Meillä on 2½-vuotias sekarotunen koira.
Sisäsiisti ja osaa peruskäskyt (istu, maahan jne.).. On meille kuin perheenjäsen ja tämä tekee kipeää, mutten jaksa enää. Koira on täysin arvaamaton, aikani ei riitä koiran kouluttamiseen ja lapsen hoitoon kotitöiden lisäksi. Mies on paljon pois kotoa (pitkät työajat), jolloin koira on kiltisti, mutta miehen töissä ollessaan alkaa näyttää mieltään ja pomottaa minua. Tietää, että saa minut ärsyyntymään tekiessään tuhmaa, enkä kerkeä lapsen ja kasvavan masun kanssa joka paikkaan häntä komentamaan.
Hän myös haukkuu jatkuvasti, kun kuulee pienenkin narahuksen ja valtaa ulko-oven, niin etten pääse ovelle ilman kyyneleitä ja verta sormesta.. En jaksa, Tiedän, että pitäisi ryhdistäytyä ja ottaa luulot pois koiralta, mutten jaksa. Ei hän aina tälläinen ole ollut. Pojan syntymän jälkeen kaikki on vain pahentuneet ja hän suojelee meitä ihan kaikelta.
Nyt koira on sitten piikitysuhan alla, oma jaksaminen tämän (vaikean) raskauden kanssa on aivan lopussa. Olen aivan loppuun palanut..
Miehen mielestä koirassa ei ole mitään vikaa. Hän kun ei näe koiraa, meiän ollessa kahdestaan sen kanssa kotona.
Laitetaanko koiralle piikki, vai kannattaako etsiä uusi koti??
Ottaako kukaan tälläistä koiraa, jonka käytös on todella arvaamatonta?
En usko, että enää jaksaisin alkaa koulutusta käyttämään koiran mielen manipulointiin..
Olenko aivan julmetun kylmäsydäminen?
En keksi enää mitään, mitä voisin tehdä..?
Haluaako joku tästä vilkaan ja lammasta muistuttavan (ulkonäöltä, ei luonteelta..) pikkuisen koiruuden kotiinsa??
Sisäsiisti ja osaa peruskäskyt (istu, maahan jne.).. On meille kuin perheenjäsen ja tämä tekee kipeää, mutten jaksa enää. Koira on täysin arvaamaton, aikani ei riitä koiran kouluttamiseen ja lapsen hoitoon kotitöiden lisäksi. Mies on paljon pois kotoa (pitkät työajat), jolloin koira on kiltisti, mutta miehen töissä ollessaan alkaa näyttää mieltään ja pomottaa minua. Tietää, että saa minut ärsyyntymään tekiessään tuhmaa, enkä kerkeä lapsen ja kasvavan masun kanssa joka paikkaan häntä komentamaan.
Hän myös haukkuu jatkuvasti, kun kuulee pienenkin narahuksen ja valtaa ulko-oven, niin etten pääse ovelle ilman kyyneleitä ja verta sormesta.. En jaksa, Tiedän, että pitäisi ryhdistäytyä ja ottaa luulot pois koiralta, mutten jaksa. Ei hän aina tälläinen ole ollut. Pojan syntymän jälkeen kaikki on vain pahentuneet ja hän suojelee meitä ihan kaikelta.
Nyt koira on sitten piikitysuhan alla, oma jaksaminen tämän (vaikean) raskauden kanssa on aivan lopussa. Olen aivan loppuun palanut..
Miehen mielestä koirassa ei ole mitään vikaa. Hän kun ei näe koiraa, meiän ollessa kahdestaan sen kanssa kotona.
Laitetaanko koiralle piikki, vai kannattaako etsiä uusi koti??
Ottaako kukaan tälläistä koiraa, jonka käytös on todella arvaamatonta?
En usko, että enää jaksaisin alkaa koulutusta käyttämään koiran mielen manipulointiin..
Olenko aivan julmetun kylmäsydäminen?
En keksi enää mitään, mitä voisin tehdä..?
Haluaako joku tästä vilkaan ja lammasta muistuttavan (ulkonäöltä, ei luonteelta..) pikkuisen koiruuden kotiinsa??