Myytiin meidän koira uuteen kotiin...

[hankalaa]

Jouduimme viime syksynä luopumaan meidän toisesta koirasta koska se ja meidän toinen koiramme eivät parin vuoden yrittämisen jälkeenkään tulleet toimeen keskenään. Koira muutti tutun tutun perheeseen, jossa on kolme lasta sekä äiti ja isä. Alkuun kaikki vaikutti menevän tosi hyvin, ei sanomista mistään kumpaankaan suuntaan ja koira tuntui viihtyvän uudessa kodissaan.

Uusi perhe lupasi maksaa meille kolmanneksen (kalliin) koiran hinnasta osissa, ja sovimme että maksavat 100e/kk. Ensimmäiset kaksi erää he maksoivat niin kuin oli sovittu, mutta nyt emme ole saaneet heiltä neljään kuukauteen yhtään rahaa. Mieheni laittoi tänään taas kerran viestiä asiasta, ja sai vastauksen että rahat on nyt minimaalisen tiukalla, mutta että kaipa he joskus pystyvät sen koiran loppuun maksamaan. Musta tää kuulostaa vähän hämmästyttävältä, miten on mahdollista ettei taloudessa, jossa kaksi ihmistä käy töissä, ole maksaa yhtä sataa euroa per kuukausi. Toisekseen, jos heillä jää noinkin pienet summat rästiin, niin mitä sitten jos koiralle sattuu jotain. Oletettavastihan heillä ei silloin olisi varaa maksaa eläinlääkäriäkään. Olen siis aika huolestunut.

Mieheni haluaisi hakea koiran takaisin, mutta emme voi ottaa sitä meille joten musta ajatus ei ole se paras. Kilttinä ihmisenä mietin myös sitä, että miten tuollainen asia sanotaan puolitutulle; "koska ette maksa koiraa, viemme sen pois, sorry!"

 

["mutsi"]

No kai sitä nyt kehtaa sanoa. Mutta....onko se raha nyt niin tärkeä asia? Eikö tärkeintä ole kuitenkin koiran hyvinvointi? Ei varmaan koiralle tekisi hyvää vaihtaa kotia jatkuvasti, siis jos sillä on kuitenkin nyt hyvä olla.

 

[osamaksu]

No ei oikeasti ole kaikilla rahaa, vaikka kaksi ihmistä kävisikin töissä. Ja koiran maksu on varmasti se, mikä ensimmäisenä jätetään rästiin, sillä tuskin viette asiaa eteenpäin ja perittäväksi. Sinuna koittaisin asiasta neuvotella ihan kasvotusten, josko sitä kuukausierää voisi vaikka pienentää, niin saisitte edes jotain rahaa koko ajan heiltä? Jos jää monen kuukaude erät rästiin, niin siitä voi tulla tosi hankalaa pidemmän päälle, kun maksut viivästyy jne.. ja mitäs tosiaan, jos koiralle sattuu jotain? Jää vaikka auton alle ja pitää lopettaa? Tuskin enää sitten maksavat koiraa, kun sitä ei enää ole.

 

[ap.]

[QUOTE="mutsi";25973200]No kai sitä nyt kehtaa sanoa. Mutta....onko se raha nyt niin tärkeä asia? Eikö tärkeintä ole kuitenkin koiran hyvinvointi? Ei varmaan koiralle tekisi hyvää vaihtaa kotia jatkuvasti, siis jos sillä on kuitenkin nyt hyvä olla.[/QUOTE]

Niin, siitähän mä nimenomaan olen huolissani. Meidän perhe ei kuole nälkään sen puuttuvan satasen/kk takia, mutta mun huoli on nyt tässä se, että jos heillä ei ole varaa maksaa koiraa, onko heillä varaa maksaa koiran ylläpitoakaan. Tai entä jos sattuu jotain yllättävää, koira vaikkapa murtaa jalkansa tms.? Lisäksi tuo koira on kallista rotua, itse maksoimme siitä lähemmäs 2000e, joten en nyt ihan ilmaiseksikaan haluaisi sitä antaa, vaikkei se raha tässä meille se tärkein asia olekaan.

En tosiaankaan halua että koira joutuisi muuttamaan taas, mutta olen huolissani sen terveydestä.

 

[otanosaa]

ohhoo...näitä vastuuttomia eläinten pitäjiä ja ottajia riittää. Te opitte valitettavasti kantapään kautta, että osamaksulla ei kannata mitään myydä. Mun tuttavapiirissä myös ihmisiä jotka vähistä rahoistaan saattaa ottaa ja jopa maksaa sen kalliin rotukoiran, pitävät vähän aikaa ja kyllästyvät ja antavat sitten pois... Ja näilläkin ihmisillä tuntuu olevan jatkuva rahapula, välillä ei tunnu olevan varaa ostaa lapsille riittävästi ruokaa...mutta kappas vaan kun piti saada se koira ja pari kissaakin...eikä tietysti kelvannu ilmaiset vaan rodusta piti maksaa.

sitten ensin maksetaan tosiaan monta tonnia siitä eläimestä ja sanotaan että jos se sairastuu niin eipä ole rahaa hoitaa, sitten pitää lopettaa....

 

[nooo]

ehkäpä ne on jo kyllästyneet koiraan ja saivatpa teidän avustuksella kokeilla miten rasittavaa eläimen pito on eli eivät aiokkaan maksaa vaan odottavat että haette eläimen pois.

 

[Hankalakinkai]

Mä olen ehkä niin kyyninen ihminen,että lähtisin vaan epäilemään tämän uuden perheen rehellisyyttä. Jos ei ole varaa maksaa koiraa niin miksi ylipäätään ottaa koira? Mä miettisin asian niin,että ovat sitten vaan päättäneet olla maksamatta koiraa ja selittelevät teille jotain juttua rahattomuudesta. Jos teillä ei ole mitään paperia näyttää sovitusta hinnasta niin se on vaikea näyttää toteen edes oikeudessa,että tällainen kauppahinta on sovittu. Se joka väittää, on velvollinen myös näyttämään.. Ja kyllä menisin ihan suoraan sanomaan näille tutun tutuille,että alkavat maksella koiraa ja jos ei rahat kerran riitä siihen hunttiin per kuukausi niin sitten pienenntään maksuerää tai otatte koiran takaisin ja etsitte paremman kodin.

 

["nipsnaps"]

Oliko koira alunperin minkä hintainen? Oliko se terveeksi tutkittu erinomaisen luonteen omaava jalostusyksilö vai miksi sen hinta parivuotiaana "käytettynä" edelleen on niin korkea?

Miksi ihmeessä sitä tutun tutulta haluaa rahaa siitä, kun hän pelastaa tilanteen ottamalla koiran? Lopettaminen tai hoitolassa pitäminen ongelmatilanteissa maksaa myös. Eikö sitä tuollaisessa tilanteessa vain ole tärkeintä, että saa koiran hyvään kotiin eikä se, että siitä saa rahaa?

 

[as if]

Siis onko teillä tästä osamaksusopimuksesta mustaa valkoisella?
Ja kenellä koiran paperit ovat?

Jos ois vieraasta kyse niin hakisin koiran pois jos paperit olis yhä mulla ja sopimus osamaksusta kirjallisena tallessa, tutun kanssa vähän vaikeampaa. Yks syy miksen tykkää tuttujen kanssa tehdäkään mitään vähänkään isompaa kauppaa...

 

[ap.]

[QUOTE="nipsnaps";25973329]Oliko koira alunperin minkä hintainen? Oliko se terveeksi tutkittu erinomaisen luonteen omaava jalostusyksilö vai miksi sen hinta parivuotiaana "käytettynä" edelleen on niin korkea?

Miksi ihmeessä sitä tutun tutulta haluaa rahaa siitä, kun hän pelastaa tilanteen ottamalla koiran? Lopettaminen tai hoitolassa pitäminen ongelmatilanteissa maksaa myös. Eikö sitä tuollaisessa tilanteessa vain ole tärkeintä, että saa koiran hyvään kotiin eikä se, että siitä saa rahaa?[/QUOTE]

Siis mun mielestä 500e kahden tonnin koirasta ei tosiaankaan ole liian iso hinta, ennemminkin hyväntekeväisyyttä. Tällä hetkellä perhe on siis maksanut meille 200e, eli kymmeneksen siitä mitä me maksettiin.

Ja edelleen, se rahan puuttuminen ei meidän taloutta kaada, vaan tuo mieleen ajatuksen että mitä jos käy hullusti ja perheellä ei ole varaa viedä koiraa lääkäriin. Ja toisekseen mä en ymmärrä sellasia ihmisiä jotka vaan ilmottamatta jättää maksamisen sikseen, olisi eri asia jos oisimme vaikka saanut välillä infoa heiltä päin heidän rahatilanteestaan ja muuttuneesta maksusuunnitelmasta, mutta ei, kunhan jättivät vaan maksamatta.

 

[ap.]

Siis onko teillä tästä osamaksusopimuksesta mustaa valkoisella?
Ja kenellä koiran paperit ovat?

Jos ois vieraasta kyse niin hakisin koiran pois jos paperit olis yhä mulla ja sopimus osamaksusta kirjallisena tallessa, tutun kanssa vähän vaikeampaa. Yks syy miksen tykkää tuttujen kanssa tehdäkään mitään vähänkään isompaa kauppaa...

Osamaksusopimus on, mutta koiran paperit ovat uudessa perheessä. Papereihin on kuitenkin merkitty mieheni koiran omistajaksi, eikä sitä muuteta kennelliitossakaan ennen kuin osamaksusopimus on täyttynyt.

 

[ap.]

Uppaan tätä vielä, mitä mieltä olette, kannattaisko meidän hakea se koira sieltä pois, vaikka takaisin kotiin. Tämä myyty koira ja meillä edelleen asuva koira eivät siis koskaan varsinaisesti tapelleet keskenään, mutta tämä vanhempi (meille jäänyt) narttu on aika dominoiva tätä nuorta urosta kohtaan. Se siis tavallaan koko ajan kyttää tuota toista koiraa, ei anna sen esim. leikkiä vaan hakee siltä kaikki lelut pois kun toinen koittaa jotain häärätä, alistaa ja komentelee muutenkin, ja on valtavan mustasukkainen uroksen saadessa huomiota meiltä ihmisiltä.

Onko olemassa mitään keinoa millä tuollaisen käytöksen saisi loppumaan jotta koirat voisivat elää yhdessä? Jotakuinkin melkein kaikkea olemme kokeilleet, ja nartultamme myös poistettiin kohtu tuon toisen koiran lähdettyä. Voisiko esim. uroskoiran kastroiminen jostain syystä auttaa ongelmaan? En kyllä keksi miksi auttais, mutta en mä ihan kaikkea tajua muutenkaan tästä elämästä.

 

[as if]

Jos tilanne ei ihan mahdoton ole niin mä varmaan hakisin sen koiran takaisin, ja maksaisin sen parisataa takaisin puolitutuille) ja kokeilisin vielä, ja varmaan leikkauttaisin sen uroksen (ellei oo tarkoitus ilmeisestikään käyttää jalostukseen?).
Tosi ärsyttävä tilanne, toivottavasti saatte asian selväksi :hug:

 

[ap.]

Jos tilanne ei ihan mahdoton ole niin mä varmaan hakisin sen koiran takaisin, ja maksaisin sen parisataa takaisin puolitutuille) ja kokeilisin vielä, ja varmaan leikkauttaisin sen uroksen (ellei oo tarkoitus ilmeisestikään käyttää jalostukseen?).
Tosi ärsyttävä tilanne, toivottavasti saatte asian selväksi :hug:

Ei ole tarkoitus käyttää jalostukseen, kovasti sitä on kyselty kun on harvinaisen värinen ja kantaa suomen geenipoolista poikkeavia sukujuuria, mutta meitä ei ole moinen oikein kiinnostanut.

Jotenkin surettaa sitten sen koiran puolesta jos tuo meidän narttu edelleen vaan pompottaa sitä täällä, nyt se on kuitenkin saanut olla jo puoli vuotta rauhassa ainoana koirana.

 

["niko"]

Jos vaihtoehtoina olisi koiran myyminen jollekulle osamaksulla hintaan 1400 euroa, tai toiselle käteisellä hintaan 1000 euroa, myisin käteisostajalle, koska jo se että joku tatvitsee osamaksua pieneen ostokseen, osoittaa ettei hänellä olisi varaa ostokseen.

 

["niko"]

Uroksen kastrointi ei auta mitään. Päin vastoin, siitä tulee helpommin alistuva ja narttumainen.

 

[ap.]

[QUOTE="niko";25974255]Uroksen kastrointi ei auta mitään. Päin vastoin, siitä tulee helpommin alistuva ja narttumainen.[/QUOTE]

Niin, tää oli mun toinen teoria tuosta kastroimisen vaikutuksesta. Entäs nartut, pehmeneekö niiden luonne yhtään kohdun poiston jälkeen? Koiramme tulee kyllä loistavasti toimeen esim. ulkoillessa muiden koirien kanssa, mutta tuota urosta se alisti kovasti kun se vielä asui täällä. Vai onko tuo ominaisuus enemmän kiinni koiran persoonasta, että jos se vaan on sellainen "ainoa koira"-luonne?

 

[kseyi]

Minä hakisin koiran pois. Ei kuulosta kovin eläin ystäviltä. Meillä on kaksi uros koiraa ja kyllä niissäkin nuorimmainen joutuu aina kaiksesta luopumaan vanhemman hyväksi. Ulkona leikkiessä pallolla vanhempi koira tulee ja pilaa koko leikin. Yleensä leikit leikitään kummankin koiran kanssa erikseen ja ruokailessa ne syövät erikseen muuten nuorempi jää nuolemaan tyhjää kuppia.

 

[ap.]

Minä hakisin koiran pois. Ei kuulosta kovin eläin ystäviltä. Meillä on kaksi uros koiraa ja kyllä niissäkin nuorimmainen joutuu aina kaiksesta luopumaan vanhemman hyväksi. Ulkona leikkiessä pallolla vanhempi koira tulee ja pilaa koko leikin. Yleensä leikit leikitään kummankin koiran kanssa erikseen ja ruokailessa ne syövät erikseen muuten nuorempi jää nuolemaan tyhjää kuppia.

Niin, kaipa se on osittain meilläkin ollut tuota, koirilla kuitenkin on niin tarkkoja noi arvojärjestykset. Tottakai narttumme on vahvemmilla kun se on vielä sukupuolensa lisäksi vanhempikin... Mutta silti tavallaan jotenkin se oli niin kurjaa kun tuntui että tuo vanhempi koira päätti kaiken sen uroksen puolesta, tai määräsi lähinnä mitä se sai ja ei saanut tehdä. Ehkä mä vaan tässä asiassa vähän liikaa inhimillistän koiria.

 

[Tepadj]

Minkärotuinen koira on? Mietin jos olisi sopivaa rotua, voisin harkita kodin antamista.

 

["Ava"]

Niin, tää oli mun toinen teoria tuosta kastroimisen vaikutuksesta. Entäs nartut, pehmeneekö niiden luonne yhtään kohdun poiston jälkeen? Koiramme tulee kyllä loistavasti toimeen esim. ulkoillessa muiden koirien kanssa, mutta tuota urosta se alisti kovasti kun se vielä asui täällä. Vai onko tuo ominaisuus enemmän kiinni koiran persoonasta, että jos se vaan on sellainen "ainoa koira"-luonne?

Ei pehmene, vaan päinvastoin yleensä "kovenee". Ja komppaan sitä, että missään tapauksessa ei kannata kastroida urosta, koska se tosiaan tekee siitä vielä pehmeämmän, mahdollisesti epävarmemman.

Voitte yrittää vaikuttaa nartun käytökseen koulutuksella (asiantuntevaa apua tarvitsisitte, ja sitä ei helpolla löydä, mutta aloittaisin kysymällä täältä: Suomen el ), mutta rajallista senkin onnistuminen. En ehkä itse ottaisi urosta enää takaisin, vaan etsisin sitten vaikka uuden kodin, jos tässä kodissa ei siitä huolehdita hyvin. Tekisin yllätysvierailun ja tekisin päätöksen sitten vaistojani kuunnellen, en järkeillen. Tämä kantapään kautta opittua parin sijoituskoiran sijoituksen perusteella. Vaistoon luottaen mennyt aina hyvin, mutta jos jokin ei vain tunnu ihan täysin hyvältä, niin siihen on lopulta löytynyt myös syytä. Tsemppiä, mitä teettekin.