miten voi mennä niin pieleen
Onko kohtalotovereita?
Olen 28-v. Ihan ulkonäöltäni normaalin nätti, en kuvankaunis mut normaali. Olen yh. On oma asunto, työpaikka ja kaikki elämässä on ok. Mies puuttuu.
Olen ollut viis ja puol vuotta yksin. Ja olen yrittäny jo monta vuotta löytää rinnalleni hyvän miehen. On vaan sattunu eteeni kaikki ne huonoimmat vaihtoehdot.
On ollut narsistia, väkivaltaista tyyppiä, uskotonta tyyppiä, avoliitossa olevaa (mun tietämättä aluksi), avioliitossa olevaa (mun tietämättä aluksi), exän perään haikailevaa, lapsivihaajaa, kaikkea mahdollista tyyppiä. Tuntuu et näistä kokemuksista vois tehdä jonku draaman ku alkaa olemaan jo erittäin surkuhupaisaa tämä "oikean" etsiminen.
Olen yrittänyt olla etsimättä, ja etsiä. Olen netistä, harrastuksista yms paikoista ettiny. Mistään ei löydy. Missä siis vika?
Noh yhdistävä tekijä olen minä itse näissä pieleen menneissä jutuissa. Onko mut siis tuomittu olemaan lopun elämää yksin? Vai onko mahdollista et mäkin löydän vielä sen hyvän miehen?
Olen 28-v. Ihan ulkonäöltäni normaalin nätti, en kuvankaunis mut normaali. Olen yh. On oma asunto, työpaikka ja kaikki elämässä on ok. Mies puuttuu.
Olen ollut viis ja puol vuotta yksin. Ja olen yrittäny jo monta vuotta löytää rinnalleni hyvän miehen. On vaan sattunu eteeni kaikki ne huonoimmat vaihtoehdot.
On ollut narsistia, väkivaltaista tyyppiä, uskotonta tyyppiä, avoliitossa olevaa (mun tietämättä aluksi), avioliitossa olevaa (mun tietämättä aluksi), exän perään haikailevaa, lapsivihaajaa, kaikkea mahdollista tyyppiä. Tuntuu et näistä kokemuksista vois tehdä jonku draaman ku alkaa olemaan jo erittäin surkuhupaisaa tämä "oikean" etsiminen.
Olen yrittänyt olla etsimättä, ja etsiä. Olen netistä, harrastuksista yms paikoista ettiny. Mistään ei löydy. Missä siis vika?
Noh yhdistävä tekijä olen minä itse näissä pieleen menneissä jutuissa. Onko mut siis tuomittu olemaan lopun elämää yksin? Vai onko mahdollista et mäkin löydän vielä sen hyvän miehen?