Kohta loppuu minulta kärsivällisyys olla anopille mukava :(

Voi olla, että nyt vaan otin taas tilanteen liian vakavasti mutta kun tuntuu, että pahoitan joka kerta mieleni edelleen kun nään anoppia. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 11 vuotta ja ensimmäiset vuoden oli minulle ihan avoimesti todella ilkeä ja sai minut melkein aina itkemään kommenteillaan. Vuosien myötä minulle on tullut kai enemmän itsevarmuutta ja osaan kunnioittaa sekä puolustaa itseäni paremmin ja tätä kautta isompi/ suora ilkeily on jäänyt.

Mutta, tänään olimme anopilla kylässä. Olin imettämässä olohuoneessa ja anoppi sekä mieheni istuivat keittiössä. Huoneet ovat ihan vierekkäin ja anoppi korotti selvästi ääntään jotta minäkin kuulisin. Puhui mieheni ja minun yhteisestä kaverista, joka on ollut mieheni kaveri jo kauan ennen kun me aloimme seurustella. Tunsivat siis jo silloin kun mieheni asui kotona ja tällöin tämä kaverimme kävi siellä. Heidän välillään ei ole koskaan ollut mitään romanttista tai seurustelun tapaista ja minunkin on vaikea edes kuvitella että olisivat muuta kuin kavereita. Anoppi oli nähnyt tämän kaverimme kaupungilla ja jäänyt juttelemaan ja kertoi miehelleni "Miiastakin on tullut niin kaunis ja mukava nainen, ihmettelen edelleen miksi et mennyt hänen kanssaan naimisiin. Nyt hänkin on kuulemma naimisissa, vaikka kyllähän sitä nykyään erotaankin ettei se peli ole ihan menetetty". Mieheni vastasi äidilleen etteiväthän he ole ikinä edes seurustelleet miian kanssa ja ei ole kyllä ikinä ollut haaveenakaan hänellä. Tämän jälkeen mieheni jätti anopin keittiöön ja tuli luokseni.

Mutta joka kerta kun nöemme anopin pitää kysyä miian kuulumisia ja aina kertoa kuinka mukava hän on ja miksi mieheni ei tulisi joskus miian kanssa hänen luokseen kylään.

Tähän asti olen ollut ystävällinen anopille ja koittanut jättää hänen juttunsa omaanarvoon, mutta pikkuhiljaa alkaa mitta täyttyä.

 

Mä en enää menisi sinne. En vaikka mies loukkaantuisi.

Ja jos anoppi tulee kylään, lähtisin asioille tms. en olisi "hyvä" emäntä.

 

Mun anoppi oli samanlainen. Lakkasin käymästä. Mies ymmärsi.

 

Mä oisin varmaan vaan tokaissut, että mikään ei estä anoppia pyytämästä Miia treffeille kun niin kovasti näyttää tykkäävän.

Mutta siis ihan naurettavaa käytöstä anopilta. Mulla olisi varmaan mitta täyttynyt tuommoiseen jo kauan sitten.

 

Minulla meni jo viisi vuotta sitten. En ole kertaakaan ottanut yhteyttä häneen ja hiljaista on ollut. Mutta mukavaa. Ei voi valittaa.

 

Onpas tosi ikävää käytöstä anopilta, miksi lie katkera. Jos teillä ei vaan henkilökemiat kohtaa niin ei silti vittuilemaan tarttis alkaa..toihan täytyy olle tosi stressaavaa. Lakkaa käymästä yhtään enää hänen luonaan niin ei saa tuota kiusaamisen iloa. Jos hän tulee teille ja tiedät sen etukäteen niin lähde tosiaan kaupoille tai muuta..ei sun tartte tollasta sietää!

 

Miehesi on vässykkä. Hänen tulee tehdä äidilleen kristallinkirkkaaksi, miltä tämän käyttäytyminen sinusta tuntuu, millainen käyttäytyminen ei ole teistä hyväksyttävää ja mitä seurauksia äidille koituu, jos käyttäytyminen ei muutu. Sinun tehtäväsi on artikuloida miehelle, mikä anopin tekemisissä ottaa päähän, mutta minusta on ensisijaisesti miehen asia puhua asiat selviksi äidilleen. Nyt hän jätti menemättä juttuun mukaan ja poistui tilanteesta, mikä on sinänsä ihan hyvä, mutta hänen pitäisi jämäkämmin tehdä loppu naljailusta ja loukkaavista puheista.

 

[QUOTE="Miiru";28586025] "Miiastakin on tullut niin kaunis ja mukava nainen, ihmettelen edelleen miksi et mennyt hänen kanssaan naimisiin. Nyt hänkin on kuulemma naimisissa, vaikka kyllähän sitä nykyään erotaankin ettei se peli ole ihan menetetty"[/QUOTE]

Vastaa, että kyllä peli kuitenkin taitaa olla menetetty, koska olet kuullut, että Miialle kelpaa vain mukava ja fiksu anoppi, joka osaa käyttäytyä.

Mun mielestä sulla ei ole mitään syytä käydä anoppilassa, kun sulle ollaan tahallaan ilkeitä, ihan törkeää käytöstähän tuo on. Mä jättäisin jatkossa vierailut väliin ja poistuisin kotoa, jos anoppi on tulossa käymään. Luulisi että miehesi ymmärtää, ihme ettei ole kunnolla ärähtänyt äidilleen noiden juttujen takia.

 

Miksi h***vetissä sä käyt anopin luona?
Mä en ikimaailmassa suostuisi menemään tuollaisten kommenttien jälkeen. Anoppi ei selkeästi kaipaa sinua luokseen vierailulle, sinulle tulee vierailuista vain paha mieli, niin miksi ihmeessä pitäisi edes järjestää tuollaisia vierailuja, joista kaikilla tulee vain paha mieli? Miehesi voi varmasti vierailla yksinkin äidillään.

Tuo on jo niin suoranaista vittuilua, että kyllä minun mielestäni miehen kuuluisi sanoa äidilleen asiasta. Miksi mies hyväksyy noin epäkunnioittavan käytöksen sinua kohtaan?

 

Olipa tökeröä Miniästään tai vävystään ei tarvitse pitää, mutta asiallinen täytyy olla. Ja toki voi toivoa, että oma lapsi olisi valinnut toisin, mutta siitäkin voi pitää suunsa kiinni.

 

Kyllä on vierailut aika harvassa vaikka samassa kaupungissa asutaankin. Ehkä noin 3-4 kertaa vuodessa käyn. Anoppi kumminkin aina pyytää kylään ja jos en mene niin sitten kuulee valitusta siitä kuinka ei voi edes kylässä käydä ja loukkaantuu sitten siitäkin. Joten olen kokenut helpoimmaksi aina sillointällöin käydä kuin kuunnella ruikutusta ja valitusta miksi en käy. Jos en mene olen hienosteleva nirppanokka jne. kun ei voi edes kylässä käydä. Mutta kypsyttää sitten siellä taas nämä kommentit. Olen ajatellut, että olisi kaikille kuvempaa kun voisi käyttäytyä edes kohteliaasti vaikka sitten hammasta purren kun kumminkin joudutaan sillointällöin näkemään esim. Juhlissa.

 

Kuka niitä anopin valituksia ja arvosteluja kantaa korviisi? Ei tuommoisen anopin kanssa kannata olla missään tekemisissä. Olethan jo huomannut, että vaikka käyt kylässä anopilla, ei hänen käytöksensä sinua kohtaan ole muuttunut yhtään parempaan suuntaan vai miksi täällä kirjoittaisit asiasta?

 

Lopeta: on parantunut paljonkin, nykyään juttelee minulle pääasiassa ihan asiallisesti mutta sitten tulee kyllä noitakin juttuja. Alussa haukkui ja arvostelu minua ihan kaikesta. Söin liikaa tai liian vähän, puhuin liikaa tai liian vähän, olin nirso kun minulla on muutama paha ruoka-aine allergia, olin käynyt väärää koulua, jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja näitä totuuksia laukoi päin naamaa kuuluvasti ja todella ilkeään sävyyn. Etenkin juhlissa missä oli paljon porukkaa tunsin oloni aina todella vaivautuneeksi kun saattoi tulla sanomaan "ai sinäkin osaat puhua" jos juttelin jonkun kanssa tai "otitkohan nyt liikaa syötävää, jaksatkohan syödä". Tuollaisia kommentteja sanoi aivan vittuilumielessä ei mitenkään "leikkisästi". Joten alkuun verrattuna käytös minua kohtaan on todellakin muuttunut.

Haukkuu kyllä lähes kaikki ihmiset eikä ikinä ole kauaa samassa työpaikassa kun aina ne osottautuvat huonoiksi ja työkaverit ovat epäreiluja, tyhmiä, osaamattomia jne.

 

Mitä miehesi tekee asialle? Onko sanonut äidilleen?

 

Itse olisin vastaavasti kovalla äänellä olohuoneessa kertonut miehelleni, että kun se naapurin mummu on niin paljon mukavampi ja nätimpi ja fiksumpi, kuin miehen äiti, että eikö voitaisi ottaa sitä sittenkin miehen ädiksi ja unohtaa tuo luuska.

 

Jännä miten nuo anopit usein leimautuvat "ensimmäiseen" toista sukupuolta olevaan lapsensa - nimenomaan poikansa - kaveriin.

Minun äitini ei koskaan päässyt yli veljeni kihlojen purkautumisesta. Vieläkin kyselee tämän tytön kuulumisia ja miettii josko he päätyisivät yhteen. Erosta on aikaa jo melkein 20 v.

Oma anoppi puhutteli minua vuosia miehen ex:n nimellä. Enää ei ole lipsautellut kun mies piti hyvän puhuttelun. En ole vieläkään varma oliko se tahallista vai vahingossa muistista tullut refleksi "mikko ja minna tulkaahan tänne...".

En ole kuullut että vävyehdokkaita ikävöitäisiin, mutta tosiaan miniäkokelaista on tarinoita senkin edestä!

 

toiset ihmiset ei vaan ikinä opi - tai haluakaan oppia- eli meillä tismalleen samanlainen tilanne, kommentitkin anoppisi suusta just kuin meillä.
miehen kanssa ollaan oltu yhdessä jo 16 vuotta, naimisissa, lapsia useampia ja SILTI anoppi vaan jaksaa yrittää
ollaan oltu välillä käymättä, ollaan oltu mykkäkoulua (siis minä ja anoppi) ja vaikka mitä. Lapsia haluaa nähdä joskus kun hänelle sopii, mutta minähän tulen siinä kylkiäisinä - kiusaa se on pienikin kiusa
siis anna anoppisi puheiden olla omassa arvossaan!

 

Aivan kuin ex-anoppini. En sitten kamalasti vieraillutkaan, kun en koskaan kelvannut. Nyt sitten soittelee minulle punaviinihönttyrässä ja kehuu kuinka olin aina niin hyvä. Niin se aika kultaa muistot tai sitten uus miniä on vielä huonompi?

 

Appiukkoni on juuri tuollainen sillä erotuksella, että hän on yhtä ilkeä kaikille ja minulle itse asiassa ehkä vähän kiltimpi kuin monelle muulle. Mutta kyllä vuosien mittaan on tullut aika kamalaa kommenttia välillä, kuten synnytyksen jälkeen katseli minua päästä varpaisiin ja totesi kovaan ääneen, että "no niin, sullahan oli kaunis vartalo mutta pilalla se nyt, ei tosta mitään ihmisen näköistä enää tule". Eikä ollut vitsi, ei todellakaan.

Minulla on niin hyvä itsetunto, että en välitä ja tarvittaessa puolustan itseäni. Se on ainut edellytys, millä voin olla appiukon kanssa tekemisissä. Mutta pidän kyllä tapaamiset melko minimissä, enkä hakeudu niihin mitenkään aktiivisesti. Miksi haluaisin olla paljon tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää minua ja lähipiiriä?

Sinuna lopettaisin tapaamiset, tai alkaisin puolustaa itseäni.

 

Sinä siis imetit siellä hänen lapsenlasta ja hän puhui miehellesi samaan aikaan että tämän pitäisi olla naimisissa toisen naisen kanssa?!

Hyi että miten ilkeää, mulla meni ihan kylmät väreet. Todella ilkeästi sanottu, et todellakaan suuttunut tyhjästä. En menisi enää käymään. Omankaan anopin kanssa ei välit ole kunnossa, meillä syynä lastenlasten eriarvoisuus. Meillä käydessään viimeksi kaksi vuotta sitten puhui koko ajan meidän lapsille vaan serkuista tyyliin 'ne on niin paljon sitä ja tätä enemmän kuin te', kertoi kaikesta mitä hän on niille ostanut ja missä on reissannut näiden serkkujen kanssa, vertaili koko ajan taitoja yms. serkkujen eduksi. lapset 4v ja 2v + vastasyntynyt katselivat ja kuuntelivat vaan silmät pyöreinä mummon monologia ja mummoa, jota näkevät itse 1-2 kertaa vuodessa. Mummo ei koskaan heitä siis itse ehdi eikä oikein halua tavata, on ne tärkeämmät lapset ja sitten on nämä meidän lapset. Mutta sen päätin silloin, että mummon suusta ei tarvitse 4-vuotiaan kuulla kuinka paljon enemmän mummo sitä sinun serkkua rakastaa tai mitään muutakaan vastaavaa, ei kai sinunkaan tuollaista tarvitse enää kuunnella?

Kummasti helpotti ainakin mulla kun päätöksen tein, mies saa toki käydä äidillään lasten kanssa jos haluaa. Sen verran vitutti kyllä häntäkin tuo homma, että eipä paljon ole lapset mummoa tavanneet. Sääli sinänsä, mutta joku roti täytyy olla.

 

Tuttu tilanne. Anoppi oli alussa samanlainen. En ollut se nainen ketä se halus miniäks. Miehen ex:n se kutsui kun ollaan oltu siellä ja yrittänyt kääntää miehen päätä, että jättäisi minut. Ystävälliset keskustelut eivät auttaneet. Kerran kun oltiin siellä ja oli myös se ex, anoppi yritti ottaa kuvan, jossa on vaan mies ja se ex. Silloin mies sanoi todella pahasti sekä omalle äidille että sille ex:llä. Siitä lähtien (jo 14 v) ei olla oltu missään tekemisessä anopin kanssa.

 

Samanmoista meininkiä on meilläkin. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli kymmenen vuotta, mutta vieläkin joskus kutsuu minua entisen miniäehdokkaan nimellä. Anoppi myös tapaa edelleen tätä mieheni ensimmäistä tyttöystävää.

Minua anoppi myös syyttää KAIKESTA ja keksii asioita omasta päästään, että pääsee sitten minua haukkumaan. Esimerkki: Oltiin sovittu, että anoppi tulee käymään eräs lauantai iltapäivä. Mies sanoi anopille, että soita, kun olet lähdössä, niin tiedetään monelta tulet. Ilta kuudelta havahduimme, että ei se anoppi tullutkaan ja mies rupesi hänelle soittamaan. Mies huomasi, että hänen puhelimensa on ollut äänettömällä koko päivän ja olihan se anoppikin yrittänyt muutamaan kertaan soittaa. No... Mies sitten soitti anopille, että miksi ei tullutkaan. Sai kauheat huudot, kun ei ollut vastannut puhelimeen. Anoppi oli myös käynyt meidän oven takana, mutta ei ollut soittanut ovikelloa, koska MINÄ olen hänelle sanonut ettei kelloa saa soittaa. (en siis todella ole sanonut, Tai kerran sanoin kun oli tulossa hoitamaan lapsia ja olivat juuri päiväunilla, niin sanoin ettei soittaisi ovikelloa kun lapset nukkuu). Mies sitten tokaisi anopille, että miksi et käynyt takaovella (olohuoneessa) koputtelemassa, jos ei kerta halunnut ovikelloa soittaa. Ja tämäkin oli minun syytäni. Olen kuulemma sanonut, että omakotitalossa on kamala asua, kun jotkut ihmiset voivat tulla ikkunoista kurkkimaan. (En ole ikinä näin sanonut). Lopputulos asiassa oli kolmen viikon mykkäkoulu sekä minulle että miehelleni. Ja ei vieläkään ymmärretä, että mitä me tehtiin väärin. Ja näitä tarinoitahan sitten riittää.

Olen nykyään kaikenlaisten haukkimisienkin kanssa sujut. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja samantien ulos.

 

Hyviä kommenntteja oletkin jo saanut. Kerron vielä oman näkemykseni: ei kannata jäädä kuuntelemaan tollasta vittuilu, en kannata tätä "toisesta korvasta sissän ja toisesta ulos". Ei se ole sinulle hyväksi pidemmän päälle. Opettele sanomaan tiukasti takaisin tai lopeta kanssakäyminen kokonaan. Toki voi käydä niin, että anoppi ei kestä, että alat puolustaa itseäsi ja välit menevät siinä. Mutta onkohan sillä edes väliä.

 

Eikö kukaan muu löydä mitään moitittavaa miehen toiminnasta? Minusta on itsestään selvää, että mies ei ota tässä sellaista vastuuta kuin hänelle kuuluu.

 

[QUOTE="Pinky";28588054]Samanmoista meininkiä on meilläkin. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli kymmenen vuotta, mutta vieläkin joskus kutsuu minua entisen miniäehdokkaan nimellä. Anoppi myös tapaa edelleen tätä mieheni ensimmäistä tyttöystävää.

Minua anoppi myös syyttää KAIKESTA ja keksii asioita omasta päästään, että pääsee sitten minua haukkumaan. Esimerkki: Oltiin sovittu, että anoppi tulee käymään eräs lauantai iltapäivä. Mies sanoi anopille, että soita, kun olet lähdössä, niin tiedetään monelta tulet. Ilta kuudelta havahduimme, että ei se anoppi tullutkaan ja mies rupesi hänelle soittamaan. Mies huomasi, että hänen puhelimensa on ollut äänettömällä koko päivän ja olihan se anoppikin yrittänyt muutamaan kertaan soittaa. No... Mies sitten soitti anopille, että miksi ei tullutkaan. Sai kauheat huudot, kun ei ollut vastannut puhelimeen. Anoppi oli myös käynyt meidän oven takana, mutta ei ollut soittanut ovikelloa, koska MINÄ olen hänelle sanonut ettei kelloa saa soittaa. (en siis todella ole sanonut, Tai kerran sanoin kun oli tulossa hoitamaan lapsia ja olivat juuri päiväunilla, niin sanoin ettei soittaisi ovikelloa kun lapset nukkuu). Mies sitten tokaisi anopille, että miksi et käynyt takaovella (olohuoneessa) koputtelemassa, jos ei kerta halunnut ovikelloa soittaa. Ja tämäkin oli minun syytäni. Olen kuulemma sanonut, että omakotitalossa on kamala asua, kun jotkut ihmiset voivat tulla ikkunoista kurkkimaan. (En ole ikinä näin sanonut). Lopputulos asiassa oli kolmen viikon mykkäkoulu sekä minulle että miehelleni. Ja ei vieläkään ymmärretä, että mitä me tehtiin väärin. Ja näitä tarinoitahan sitten riittää.

Olen nykyään kaikenlaisten haukkimisienkin kanssa sujut. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja samantien ulos.[/QUOTE]

Sori, mutta ymmärrän kyllä tuossa anoppiakin. On sovittu, että hän soittaa, kun lähtee tulemaan ja te ette vastaa puhelimeen. Mä olisin ollut huomattavasti ärsyyntyneempi. Sen koko päivä ja suunnitelmat on menneet ihan vituralleen...