"a p"
Epäilen että mun alan töitä ei hirveästi löydy maalta. Ois pakko olla kaupungissa, muuten loistava idea...Maatushkalle Morsian -telkkarisarjaan vain paperit, niin kyllä se siitä.
Epäilen että mun alan töitä ei hirveästi löydy maalta. Ois pakko olla kaupungissa, muuten loistava idea...Maatushkalle Morsian -telkkarisarjaan vain paperit, niin kyllä se siitä.
Hauskasti kärjistetty tuo "etsimällä etsiminen".
Yhen tunsin neljä vuotta ja oltii hyviä ystäviä ennen ku tapailtii puoli vuotta. Lähti exänsä perään. En oo moniakaan pakkeja saanu, itse lähinnä kokenu et jos miehellä on avovaimo/aviovaimo/väkivaltanen/lapsivihaaja niin pitemmän päälle semmonen suhdeei vaan toimis. Ja pistäny poikki heti tilanteen sitä vatiessa. Lapseni isä oikeestaan oli sellainen joka sai sukat pyöriin jalassa vaan kun katso mua. Muuten semmosia ihan ok miehiä...Ovatko nämä ketä olet tapaillut sellaisia, jotka ovat vaikuttaneet ensivaikutelmassa hyviltä tyypeiltä vai enemmänkin epätoivoisen etsijän "kun en muuta saa" tapauksia. Onko ollut sellaisia jotka ovat heti saaneet "sukat sekaisin" vai sellasia että ihan ok? Oletko saanut paljon pakkeja?
Kiitos... Olen onnellinen et sulla on asiat tosi hyvin.Mielikuvitus on aina plussaa. Kiinnostuisin itse, jos minulla olisi haku päällä, mutta kun ei ole; vaimo ja lapset on hankittuina, eikä vakavampia eroaikeita ole. Vehtaaminen toisi nykytilanteessa pelkkää harmia kaikille osapuolille.
Joo, tässä on miettiny kuule itte samaa et on ollu kyl kohtalolla mahtanu olla kivaa ku mun eteen noita miehiä on pistäny.On sinulle osunut valikoimaa, jos tosiaan noita kaikkia laatuja huonoja miehiä on sattunut kohdalle. Onko näistä monikin vaikuttanu ensin sopivilta ja siten paljastunut noita miinuspuolia vai onko jo heti alkuun käynyt selville, että kiitos ei.
Ootko kokeillu lavatansseja? Jos minä vielä olisin sinkku niin sinne suuntaisin kumppania etsimään. Ei se välttämättä heti ekalla kerralla onnistu, mutta jos useammin kävisi. Nuo nettipalstat on helppo tapa kohdata seuraa hakevia, mutta siellä taitaa eniten olla sitä outoo porukkaa ja varattuja. Etkö jo ole kokemuksesta oppinut tunnistamaan, että kaikki jauhot ei ole pussissa puhtaita.
juu juu, mussahan se vika on. Miehessä ei ikin, vaikka kävis päälle, valehtelis, tai on muuten vaan vinksahtanut päästään.Ei se kohtalo ole noita miehiä valinnut vaan sinä ite.
Mä luulen että hyvin montaa naista lähentelee samanlaiset petturit, narsistit jne. Toiset naiset vaan osaavat ottaa selvää miehestä ajoissa tai näkevät heidän lävitseen. Onko sulla ehkä ihmistuntemus jotenkin huonoa tai oletko liian sinisilmäinen vai mikä siinä on että sinä päästät nuo luihumiehet lähelle sinua.
Me oon huomannut että jotenkin olen onnistunut aina hankkimaan mustasukkaisen kumppanin. Ekan miehen jälkeen ajattelin että tuo EI saa toistua. Olen seuraaville miehille jo ihan suhteen alussa sanonut että sori vain mutta tykkään jutella muiden miesten kanssa ja tanssia ym. Parhaat kaverit on miehiä yms yms. Ja aina ovat nyökytelleet ja luvanneet että ei haittaa.Jos etsit vääristä paikoista tai tiedostamattomasti jonkin väärän piirteen omaavia tyyppejä?
Mitähän kuvittelet mun tehneen viimisen pari vuotta? Onkinu kaikki idiootit omaan haaviini, enkä miettiny yhtään nokkaani pitemmälle? Oon nimenomaan yrittäny katsoa että en tekisi samoja virheitä kahdesti. Miettiny omaa käytöstä ja muuttanu sitä jos oon todennu et hakkaan vaan päätäni seinään jos urpoan liikaa tai et teen jonku ratkasevan virheen et päästän jonku idiootin liika lähelle. Ei se parisuhteessa ole vaan jommankumman valinta vaan molempien. Kaikki ei vaan tuu toistensa kanssa toimeen ja jotku ei halua puolisokseen väkivaltaista tai jo varattua...Turha sulle on mitään kirjottaa kun heti vedät herneet nokkaan etkä osaa yhtään miettiä omaa käyttäytymistäsi.
Jotkut vaan aina valitsevat huonoja puolisoita ja siihen on syynsä. Ei se tarkoita että ainoastaan sussa olisi vikaa. Sä voisit päästä tilanteesta eteenpäin mutta et tuolla asenteella.
Hei, erittäin hienoa että näinkin voi joskus käydä. Olen erittäin onnellinen sinun ja nykyisen miehesi puolesta. Kiitos paljon tästäkin erittäin piristävästä jutusta että joskus joillekkin käy hyvin "vaikeissakin" tilanteissa. Usein miten ei... Näin ei ainakaan minun kohdallani ole käynyt. :SYmmärrän hyvin vastahakoisuuden aloittaa tapailua henkilön kanssa, joka asuu vielä exänsä kanssa. Valitettavan usein nämä paljastuvat sellaisiksi, joilla se ero ei sitten kuitenkaan ollut vielä ihan niin selvä (tai välttämättä edes aikeissa erota). Näin ei kuitenkaan ihan aina ole. Itse olen tavannut nykyisen mieheni kun vielä olin virallisesti naimisissa exäni kanssa ja asuimme yhdessä. Exän kanssa olimme päättäneet erota joitain kuukausia aiemmin ja meille oli molemmille ihan selvää, että paluuta entiseen ei ole. Lapsia meillä ei ollut, mutta virallisella avioerolla tai pois muutolla ei varsinaisesti ollut kiire, tulimme ihan sivistyneesti toimeen keskenämme.
Nyt olen nykyisen mieheni kanssa ollut päälle 7 vuotta yhdessä ja meillä on yhteisiä lapsia ja koskaan en exäni perään ole haikaillut. Että ihan pelkästään se, että asuu samassa osoitteessa exän kanssa tai avioero ei ole virallinen ei tarkoita, että uudesta suhteesta ei voisi tulla mitään. Valitettavan usein se kuitenkin tarkoittaa