Anopin käytös on tödellä törkeää, teillä on perhe ja yhteinen elämä ja anoppi silti ehdottelee miehelle että yrittäisi toisen naisen kanssa. Voi olla että juurikin tuo nainen kelpaa, koska mitään ei ole koskaan tapahtunut miehesi ja hänen välillään. Eli hän ei ole koskaan ollut mikään potentiaalinen miniä ehdokas, kun ovat olleet vain ystäviä. Voi olla ettei olisi niin hyvä ollenkaan, jos olisivat seurustelleet. Joillakin äideillä on hirveä tarve ripustautua omaan poikaansa, ja ollaan mustasukkaisia sitten puolisolle. Siihen kilpaan on aivan turha lähteä mukaan, jos aikuinen ihminen ei pysty olemaan asiallinen niin silloin on tosiaan parempi antaa olla. Miehen pitää siinä vain tehdä ne pelisäännöt selväksi, äidiltään ei hyväksy loukkaavaa käytöstä ja näyttää rajat. Meillä ainakin hiertää juurikin samantyyppisistä asiat miehen kanssa välejä, hän ei mielestäni ole tehnyt tarpeeksi selväksi että seisoo perheensä takana. Oma mieheni on ollut aina vanhempiensa heittopuissi, aina on ollut kiltisiti paikalla kun "tarvitaan". Eipä se mitään haittaisi, jos eivät olisi vuosia terrorisoineet miehen elämää, ja kun yhteen muutimme meidän yhteistä elämää. Ovat olleet erittäin ilkeitä, käyttäneet miehen kiltteyttä todella paljon hyväkseen. Myöskään minä en ole ollut ensihetkestä alkaen mikään toivottu miniä, vuosia olin kiltti ja hiljaa ja kuuntelin kuinka huono olen koska olin nuori ja epävarma. Anoppi teki säännöllisiä yllätysvierailuja, ja kuulin kaikenlaista kun ei asiat miellyttäneetkään. Olen saanut kuulla luonteesta, ammatista, sukulaisistani, ja ulkonäöstäni kaikenlaista. Ajattelin että lapslilla pitää olla hyvät välit isovanhempiin, mutta huomasin ettei kyse ole edes lapsenlapsista heissäkin on aina jotain vialla. Lopulta alkoi ehdottaa miehelle eroa, kun meillä oli yhteinen koti rakenteilla, pienet lapset ja kummallkin stressiä sehän olisikin ratkaissut siinä tilanteessa kaiken. Tämä ärsyttää todella vahvasti, ja minusta miehenkin olisi aika näyttää että nyt riittää ja asettaa perheemme etusijalle. Varsinkin kun kotona hyväksymme jokaisen perheen jäsenen juuri sellaisenaan, ei sen mukaan miten paljon osaa,auttaa tai miellyttää. Mies purkaa usein stressiään kotona juurikin meihin, kun mielestäni riittäisi että laittaisi rajat omille vanhemmilleen mutta kai se vanhempien vaikututus on niin suuri sitten. Meilläkin ne tapaamiset ovat harventuneet, mutta mielestäni se että tarvitsee ne harvatkin kerrat sietää loukkauksia ja typeriä kommentteja ja mies kuuntelee tai selittelee miksi joku asia meidän kodissa on niin on ihan liikaa. Varsinkin kun olemme aina perheemme ja asiamme hoitaneet hyvin. Ymmärtäisin tämän asenteen, jos olisimme todellakin mokanneet ja olisin ollut asiaton. Eli meidän tapauksessa se ero on tulossa tällämenolla, itseeni kohdistuvan kritiikin vielä jaksan lapsiin kohdistuvaa asiatonta en jaksa.
