Kohdunpoiston komplikaatiot

Huomenna on taas naistentautien polille meno. Eilen kävin kokeissa ja yhä edelleen on hiivatulehdus päällä. Ei tätä oikein tahdo todeksi uskoa, että siitä joulukuun kohdunpoistoleikkauksesta asti olen koko ajan ollut lääkekuureilla. Ensin sen leikkauksessa virtsarakkoon puhkaistun reiän takia 2kk antibiootti kuureja, sitten korjausleikkauksessa laitetun ureter stentin takia 2kk antibiootteja ja koko muu aika hiivatulehduksen takia lääkekuureja. Ensiviikolla on urologian polille meno korjausleikkauksen kontr. Sais nämä vaivat alkaa jo loppmaan, kun kohta vuoden on jo ollut näitä.

 

Eilen kävin naistentautien polilla kontrollissa ja kaksi lääkekuuria tuli taas mukaan. Ei ole parantunut tulehdus eikä hiivaulehdus. Kuukauden kuuri on nyt. Tämä on ihan uskomatonta, että sen leikkauskomplikaation takia koko vuosi yhtä sairastusta ja lääkekuureilla oloa. Eikä potilasvahinkokeskuksen mielestä ole mitään korvattavaa...

 

Heippa. olen etsinyt tietoa kohdun ja munasarjojen poiston yhteyteen liittyvistä komplikaatioista ja törmäsin sinun ketjuusi. Olin juuri tällä viikolla jälkitarkastuksessa..Heti leikkauksen jälkeen minulle tuli hematoomia ja kuumetta joka hoidettiin kuntoon rankalla 2 antibiootin hevoskuurilla. Valittelin jälkitarkastuksessa nyt ilmemmeitä uusia vaivoja eli alavatsa ja alaselkäkipuja ja myös sitä, että pissa valuu holtittomasti jopa sänkyyn. Rakkotulehdusta on 2 kertaa hoidettu avoleikkaukseni jälkeen antibiootilla. Lääkäri oli hyvin ylimielisen oloinen ja sanoi, että on normaalia, että rakko tuntuu kipeältä vielä tässä vaiheessa ja selkäkipu johtuu jostakin muusta, kuin kohdun ja munasarjojen poistosta. Antibioottia en kuulemma saa syödä turhaan. Jotenkin tuntuu, että tuo paikallisen opetussairaalamme touhu on suoraan sieltä, minne ei päivä paista ja ihmistä ei hoideta yksilöllisesti, vaan liukuhihnatyylillä.

Minulla olisi tammikuussa aika virtsarakon kohotukseen, mutta en tiedä, kannattaako ottaa riskiä enää ja antaa tämän sairaalan lekureiden sitä tehdä. Mulle on ihan joka kerta tullut joku komplikaatio, kun siellä on minua operoitu..samoin sukulaisillani ja kavereillani on ollut paljon hoitovirheitä.

Miten itse olet nyt toipunut näin vuoden sairastelun jälkeen?

 

Tiedäthän, että antibiootit lisäävät hiivaa, koska se muuttaa elimistön sille otolliseksi. Sen vuoksi sinun pitää aina antibioottikuurin yhteydessä erityisesti pitää elimistöäsi happamana. Se onnistuu hapanmaitotuotteilla, maitohappobakteereilla, puolukka-, karpalo- ja mustikkamehullakin sekä kaikella happaman syömisellä.

Nyt parannuskeinona käytät noita ruoka-aineita korostetusti. Pelkkä hiivalääkkeiden syönti ei riitä.

Nämä ohjeet olen saanut kokeneelta gynekologiltani alle nelikymppisenä, kun olin varsinaisessa kierteessä näiden tulehdusten kanssa. Ohje on ollut tehokas, pääsin kierteestä pois ja tällä metodilla olen pitänyt vaivat kaukana jo yli 20 vuotta. Pillerin otan bulgarianjogurtin kanssa aina, kun antibiootteja tarvitsen vaivaan kuin vaivaan.

Toivotaan parempia aikoja teille naiset!

 

Tiedän kyllä antib vaikutuksen hiivaan. Sen takiahan se hiiva minuun niin voimakkaasti pesiytyikin, kun jouduin niin monta kuukautta syömään antibiootteja sen leikkausvaurion takia ja korjausleikkauksen jälkeen. Olen syönyt koko vuoden aitoja karpaloita, hapanmaitotuotteita ja maitohappobakt tabletteja. Välttänyt sokeria ja hiiva tuotteita ym ym.
Potilasvahiko asia on edennyt sillätavalla, että olen saanut potilasvahinko lautakunnalta postia. Sinnehän se piti se oikaisupyyntö tehdä siitä potilasvahinkokeskuksen kielteisestä päätöksestä. Ensin tuli luettavakseni lautakunnan pyytämä asiantuntija lausunto. Professori oli käynyt asiani todella tarkasti läpi ja totesi monessa kohdin tehdyn hoitovirheitä kanssani. Hän antoi kyllä suoraa palutetta monesta asiasta missä virheitä on tapahtunut. Hänen mielestään kyseessä on korvattava potilasvahinko. Nyt tälläviikolla sain lautakunnalta kirjeen, että heidän mielestäänkin kyse on korvattavasta potilasvahingosta. Nyt asia sitten palautui keskukseen, jossa joutuvat käsittelemään asian uudestaan, että suostuvatko perumaan antamaansa kielteistä päätöstä. saapa sitten nähdä, että peruvatko ja että myöntävätkö korvauksen. Jos eivät peru, niin sitten ei kyllä siellä potilasvahinkokeskuksessa ole todellakaan potilaan puolella kukaan. Koska nyt on puolueettoman asiantuntija professorin lausuntokin siitä, että minun kuuluisi saada korvaus. Ja lautakunnan asiantuntija ryhmäkin on samaa mieltä. Voi että kun tämä kärsimysnäytelmä saisi sen päätöksen, mikä siitä kuuluu saada.

 

sinulle satunnainen surffailija, pidä pintasi hoitoasioissasi, ole tarkkana ja kysele paljon sinua hoitavilta ihmisiltä. Niin minunkin piti jaksaa taistella viimetalvi, vaikka monesti tuntui, että ei enää jaksa. Taistele sinäkin, että saat hyvää hoitoa vaivoihisi, älä anna periksi missään vaiheessa.

 

Hei taas. joo..olen tottunut tappelemaan lääkäreiden kanssa. Kokemusta tosiaan on..ja virtsitulehdus tälläkin kertaa sitten oli, vaikka lääkäri sanoi, että ei ole ja rakon kirvely kuuluu näihin jälkioireisiin. Selkäkipuakin valitin, mutta lääkäri sanoi, että se on joku eri vaiva, mutta ei liity mitenkään nyt tähän..olihan se joo eri vaiva. Mutta hyvän lääkärin olisi pitänyt älytä ottaa pissakoe, kun rakkotulehdusta kerran epäilin.

Menin terv. keskukseen ihan viime hetkellä..ja sain vahvan antibiootin, koska näytti olevan tulehdus menossa kovaa kyytiä munuaisiin. Kipu nääs viikon ainana kohosi alaselästä ylös munuaisten kohdalle. Saa nyt ainakin joulunpyhät olla "terveenä" kun on kuuri päällä..mutta pelko on, että virtsis vaan uusiutuu.

Minut leikattiin 7.12 ja vieläkin tulee hippasen emättimestä verta, ja lääkäri näki, että emättimen pohjukassa on pikkuinen verestävä poimu..ei sen enempää asiaan kommentoinut, eikä myöskään kehoittanut tarkkailemaan tätä juttua. Katselen nyt joulun yli lakkaako veren tihkuminen ja jos ei, niin laputan taas lääkäriin valittelemaan vaivojani. Yksi lääkäri sanoi, että aika paljon tulee terv. keskuksen päivystykseen kohdunpoiston jälkeen virtsatietulehduksista kärsiviä. Ilm. leikkaus ärsyttää rakkoa jotenkin..??

ei oo aina kivaa olla nainen :/ Hyvää joulua Priittalle..onneksi sinä olet jo paranemaan päin, vaikka kovaa on ollut taistelusi.

 

Minut siis leikattiin 7.11

 

jo katetri ärsyttää virtsarakkoa niin että tulee usein tulehduksia sen jälkeen kun on sellainen ollut. Itselläni kohdunpoiston jälkeen oli muutama virtsis.

 

sillä olen ollut todella hyväosainen verrattuna teihin, naiset. Kohdunpoisto sujui niin ihanteellisesti kuin voi ilman mitään jälkiseurauksia.

Kiitollinen olen omasta puolestani ja syvä myötätuntoni teille. Naisena ei todellakaan ole aina helppoa, muutta kautta olen saanut osani siitä minäkin.

Vaivattomampaa jatkoa ja rauhallisia pyhiä toivottelen.

 

Olen jo aiemmin lukenut Priitan kovista kokemuksista ja muidenkin ja nyt luin koko keskustelun uudestaan alusta loppuun. Jotenkin huono olo tuli - osin kyllä siksi, että olen ahminut joulunameja ihan liikaa ja istunut sisällä joulunpyhät, mutta osaksi varmaan näiden toinen toistaan kurjempien kokemustenne jälkeen. Toki joukossa hyviäkin, enkä pelkää tulevaa kohdunpoistoa, mutta paneehan se miettimään... Mulla olleet runsaat kuukautiset viime vuodet (olen 53 v ja ihan viime aikoina olen alkanut mielestäni tuntea lieviä kuumia aaltoja vaihdevuosien ensioireina), minkä vuoksi veriarvot laskeneet tuolta 130-140 vaiheilta 100-120 välille. Toki vuodot rasittivat, mutta en osannut niihin apua vaatia, ennenkuin reilu vuosi sitten yksi lääkäri ehdotti hormonikierukkaa. No, se laitettiin ilman esitutkimuksia, sillä tuloksella, ettei se vähentänyt saati lopettanut vuotoja, vaan päinvastoin lisäsi niitä. Vuosin koko ajan enemmän tai vähemmän seuraavat puoli vuotta, kunnes menkat alkoivat olla tosi runsaat ja kivuliaatkin. Mittani täyttyi ja hakeuduin gynelle, joka ultrasi pari polyyppia kohdussani ja sanoi, että kierukka on kohdunkaulakanavassa, ei kohdussa. Tämä tapahtui kesäkuussa ja sain lähetteen sairaalaan, jossa kävin naistentautien polilla heinäkuussa. Tämän gynen mielestä kyseessä oli myooma tai pari ja sain sittemmin ajan poisto-operaatioon syyskuulle. Myooma (ja hormonikierukka) poistettiin alakautta - submukoottinen eli varrellinen isohko myooma - ja kaikki meni ok. Viikon sairasloma, pientä jälkivuotoa viikon verran ja sitten olinkin ihan vuodoton - ja onnellinen ) - peräti 56 vrk, minkä jälkeen menkat ovat palanneet vähän entistä niukempina mutta suht säännöllisinä. Jälkitarkastus oli 1.12. ja lääkäri sama joka tutki alunperin heinäkuussa. Kohdussa yhä/taas myooma/myoomia ja sen kummempia minulta kyselemättä lähete kohdunpoistoon. Tosin olen sitä enemmän toivonutkin kuin esim. sen operaation tehneen lääkärin ehdottamaa uutta hormonikierukkaa, jos kuukautiset olisivat yhä runsaat jälkitarkastuksen aikoihin. Olin kuitenkin yllättynyt enkä osannut edes kysyä mitään ennenkuin jälkikäteen luettuani netistä kaiken mahdollisen kohdunpoistosta. En saanut puhelinaikaa kohdunpoiston määränneelle (nais)lääkärille, vaan myooman poiston tehneelle (mies)lääkärille. Vähän arvelinkin hänen kuuluvan koulukuntaan, joka pitää kohdunpoistoa vihonviimeisenä vaihtoehtona, toisin kuin ilmeisesti tämä nainen. Toki mieslääkäri sanoi, että ei voi sanoa tarkkaan, kun ei ole tehnyt jälkitarkastusta, eikä nähnyt tilannetta omin silmin, mutta ne pari pientä (?) myoomaa, jotka kohdussani sairaskertomuksen mukaan on, kutistuisivat omia aikojaan pois vaihdevuosien myötä... ? Syy siihen, että halusin soittaa lääkärille, oli oikeastaan se, että halusin kysyä munasarjojen poistosta, koska yksi sisaristani kuoli munasarjasyöpään viime keväänä (muuten ei suvussa syöpää ole ollut minkäänlaista). Tämä mieslääkäri ei myöskään katso aiheelliseksi poistaa täysin terveitä elimiä hänen mielestään olemattoman riskin takia. Jotkut lääkärit lienevät tästäkin eri mieltä...? Nyt luettuani tätä ja mietittyäni tämän hetkisiä vaivojani olen taas alkanut funtsia josko minun kannattaa koko kohdunpoistoon mennäkään. Ja se, että yksi lääkäri on yhtä mieltä ja toinen toista, aiheuttaa sen, että tuntuu että itse pitäisi osata päättää. Kohdulla en enää mitään tee ja olisi ihana kerrasta päästä eroon 42 vuotta kestäneistä menkoista, mutta entä jos vaivat vain lisääntyvät? Toinen mitä mietin on rektoseleen (peräsuolen laskeuma) korjaus, jonka naislääkäri haluaa tehdä samalla emättimen kautta tehtävän kohdunpoiston kanssa. Se on vaivannut jo vuosikaudet, mutta olen toisaalta tottunut siihen, että ulostamista joutuu välillä auttamaan sormella emättimen puolelta. Onhan se inhaa ja kiva olisi jos suoli toimisi normaalisti ja tyhjenisi kerralla, mutta kipua tms minulla ei ole tuon takia ollut eikä mitään ole esiin luiskahtanut vielä. Toki pallukka emättimen suulla näkyy selvästi kun peilaa alapäätä :/ Mutta kun olen tuonkin korjauksesta kuullut, että vaivat ovat vaan lisääntyneet. Kipua, arpikudosta ym ym.
Onko kenellä kokemusta Porvoon sairaalasta ja sen gynekologeista? Tuo mieslääkäri, joka myooman poiston teki, vaikutti kokeneelta ja oli muutenkin mukava. Nyt en sitten tiedä kuka kohdunpoiston suorittaa (ellen nyt sitten peru koko hommaa, tässä parhaillaan odottelen menkkoja kunnolla alkaviksi, kun jo viikon on vähän ollut alullaan ja hyytymiä tulee kun käy vessassa, mut ei kunnolla ala vuotaa, mikä lie...)

 

Myoomat todella kutistuvat pois vaihdevuosi-iässä, taitaa olla aika lähellä iästäsi päätellen. Myös kohdunpoisto jakaa mielipiteitä, oma toive vaikuttaa ja ikäsi, sekä ettet ole enää lapsentekoiässä. Kyseessä ei ole pieni operaatio, osa saa hyödyn ja osa saa selviä leikkausvirheitä jälkiseuraamuksineen. Etkö voisi varata aikaa gynekologille ja kysyisit kaiken mahdollisen askarruttavan.

 

Kirjoitanpa muutamia otteita asiantuntijoitten lausunnoista, että jos ne auttaisivat muita samojen asioitten kanssa painiskelevia: "sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt suosituksen ns. hoitotakuuseen liittyen myooman leikkausaiheista.Suosituksessa on oireet ja löydökset on pisteytetty ja hoitoon pääsyn perusteena on 50 pisteen raja, josta poikkeavat hoitopäätökset on perusteltava kirjallisesti. Suosituksen mukaan leikkaus on aiheellinen, jos seinämän sisäisen kasvaimen koko on yli 10cm tai kohdun suurin läpimitta on 20cm (50 pistettä). Limakalvonalainen myooma on pisteytetty 30 pisteeksi. Leikkaus on aiheellinen myös, jos kasvain aiheuttaa oireita, joita ei voida muullatavoin hoitaa. Potilaan myooma ei sijoittunut kohdun sisälle limakalvon alle. Potilaan vuoto-oireita ei ole yritetty säännöllistää, niukentaa ennen leikkausta muulla hoidolla, esim syklisellä keltarauhashormonihoidolla tai treksamiinihapolla. Myooma ei ollut asiantuntijoitten arvion mukaan peruste leikkaukselle. Vuodot saattoivat johtua premenopausaalisesta hormonihäiriöstä. Lääkehoito olisi ollut perusteltua aloittaa ennen kirurgista toimenpidettä. Sellaisella lääkehoidolla olisi ehkä selvitty 4-5v menopaussi ikään, jolloin myooman koko pienenee ja sen aiheuttamat vuoto-oireet ja häiriöt häviävät. Näin koko leikkaus olisi voitu välttää. Olisi ollut perusteltua kokeilla lääkehoitoa. Tätä menettelyä olisi puoltanut myös edellä mainittu sosiaali- ja tarveysministeriön suositus, jossa on suositettu aiheet kohdunpoistoleikkaukselle. Asiantuntijaryhmä pitää todennäköisenä, että näin menetellen leikkaus olisi voitu välttää.Suomessa rakko-emätinfistelin todennäköisyys kaikissa tällaisissa leikkauksissa on vain 0,15% (1 tapaus 1000-1500 leikkauksesta), kyse on siis harvinaisesta komplikaatiosta. Fisteli on tällaisessa tapauksessa niin harvinainen, että sen syntymistä on pidettävä kohtuuttomana haittana. Fisteli todennäköisesti avautui 4-5vrk joulukuussa tehdystä leikkauksesta, vaikka se varmuudella diagnosoitiin vasta helmikuussa.Tämä viive on kyllä aivan liian pitkä. On selvää, että fisteli syntyi leikkauksen seurauksena. Heti kohdunpoistoleikkauksen jälkeen tehdyssä tietokonetomografia kuvauksessa todettiin verenpurkauma/abskessi, sen toteamisen jälkeen ei sairaalassa aloitettu antibioottihoitoa. Sellainen olisi ollut aiheellista aloittaa, olihan leikkaus tehty "epäpuhtaalla" alueella, jossa tulehdusriski on tunnetusti korkea, varsinkin kun siellä todetaan leikkauksen jälkeinen verenpurkauma/abskessi. Virhearviointi, komplikaation diagnoosiviive ja primaarivaiheen infektion hoitamatta jättäminen aiheuttivat ylimääräistä kipua, särkyä, hygieenistä haittaa ja uuden leikkauksen.
Fisteli on vaikea vamma, joka vaatii uuden leikkauksen. Rakko-emätinfisteli on on aina vakava, uutta leikkausta vaativa komplikaatio Potilaalla on oikeus saada aiheettomasta kohdunpoistoleikkauksesta ja sen jälkeisistä komplikaatioista potilasvahinkolain mukainen korvaus potilasvakuutuksesta."

 

Myoomat todella kutistuvat pois vaihdevuosi-iässä, taitaa olla aika lähellä iästäsi päätellen. Myös kohdunpoisto jakaa mielipiteitä, oma toive vaikuttaa ja ikäsi, sekä ettet ole enää lapsentekoiässä. Kyseessä ei ole pieni operaatio, osa saa hyödyn ja osa saa selviä leikkausvirheitä jälkiseuraamuksineen. Etkö voisi varata aikaa gynekologille ja kysyisit kaiken mahdollisen askarruttavan.

Kiitos vastauksesta. Ymmärrän kyllä, että vaikea tällaisiin mietiskelyihin on kenenkään kantaa ottaa. Mutta jos varaisin gynelle aikaa, niin kenellehän näistä sen ajan varaisi - sillekö, joka on kohdunpoiston kannalla vai sille, joka on sitä vastaan Vaiko ihan jollekulle muulle... Ongelmani ei ehkä ole tiedon puute, noin yleisesti, vaan se, että olen ihan liikaa lukenut näitä nettijuttuja ja ne sitten kääntävät mieleni milloin yhteen, milloin toiseen suuntaan riippuen juttujen positiivisuudesta tai negatiivisuudesta. En ole myöskään vielä saanut sen joulukuun ekapäivän kontrollin sairaskertomusta kotiin kirjallisena, että tietäisin mitä siellä kohdussani nyt sitten oikein olikaan ja millä perusteella k.o. tutkimuksen tehnyt lääkäri kohdunpoistosta päätti (itse kyllä myöntelin heti, että joo, kaikki pois vaan, mitäpä noilla enää virkaa.. heh)

Olen kyllä ajatellutkin, että voisin vielä varata puhelinajan tälle naislääkärille (erittäin topakanoloinen,jopa vähän äksy täti, joka kyllä puhui ihan ok suomea, mutta ehkä kuitenkin vähän vaikeampi ymmärtää kuin rauhallista, suomea äidinkielenään puhuvaa mieslääkäriä) ja kysyä häneltä hänen mielipidettään kohdunpoiston välttämättömyydestä ja mahdollisista vaihtoehdoista. Vaihdevuosiahan olen tässä jo pitkään odottanut ja toivonut, mutta en vaan ole vieläkään päässyt menkoista eroon . Sikäli tuntuisi ehkä helpoimmalta lopettaa turha miettiminen ja mennä kohdunpoistoon, toivoa että kuulun siihen n 70-80 %, joille ei tule mitään komplikaatioita tai etten ainakaan kuulu siihen 1-3 %, jolle sattuu vakavampia juttuja. Ja että saisi olla muutaman viikon pois töistä ja maata hyvällä omallatunnolla ja ilman isompia kipuja muitten passattavana . Yksi syyhän siihen, etteivät lääkärit enää suhtaudu kohdunpoistoon niin rutiininomaisesti kuin vielä joitain vuosia sitten, on se, että kohdunpoiston kustannukset yhteiskunnalle ovat paljon suuremmat kuin muiden keinojen (hormonikierukka yms) ja tuo ainakin osaltaan vaikuttaa siihen, ettei niitä niin mielellään tehdä kuin ennen. Tietysti lääketieteelliset syyt ja lääketieteen kehittyminen yms vaikuttaa myös. Ja ihan hyvä onkin, ettei turhia leikkauksia tehdä, mutta kun toisaalta jotkut ovat suorastaan anoneet kohdunpoistoa, mutta eivät ole sitä saaneet (ymmärrettävää hedelmällisessä iässä olevien kohdalla), kun taas minulle tuota oikein tarjottiin, niin etten hämmästykseltäni osannut edes mitään kysyä, niin eikö tuosta pitäisi olla kiitollinen ja kiittää hyvää tuuriaan... Huokaus...

Olisihan se ainakin varma keino päästä menkoista ja sitten jos tarvitsisi hormonihoitoa, niin pärjäisi pelkällä estrogeenilla. Joo, enpä tiedä, ehkä annan ajan kulua ja katson, minkälaiset menkkani ovat nyt alkuvuodesta ja minkä verran mitä vaivaa on ja päätän sitten vasta kun saan kutsun tarkastukseen. Noin viikkoa ennen leikkaustahan otetaan jotain kokeita ja silloin kai pääsee tapaamaan lääkäriäkin. Tosin siinä vaiheessa en ehkä enää kehtaa mitään alkaa miettiä ja mieltäni alkaa muuttaa... Äh.

 

Kirjoitanpa muutamia otteita asiantuntijoitten lausunnoista, että jos ne auttaisivat muita samojen asioitten kanssa painiskelevia: "sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt suosituksen ns. hoitotakuuseen liittyen myooman leikkausaiheista.Suosituksessa on oireet ja löydökset on pisteytetty ja hoitoon pääsyn perusteena on 50 pisteen raja, josta poikkeavat hoitopäätökset on perusteltava kirjallisesti. Suosituksen mukaan leikkaus on aiheellinen, jos seinämän sisäisen kasvaimen koko on yli 10cm tai kohdun suurin läpimitta on 20cm (50 pistettä). Limakalvonalainen myooma on pisteytetty 30 pisteeksi. Leikkaus on aiheellinen myös, jos kasvain aiheuttaa oireita, joita ei voida muullatavoin hoitaa. "

Kiitos Priitta tuosta, oli mielenkiintoista lukea ja sain siitä itsekin ajattelemisen aihetta, että kannattaisiko minunkin kohdallani vielä kokeilla jotain muuta ennen kohdunpoistoa. Tosin olen noihin pisteytyksiin tutustunut netissä ennenkin ja laskeskellut, että kohdallani tuo 50 pist. tulisi kai täyteen siitä, että ilmeisesti, muistaakseni, minun myoomani olisi osittain tuollainen limakalvon alainen ja vaikea ellei mahdoton poistaa. Ja sitten nuo anemiaa aiheuttaneet runsaat, paljon hyytymiä sisältävät kuukautiset. Niistä yht. 50 p. Mutta mietin asiaa, kunhan lähettävät Porvoosta sen käyntini kertomuksen. Ja ehkä sitten soitan tarkastuksen tehneelle gynelle.
Toivottavasti saat vihdoin korvauksia Priitta! Ansaitsisit todella jotain rahallista korvausta, vaikka se ei veisikään pois kokemiasi kipuja ja vaivoja, mutta varmaan vähän helpottaisi

 

Odota epikriisiä kotiin ja menet sairauskertomus mukanasi hakemaan gynekologin mielipiteen,välttämättä et tapaa lääkäriä ennen leikkausta, otettavat kokeet ovat rutiiniverikokeita. Itse en menisi noilla oireilla, miksi et halua uskoa tätä kertomasi mieslääkäriä?

 

Odota epikriisiä kotiin ja menet sairauskertomus mukanasi hakemaan gynekologin mielipiteen,välttämättä et tapaa lääkäriä ennen leikkausta, otettavat kokeet ovat rutiiniverikokeita. Itse en menisi noilla oireilla, miksi et halua uskoa tätä kertomasi mieslääkäriä?

Ehkä en halua enää pelleillä hormonikierukoitten tai muitten vastaavien keinojen kanssa, jospa ne eivät autakaan ja vuodot jatkuvat ja jatkuvat runsaina ja epäsäännöllisinä, epämääräisinä, hamaan tulevaisuuteen...? Haluan nopeasti ja varmasti ja lopullisesti eroon kuukautisista. Ja häpeä tunnustaa, mutta muutaman viikon sairaslomakaan (edellyttäen, että olis vain kohtuullisen tai vähän kipeä..) ei tuntuisi yhtään hullummalta keväällä. No, tiedän, ettei tuota saisi edes sanoa ääneen ja että ylimääräinen "loma" töistä on tosi typerä syy haluta leikkaukseen :0, mutta oishan se kiva, jos kerrankin olisi ihan kielto olla tekemättä mitään ja saisi vain makailla, katsoa tv:tä ja lukea. Eihän mun nytkään ole pakko tehdä mitään, mutta koko ajan on huono omatunto, kun aattelee, että pitäis siivota ja pitäis harrastaa liikuntaa ja laihduttaa ja tehdä sitä sun tätä, enkä kuitenkaan saa aikaiseksi mitään.

En todella odottanut kohdunpoistotarjousta jälkitarkastuksessa. Olin valmistautunut siihen, että tarjoavat hemmetin hormonikierukkaa (mulla on ollut koko aikuisen elämäni erilaisia kierukoita ja luulin vihdoin päässeeni niistä eroon kun ehkäisytarvetta ei enää ollut) ja joudun pitämään puoliani sitä vastaan. Niinpä olin paitsi pölähtänyt, niin melkeinpä tyytyväinen kun kohdussani oli yhä jotain myoomia ja minun ei tarvinnut itse edes kysyä kohdunpoistomahdollisuudesta, vaan lääkäri esitti asian. Samalla tavoin hän esitti, että korjataan tuo rektoselee samalla kertaa ja sitten myöhemmin ehkä ponnistusinkontinenssi jollain operaatiolla. Sitäkään en siis itse kysynyt enkä pyytänyt, mutta kuten sanottu, siinä tilanteessa olin sen verran pölähtänyt, etten osannut esittää mitään kysymyksiä, kun lääkäri kysyi oliko mitään kysyttävää. Nyökkäilin vain tyytyväisenä, kun asiat etenevät ilman, että minun täytyy tehdä mitään. Kysymykset heräsivät siis vasta myöhemmin. Sanoisin kyllä mielelläni byebye menkoille, enkä kohtuani kaipaisi, ja mieluusti saisi tuo kakkapuolikin toimia normaalisti ja jos kaikki tämä vielä muotoilisi emättimeni entistä ehommaksi, pienemmäksi ja sievemmäksi, niin... Vaan eipä tuota tiedä mikä lopputulos olisi, joten ehkä tosiaan odotan sen epikriisin ja juttelen sitten vielä lääkärin kanssa. Mietin kumpaan luottoni laitan noista kahdesta gynestä, joista kerroin. Järkeni sanoo, että kuuntele miestä, mutta toisaalta...naislääkärihän jälkitarkastuksen suoritti...

 

Sain juuri kutsun naistenpolille keskustelemaan kohdunpoistosta. Minulla on navan korkeudelle noussut , päälle päin tuntuva, nyrkin kokoinen myooma ja muutamia pienempiä. Kävin gynellä Mehiläisessä naislääkärillä. Näitä seurattiin pari vuotta ja nyt syksyllä tulin siihen tulokseen että miksi kasvattaisin niitä enää sisälläni vaan pois vaan. Äidiltäni poistettiin saman syyn takia 55 vuotiaana kohtu ja myoomat. Ei mitään ongelmia. Äitini asenne on muutenkin ollut positiivinen joka auttaa paranemisessa.
Tämä minua hoitava lääkäri on saman ikäinen kuin minä joten hänen oletan pystyvän ymmärtämään tilannettani paremmin kuin mieslääkärit. No poikkeuksiakin toki voi olla.
Tiedän että myoomat voi hävitä kuukautisten loputtua mutta meidän suvussa niitä saattaa riittää liki 60 vuotiaaksi. En siis jää sitä odottelemaan koska nämä ovat kasvaneet melkoista vauhtia.
Tässä minun ajatuksiani ; ))

 

Kiitos kun kerroit omasta tilanteestasi. Tajusin eilen aiemmat kirjoitukseni kirjoitettuani, että en varmaan saa kotiin epikriisiä sen joulukuun alun kontrollista. Se lähetetään kotiin kai vain jonkin operaation tai leikkauksen jälkeen, kuten syyskuisen myooman poiston jälkeen, jolloin sain epikriisin kotiin lokakuussa. Eli en oikein tiedä mikä myoomatilanteeni on, kun ei siitä kontrollista niin jäänyt mieleen mitä lääkäri sanoi. Mutta toisaalta - miksi vaivaan pientä päätäni sillä enkä luota lääkäriin, joka tilanteen perusteella teki kohdunpoistopäätöksen (jota vastaan en sanonut). Taidan lopettaa turhan pähkäilyn ja antaa asioiden mennä omalla painollaan. Ja ehkä minäkin, pohjimmiltani, luotan naislääkäriin enemmän kuin mieslääkäriin. Ainakin tietää omakohtaisesti mistä näissä jutuissa on kysymys. Ja jos nyt ilmoittaisin, etten halua kohdunpoistoa, ja kuukautiseni jatkuisivatkin runsaina vielä hyvän tovin, niin sitten pitäisi koko ruljanssi aloittaa alusta ja ties mikä lopputulos sitten olisi. Jotenkin epäilen tuon mieslääkärin ajattelevan vain veronmaksajien rahojen säästöä, kun hän ei soisi minun menevän leikkaukseen..
No, onhan tässä vielä aikaa tutkailla tilannetta ja miettiä vaihtoehtoja ennen leikkauskutsua, jota lupailtiin tulevaksi helmi-maaliskuussa. Ehkä yritän saada tarkastuksen tehneen naislääkärin vielä langanpäähän kyselläkseni häneltä kohdunpoistosta, sen mahdollisista vaihtoehdoista, myoomistani ja rektosele-korjausten onnistumismahdollisuuksista. Kiitos kaikille tähän asti kommentoineille.

 

Siitä on 13 vuotta, kun ne poistettiin 51 vuotiaana. Myoomat ja pitkät, runsaat vuodot. Hemoglobiini alhaalla vuosikaudet, vaikka söin erinomaisesti ja popsin rautaakin välillä. Hormoneista sain erilaisia sivuoireita ja kierukoista vuoto vasta riemastui.

Olin epäluuloinen kohdunpoistoon ja hormoneihin. Tenttasin lääkäriäni vielä leikkaukseen menessäni.

Enpä ole monasti ollut yhtä tyytyväinen, kuin siihen, että leikkaus tehtiin! Elämänlaatuni parani kohisten, olen ollut niin hyvinvoiva kuin ikinä mahdollista siitä pitäen. Estrogeenipilleri aamuisin naappeliin, eikä limakalvo-ongelmat vaivaa missään päässä, eikä vaihdevuosi-oireita liioin ole. Ikäisteni joukossa poikkean positiivisesti, luulevat itseään nuoremmaksi.

Ennen liakkausta keskityin hoitamaan itseni fyysisesti mahdollisimman hyvään kuntoon. Söin hyvin ja terveellisesti, liikuin paljon, jotta verenkierto ja fysiikka olisivat parhaimmillaan. Se kannatti, sillä toipuminen oli tosi nopeaa ja läksin ulos asioille jo neljäntenä päivänä. Viikkon kuluttua kuljeksin metsässä ja poimin puolukoita. Tottakai verkkaan ja äkkiliikkeitä varoen. Parin viikon kuluttua tunsin olevani lähes ennallaan. Toimenpide tehtiin alapään kautta, joten ompeleet iholla eivät olleet haittona.

Jos sinusta kyselijä itsestäsi tuntuu, että vaivasi ovat ikävämpiä kuin normaalin toipumisen kestäminen, tee valintasi sen perusteella. Kukaan ei osaa ennustaa sinun tapaustasi, mutta itse ainakin luotan lääkäriini enemmän, kuin palstalaisten, jotka enimmäkseen ovat niitä epäonnisia, mielipiteisiin. Jokainen kertoo omaa tarinaansa ja me onnistuneet olemme hiljaa. Meitä on kuitenkin suuri enemmistö.

 

Etkö lukenut,että kyselijällä on KAHDEN lääkärin eroava mielipide.
Kirjoititko ennen nimerkillä Meikämaija??

 

että palstalaiset voivat antaa viisaampia neuvoja kuin lääkäri? Heissäkin todella on kahden suunnan väkeä, mutta eivät he niin ehdottomia ole, vaan katsovat asiat aina tapauskohtaisesti. Tapauskohtaisesti ja ihminen itse ratkaisee omasta puolestaan.

Aika jännää, että jotakuta jurppii joku nimimerkki tai sen tapaus.

 

Ap:lla on vaikea päättää, kun kaksi lääkäriä on eri mieltä, ei YKSI lääkäri.

 

agressioistasi jollekin jotain hyötyä? Ei minusta.

Ei myöskään ole perusteltua ja vääntää ihmisen päätä oman päänsä suuntaan. Voimme kertoa ainoastaan siitä, mitä itse olemme kokeneet ja nekin ovat vain meidän yksilöllisiä tapauksiamme, eivät suinkaan yleistettävissä muille. On lupa kertoa sekä positiivisista että negatiivisista kokemuksista. Ihmettelen suuresti, jos joku ottaa sen niin, että suuttuu ja kantaa kaunaa, ikään kuin asia olisi suunnattu juuri häntä itseään vastaan.

Kyllä minä käsitin, että kahden katsantokannan välillä ap. puntaroi. Miksi sinusta on kiellettyä kertoa positiivisesta kokemuksesta ja siitä, mitä itsensä hyväksi voi tehdä, jos yleensäkin leikkausta ja siitä toipuminen voi olla edessä? Toipumisessa on aina suurin vastuu itsellä. Aivan samoin, kuin lopullisen päätöksen hoidosta teemme itse.

 

Jonkun pitäisi aloitta sellaisella aiheella oma palsta, että positiiviset ja onnistuneet kohdunpoistot. Se olisi hyvä, siellä voisi jokainen saada tietoa onnistuneista leikkauksista. Tai osio, että leikkausta odotellessa, siellä voisi jakaa tulevan leikkauksen jännitystä toisten samassa tilanteessa olevien kanssa.
Tämän kohdunpoistoleikkauksen komplikaatiot osion aloitin vuosi sitten, kun oma leikkaukseni meni ihan pieleen ja tuli leikkausvirhe. Siksi tässä on keskustelua negatiivisista kokemuksista. Ei kannata riidellä yleensäkään mistään asioista, vaan kertoa vain omista kokemuksistaan. Riitely ei ole koskan rakentavaa, ei keksustelupalstoillakaan. Huonoja leikkauskokemuksia saaneet, itse mukaanlukien, tarvitsevat vain lohtua ja positiivista palautetta jaksaakseen ja selvitäkseen vaikeista ja raskaista kokemuksistaan. Leikkauksia odottavat tarvitsevat tukea ja hyvin leikkauksista selvinneet voivat jakaa iloa ja positiivisuutta.