Koiraongelmia!

Olen ihan neuvoton!

Olemme 30-40 vuotias pariskunta ja yhteinen lapsi 5 kk. Asumme rivitalossa miehen 5-v. beaglen kanssa (joka erittäin isokokoinen, lähes ajokoira ja hyvin omapäinen) ja minun 7-v russelin kanssa. Molemmat koirat leikkaamattomia uroksia. Yhteisasumista on 9 kk takana ja aluksi tuntui siltä, että koirat eivät koskaan tule toisiaan hyväksymään. Russeli täytyi pitää suurimman osan päivästä portin takana, mutta pikkuhiljaa tapahtui edistystä...

No tilanne on nyt se, että russeli, joka on ollut aina ainokainen (beaglellä ollu tähän asti aina koirakaveri, edellinen kuoli) terrorisoi koko taloutta. Sillä lylläkin todettiin ennen yhteenmuuttoamme epämuodotunut lannenikama, joka aiheuttaa kipua. Särkylääkekuurilla aina silloin tällöin on, ontuu hieman, mutta koskaan ei esim. valita ääneen tai nuole jalkaansa.
Aikaisemmin hiljaisesta russelista on tullut kokopäiväinen räksyttäjä, joka haukkuu kun kuulee ääniä tai näkee ikkunasta, jonkun kulkevan asunnon ohitse. Tuntuu ettei mikään ojennus tai komennus tähän auta.
Lisäksi murisee jatkuvasti beaglelle, kun tämä kulkee hänen ohitseen. Russeli on lähes koko päivän minun ja vauvan lähellä. Vahtii kovasti.

Koirat ottavat silloin tällöin yhteen. Tämä näyttää kokoerosta johtuen aivan hirvittävältä. Eivät tappele ihan tappomeiningillä, mutta väliin on pakko mennä jonkin kättäpidemmän kanssa. Yleensä yhteenotto sattuu minun ollessa yksin kotona vauvan kanssa. Tähän mennessä koirat eivät ole vahingoittaneet toisiaan.

Vauvaa kohtaa ovat erittäin ystävällisiä. Mutta minua niin pelottaa, että joskus joku päivä vauvan ollessa lattialla koirat alkavat tappelemaan ja eivät silloin kuule eivätkä näe mitään muuta ja juoksevat vauvan yli tai vahingossa purevat tätä! Lisäksi jatkuva räksytys ja painostava ilmapiiri stressaa meitä kaikkia.

Russeliin kokeiltiin antitestosteronipiikki, josta ei ollut murinaan apua. Lisäksi minun on erittäin vaikea ajatella koiran uudelleensijoittamista, koska kyseessä kuitenkin vaivainen koira, jonka tila voi paheta milloin tahansa, eikä tule muiden koirien kanssa ollenkaan toimeen, eikä ole koskaan ollut päivääkään kenelläkään hoidossa. Beagle ei talosta lähde eikä sitä leikata, koska metsästyskoira on.

Omat vanhempani inhoavat koiria ja lapsuudenperheessä allergiaa on. He eivät voi ymmärtää, miten tärkeä koira voi olla. Tietysti minäkin järki-ihmisenä asetan vauvan etusijalle, mutta ei sitä niinkään voi ajatella kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeen, että se on "vain" koira.. Vanhempani jankuttavat jatkuvasti koirani lopettamista, joka taas on sitten omia eettisiä arvoja vastaan, kun kyseessä ei ole kuolemansairas koira ja jokin pomottamisongelma tämä on..

Jotenkin sitä vain haluaisi sellaisen objektiivisen näkökannan asiaan, kun itse ajattelee tätä tilannetta päivästä toiseen ja pelkää sitä pahinta, että vauvalle sattuu jotain..ja toiset pelottelevat sillä jatkuvasti.

Anteeksi, että jankkaan ja jos olet jaksanut lukea tähän asti, niin olisiko sinulla, mitään hyvää ideaa, millä minä saisin tuota pikkukoiraa jotenkin autettua? Ja meidän perhe-elämää rauhoitettua ?

 

Minä jättäisin russelin joksikin aikaa täysin huomiotta. Siis täysin eleettömästi ruokakuppi eteen samoin ulkoilutukset täysin eleettömästi. Vaikka koira kuinka yrittäisi hakea huomiota, niin ole kuin sitä ei olisikaan. Monilla koirilla tämä tehoaa ongelmakäyttäytymiseen. Jonkin ajan kuluttua voit rueta antamaan russelille huomiota omasta aloitteestasi, kutsut sen luokse ja silittelet ja leikit vähän ja tuon huomion on myös loputtava sinun aloitteesta.
Mitä sulla on tapana tehdä kun koirat tappelee? Meilläkin oli uroksilla ennen rähinöintiä ja kun sain ne erilleen, ajoin nuoremman tosi vihaisesti pois ja vanhempaa silitin hillitysti ja näytin nuoremmalle selväsi, että vanhempi on pomo. Näin meillä selvittiin tappeluista ja nyt jos vähänkin tulee rähistelyä, niin se loppuu heti kun korotan ääntäni.

 

Hei! Jos on mahdollista,niin koitappa lukea kirja kuuntelen koiraani kirjottaja Jan Fennel... meillä tämä auttoi ymmärtämään paremmin koiria ja niiden käytöstä... Mä kirjotan tähän osan kansi tekstistä...

Jan Fennelin koulutusopit lähtevät liikkeelle perustotuudesta, jonka ihminen unohtaa kovin helposti koirien kanssa touhutessaan: koirat eivät ole pieniä ihmisiä, vaan koiria. Siksi niiden kanssa on kommunikoitava kuin koirien. Fennelin koiraopit noudattavatkin koiran alkuperäisen ympäristön sääntöjä,susilauman käyttäytymistä.Niitä soveltamalla ihminen voi kertoa koiran kannalta ymmärrettävällä tavalla,mitä koiralta odotetaan.Vaikka koiranomistaja kuinka saattaisi olla eri mieltä,koira ei nimittäin kykene ymmärtämään ihmisen puhetta. Ja kun koulutus tapahtuu koirien tavalla,tulokset ovat nopeita ja yhteiselo ihmisen kanssa sujuvaa sekä antoisaa.Fennell kertoo vallankumouksellisesta menetelmäästään selkeällä kielellä ja käytännön esimerkkien kautta.

Meillä tosiaan auttoi ja varsinkin nykyään kun omistamme kans kaksi koiraa,ne ovat kylläkin uros ja narttu mutta tappeluita meilläkin tulee aina välillä.. Ja pomo suhteet täytyy olla kunnossa varsinkin nyt kun on vauva tulossa... Ymmärrän tilannettasi hyvin koska ajatus siitä että jouduttaisiin luopumaan jommasta kummasta koirasta on ihan kauhee koska ne on meidän perhe ja kuuluvat siihen.. Toivotaan että molemmilla asiat menee hyvin,eli teillä ilmapiiri parantuis ja meillä taasen ettei vauvan tulo pistäis ihan koirien pasmoja sekaisin... =)

 

\

Minä jättäisin russelin joksikin aikaa täysin huomiotta. Siis täysin eleettömästi ruokakuppi eteen samoin ulkoilutukset täysin eleettömästi. Vaikka koira kuinka yrittäisi hakea huomiota, niin ole kuin sitä ei olisikaan. Monilla koirilla tämä tehoaa ongelmakäyttäytymiseen. Jonkin ajan kuluttua voit rueta antamaan russelille huomiota omasta aloitteestasi, kutsut sen luokse ja silittelet ja leikit vähän ja tuon huomion on myös loputtava sinun aloitteesta.
Mitä sulla on tapana tehdä kun koirat tappelee? Meilläkin oli uroksilla ennen rähinöintiä ja kun sain ne erilleen, ajoin nuoremman tosi vihaisesti pois ja vanhempaa silitin hillitysti ja näytin nuoremmalle selväsi, että vanhempi on pomo. Näin meillä selvittiin tappeluista ja nyt jos vähänkin tulee rähistelyä, niin se loppuu heti kun korotan ääntäni.

Juuri näin siinä kirjassa neuvotaan tekemään eli koira huomiotta ja omasta alotteesta otetaan vasta kontaktia!! Olisinpa osannut sanoa sen yhtä lyhyesti...hih

 

Moi!

Ja kiitos vastauksestasi. Autoit minua jo heti, sillä olen taatusti tehnyt vakavan virheen! Tajusin sen nyt. Russeli on siis vanhempi koira ja yrittää pomottaa beagleä, joka ei ihan kunnolla ole alistunut, yrittää toki väistellä terrieriä. Mutta minun tai meidän tekemä virhe on se, että kun koirat tappelee, niin menen joko pyyhkeen tai lattiaharjan kanssa väliin, kun russeli niin pieni, että siitä vaikea saada kiinni ja pelottaa, että koira puree. Olen ottanut ja mieheni myös russelin irti beaglestä ja siinä vaiheessa beagle yrittää tulla päälle ja russeli ollaan laitettu pihalle jäähtymään tai vaatehuoneeseen, jolloin beagle on jäänyt huoneistoon. Eli olen vienyt siis pomokoiralta valtaa pois ja näin on jäänyt epävarmuus koirille, kumpi se pomo oikeasti ja loppujen lopulta on, näinkö on?

Jos jättäisin siis russelin vaille huomiota, ennen lastahan on ollut siis silmäteräni aioani, niin antaisinko sen haukkua räksyttää? Sillä nyt kun se haukkuu, komennan, että "hiljaa", tällä ei kyllä teho, mutta säntää vauhdilla luokseni ja räksyttää edelleen. Nyt tajuan myös palkitseeni haukkumisesta, kun joskus räksytykseen kyllästyneenä, kun haukkui jotain ääntä ulkoa, laskin sen pihalle katsomaan. Palkinto?

Beaglen kanssa ei sinänsä ongelmaa, onhan se vouhko, etenkin ruoka-aikaan, mutta melkoisen äänetön muuten. Alkuun minulla ja sillä oli tahtojen taistelu siitä ettei saa nukkua sängyssä ja sohvalla ja viimein se antoi periksi, vaikka muutaman kerran hampaitakin minulle näytti.

Myönnän kyllä, että olen vähän lepsu ollut tuon russelin kanssa aina, mutta kulkee nätisti ilman hihnaa, tulee luokse, odottaa ja pysyy siellä, minne käsketään, että ihan kuriton ei ole ollut koskaan. Mutta nyt on..

En osaa olla sellainen makupalalla kouluttaja, joten sinun neuvosi jo heti alkuun tuntuisi minullekin sopivilta..

 

Siis kiitokset JaneDoelle ja Rikseväkin ennätti samaa neuvoa peesaten!

 

Hyviä neuvoja edellisiltä vastaajilta. Koska teillä tuntuu olevan monenlaista ongelmaa jotka voivat johtua ihan muusta miltä päällepäin näyttää, ehdottaisin koiraterapeuttia. Suurissa kaupungeissa ainakin niiden palveluita on saatavilla ja tiedän omasta ja tuttujne kokemuksista että todella osaavat auttaa! Saat tietoa koirasi ajatuksista ja siitä miksi se käyttäytyy tietyllä tavalla. Saat opastusta itse koulutuksessa ja hyviä neuvoja kotiin. Lisäksi terapeutille saa yleensä soittaa ja kirjoittaa aina kun ongelmia ilmenee.

Koulutusohjeita on nykyään niin monenlaisia, että mun mielestä on hyvä ottaa yhteys ammattilaiseen varsinkin kun teillä on vaarassa sekä kaksi koiraa että vauva, ja toki myös te omistajina kun menette tappeluihin väliin. Lisäksi kun koiralla vielä todennäköisesti on kipuja.

Eläinlääkäriltä kannattaa myös kysyä kipupiikkiä jatkuvan särkylääkkeiden syönnin sijaan. Tai jos olis pysyvämpiä hoitomuotoja? Koira ei kuitenkaan terrieriksi ole kuin elämänsä puolivälissä vasta. Käsittääkseni myös koirahierojat ja oliko ne nt vyöhyketerapeutit vai mitkä, niin pystyvät hyvi auttamaan koiraa ko. tilanteissa pääsemään kivusta.

Mun mielestä mysö russelin kastrointi ihan ehdoton!! Parhaassa tapauksessa toki myös beaglen.

Toivottavatsi saatte hommat selviksi! =)

 

ja voit vahvistaa sitä russelin pomoutta siis beaglea kohtaan, myös antamalla ruuan russelille ensin, päästämällä sen ensin ovista jne, jne.. Sikäli mikäli russeli on se pomo varmasti.

Tuossa voi olla sekin kohta edessä, että beagle huomaa että russeli on jotenkin vaivainen (sairas, kipeä)ja yrittää ihan tosissaan ottaa itselleen pomon aseman. Varsinkin jos kokoero on kovin iso ja kummatkin ovat luonteeltaan dominoivia ja vahvaluonteisia, eli eivät anna helpolla periksi.
En usko että russeli luovuttaa helposti paikkaansa beaglelle ja tuollaisessa tilanteessa voi olla edessä isokin tappelu.

Tilannetta näkemättä suosittelisin myöskin ottamaan yhteyttä koiraterapeuttiin. Tulevat kotiin katsastamaan ulkopuolisen silmin tilanteen ja antavat siihen sopivat ohjeet.

Yleensähän koirien vanhetessa johtajuus saattaa mennä uusiksi, eli nuorempi ottaa vanhemman paikan, kun tämä ei ole enää kykeneväinen johtajaksi.

 

Minä kannatan myös tuota koiraterapeutin apua, ulkopuolinen ammatti-ihminen tosiaan näkee paljon sellaista mitä itse ei huomaa. Samoin russelin kastrointi varmasti kannattaisi. Samoin beaglen jos ei aiota jalostukseen käyttää. Sitä en sit tiiä kuinka vaikuttaa metsästysviettiin mut sehän kannattaa varmistaa asiantuntijoilta. Muutoin yhteiselo on tasaisempaa leikattujen kesken.
Vanhemman koiran johtajuutta meillä vahvistetaan juur sillä, että se saa kaiken ekana; ruuan, makupalat, huomion, kulkee ovista ja menee autoon ensin jne... Ja kun tappelu tulee niin itse saavat setviä tilanteen ellei se todella näytä muuttuvan pahaksi.
Toisaalta kuulostaa siltä että russeli on hieman lellitty tapaus joka on nyt sekä mustasukkainen mutta myös energisenä rotuna turhautunut. Myös siksi se saattaa harrastaa räksyttämistä. Voithan kokeilla sille myös haukunestopantaa jos meinaa naapurit hermostua. Mutta sekin on vain apuväline, se ongelman ratkominen lähtee kuitenkin koulutuksesta.

 

\

ja voit vahvistaa sitä russelin pomoutta siis beaglea kohtaan, myös antamalla ruuan russelille ensin, päästämällä sen ensin ovista jne, jne.. Sikäli mikäli russeli on se pomo varmasti.

Tuossa voi olla sekin kohta edessä, että beagle huomaa että russeli on jotenkin vaivainen (sairas, kipeä)ja yrittää ihan tosissaan ottaa itselleen pomon aseman. Varsinkin jos kokoero on kovin iso ja kummatkin ovat luonteeltaan dominoivia ja vahvaluonteisia, eli eivät anna helpolla periksi.
En usko että russeli luovuttaa helposti paikkaansa beaglelle ja tuollaisessa tilanteessa voi olla edessä isokin tappelu.

Tilannetta näkemättä suosittelisin myöskin ottamaan yhteyttä koiraterapeuttiin. Tulevat kotiin katsastamaan ulkopuolisen silmin tilanteen ja antavat siihen sopivat ohjeet.

Yleensähän koirien vanhetessa johtajuus saattaa mennä uusiksi, eli nuorempi ottaa vanhemman paikan, kun tämä ei ole enää kykeneväinen johtajaksi.

Tässä on itua.
Kokisin tärkeäksi juuri tuon russelin pomouden vahvistamista juuri siten että sille annetaan ensimmäiseksi ruoka jne.

 

\

ja voit vahvistaa sitä russelin pomoutta siis beaglea kohtaan, myös antamalla ruuan russelille ensin, päästämällä sen ensin ovista jne, jne.. Sikäli mikäli russeli on se pomo varmasti.

Tuossa voi olla sekin kohta edessä, että beagle huomaa että russeli on jotenkin vaivainen (sairas, kipeä)ja yrittää ihan tosissaan ottaa itselleen pomon aseman. Varsinkin jos kokoero on kovin iso ja kummatkin ovat luonteeltaan dominoivia ja vahvaluonteisia, eli eivät anna helpolla periksi.
En usko että russeli luovuttaa helposti paikkaansa beaglelle ja tuollaisessa tilanteessa voi olla edessä isokin tappelu.

Tilannetta näkemättä suosittelisin myöskin ottamaan yhteyttä koiraterapeuttiin. Tulevat kotiin katsastamaan ulkopuolisen silmin tilanteen ja antavat siihen sopivat ohjeet.

Yleensähän koirien vanhetessa johtajuus saattaa mennä uusiksi, eli nuorempi ottaa vanhemman paikan, kun tämä ei ole enää kykeneväinen johtajaksi.

Aivan,koirat ovat "julmia",jos nyt niin voi sanoa, ja sorsivat sairaampia yksilöitä.Kuten myös koira jolla on kipuja saattaa pistää jossain vaiheessa rähinäksi vaikka olisi normaalisti kuinka lutunen ja lempeä.Aikamoista sopeutumista koiriltanne kyllä vaaditaan+kaksi kastroimatonta urosta.Mutta:hae rohkeasti apua