vierailija
Meillä on ihan pieni vauva ja mieheni vanhemmilla yli-innokas koira. Viime aikoina kyläilyistä heidän luonaan on tullut minulle melko stressaavia, sillä eivät oikein ota tosissaan sääntöjä jotka olemme asettaneet koiran ja vauvan yhteiselolle.
Olemme sanoneet, että koiraa ei saa päästää liian lähelle vauvaa, koska olisi heti nuolemassa vauvan kasvoja. Haluasi koko ajan olla vauvan lähellä ja pyrkii koko ajan keksimään keinoja miten päästä vauvan luo. Huomio ei siis saa herpaantua hetkeksikään jos vauva esimerkiksi leikkimatolla. Tuon nuolemisen lisäksi pelkään, että koira touhottaessaan vaikka talloo vauvan päälle.
Isovanhemmat kuitenkin tuntuvat luottavan sokeasti koiran kiltteyteen ja heidän mielestään koiran saisi varmaan antaakin nuolla vauvan kasvoja. Usein kun vauva mummon sylissä, päästää koiran viereen sohvalle ”ei se mitään tee minä estän” koiran loikkiessa vauvaa kohti. Olen aina todella jännittynyt ja tuntuu että joudun koko ajan vahtimaan silmä kovana, kun vauva mumminsa huomassa.
Nyt mietin jo, että mitä tapahtuu, kun vauvamme alkaa harjoitella konttaamista... Mielestäni ainut vaihtoehto on silloin pitää koira ja vauva eri tilassa vierailujen aikana. Varmasti kuitenkin yrittävät kiertää sääntöjä ja vakuuttavat pitävänsä koirasta kiinni tms. Ei kuitenkaan tarvita kun pieni huomion herpaantuminen niin koira on salamana vauvan luona. En halua ottaa minkäänlaisia riskejä kun kyseessä oma pieni lapseni. Ja ymmärrän toki etten voi sanella heille sääntöjä missä pitää koiraa kotonaan, mutta kyseessä on kuitenkin myös heidän lapsenlapsensa.
Jotenkin tuntuu, että pitävät minua ”hysteerisenä” eivätkä ota tosissaan. En kuitenkaan varmasti voi olla ainoa äiti, joka ei halua että pienen vauvan kasvoja nuolee koira samalla suulla, jolla kantanut aiemmin ties mitä raatoja ulkona mukanaan? Tai muutenkaan päästää koiraa hyppimään vauvan lähelle siten, että vaarana vauvan loukkaaminen?
Minusta tuntuu todella ikävältä aina huomautella asiasta, kun en haluaisi minkäänlaista riitaa heidän kanssaan. Mutta en myöskään jaksaisi aina olla jännittynyt lapsen puolesta heidän luona kyläillessään.
Olemme sanoneet, että koiraa ei saa päästää liian lähelle vauvaa, koska olisi heti nuolemassa vauvan kasvoja. Haluasi koko ajan olla vauvan lähellä ja pyrkii koko ajan keksimään keinoja miten päästä vauvan luo. Huomio ei siis saa herpaantua hetkeksikään jos vauva esimerkiksi leikkimatolla. Tuon nuolemisen lisäksi pelkään, että koira touhottaessaan vaikka talloo vauvan päälle.
Isovanhemmat kuitenkin tuntuvat luottavan sokeasti koiran kiltteyteen ja heidän mielestään koiran saisi varmaan antaakin nuolla vauvan kasvoja. Usein kun vauva mummon sylissä, päästää koiran viereen sohvalle ”ei se mitään tee minä estän” koiran loikkiessa vauvaa kohti. Olen aina todella jännittynyt ja tuntuu että joudun koko ajan vahtimaan silmä kovana, kun vauva mumminsa huomassa.
Nyt mietin jo, että mitä tapahtuu, kun vauvamme alkaa harjoitella konttaamista... Mielestäni ainut vaihtoehto on silloin pitää koira ja vauva eri tilassa vierailujen aikana. Varmasti kuitenkin yrittävät kiertää sääntöjä ja vakuuttavat pitävänsä koirasta kiinni tms. Ei kuitenkaan tarvita kun pieni huomion herpaantuminen niin koira on salamana vauvan luona. En halua ottaa minkäänlaisia riskejä kun kyseessä oma pieni lapseni. Ja ymmärrän toki etten voi sanella heille sääntöjä missä pitää koiraa kotonaan, mutta kyseessä on kuitenkin myös heidän lapsenlapsensa.
Jotenkin tuntuu, että pitävät minua ”hysteerisenä” eivätkä ota tosissaan. En kuitenkaan varmasti voi olla ainoa äiti, joka ei halua että pienen vauvan kasvoja nuolee koira samalla suulla, jolla kantanut aiemmin ties mitä raatoja ulkona mukanaan? Tai muutenkaan päästää koiraa hyppimään vauvan lähelle siten, että vaarana vauvan loukkaaminen?
Minusta tuntuu todella ikävältä aina huomautella asiasta, kun en haluaisi minkäänlaista riitaa heidän kanssaan. Mutta en myöskään jaksaisi aina olla jännittynyt lapsen puolesta heidän luona kyläillessään.