyys ja omien toiveiden/halujen korostaminen eivät anna kovinkaan hyvää pohjaa parisuhteen luomiselle.
Jos halua riittää niin kyllähän heistä osa voikin muuttua, mutta epäilen. Vanhemmiten muutokset ovat aina hankalampia. Mutta tiedän tapauksen, jossa mies vain odotti sopivaa naista, ja yli kolmikymppisenä valahti niin rakkauteen, että oli valmis muuttamaan lähes kaiken. Mutta hän olikin poikkeuksellisen joustava, ja tiedosti koko ajan, ettei sairautensa takia uskaltanut aiemmin suhteeseen, jolle hänellä oli kuitenkin tilausta.
Lopuista en usko niinkään positiiviseen muutokseen... Suhteeseen kasvetaan, ja lopulta ratkaisee omat kyvyt, oma persoonallisuus ja asennoituminen. Jos ne ovat periksiantamattomia, en sanoisi että hyvin käy.
