Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kaikki kävi niin nopeasti ettei isä ehtinyt reagoida. Oli ehkä just silloin ottamassa lelua vauvalle korista. Heti kyllä torui koiraa ja otti vauvan tarkastettavaksi syliin. Koira tajusi että teki väärin, meni omaan nurkkaansa häntä koipien välissä.
Hitto että mä säikähdin. En vaan millään haluaisi luopua koirasta koska se on kuin mun toinen lapseni. Just vasta pari kuukautta sitten vanhempi koirani kuoli sairauden takia ja nyt olisi edessä toisesta luopuminen... vaikeeta on mutta ymmärrän että tästä eteenpäin pitää olla aina TOSI varuillaan! Ja silti voi sattua jotain pahaa. Tätä pitää miettiä tarkkaan.
Ensinnäkin *iso voima hali* :hug: Tiedän tuon tilanteen, koska meillä kävi samantyylisesti. Tosin koiralla oli pahat kivut, enkä ymmärtänyt sitä lopettaa ajoissa...
Koira ei ole kaikinpuolin terve, jos puree maassa makaavaa lasta noin. Tiedät sen varmaan itsekin, mutta et vaan halua sitä tuolta shokin keskeltä huomata. Jos koira olisi osunut muutaman sentin sivulle, sinulla voisi olla nyt toisesta silmästä sokea lapsi, pahassa lykyssä aivovammainen lapsi, jos hammas olisi mennyt silmämunan läheltä aivoihin.. Onnesta ei käynyt tuon vakavammin.
Mää neuvon sua. Vie koira piikille. Älä laita edes kiertoon, koska jos noinkin pientä lasta edes uskaltaa mennä puremaan, voi joku päivä tehdä sen ihan kenelle tahansa muulle. Nyt kun koira puri ekaa kertaa täysin "puun takaa" päästää sut omistajana helpolla. Jos puree´toista kertaa, voit joutua todella pahasti vastuuseen siitä, koska sinä _tiesit_ että koira voi purra. Et ikinä antaisin anteeksi itsellesi, jos et koiraa nyt lopeta, ja se menee ja puree kerrankin vielä lastasi tai naapurin lasta. Se, että siirrät vastuun vaan toiselle, ei poista sun omatunnon kolkutusta, kun laitat noinkin _vaarallisen_ koiran kiertoon.
Itselleni on järjettömän paha paikka lopettaa koira tuohon tilanteeseen, mutta niin vain vein sen piikille (oli kyllä hyvin paha lonkkavika, sai vahvaa kortisoonipiikkejä kipuihinsa, joten oli sillain helppo). Mutta tiesin sillä silmän räpäyksessä, kun kävi lapseemme kiinni, että oli viimeinen teko koiralle. Vein sen n. viikon pohdinnan jälkeen herkkuluumaille. Tiedän, että päätökseni oli oikea.
*muoks* ja minäkin pidin koiraani ajatuksissani lapsen asemassa (toki selkeä hierarkia ja lauman paikka koiralla oli). Punnitsin vain oman lapsen ja koiran välillä ja kyllä se oma lapsi voitti.