Koittakaa jo käsittää, että lapsi ei "valita" lahjasta ilkeyttään tai että olisi huonosti kasvatettu

Se johtuu ihan vaan siitä että hän on vasta LAPSI. Ihan samasta syystä kuin esim lapsi ei tietä ylittäessään osaa hahmottaa kunnolla etäisyyksiä jne.

On todella julmaa sanoa lapsia kiittämättömiksi jne. He kun eivät ole missään kiitollisuuden velassa. Lapsi ei ajattele kuin tätä hetkeä. Ja hänelle pitää suoda tilaisuus tuntea kaikenlaisia tunteita ilman arvostelua ja kieltämistä.

 

No ei voi yleistää, koska lapsia on ensinnäkin niin eri ikäisiä. Tietyn ikäinen lapsi kyllä jo ymmärtää hyvät käytöstavat, ja silloin lahjasta valittaminen on tosiaan vain ja ainoastaan käytöstapojen puutetta. Ja tämän voi opettaa jo hyvin pienelle. Mulla nousee karvat pystyyn kun puolustellaan kakaroiden huonoa käytöstä sillä että ne "on vaan lapsia". Lapset on fiksuja, kyllä ne vetää sua sata nolla höplästä jos annat ja vaan puolustelet niiden tekoja.

 

kyllä lapsi on musta "kiitollisuuden velassa" siinä missä aikuinenkin silloin, kun joku toinen ihminen on vartavasten hänelle lahjan ostanut. Ja se on kyllä yleistä kohteliaisuutta että lahjasta ei valiteta, olit sitten 3v tai 30v. Ja usko tai älä, mutta 3v:llekin voi opettaa että kaikista lahjoista kiitetään ja vaikka ei niin mieleen olisikaan, niin sitä ei sanota/näytetä lahjan antajalle tai välttämättä muillekaan.

 

[QUOTE="vieras";25294753]kyllä lapsi on musta "kiitollisuuden velassa" siinä missä aikuinenkin silloin, kun joku toinen ihminen on vartavasten hänelle lahjan ostanut. Ja se on kyllä yleistä kohteliaisuutta että lahjasta ei valiteta, olit sitten 3v tai 30v. Ja usko tai älä, mutta 3v:llekin voi opettaa että kaikista lahjoista kiitetään ja vaikka ei niin mieleen olisikaan, niin sitä ei sanota/näytetä lahjan antajalle tai välttämättä muillekaan.[/QUOTE]

Peesi tähän, kiitollisuus ja kohteliaisuus opitaan, tosin pieni lapsi helposti kyllä sanoo mitä ajattelee sen sijaan että ajattelisi mitä sanoo mutta isommalta sen pitäsi jo alkaa onnistua..

 

[QUOTE="vieras";25294753]kyllä lapsi on musta "kiitollisuuden velassa" siinä missä aikuinenkin silloin, kun joku toinen ihminen on vartavasten hänelle lahjan ostanut. Ja se on kyllä yleistä kohteliaisuutta että lahjasta ei valiteta, olit sitten 3v tai 30v. Ja usko tai älä, mutta 3v:llekin voi opettaa että kaikista lahjoista kiitetään ja vaikka ei niin mieleen olisikaan, niin sitä ei sanota/näytetä lahjan antajalle tai välttämättä muillekaan.[/QUOTE]
Juuri näin. Hyviin tapoihin kuuluu, että kiitetään ja sen jälkeen pidetään suu kiinni, jos ei ole lahjasta mitään hyvää sanottavaa.

 

[QUOTE="vieras";25294745]No ei voi yleistää, koska lapsia on ensinnäkin niin eri ikäisiä. Tietyn ikäinen lapsi kyllä jo ymmärtää hyvät käytöstavat, ja silloin lahjasta valittaminen on tosiaan vain ja ainoastaan käytöstapojen puutetta. Ja tämän voi opettaa jo hyvin pienelle. Mulla nousee karvat pystyyn kun puolustellaan kakaroiden huonoa käytöstä sillä että ne "on vaan lapsia". Lapset on fiksuja, kyllä ne vetää sua sata nolla höplästä jos annat ja vaan puolustelet niiden tekoja.[/QUOTE]

Mä en puolustele enkä kirjoita omista lapsistani tässä.
AIKUISEN pitäisi osata ohittaa noi lapsen kiukun hetket eikä jumittua niihin. Ja yleensä suurin osa lapsen tavoista on opittua. Miten lapsi voisi osata selviytyä vastoinkäymisistä ellei hänelle ole annettu tilaisuutta erilaisiin tunteisiin ja niiden käsittelyyn?

 

kyllä jotkut valittaa ihan siitä syystä kun ei saanut sitä mitä haluaa ja ei tykkää saamastaan tavarasta. Esim. 8-vuotias kummipoikani sanoi meidän synttärilahjasta, että "miksi ette tuoneet lelua " paketissa oli vaatetta, DVD ja pussilakanasetti.

 

Ja tuosta "kiitollisuuden velasta" se on hieman eri asia kuin lahjasta kiittäminen.

 

[QUOTE="Jonna";25294764]Mä en puolustele enkä kirjoita omista lapsistani tässä.
AIKUISEN pitäisi osata ohittaa noi lapsen kiukun hetket eikä jumittua niihin. Ja yleensä suurin osa lapsen tavoista on opittua. Miten lapsi voisi osata selviytyä vastoinkäymisistä ellei hänelle ole annettu tilaisuutta erilaisiin tunteisiin ja niiden käsittelyyn?[/QUOTE]

Mun mielestä tunteiden kokeminen ja käsittely nyt liittyy tähän asiaan juurikin niin, että lapselle opetetaan että joskus lahja ei välttämättä ole mieluinen, mutta se ei oikeuta loukkaamaan taas toisen tunteita (esim. valittamalla lahjasta), vaan lahjasta kiitetään. Lahjan antaminen ei kumminkaan koskaan ole mikään pakko, joten kenelläkään ei mielestäni ole oikeutta tölviä muiden antamia lahjoja, ei edes lapsella. Kyllä lapsenkin täytyy oppia selviytymään niistä tunteista niin, ettei käyttäydy kuin mikäkin mörrikölli jos vähän harmittaa jokin pikkuasia.

 

En ole ikinä, edes lapsena valittanut omista lahjoistani. Muistan useita ei-kivoja lahjoja, joista olen kiittänyt ja esittänyt iloista. Joitain sellaisia, mitä olen saanut ihan tarhaikäisenä.

 

^^Juuri näin. Lahjaa ei anneta pakosta joten siitä ei ole myöskään "oikeutta" valittaa. Ei kenestäkään ole kivaa antaa lahjoja jos niistä ei tykätä ja tämän kyllä pienikin lapsi ymmärtää (voi kehottaa vaikka lasta miettimään miltä hänestä itsestään tuntuisi jos hän ihan itse vaikka tekisi jonkun jutun isolla vaivalla ja lahjan saaja sanoisikin että ihan huono, tekisikö mieli enää toiste antaa sille ihmiselle mitään). Itse olen oppinut jo ihan pienenä että kaikista lahjoista kiitetään. Kotikotona oli myös sellainen systeemi että jos jokin oikein toivottu juttu jäi saamatta niin uudenvuodenlahjaksi oli mahdollista vielä toivoa yhtä esinettä (koska alennusmyynneistä sai sitten halvemmalla) joten ei ollut syytäkään murjottaa aattona jos ei ihan kaikkea toivomaansa saanutkaan.

Itse olen ollut monena aattona tosi harmissani kun olen sukulaisperheen lapsille lahjoja ostanut ja sitten lahjan saaja sanoo isoon ääneen että ihan tylsä, en mä tätä halunnut. Ei paljon huvita varsinkaan mitään kalliimpaa ostaa jos vastaanotto on tuollainen (ja siis kyllä yleensä yritän etukäteen selvittää toiveita mutta nehän noilla pienillä muuttuvat niin nopeasti että se tosi toivottu action-ukkeli voi olla aattoon mennessä ihan out).

 

Ap on varmaan näitä, joiden mielestä ilkeitä ja huonokäytöksisiä lapsia ei ole olemassakaan. Ongelmat ja huono käytös lässytetään pois ja haetaan diagnoosi sitten isompana. Eipä tarvii opettaa käytöstapoja.

 

[QUOTE="Jonna";25294764]Mä en puolustele enkä kirjoita omista lapsistani tässä.
AIKUISEN pitäisi osata ohittaa noi lapsen kiukun hetket eikä jumittua niihin. Ja yleensä suurin osa lapsen tavoista on opittua. Miten lapsi voisi osata selviytyä vastoinkäymisistä ellei hänelle ole annettu tilaisuutta erilaisiin tunteisiin ja niiden käsittelyyn?[/QUOTE]

Mutta eihän se nyt noin mene. Entäs silloin, kun lapsi hakkaa toista lasta nyrkillä naamaan, pitääkö aikuisen silloinkin vain ohittaa lasten kiukunhetket? Eikö se ole vanhempien tehtävä KASVATTAA lapsia, eikä vain kohauttaa olkapäitä ja ohittaa kaikki negatiivinen käytös.

 

[QUOTE="vieras";25294795]Mun mielestä tunteiden kokeminen ja käsittely nyt liittyy tähän asiaan juurikin niin, että lapselle opetetaan että joskus lahja ei välttämättä ole mieluinen, mutta se ei oikeuta loukkaamaan taas toisen tunteita (esim. valittamalla lahjasta), vaan lahjasta kiitetään. Lahjan antaminen ei kumminkaan koskaan ole mikään pakko, joten kenelläkään ei mielestäni ole oikeutta tölviä muiden antamia lahjoja, ei edes lapsella. Kyllä lapsenkin täytyy oppia selviytymään niistä tunteista niin, ettei käyttäydy kuin mikäkin mörrikölli jos vähän harmittaa jokin pikkuasia.[/QUOTE]

Aivan. Tuollainen tilanne on oiva mahdollisuus opettaa lasta käyttäytymään oikein. Ei ole paha jos lapsi kiukuttelee, sen sijaan on paha jos lasta ei kasvateta tilanteessa.

 

Joku ei nyt tajunnut jutun pointtia selvästikään. Miten pieniä pettymyksiä voi joku verrata siihen, että mitä jos lapsi vetää toista turpiin jne?
No ihan miten vaan, täällä netissä onkin aina vaara, että kirjoituksia ymmärretään väärin.

 

Ap on varmaan näitä, joiden mielestä ilkeitä ja huonokäytöksisiä lapsia ei ole olemassakaan. Ongelmat ja huono käytös lässytetään pois ja haetaan diagnoosi sitten isompana. Eipä tarvii opettaa käytöstapoja.

Vissiin sit näin. Olen töissä e-lasten parissa, on huostaanottoja, vanhempien päihteiden käyttöä jne.
Hieman katos rankempia tapauksia kuin sä ajattelet?

 

[QUOTE="Jonna";25295582]Vissiin sit näin. Olen töissä e-lasten parissa, on huostaanottoja, vanhempien päihteiden käyttöä jne.
Hieman katos rankempia tapauksia kuin sä ajattelet?[/QUOTE]
Ikävä kyllä niidenkin lasten pitää oppia normaalit käyttäytymistavat. Oma kurja lapsuutensa pitää vaan selättää eikä käyttää sitä tekosyynä huonolle käytökselleen. Toki huonot elämän eväät saanella lapsella kestää oma aikansa ennenkuin oppii pelaamaan yhteiskunnan säännöilllä. Mutta lahjoista valittaminen tai valittamatta jättäminen lienee kuitenkin helpoimmin opittavissa oleva asia?

 

Ikävä kyllä niidenkin lasten pitää oppia normaalit käyttäytymistavat. Oma kurja lapsuutensa pitää vaan selättää eikä käyttää sitä tekosyynä huonolle käytökselleen. Toki huonot elämän eväät saanella lapsella kestää oma aikansa ennenkuin oppii pelaamaan yhteiskunnan säännöilllä. Mutta lahjoista valittaminen tai valittamatta jättäminen lienee kuitenkin helpoimmin opittavissa oleva asia?

Sä sanoisit siis 7 veelle, että oma kurja lapsuus ( isä hypännyt katolta, äiti juoppo ) että se vaan pitää selättää?

Tai lapselle, joka ei ole syönyt kunnon ateriaa päiviin että joo ne Lapset Afrikassa kuolee nälkään, se nyt vaan pitää jaksaa!

Luulis että säkin keittis olisit jotain tajunnut tästä mutta et näköjään. Sittenhän ensi jouluna, tai muulloinkaan, älä vaan auta ketään, koska nehän on ihan ite sössineet elämänsä ja jotain olis pitänyt oppia... nehän on sentään AIKUISIA.

 

[QUOTE="Jonna";25294764]Mä en puolustele enkä kirjoita omista lapsistani tässä.
AIKUISEN pitäisi osata ohittaa noi lapsen kiukun hetket eikä jumittua niihin. Ja yleensä suurin osa lapsen tavoista on opittua. Miten lapsi voisi osata selviytyä vastoinkäymisistä ellei hänelle ole annettu tilaisuutta erilaisiin tunteisiin ja niiden käsittelyyn?[/QUOTE]

AIKUISTEN homma on opettaa nimenomaan opettaa se miten käsitellään epämieluisaa lahjaa. Sanotaan iloisesti kiitos, ja sitten suu kiinni.

Ja jos mun lahjoistani ruvettaisiin rutisemaan, niin seuraavalla kerralla ei tulisikaan yhtään mitään. Mä en ostele kiittämättömille kakaroille ainuttakaan lahjaa vaikka olisivat kuinka kummilapsia tai mitä tahansa. Jopa meidän juuri 4 täyttänyt osaa tuon edellä mainitun kiitos jne, joten se ei ole liikaa vaadittu muiltakaan. Ollaan opetettu se myös avaamaan paketit kauniisti eikä hulluna repien, sekä katsomaan jokaista lahjaa eikä vaan viskaamaan johonkin nurkkaan ennen seuraavan paketin avaamista. Sekin kun on kohteliasta lahjan antajaa kohtaan.

 

[QUOTE="Jonna";25295614]Sä sanoisit siis 7 veelle, että oma kurja lapsuus ( isä hypännyt katolta, äiti juoppo ) että se vaan pitää selättää?

Tai lapselle, joka ei ole syönyt kunnon ateriaa päiviin että joo ne Lapset Afrikassa kuolee nälkään, se nyt vaan pitää jaksaa!
[/QUOTE]

Miten tämä isän katolta hyppääminen sun muu nyt liittyy siihen että ei kiukuttele lahjoista?

 

[QUOTE="Jonna";25295614]Sä sanoisit siis 7 veelle, että oma kurja lapsuus ( isä hypännyt katolta, äiti juoppo ) että se vaan pitää selättää?

Tai lapselle, joka ei ole syönyt kunnon ateriaa päiviin että joo ne Lapset Afrikassa kuolee nälkään, se nyt vaan pitää jaksaa!

Luulis että säkin keittis olisit jotain tajunnut tästä mutta et näköjään. Sittenhän ensi jouluna, tai muulloinkaan, älä vaan auta ketään, koska nehän on ihan ite sössineet elämänsä ja jotain olis pitänyt oppia... nehän on sentään AIKUISIA.[/QUOTE]
Ei vaan mä sanon sitä 7-vuotiasta hoitavalle aikuiselle, että sen on pettynyttä lasta ohjattava kestämään pettymyksensä ja selättämään kurja lapsuutensa. Ja sillä lapsella, joka ei saa kotona ruokaa, on varmaan ympärillään muitakin aikuisia kuin vain äiti. Päiväkotien, neuvoloiden ja koulujen pitäisi mun mielestä entistä enemmän panostaa siihen, että he havaitsevat kuvaamasi kaltaiset tilanteet sekä aktiivisesti puuttuvat asiaan.

On aika ikävä kuulla sun suustasi tuota viimeistä kirjoittamaasi kappaletta Varmaan tiedät, miksi.

 

AIKUISTEN homma on opettaa nimenomaan opettaa se miten käsitellään epämieluisaa lahjaa. Sanotaan iloisesti kiitos, ja sitten suu kiinni.

Ja jos mun lahjoistani ruvettaisiin rutisemaan, niin seuraavalla kerralla ei tulisikaan yhtään mitään. Mä en ostele kiittämättömille kakaroille ainuttakaan lahjaa vaikka olisivat kuinka kummilapsia tai mitä tahansa. Jopa meidän juuri 4 täyttänyt osaa tuon edellä mainitun kiitos jne, joten se ei ole liikaa vaadittu muiltakaan. Ollaan opetettu se myös avaamaan paketit kauniisti eikä hulluna repien, sekä katsomaan jokaista lahjaa eikä vaan viskaamaan johonkin nurkkaan ennen seuraavan paketin avaamista. Sekin kun on kohteliasta lahjan antajaa kohtaan.

Joo, niin meilläkin. Mutta miten käsitellä pettymystä oikein sen jälkeen, kun se sun rakas, hyvin kasvatettu lapsesi on jo kiittänyt jne. Mutta on silti pettynyt?

 

[QUOTE="Jonna";25295614]Sä sanoisit siis 7 veelle, että oma kurja lapsuus ( isä hypännyt katolta, äiti juoppo ) että se vaan pitää selättää?

Tai lapselle, joka ei ole syönyt kunnon ateriaa päiviin että joo ne Lapset Afrikassa kuolee nälkään, se nyt vaan pitää jaksaa!

Luulis että säkin keittis olisit jotain tajunnut tästä mutta et näköjään. Sittenhän ensi jouluna, tai muulloinkaan, älä vaan auta ketään, koska nehän on ihan ite sössineet elämänsä ja jotain olis pitänyt oppia... nehän on sentään AIKUISIA.[/QUOTE]

Lapsen omaksi parhaaksi omat vaikeudet tulee selättää eikä jäädä märehtimään niitä vuosiksi ja tällä tavoin pilata oma tulevaisuutensa. Aikaa se vie, mutta ongelmista voi selvitä ja saada paremman elämän.

 

Ei vaan mä sanon sitä 7-vuotiasta hoitavalle aikuiselle, että sen on pettynyttä lasta ohjattava kestämään pettymyksensä ja selättämään kurja lapsuutensa. Ja sillä lapsella, joka ei saa kotona ruokaa, on varmaan ympärillään muitakin aikuisia kuin vain äiti. Päiväkotien, neuvoloiden ja koulujen pitäisi mun mielestä entistä enemmän panostaa siihen, että he havaitsevat kuvaamasi kaltaiset tilanteet sekä aktiivisesti puuttuvat asiaan.

On aika ikävä kuulla sun suustasi tuota viimeistä kirjoittamaasi kappaletta Varmaan tiedät, miksi.

Joo, tiedän. Mä olen äiti joka on pilannut raha-asiansa.
Mutta se ei liity siihen mitä aiemmin kirjoitin. Ja muuten, on paljon lapsia, joilla ei ole ketään välittämässä. Vanhemmat voi vedättää sitä neuvolaa, koulua jne. Olen tavannut kyseisiä lapsia ikävä kyllä.

 

[QUOTE="Jonna";25295643]Joo, niin meilläkin. Mutta miten käsitellä pettymystä oikein sen jälkeen, kun se sun rakas, hyvin kasvatettu lapsesi on jo kiittänyt jne. Mutta on silti pettynyt?[/QUOTE]

Sitten etsitään positiivista niistä muista lahjoista, huomataan että nekin ovat kivoja. Leikitään yhdessä sillä lelulla tai pelillä, kokeillaan ehkä vaatetta päälle ja huomataan että sehän onkin hieno, mukava päällä tms. Eikä jäädä rypemään itsesääliin,.

Lisään vielä että meillä on opetettu myös että kaikkea ei voi saada. Jos nyt on joku ihan must juttu mitä lapsi on toivonut pitkään ja hartaasti, niin sitten hommaamme sellaisen itse lahjaksi, sikäli kun katson sen lapselle sopivaksi. En siis sälytä kummien tai muiden kontolle tuollaisia. He saavat ostaa justiinsa sitä mitä haluavat, vinkkejä toki annan kysyttäessä.