Koira puri meidän puolivuotiasta päästä...

[jybis harmaana]

lapsi ainakin lääkäriin ja mieti itse oletko valmis ottamaan riskin että koira puree uudelleen ja mahdolisesti tappaa lapsen..eikä välttämättä omaasi vaan jonkun toisen?
itse olen käynyt todella lähellä kuolemaa koiranpureman johdosta..enkä ollut todellakaan ensimmäinen jota koira puri.
Koiran tie loppui onneksi siihen paikkaan mutta itse kärsin jo 11.vuotta pureman jälkeen.eikä ollut mikään pikku näykkäisy.(koira oli siis todistettavasti mielenvikainen)

 

[mä]

Okei... Kirjoitit, että koira vain puolustautuu eikä siis ole paha tai luonnevikainen. Tämä selitys varmaan auttaa, kun koira joku kertaa puree lasta hengenvaarallisesti? Minusta samassa talossa asuminen ei onnistu, jos lapsi ja koira pitää pitää koko ajan eri huoneissa tai silmä tarkkana kytätä mitä koira tekee. Ja vaikeammaksi se vain menee kun lapsi lähtee liikkeelle..

 

[sini]

Mites se lapsi, käytettiinkö sitä lääkärissä??

 

[PipariSuu]

Meillä pieni koira, cair terrierri. Mun vauva. Koirani oli tottunut nukkumaan sängyssä, sohvalla sylissäni. Sehän oli mun eka vauva. Esikoinen syntyi oli koirani 5,5 vuotias arvokas rouva. Kovasti innokkaasti seurasi ja "vahti" vauvaa. Samoin kuin Kaunotar leffassa. Eräänä päivänä vauva oli sängyssä ja samoin koira. Vauva sen verran potki/pääsi liikkumaan että osui koiraa karvoihin. Koira murisi ja oli vihainen vauvalle. Tuon kuulin, en nähnyt, sillä istuin selin noihin. Siinä silmän räpäyksessä kun kuulin murinan käännyin ja koira sai kyytiä ja arestia. Mieleenikään ei tullut että pitäis koira lopettaa tai siitä luopua!

Seuraavan kerran esikoinen oli lattialla ja koira myös makoili matolla. Esikoinen ryömi ja tarrassi kaksin käsin ja repäsi karvoja. Koira murisi ja en ihan varma ole ottiko kiinnikin ihan pikkasen. Koira kyllä tiesi että väärin teki. Luimistellen katosi paikalta ja oli nolona lopun päivän. En edes ajatellut lopettavani koiraa.

Mitään ongelmaa ei ole ollut koiran kanssa. Koiramme tietää missä hänen paikkansa on. Ei se kummallakaan kerralla vihaisuuttaan murissut, vaan lähinnä säikahdyksestä. Sitä kuinka monta kertaa leikkiessä tuo koira on lapsiemme sormia maisellut en edes tiedä. Koira voi innostua ja tajuaa tilanteen väärin tai siis omalla tavallaan.

Esim. Normaalisti ihminen hymyilee koiralle ja antaa käden nuuhkittavaksi kun eka kerran tapaa, eikö? Tädilläni on koira joka kuuro, jos tuota koiraa tervehtii hymyilleen ja kättä ojentaen voi aika varmasti sanoa hyvästit sormilleen.

Tarkoitan,e ttä koira on saattanut jotenkin tajuta lattialle leikkimisen väärin. Tai jos se onkin niin että vauva kierähtänyt koiran viereen koiran ollessa puol unessa, koira havahtunut ja luullut vauvan päätä palloksi/leluksi joka viereen tuli. Aloittajan tapauksessa koira oli nolostunut, joten koira kyllä tajuaa tehneensä väärin.

On ihan eriasia, että koira murisee, hieman nappasee (ei jää jälkiä) tai puree (ap:n tapaus, jolloin selkeesti tuli jopa suht. pahat jäljet.)

En minäkään _murinasta_ lopettaisi. Kyllä maassa makaavan lapsen _pureminen_ on ihan eri juttu.

 

[PipariSuu]

Tässä nyt tehdään silleen että pidetään koira. Ei ainakaan olla koiraa missään tilanteessa lopettamassa. Seurataan tilannetta, ollaan varuillaan ja tästä eteenpäin pyritään pitämään vauva ja koira eri huoneissa, jos vauva on lattialla. Koirakouluun soitettu ja ohjeeksi saatu luonnetestata koira. Sanoivat myös että koira vain puolustautui koska kokee oudosti ääntelevän ja häntä kohti liikkuvan "pötkön" oudoksi, ei tajua sen olevan ihminen ja eikä tiedä mitä muuta tehdä niin puolustautuu kuten sudetkin tekevät. Koiralle opetettava että lapsi on korkea-arvoisempi. Koiran kasvattajalle myös soitettu ja ohjeeksi saatu seurata koiran ja lapsen yhteiselon kehittymistä. Näin teemme ja jos jotain vielä sattuu niin sitten annetaan vaikka koira lapsettomaan tuttuun perheeseen tms. mutta lopettaminen ei ole ratkaisu koska koira ei kasvattajankaan mukaan ole luonnevikainen (tuntee koiramme hyvin!).

Onpa kummallinen kasvattaja, täytyy kyllä sanoa. Ilmeisesti ei halua nähdä sitä, että hänen kasvattamansa koiran päänuppi ei olekaan ihan täysin kohdallaan.

Oikeesti, pieni 6kk ikäinen vauva, joka ei vielä liiku, ei voi olla _terveen_ koiran mielestä niin paha ja pelottava juttu, että sen pitäisi mennä puraseen sitä ihan yhtäkkiä, ilman minkäänlaista varoitusta/murinaa/ärähdystä tai muutakaan.

Ei normaali koira edes puolustaudu "yhtäkkiä" puremalla tuollain 6kk jälkeen. Kyllä puolenvuoden aikana tuo "nyytti" senverran tutuksi koiralle on tullut, ettei se sitä voi täysin "kummallisuutena" pitää.

Jos nyt olet päättänyt pitää koiran, niin _tarkkaile_ jatkuvasti tilannetta. Älä päästä enää ikinä koiraa samaan tilaan lapsen kanssa ainakaan niin, että sinä et pystyisi estämään puremista. Älä käännä selkääsi jos koira on lapsesi lähellä. Jos kuitenkin koirasta jossain vaiheessa luovut, niin muista ilmoittaa koiran uudelle omistajalle, että koira puri 6kk ikäistä lasta yhtäkkiä ilman varoituksia tjms ja ettei koiraa saa missään nimessä pitää lasten kanssa samoissa tiloissa.

 

[ap]

Tää on joku provo. Muuten et kyselisi vaan veisit vauvan lääkäriin ja koiran lopetettavaksi.

ei tässä kysytty viäedäkö koiraa piikille, pelkästään sitä et viedäkkö laps lääkäriin..

Juu, sitähän mä alunperin kysyin että pitäisikö vauva viedä lääkäriin. Kysyin täältä koska palsta sattui olemaan auki. Soitin kyllä sitten ensiapuun ja sieltä sanottiin että ei tarvii viedä lääkäriin koska vauvalla on jäykkäkouristusrokotukset kunnossa ja ei ole isoja haavoja vaan pienet hampaiden tekemät naarmut. Lääkäriin vasta jo tulehtuu ne naarmut.

Säikähdin kuitenkin eilen niin paljon että en osannut ajatella järkevästi. Lapsi on erittäin rakas mulle mutta niin on kyllä koirakin. Päässä vaan eilen pyöri kaikenlaisia ajatuksia kun toiset ihmiset niitä päähäni tyrkyttivät, mm. täältä palstalta.

Nyt osaan jo ajatella itse ja tiedän etten koirasta voisi luopua millään. Eikä kannatakaan. Tästä eteenpäin on vain osattava pitää koira ja lapsi erillään.

 

[ap]

Mites se lapsi, käytettiinkö sitä lääkärissä??

Ei ole vielä viety koska ensiavusta sanottiin ettei tarvitse jos naarmu ei tulehdu. Ei siis tullut edes oikeita haavoja eli ei hampaat mennyt ihon läpi. =)

 

[-Jonttu-]

Tjaa-a.. Koko ketjua en jaksanut lukea, mutta onko lapsi päässyt huitomaan koiraa? Tottakai eläin puolustautuu, jos sitä satutetaan. Sen vuoksi aikuisten pitää katsoa lastensa ja lemmikkiensä perään.

 

[PipariSuu]

Koira puri meidän puolivuotiasta päästä:

Oma koira puri kun vauva oli kiltisti lattialla leikkimässä isänsä kanssa. Silmäkulmassa on haava (ehkä 1-2mm silmästä) ja hampaan jälkinaarmut aukileen vieressä ja poskessa. Säikähdin kauheasti... Pitääkö viedä vauva lääkäriin tarkistettavaksi?

Muista myös nähdä tilanne oikeasti sellaisena kuin se on.

Koira on selkeesti kuvauksesi perusteella purrut sekä ala- kuin myös ylähampailla. Ilmeisesti jälki on senverran paha, että silmään/aukileeseen osuttuna, olisi koira voinut tehdä pahaa jälkeä ja saada aikaan pahemman vamman kuin nyt sattui.

Mieti tilannetta, JOS koira olisi purrut samalla voimalla, mutta olisikin osunut silmään ja aukileeseen ja olisikin tullut vamma, niin olisitko silloinkin pitänyt koiran?

Koirahan ei sitä katso pureeko sentin sivulle päin ja tähtäsi vielä kaikista herkimpään paikkaan eli _päähän_.

Tässä teidän tapauksessa oli enkelit mukana. Älä kuitenkaan pidä tätä tapahtunutta _pienempänä pahana_ kuin, että se olisikin osunut 2cm sivulle samalla voimalla samassa tilanteessa ja aiheuttanut lapsellesi pahimmassa lykyssä ikuisen vamman.

Ja koita nähdä tilanne _oikeassa_ valossa. Jos koira puolustautui, miksi puri välittömästi ilman varoitusta? Jos puolustaa puremalla ilman varoitusta, mistä muussa tilanteessa se toimisi juuri noin? Jos koira oikeasti säikähtää puolen vuoden jälkeen lasta, joka on koko sen ajan kasvanut koiran vierellä, mistä muusta koira vielä voikaan säikähtää? Onko _tervepäisen_ koiran merkki, että se voi edes joutua _puolustamaan_ itseään perheessä kasvaneen puolenvuoden ikäiseltä vauvalta?

 

[juni]

Aika paljon tässä ketjussa tullut kuolemantuomioita koiralle, josta kirjottajat eivät tiedä mitään. Aikuisten ihmisten pitäisi olla jatkuvasti tilanteen hallinnassa, eikä koiralta koskaan voi olettaa liikoja. Koiran jotenkin pitäisi käyttäytyä kuin ihminen vai?!. Minulla oli kolme collieta tullessani raskaaksi. Tiedettiin, että vanhin koira ei pidä lapsista, joten annoin sen vähän ennen vauvan syntymää sukulaiselleni. Ihan vain ehkäistäkseni edes ne uhkaavat tilanteet. Ja varsinkin puremat ja turhat lopetustuomiot. Kaksi muuta koiraani on todella lapsirakkaita, mutta ei tulisi mieleenkään antaa niiden leikkiä vapaasti lattialla, pienen vauvan kanssa. Jos koirat ovat huoneessa ja vauva lattialla, olen itse aina vauvan vieressä. Jos ei kokoajan ehdi kontata vauvan perässä, koirat eivät ole huoneessa.

 

[PipariSuu]

Muista myös omistajan vastuu tilanteessa. Voit joutua rikostoiminnallisesti vastuuseen vastuuttomana ihmisenä, jos koira puree vielä ketä tahansa muuta ihmistä, koska sinä _tiedät_ että koirasi on purrut pikkulasta. Et voi enää esittää "tietämätöntä" ja näin ollen olet vaarantanut muut tietyntahtoen.

 

[voi jestas]

Miks ihmeessä täällä vielä jankataan asiasta kun asia on jo saatu päätökseen?? Antakaa jo olla, vaikka olisitte omasta mielestänne miten asiantuntevia tahansa.

 

[ap]

Tässä nyt tehdään silleen että pidetään koira. Ei ainakaan olla koiraa missään tilanteessa lopettamassa. Seurataan tilannetta, ollaan varuillaan ja tästä eteenpäin pyritään pitämään vauva ja koira eri huoneissa, jos vauva on lattialla. Koirakouluun soitettu ja ohjeeksi saatu luonnetestata koira. Sanoivat myös että koira vain puolustautui koska kokee oudosti ääntelevän ja häntä kohti liikkuvan "pötkön" oudoksi, ei tajua sen olevan ihminen ja eikä tiedä mitä muuta tehdä niin puolustautuu kuten sudetkin tekevät. Koiralle opetettava että lapsi on korkea-arvoisempi. Koiran kasvattajalle myös soitettu ja ohjeeksi saatu seurata koiran ja lapsen yhteiselon kehittymistä. Näin teemme ja jos jotain vielä sattuu niin sitten annetaan vaikka koira lapsettomaan tuttuun perheeseen tms. mutta lopettaminen ei ole ratkaisu koska koira ei kasvattajankaan mukaan ole luonnevikainen (tuntee koiramme hyvin!).

Onpa kummallinen kasvattaja, täytyy kyllä sanoa. Ilmeisesti ei halua nähdä sitä, että hänen kasvattamansa koiran päänuppi ei olekaan ihan täysin kohdallaan.

Oikeesti, pieni 6kk ikäinen vauva, joka ei vielä liiku, ei voi olla _terveen_ koiran mielestä niin paha ja pelottava juttu, että sen pitäisi mennä puraseen sitä ihan yhtäkkiä, ilman minkäänlaista varoitusta/murinaa/ärähdystä tai muutakaan.

Ei normaali koira edes puolustaudu "yhtäkkiä" puremalla tuollain 6kk jälkeen. Kyllä puolenvuoden aikana tuo "nyytti" senverran tutuksi koiralle on tullut, ettei se sitä voi täysin "kummallisuutena" pitää.

Jos nyt olet päättänyt pitää koiran, niin _tarkkaile_ jatkuvasti tilannetta. Älä päästä enää ikinä koiraa samaan tilaan lapsen kanssa ainakaan niin, että sinä et pystyisi estämään puremista. Älä käännä selkääsi jos koira on lapsesi lähellä. Jos kuitenkin koirasta jossain vaiheessa luovut, niin muista ilmoittaa koiran uudelle omistajalle, että koira puri 6kk ikäistä lasta yhtäkkiä ilman varoituksia tjms ja ettei koiraa saa missään nimessä pitää lasten kanssa samoissa tiloissa.

Tämä kasvattaja on kyllä kokenut tyyppi, on kokemusta koirista jo yli 20 vuoden ajalta. Tietää siis mistä puhuu. On myös omia lapsia.

Tietää kyllä että myös omat koirat voivat olla luonnevikaisia mutta tietää myös että tämä koira ei ole. On sen verran läheinen suhde tähän kasvattiinsa.

Ja kyllä siinä voi käydä niin että koira vasta nyt alkaa ihmetellä vauvaa kun vauva alkaa liikkua ja äännellä enemmän. Ajattelee että "hetkinen, mitä tuo pötkö mua lähentelee, öriseekin ihmeellisesti ja suu auki mua tuijottaa, taidanpa varmuuden vuoksi näyttää että mä osaan puolustautua..." tms. eikä tajua ettei niin saa tehdä kun ei ole kokemusta!

Osaan kyllä tästä eteenpäin olla varuillani sen verran että en anna koiran ja vauvan olla lähekkäin ennen kuin tiedän että koira tajuaa mikä vauva oikeasti on ja että se on korkea-arvoisempi kuin koira. En voisi antaa koiraa toiseen perheeseen koska ikävä olisi kova.

 

[PipariSuu]

Tämä kasvattaja on kyllä kokenut tyyppi, on kokemusta koirista jo yli 20 vuoden ajalta. Tietää siis mistä puhuu. On myös omia lapsia.

Tietää kyllä että myös omat koirat voivat olla luonnevikaisia mutta tietää myös että tämä koira ei ole. On sen verran läheinen suhde tähän kasvattiinsa.

Ja kyllä siinä voi käydä niin että koira vasta nyt alkaa ihmetellä vauvaa kun vauva alkaa liikkua ja äännellä enemmän. Ajattelee että "hetkinen, mitä tuo pötkö mua lähentelee, öriseekin ihmeellisesti ja suu auki mua tuijottaa, taidanpa varmuuden vuoksi näyttää että mä osaan puolustautua..." tms. eikä tajua ettei niin saa tehdä kun ei ole kokemusta!
Osaan kyllä tästä eteenpäin olla varuillani sen verran että en anna koiran ja vauvan olla lähekkäin ennen kuin tiedän että koira tajuaa mikä vauva oikeasti on ja että se on korkea-arvoisempi kuin koira. En voisi antaa koiraa toiseen perheeseen koska ikävä olisi kova.

Kokenut tyyppi ei välttämättä kerro sitä, että hyväksyy sen, että oma kasvatti voisikin olla _luonnevikainen_.

Jos koira ajattelisi tuollain mitä laitoit, niin omistajan olisi pitänyt huomata koiran käytöksessä erikoisuutta. Jos koira ajatteli noin ja te ette sitä nähneet, niin huomaatteko yhtään missään muussakaan tilanteessa kun koira ajattelee noin? Jos ette sitä huomaa, niin miten voit osata sanoa varmaksi, ettei koira toimisi enää tuollain? Se voi toimia, tummapukuisen miehen kanssa, 3v lapsen kanssa, 7v lapsen kanssa tjms? Ja toiseksi, ei ole _tervepäisen_ koiran merkki, käydä hieman _puraisemassa_ vaan ihan varmistukseksi noin. Ehkä nykyajan colliella voi olla tuollaista "pelkopuremista", mutta ei se tervepäisyyttä kyllä ole.

Jos taas aiotte pitää koiran täysin eristyksissä, ettei voi vahingossakaan enää tapahtua tuollain edes sille naapurin lapselle, asia ok.

 

[ap]

Tämä kasvattaja on kyllä kokenut tyyppi, on kokemusta koirista jo yli 20 vuoden ajalta. Tietää siis mistä puhuu. On myös omia lapsia.

Tietää kyllä että myös omat koirat voivat olla luonnevikaisia mutta tietää myös että tämä koira ei ole. On sen verran läheinen suhde tähän kasvattiinsa.

Ja kyllä siinä voi käydä niin että koira vasta nyt alkaa ihmetellä vauvaa kun vauva alkaa liikkua ja äännellä enemmän. Ajattelee että "hetkinen, mitä tuo pötkö mua lähentelee, öriseekin ihmeellisesti ja suu auki mua tuijottaa, taidanpa varmuuden vuoksi näyttää että mä osaan puolustautua..." tms. eikä tajua ettei niin saa tehdä kun ei ole kokemusta!
Osaan kyllä tästä eteenpäin olla varuillani sen verran että en anna koiran ja vauvan olla lähekkäin ennen kuin tiedän että koira tajuaa mikä vauva oikeasti on ja että se on korkea-arvoisempi kuin koira. En voisi antaa koiraa toiseen perheeseen koska ikävä olisi kova.

Kokenut tyyppi ei välttämättä kerro sitä, että hyväksyy sen, että oma kasvatti voisikin olla _luonnevikainen_.

Jos koira ajattelisi tuollain mitä laitoit, niin omistajan olisi pitänyt huomata koiran käytöksessä erikoisuutta. Jos koira ajatteli noin ja te ette sitä nähneet, niin huomaatteko yhtään missään muussakaan tilanteessa kun koira ajattelee noin? Jos ette sitä huomaa, niin miten voit osata sanoa varmaksi, ettei koira toimisi enää tuollain? Se voi toimia, tummapukuisen miehen kanssa, 3v lapsen kanssa, 7v lapsen kanssa tjms? Ja toiseksi, ei ole _tervepäisen_ koiran merkki, käydä hieman _puraisemassa_ vaan ihan varmistukseksi noin. Ehkä nykyajan colliella voi olla tuollaista "pelkopuremista", mutta ei se tervepäisyyttä kyllä ole.

Jos taas aiotte pitää koiran täysin eristyksissä, ettei voi vahingossakaan enää tapahtua tuollain edes sille naapurin lapselle, asia ok.

Kuules Piparisuu, mä en enää jaksa keskustella sun kanssa koska sä keksit ihan jokaisesta mun sanasta jotain vastattavaa/valitettavaa tms.

Mä en alunperinkään kysynyt että mitä koiralle pitää tehdä vaan että pitääkö vauva käyttää lääkärissä. Lupasin tulla kertomaan tänne mitä teen koiran kanssa koska joku niin pyysi, kerroin sen ja paljon muutakin (vaikka ei olisi kannattanut...) joten annatko olla jo, kiitos.

 

[mökin muija]

Hei ap! Meillä oli vastaava tilanne joitakin vuosia sitten. Lapsi oli 2,5 v. Oli kaunis kesäilta mökillä, koira sai olla vapaana saaressa. Lapsi tykkäsi halailla koiraa ja oli sen kimpussa ns. koko ajan. Sitten koira sai tarpeekseen, ärähti ja näykkäsi, mielestäni ihan varoitusmielessä että lopeta, mulla palaa päreet. Koira joutui kiinni sen jälkeen. Näykkäisystä ei jäänyt jälkiä, oli ns. enkeleitä matkassa. Sen jälkeen koiruus oli kyllä kiinni ja erillään lapsista. Meillä helppo toteuttaa, kun koiruus oli pihakoira ja sillä oli koppi ja juoksunaru toisella puolella pihaa. Lapsilla ei ollut lupaa mennä sinne,eikä niillä sitä vetoa sinne ollut, onneksi.
Yritä pitää nuo kaksi erillään, jos vaan suinkin onnistut.

 

[imperial]

Meilläkin koira nappas likkaa "vahiongossa" mut kotonahan tuo on edelleenki. EI tullut mieleenkään lopettaa sitä, koska likka oli niin kiintynyt siihen. on parhaat frendit

 

[PipariSuu]

Kuules Piparisuu, mä en enää jaksa keskustella sun kanssa koska sä keksit ihan jokaisesta mun sanasta jotain vastattavaa/valitettavaa tms.

Mä en alunperinkään kysynyt että mitä koiralle pitää tehdä vaan että pitääkö vauva käyttää lääkärissä. Lupasin tulla kertomaan tänne mitä teen koiran kanssa koska joku niin pyysi, kerroin sen ja paljon muutakin (vaikka ei olisi kannattanut...) joten annatko olla jo, kiitos.

Tarkoitukseni ei ole pahastuttaa mieltäsi vaan herättää sinut myös omistajan vastuuseen KAIKKEEN mitä koira tekee.

Mutta itse teet mitä teet. Toivottavasti siitä ei tule ulkopuoliset (mm. lapsesi) kärsimään.

Hyviä jatkoja :hug:

 

[Saana]

PipariSuu, oletko koirapsykologi/eläinlääkäri/koirakouluttaja vai kasvatatko kenties koiria?

 

[PipariSuu]

PipariSuu, oletko koirapsykologi/eläinlääkäri/koirakouluttaja vai kasvatatko kenties koiria?

En mikään noista, mutta olen ollut koirien kanssa paljon tekemisissä mm. treenaan niitä kisoihin yms.

 

[kissanminnu]

harvoin koira puree ilman syytä. Joku syy sillä oli purra. Luonnevikaisia koiria ei ole olemassakaan. Älkää vain hyvät ihmiset kieltäkö koirianne murisemasta lapsille. Murina on koiran varoitus ja jos se siltä kielletään niin seuraavan kerran koira EI VAROITA vaan puree heti koska niinhän sitä on opetettu "ei saa murista" . Itse en jättäisi koiraa ja lasta sekunniksikaan kahdestaan koska lapsi voi tehdä koiralle jotain ja sitten koira puolustautuu. Ja on todella hullua viedä sellainen koira lopetettavaksi "luonnevikaisena".

 

[Voi ei...]

En todellakaan enää pitäis koiraa joka on jo kerran lasta puraissut, vaikka olis miten rakas! Surullista, että joillekin se koira on jopa lasta tärkeämpi...oikeasti, miten voit elää itsesi kanssa jos koira vielä puree lastanne aiheuttaen esim. elinikäisen vamman tai jopa pahimman mahdollisen vaihtoehdon?

Yllättävän paljon täällä näitä koiranpuolustelijoita...

 

[PipariSuu]

harvoin koira puree ilman syytä. Joku syy sillä oli purra. Luonnevikaisia koiria ei ole olemassakaan. Älkää vain hyvät ihmiset kieltäkö koirianne murisemasta lapsille. Murina on koiran varoitus ja jos se siltä kielletään niin seuraavan kerran koira EI VAROITA vaan puree heti koska niinhän sitä on opetettu "ei saa murista" . Itse en jättäisi koiraa ja lasta sekunniksikaan kahdestaan koska lapsi voi tehdä koiralle jotain ja sitten koira puolustautuu. Ja on todella hullua viedä sellainen koira lopetettavaksi "luonnevikaisena".

"Luonnevikainen" on ihmisten sana koiralle, joka ei pysty pääkoppansa vuoksi elään "normaalia" elämää. Ja normaali elämä on sellaista, mitä koiralta vaaditaan, että se pystyy olemaan tässä yhteyskunnassa ja ihmistenhoivissa.

Joku koira voi olla järjettömän stressiherkkä, joku pelkopurija, joku voi olla äärettömän aggressiivinen. Koiran mielestä varmaan kaikki sen toiminta on fiksua ja perusteltua, mutta koska koira kuitenkin elää "ihmisten maailmassa" niiden tulisi olla sellaisia, etteivät ne toiminnoillaan ole ihmisille vaarallisia. Osa koirista pilataan vääränlaisella kasvatuksella ja osa "paranee" oikealla koulutuksella yms. Mutta se sisäsyntyinen koira, on se koira, mikä koira on. Esim. selkeetä paukkuarkaa koiraa ei ikinä saa paukkuvarmaksi. esim. Koira, joka laitetaan pimeessä tilassa saa shokki kohtauksen, tuskin ikinä saadaan koulutettua pimeisiin tilanteisiin "etsintäkoiraa" jne.

Se, että ymmärretään koiran toiminta, ei tarkoita sitä, että koira toimisi _oikein_. Se, että koiraa koulutetaan vaikka kuinka, ei poista sitä toimintaperiaatetta miten juuri se koira kokee fiksuksi toimia. Koiralle tulee nimenomaa _opettaa_ joku toinen toimintamalli, mutta ikinä ei voida olla satavarmoja, että koira siinä tilanteessa satavarmasti toimii juuri niin kuin on opetettu -jos se ei ole koiralle ominaista. Voidaan vaan poistaa sellaiset tilanteet näkyvistä, ettei niitä tilanteita enää pääse sattumaan, jos yksikin "oho, se opetus ei toiminutkaan" voi saada todellisen vaaratilanteen.

Oikeastaan jos käy seuraamassa esim. luonnetestejä, voit huomata itsevarman ja tervepäisen koiran ja selkeesti "heikkohermoisen" koiran erot. On meinaan Koiria, jotka ei palaudu melkein ollenkaan esim. tynnyrikokeesta ja saa puoli shokin sellaisessa tilanteessa... Ei semmoista koiraa ihan "tervepäiseksi" voi oikeastaan sanoa...

 

[vieras]

En todellakaan enää pitäis koiraa joka on jo kerran lasta puraissut, vaikka olis miten rakas! Surullista, että joillekin se koira on jopa lasta tärkeämpi...oikeasti, miten voit elää itsesi kanssa jos koira vielä puree lastanne aiheuttaen esim. elinikäisen vamman tai jopa pahimman mahdollisen vaihtoehdon?

Yllättävän paljon täällä näitä koiranpuolustelijoita...

Niinpä. Joku näistä "tuossahan se koira vielä on" ihmisistä saattaa päätyä lööppeihin...

 

[äippä 76]

Tässä nyt tehdään silleen että pidetään koira. Ei ainakaan olla koiraa missään tilanteessa lopettamassa. Seurataan tilannetta, ollaan varuillaan ja tästä eteenpäin pyritään pitämään vauva ja koira eri huoneissa, jos vauva on lattialla. Koirakouluun soitettu ja ohjeeksi saatu luonnetestata koira. Sanoivat myös että koira vain puolustautui koska kokee oudosti ääntelevän ja häntä kohti liikkuvan "pötkön" oudoksi, ei tajua sen olevan ihminen ja eikä tiedä mitä muuta tehdä niin puolustautuu kuten sudetkin tekevät. Koiralle opetettava että lapsi on korkea-arvoisempi. Koiran kasvattajalle myös soitettu ja ohjeeksi saatu seurata koiran ja lapsen yhteiselon kehittymistä. Näin teemme ja jos jotain vielä sattuu niin sitten annetaan vaikka koira lapsettomaan tuttuun perheeseen tms. mutta lopettaminen ei ole ratkaisu koska koira ei kasvattajankaan mukaan ole luonnevikainen (tuntee koiramme hyvin!).

ihana juttu,ja rauhallista perhe-elämää teille <3