Koira ja vauva

[Jade]

Kertokaapas mulle miten teillä on lähtenyt sujumaan koiran ja vauvan kanssa yhteiselo sitten kun vauva on tuotu sairaalasta kotiin.
Meillä on 1.3 vuotias Dobermanuros, joka on tottunut olemaan tähän asti meidän vauvamme ja huomion keskipiste perheessä. Meillä vauvan syntymään on enää vähänaikaa ja olen kuullut alvariinsa kauheita varoituksia siitä, kuinka koiramme suurinpiirtein tappaa vauvamme heti kun sen näkee. Kaipaan neuvoja, koska vauvan lisäksi koiramme on rakas meille ja haluaisimme tietysti pitää molemmat perheessä ja puheet ""pahasta koirasta"" ovat saaneet ainakin minut araksi. Kirjoitelkaa kokemuksianne...hyviä ja huonoja.

 

[ei ongelmia]

2 koiraa ja ei mitään ongelmia. Vauvastamme on kasvamassa kovaa vauhtia eläinrakas lapsukainen. Vauva rakastaa koiria ja koirat rakastavat vauvaa. Aamulla vauva nauraa nähdessään koirat ja koirat nuolaisevat vauvan naamaa ja heiluttavat häntää. Eivät toki ""juokse"" vauvan perässä vaan hieman karttelevat koska juuri kävelemään opetteleva vauvahan on PELOTTAVA koiran mielestä.

Älä kuuntele muita, sinä tunnet koirasi parhaiten.

MUTTA.....kyllä koiralla kuri ja järjestys pitää olla. Jos koira on pilalle lellitty eikä tottele mitään ja luulee olevansa perheen pää joka määrää...niin varmasti tulee ongelmia. Meillä vauva saa ottaa vaikka koiran luut tai ruoat ja koirat väistävät. Ikinä ei ole lyöty koiria kuitenkaan, eli siitä ei tuo alistuminen johdu, vaan on aina touhuttu koirien kanssa paljon (agility yms.) ja opetettu että ihminen on ykkönen jota pitää totella. Vauvaa kielletään koko ajan kiusaamasta koiria ja ei anneta ottaa koirien ruokia, mutta jos näin käy niin koirat eivät pure, vaan väistävät.

En todella ymmärrä ihmisiä jotka hylkäävät rakkaan eläimensä kun vauva tulee! Jos koira on terve henkisesti, vauva ja koira tulevat hyvin juttuun!!

 

[Mamma46]

Meillä on mäyräkoira (uros), joka oli 1,5 vuotta kun vauva syntyi. Aluksi se oli todella suojeleva. Tämä kiltti sohvanakki kävi kaikkien vieraiden kimppuun ja murisi raivoissaan, jos joku vieras vaan yritti vauvan lähelle. Nyt kun vauva on 11 kk ja konttaa ja on koiran mielestä ""pelottava"", niin se yleensä menee pois jos vauva häiritsee.

Olen kyllä yrittänyt, että vauva ei pääsisi ottamaan sen leluja tai repimään kun koira nukkuu, mutta jos näin on käynyt, se vaan kääntää selkänsä. Josku leikkii hieman vauvan kanssa. Vauva on aivan hökötyksissään koirasta - aamulla pitää ensimmäiseksi tarkistaa missä koira ""bäh"" on ja kun ollaan kävelyllä jokainen vastaantuleva koira saa aikaan hihkumisen ja riemun. Ei siis mitään ongelmia, MUTTA koira on aina koira enkä koskaan jätä lasta ja koiraa kaksisteen. Vaikka tunnen oman koirani ja rakastan sitä, turha on ottaa mitään riskejä.

 

[vuf]

Jonkin sortin koira-""asiantuntijana"" sanoisin, että kannattaa ennakoida se vauvan tulo. Opeta koirasi jo etukäteen esim. nuken kans mikä on sallittua ja mikä ei.
Yleensä koirat tottuvat hyvin helposti uuteen perheen jäseneen, mutta jos koira on teillä ollut vauvan korvike, siitä voi tulla mustasukkaisuus ongelmia. Jos koira tuntee tulevansa hylätyksi vauvan myötä, varmasti tulee ongelmia, mutta se on niin paljon itsestä kiinni, antaako niitä ongelmia tulla vai ei!!!
Pidä koira koirana ja vauva ihmisenä, niin vältyt monelta ongelmalta! Vauva ei saa häiritä koiran unta tai syömistä, eihän koirakaan huvikseen mene herättelemään vauvaa tai kiskomaan sitä olemattomasta tukasta tai vauvan eväitä norkuumaan...
Kaikki riippuu omistajan kasvatus tyylistä. Jos koiran luonteessa ei ole vikaa, kaikki menee hyvin! Luota itseesi

 

[zuz]

Heippa

Meillä on 6 vuotias koira ja 5,5 kk ikäinen tyttö. Aluksi minuakin pelotti että miten menee. Koira on kyllä todella ihmisrakas yksilö ja koskaan sen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia.

Meillä rutiinit ovat samat, koiraa viedään ulos yhtä usein kuin ennenkin ja sen kanssa puuhastellaan mitä ehditään. Ennenkään emme ole harrastaneet kauheasti, vähän tokoa edelleen.

Tyttö tykkää koirasta kuin ""hullu puurosta"" eli kiljuu ja hihkuu kun näkee koiran ja koira lipaisee tyttöä mennen ja tullen (vaikka se onkin vähän kiellettyä). Kannattaa varoa kun lapsi alkaa tarttumaan tavaroihin eikä osaa mitenkään säädellä voimiaan. Meillä on kaksi kertaa vetänyt koiraa huulesta niin että koira on vinkaissut.

Edelleenkään en jätä tyttöä ja koiraa kahdestaan ja lähde itse pois. Olen myös päättänyt että sitten kun tyttö alkaa liikkumaan hänellä ei ole mitään asiaa koiran omalle paikalle jos koira on siellä lepäämässä. Muutoin saa kyllä tutkia koiran tassuja jne. jos koira makailee lattialla.

 

[Koira lähti]

Meillä jouduttiin koirasta luopumaan vauvan tulon myötä. Ei todellakaan ollut helppoa, varsinkaan vanhemmille lapsille joille koira oli todella rakas.

Koira ei vauvaa todellakaan hyväksynyt perheenjäseneksi, murisi sille, vauhkoili yms. Koira oli vielä suht. isokokoinen joten lattialla/sohvalla tms. ei vauvaa voinut pitää ollenkaan kun sai pelätä että koira hyppää päälle. Ajateltiin että piti vauvaa myös tavallaan leluna, ja leluille joille se on ollut mustasukkainen on käynyt huonosti jos on jäänyt yksin taloon, eli on syönyt/riepotellut ne. En ottanut sellaista riskiä, että vauvalle jotain tekisi, vaikkapa vain vahingossa.

Muuten koiramme oli kyllä kiltti ja lasten kanssa tuli erittäin hyvin toimeen. Eli näinkin voi käydä, mutta eiköhän jokainen koira ole oma yksilönsä.

 

[johtajuus]

Jos johtajuusasema on perheessä ennestään selvä, ei ongelmia pitäisi tulla. Koira on siis alimpana arvoasteikossa. Koiran kanssa touhutaan ja lenkkeillään samalla tavalla kuin ennenkin ja ollaan (edelleen) johdonmukaisia siinä, miten koiran/lapsen odotetaan käyttäytyvän toistensa seurassa...

 

[Elisa]

Koiralle pitäis olla kai ihan selvä, että ""alfaparin pentuja"" on syytä kunnioittaa - siis jos arvojärjestys perheessä eli koiran laumassa on kunnossa.

Meillä sellainen ponin kokoinen vilkas koira, joka alusta asti suhtautunut mallikelpoisesti ja todellakin rauhallisesti aina kun vauveli on lähellä (vauva nyt 8kk). Olaan annettu haistella ja tulla lähelle, mutta nuoleksia ei saa.

Koira vahtii vauvaa siten, että päästää kyllä vieraatkin ihailemaan, mutta kukaan vieras ei pääse viemään vauvaa pois (taitaa olla tyypillistä paimenkoirille?)

Tärkeysjärjestyshän tällaisessa asiassa on tietty aina selvä, eli jos ongelmia tulee, niin eihän kukaan kai vauvaansa pois anna! Koirahan se sitten olis joka lähtee...

 

[meidän koira]

meidän koiraprinsessa käyttäytyi aluksi aivan ok vauvan tullessa taloon, pari ekaa kuukautta meni ok. sitten se masentui ja kieltäytyi syömästä jne koska minulla ei ollut enään aikaa lenkittää ja leikkiä hänen kanssaan entiseen malliin. Tilanteen pelasti toinen koira, eli otettiin pentu jotta sai seuraa. Pennun kouluttamisesta ei ollut minulle vaivaa vaikka aluksi sitä hirvittelinkin sillä vanhempi koira piti pennun aisoissa eikä antanut sen esim hyppiä minua vasten kuten pennuilla on tapana, vaan tunki väliin jos yritti ja näin pentu kaatui isomman koiran selkää vasten.

 

[rusina]

Meillä 6 vuotias dalmatialaisuros ja 5 kk vauva. Koira on ollut tähän asti ikäänkuin huomaamatta vauvaa, pari kertaa nuuhkinut ja lipaissut. Joskus ikäänkuin surumielisenä katsoo vierestä, kun vauvalle leperrellään. Tulee aina innokkaana paikalle kun alamme jutustella lapselle.

Vasta nyt on koira alkanut olemaan mustasukkanen vauvasta - nimittäin siitä, että vaiva saa ruokaa...!!! Eli olemme alkaneet kiinteiden maistelun. Tämän jälkeen koira on alkanut ensi kertaa sitten pentuajan jälkeen varastamaan ruokaa, jos sitä jää pöydille. Vauvan sose on herkkua, jos kippo jäänyt pöydälle j me kylppärissä oesemässä vauvan suuta ja käsiä....Haluaa kai koira huomiota ja hyvitystä.

Koiraa lenkitetään saman verran kuin ennekin ja nukkuu edelleen meidän jalkopäässä mutta samanlaista huomionmäärää ei enää saa.

Kaksin en vauvaa ja koiraa jätä, joskus koira touhottaa ja pelkään, että astuu vahingossa vauvan päälle....

 

[miikka]

Moi! Meillä oli samanlainen tilanne vähän aikaa sitten ku poika saapui elämäämme
Tuntuu, että koira olisi aavistanut et jotain tapahtuu kun avovaimo oli raskaana ja kun sitten poika syntyi aloin kantaa sairaalasta joka päivä pojan sairaalavaatteita kotiin koiran haisteltavaksi ja kerroin samalla, että uusi tulokas saapuu kohta kotiin.
Koira oli aluksi todella utelias ja hämillään, mutta kun antoi koiralle yhtä paljon huomiota kuin ennen vauvaa se tottui tilanteeseen ajan kanssa.
Vaadittiin aikaa, kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta
Se on huuhaa-puhetta ja ennakkoluuloista ettei vauva ja koira sovi saman katon alle vaikka rotu olisikin dobermanni. PS. Meidän Dobermanni oli pojan syntyessä 1v 4kk ja leikattu. Lopulta koira alkaa suojelemaan lasta.

 

[Jade]

Kiitoksia kaikille vastanneille . Lisää kokemuksia/neuvoja otetaan edelleen mielellään vastaan!!!!
Olemme koittaneet totuttaa koiraamme pikkuhiljaa lapsiin jo jonkin aikaa. Koirallamme on kuitenkin juuri nyt uhmaikä.....pahimpaan mahdolliseen aikaan, kun vauva on juuri syntymässä. Koira saa liikuntaa, ruokaa ja sen kanssa vietetään paljon aikaa...ja niin tullaan tekemään vastaisuudessakin .
Koiran kanssa on koitettu monenlaisia metodeja, kovia ja hellempiä. Tulokset ovat välillä parempia ja välillä tuntuu että huonompia. Koiramme on erittäin kiltti yksilö sinäänsä.....
Ongelmaa ei niin sanotusti olisi jos koiramme olisi pelkästään se hellä kullanmuru, joka se on ollut aikaisemmin. Kun uhmaikä tuli äskettäin huomasimme, että koirallamme on myös kovempi luonne hellän kuoren alla, joka sinäänsä on ollut aikamonen yllätys. Meillä on ollut samanrotuinen koira aiemminkin ja sen kasvatus oli helppoa ja meni hyvin.....tämän uuden koiran kanssa on ollut vaikeampaa. Voisikohan koira vaistota vauvan syntymän jotenkin.....mene ja tiedä sitten.

Se on jo nähty, että koiramme ei oikein tiedä kuinka suhtautua lapsiin. Kun olemme sen touhuja vierestä seuranneet se ei reppana tiedä pitäisikö lapsia tuuppia kuonolla ja syödä/haistella vaippoja alvariinsa, loikkia lapsien yli vai mitä ihmettä lapsien kanssa pitäisi tehdä. Koirallemme tulee ilmiselvästi paniikki lapsista, se pyörii lapsien ympärillä kuin häkkyrä ja hieman aristaakin niitä. Aluksi yritti komennella haukkumalla lapsia, mutta siitä tehtiin kovalla kädellä heti loppu, eikä ole sen jälkeen kertaakaan komennellut....hössöttänyt vaan. Itseäni lähinnä pelottaa se, että en luota omaan koiraani lapsien kanssa sen sähläämisen vuoksi. Pelkään eniten, että koiramme talloo lapsen jokukerta vahingossa ja en voi aina olla joka sekunti vahtimassa vauvaani, kun pitäisi kuitenkin keritä tekemään kotityötkin ilman, että pitää pelätä koiramme tallovan vauvamme..

 

[piitu]

heips, meillä nyt kaksi 1-vuotiasta koiraa...Molemmat uroksia, vain eri pentueista kuitenkin samaa rotua.
No koiramme A kiertää ja kaartaa vaunuja nuolee vauvaa ja jopa tulee pyllypyykille mukaan saatikka imettämään, kun kerrankin olin sängyssä pitkällään imettämässä koiramme katsoi nostaen etutassut sängylle että josko hänkin voisi avustaa...Sööttiä oikein avulias ja seuraava yksilö.
Taas koiramme B on kuin vastakohta, kerran tyyliin nuuhkaissut ja itkuihin ei ota kantaa, kantelee vain omia lelujaan ja nyssehtii muuten aivan seurallisena ei mitenkään eristäytyneenä, mutta häntä ei vain tuo otus ole kiinnostanut yhtälailla kuin meidän A koiraamme... ""pojat Aja B"" saavat yhtälailla huomiota ja pelaamme ja ulkoilemme, ja he ovat käytännössä mukana meidän jokaisessa arkiaskareessa....