Kohdunpoiston komplikaatiot

Minulle tehtiin kohdunpoisto kymmenisen vuotta sitten ja menin siihen leikkaukseen vapaaehtoisesti, enkä ole katunut. Luettuani priitta kertomuksesi en voi muuta kuin kauhistella mitä voikaan tapahtua. Voimia sinulle! Itselläni oli aina hyvin runsaat, hyvin kivuliaat ja viikon kestävät kuukautiset plus alavatsa kipeä jo viikkoa ennen( siis puolet kuukaudesta tuskaa töissäkin), joten leikkaus toi minulle uuden elämän. Mitään parempaa ei siinä jamassa olevalle naiselle voisi tehdä. Pieniä myoomiakin oli ja hieman endometrioottista kudosta. Minut oli leikattu auki navasta alas jo viidesti ennen sitä (kolme keisarinleikkausta ja kaksi ulkoista raskautta) ja aina olen parantunut nopeasti ja ilman tulehduksia. On tainnut olla onnea matkassa, kun lukee sinun kertomustasi. Sen kyllä sanon, että lääkäreitäkin on monenlaisia. Myönnän, että olen suorittanut valintaa.Hyvää Pääsiäistä Sinulle ja paranevaa vointia!

 

Kiitos.Hyvää pääsiäistä myös teille kaikille.
Sen takia minullekkin kohdunpoistoleikkaus tehtiin, kun oli tosi runsaat ja kivuliaat kuukautiset ja olin niin sairas aina ennen niitten alkua ja koko sen ajan. Ja myooma oli jo iso. Minäkin ajattelin, että ihanaa, että kaikki vaivat ja "valuminen" loppuu, kun leikataan, niin eikö mitä, moninkerroin pahempi jatkuva valuminen alkoi, kun pissa alkoi valua yötä päivää alle. Ja jatkuva kuume ja tulehdukset koko 3kk.
Täällä nyt hissukseen hiippailen kotona. Yksi ystävä kävi ja käytti minua vähän ulkona. Yksin ei voi mennä, kun on niin liukasta. Onhan se ihanaa, kunhan tästä paranee ja toipuu ja pääsee taas ulkoilemaan ja lenkkeilemään. Sitä on ollutkin ikävä siitä joulukuun leikkaukseta asti.

 

Kiva kuulla etta sinulla menee edes hieman paremmin.

Jos mina olisin sina, haastaisin tuollaiset puoskarit oikeuteen ja vaatisin niita pois viralta. Ja aloittaisin kylla sen paivaisen sodan ja taatusti pitaisin lehdiston ajan tasalla. Vaatisin kipurahjoja ym. korvauksia reipaasti enemman kuin mita listailet tuossa ylempana. Siis aivan kasittamatonta touhua mita sinulle on tehty. Voimia sinulle.

 

Priitta, v o i m i a toipumiseen! Luin koko pitkän ketjun ja täytyy sanoa, että olet sinä eri rääkin käynyt läpi. Itselläni on kahden viikon sisällä kohdun poisto edessä. Iso myooma joka ilmestyi "äkkiä" ja avoleikkaus tehdään.. Mitä lähemmäs leikkauspäivä tulee, sitä enemmän alkaa hirvittää.. Mutta järkeni sanoo, että en voi kun luottaa lääkäreihin ja että kaikki menee hyvin.

Toivon sinulle paranemista ja että tosiaan tulisit nyt kuntoon. Kun joku menee pieleen, se sitten näyttää menevän "kunnolla" pieleen. Eihän sitä kenenkään kohdalle toivoisi.

 

Kiitos muistamisistanne! Sinulle leikkaus edessä, on hyvä, että leikkaus tehdään sinulle avoleikkauksena, koska siinä näkyväisyys on hyvä ja komplikaatioitten mahdollisuus pieni. Voit mennä turvallisin mielin leikkaukseesi. Minulle sanoi eräs lääkäri, että jos minun kohdunpoisto leikkauksen olisi tehnyt kokenut lääkäri, hän olisi muuttanut leikkauksen heti avoleikkaukseksi, kun näki tähystimillä, että myooma on suuri. Kokenut lääkäri ei olisi alkanut "repimään" sitä ja kohtua muulla tavoin pois. Viimeyö meni taas valvoskellessa, kun aina herää, kun vaihtaa asentoa, se sattuu mahaan. Aamulla oli sitten niin väsynyt olo, että itketti ihan. Onhan se kyllä heikko olo vielä, aina pyörryttää, kun nousee istumasta. Pitää odottaa, että heittää maailma pyörimästä.
On hyvä, että on tällainen paikka, jossa saa jakaa ajatuksiaan vaikeassa tilanteessa.

 

"Minulle sanoi eräs lääkäri, että jos minun kohdunpoisto leikkauksen olisi tehnyt kokenut lääkäri, hän olisi muuttanut leikkauksen heti avoleikkaukseksi, kun näki tähystimillä, että myooma on suuri. Kokenut lääkäri ei olisi alkanut "repimään" sitä ja kohtua muulla tavoin pois."

Juuri näin. Minulla oli myös isot myoomat kohdussa. Kokenut lääkäri määrästi minut leikkaukseen ja sanoi, ettei näin isoja myoomia voi leikata tähystämällä alateitse. Kun menin sairaalaan, leikkaavana lääkärinä ei ollutkaan tämä kokenut lääkäri vaan vasta vähän aikaa leikkauksia tehnyt gyne. Hän sanoi minulle leikkausta edeltävänä päivänä, että tehdään leikkaus tähystämällä, niin topumisaikani olisi siten lyhyempi. En antanut periksi, vaan vaadin pidemmästä toipumisajasta huolimatta avoleikkausta. Ja sen hän- joskin hieman pitkin hampain - tekikin. Onneksi kaikki meni hyvin, vaikka toipumisaika oli oikeasti aika pitkä. Useampi kuukausi, ennen kuin olin täysin ennallani. Mutta vaikka toipuminen vei pitkään, ei se siitä huolimatta ollut mitään verrattuna siihen, mitä sinä olet joutunut kokemaan.

No, onneksi olet kuitenkin jo voiton puolella. Nyt sinulla on enää "vain" haavasta ja heikosta yleiskunnosta johtuvat oireet. Mutta siitä se päivä kerrallaan paranee, hitaasti mutta varmasti.

 

Näin minäkin ajattelen, että avoleikkaus on "turvallisempi" juuri sen takia kun näkyy kunnolla ym.ta. Maallikkona ajattelen näin.. Mutta aina leikkaus on leikkaus.. Miten iso myomaamisi oli priitta? Minulle on arvioitu 8-9 cm. Eikä vielä tiedetä pitääkö esim. munasarjat leikata vain jäävätkö.. Sekin askarruttaa, minkämoiset oireet jysähtää päälle. Olen nimittäin kokenut kilpirauhasen poiston ja sen jälkeen meni 2 vuotta ennen kuin hormooni tasapaino löytyi! Meinasi jo hermot mennä kun koko ajan piti juosta labrassa ja muuttaa lääkitystä.

Toivottavasti alat toipua pikkuhiljaa.. Tänään ainakin mieltä piristää ihana auringonpaiste ja usko että kevät tulee!

 

Jos munasarjat poistetaan ja ne ovat olleet tähän saakka vielä toimivat eli tuottaneet estrogeeniä, niiden tilalle saat hormonin lääkkeenä. Pilleri, laastari tai geeli. Ykskaks alkavia vaihdevuosioireita sinun ei täten tarvitse pelätä.

 

Kun ennen leikkausta ultrattiin, niin myooman kooksi arveltiin n.6cm. Mutta sitten leikkauksen jälkeen sanoivat, että se olikin isompi. Leikkauskertomuksessa lukee, että suuri myooma. Leikannutta lääkäriä en vilaukseltakaan nähnyt leikkauksen jälkeen, vaikka hän aikoi käydä heti seuraavana päivänä kertomassa miten leikkaus meni ym. Eipä käynyt kertaakaan katsomassa.
Minulta kysyttiin ennen leikkausta, että haluanko munasarjatkin samalla pois. Halusin, että ne jätetään. Jos ne poistetaan, niin kyllä siihen saa lääkityksen, että ei tule pahoja oireita.
Minulta on myös kilpirauhaslohko poistettu kasvaimen takia ja olo oli surkea ennekuin sain Thyroxin lääkkeen vajaatoimintaan. Sen jälkeen kilpirauhas arvot ovat pysyneet normaaleina.
Nyt korjausleikkauksen aikana tuntui sen puoleen turvalliselta, kun leikannut lääkäri kävi jokapäivä osastolla katsomassa ja kyselemässä vointia.
Eilen oli oikein heikko päivä, pyörrytti aivan kauheasti. En tiedä tekeekö sekin pyörrytystä, kun mahaan sattuu niin kovasti aina kun nousee istumasta seisalleen.
Ei tullut vieläkään potilasvahinko keskuksesta mitään kirjettä.

 

Leikkaus edessä:

Minulla myooma oli 10 cm, se oli sitä kokoa, mitä ultrassa ennen leikkausta arveltiin sen olevankin. Ja kokenut lääkäri sanoi, että avoleikkauksella leikataan. Leikkaus meni ok, vaikka onhan se haava pirun kipeä jonkin aikaa.

Priitta: Myös minua pyörrytti leikkauksen jälkeen aika pitkään. Hemppari oli laskenut leikkauksen takia 153:sta 132:een. Eihän se huonoksi mennyt, mutta nopea pudotus osaltaan aiheutti pyööytystä. Epäilit, että kipu aiheuttaa pyörrytystä. Minulla oli myös samansuuntaisia ajatuksia. En oikein uskaltanut lähteä yksin kävelylle, kun tuntui siltä, että maa keinui jalkojen alla. Kipu oli sen verran kova, että melkein unohdin kivultani hengittää tai hengitin hyvin pinnallisesti. Kyllä se pyöörrytys ja kipu ajastaan väheni, mutta epämiellyttävää se oli.

 

Sehän se just on, että kun käy kipeää, niin sitä jännittyy ja ei muista sitten hengittääkään normaalisti. Ja tosiaan tuntuu, ettei yksin uskalla lähteä ulos, että jos siellä pyörtyy jonnekkin. Minulla oli toissaviikolla hb 85 ja nyt pe kotiutuessa 105. Verenpaine oli osastolla välillä 90/50 ja pulssi 120. Hakkaa se vieläkin aina yht´äkkiä niin, että tuntuu, että puserosta ulos tulee. Kaipa se on rasittunut, kun kaksi leikkausta tehty ja niitten väliajan olin 3kk niin sairas kuumeen ja tulehdusten kanssa.
Komea "vetoketju" on mahalla navasta alas asti ja on kipeä. Tänään huomasin, että sisuksista on työntynyt langanpäitä ihosta läpi. Päältäpäinhän tuo haava oli metalli niitein suljettu. Onhan sitä niin monessa kerroksessa ommeltu sisuksia, rakkoa ja emätintä, että aikansa varmasti vie ennekuin kivut loppuu. Ja kunhan 6vk kuluttua saa vielä sen stentin pois virtsanjohtimesta, niin sitten ei ole enää ylimääräistä tavaraa sisällä.

 

Kiitos kannustuksesta! Kyllä minä odotan jo leikkauspäivää, kaikesta kivusta huolimatta. Oli taas viime yönä epämääräisiä vatsakipuja, virtsaamisvaikeutta ym. ym. Jos edes "osa" vaivoista jäis leikkaukseen.

Priitta ei ihme, että olosi on huono. Olet niin ison operaation läpi käynyt. Ja hb:ssäkin vielä paranemisen varaa. Kuinka pitkä sairasloma sinulla nyt on?

Minulla oli kyhmystruuma ja koko kilpirauhanen poistettiin. Leikkauksen tehnyt lääkäri oli asiallinen ja osaava. Kävi katsomassa jälkeen päin ja hänelle sai soittaa kun tuli ongelmia. Kalkkiarvot (?) vai mitä ne nyt olikaan, tippui pari päivää leikkauksen jälkeen. Poskia, kaulaa ja "joka paikkaa" pisteli. Oli kuin iho olisi puutunut ja neuloja täynnä. Sain lisäkalkkia useamman viikon, ennen kuin lisäkilpirauhaset toipui leikkauksesta ja alkoivat toimia. Tällä hetkellä kilpparin kanssa pärjää. Onneksi, että jokin kohta on ok!

Paranemista!

 

Sairaslomaa minä en "tarvinnut", koska olen selkäsairauden takia työkyvyttömyys eläkkeellä. Selkääni on leikattu 3 kertaa ja rangan rappeumasairaus eteni niin paljon, että istumatyössä olo oli kipujen takia mahdotonta.
Ei tullut vieläkään potilasvahinko keskuksesta mitään postia. Sitä odottaa ja toisaalta pelkää, että jos saa hylkäävän päätöksen.

 

Potilasvahinkolautakunnassa päätökset kestävät, siellä on ruuhkaa, voithan aina soittaa ja kysyä hakemuksesi perään.

 

Kävin tänään tk:ssa näyttämässä haavaa, kun se on kuroutunut kuopalle ylälaidasta. Ihan niinkuin olisi kaksi napaa alekkain nyt. Ja siihen sattuu niinkuin veitsellä viiltäis aina, kun nousee seisomaan. Pitää kädellä painaa, että kestää oikaista suoraksi. Työntyi sieltä 4 langanpäätäkin sisuksista läpi. Lääkäri leikkasi langanpäät niin, ettei niitä nyt näy ulkopuolella. Eivät tulleet vetämällä pois, kun ne ompeleet eivät ole vielä sulaneet sisällä. En huomannut kysyä, että kauanko ylensä kestää, että itsestään sulavat ompeleet sulaa.
Muuten haava on siisti, tuo yläosa vain kuroutuu kuopaksi. Onko muilla navan lähellä olevat haavat kuopalla?
Se oli leikkulta herätessä yllätys, että haava onkin navasta ihan alpäähän asti. Luulin, että se olisi poikittaisviilto alhaalla. Mutta se pitikin avata noin päin, koska ei olisi muuten saatu näkyväisyyttä tarpeeksi.

 

Leikkaukseni on nyt ohi. Voitiinkin tehdä tähystämällä eli säästyin isolta leikkaushaavalta. Olo ei kyllä ole kaksinen. Mutta aikaakin on kulunut tosi vähän. Torkun pitkin päivää ja köpöttelen sohvan, wc:n ja sängyn väliä. Ehkä se tästä päivä kerrallaan.
Miten Priitta jakselet nyt?

 

Hei ap. Taidat olla vielä nukutus- ja puudustusaineitten takia kehnovointinen. Niiden vaikutus kestää pari vuorokautta, sitten olo onkin jo ihan toinen.

Hienoa, että sait tähystystoimenpiteen. Siitä toipuu paljon nopeammin, koska haavapintaa on paljon vähemmän. Viikon kuluttua olet jo napakka nainen, vaikka pikajuoksijaksi ei vielä ole. Köpöttele ahkerasti, se edesauttaa toipumista ja estää veritulppia sekä voimistaa sinut nopeasti.

Ehdit sairaslomasi aikana nautiskella lähestyvästä kesästä ulkona oikein kunnolla. Sinulle tulee mukava kesäkausi, enää ei elämää tarvitse jaksotella vuotojen takia.

 

Mukava kuulla, että sinulla "leikkaus edessä" meni leikkaus hyvin. Sinä toivut siitä varmasti hyvin. Vältä nyt vain kaikkea ponnistelua ja nostelemisia. Kävele aina kun jaksat ja pystyt, niin ei tule kiinnikkeitä.
Kyllä tätä minun kokemaa monen kuukauden kärsimystä ei toivo kenellekkään. Viimeviikolla tuntui tosi hyvältä, että korjausleikkauksen tehnyt lääkäri soitti kotiin minulle. Sain jutella hänen kanssaan. Nyt saan vihdoin kokea sen, että huolehditaan ja otetaan vastuuta hoidosta. Sitä ei kohdunpoistoleikkuksen jälkeen saanutkaan kokea, päinvastoin. Tuntui monta kertaa toivottamalta, kun monta kuukautta sain kulkea kumeen, tulehdusten ja pissan valumisen kanssa lääkärissä, ennekuin tajuttiin, että on tehty paha leikkausvirhe. Nyt on turvallinen olo.
Olo on vielä väsynyt, kun hb ei nouse ollenkaan. Kipuja on toisena päivänä enemmän, toisena vähemmän. Mutta olen sisukkaasti jokapäivä käynyt lenkillä ulkona. Ajattelin tälläviikolla kokeilla, että jos pystyisin jo itse ajamaan autoa. Tuntuu niin kurjalta, kun on koko talven joutunut vaivaamaan ystäviä kyyditsemään sinne ja tänne ja kauppakasseja kantamaan.
Kyllä sitä vielä usein yöllä herätessäänkin ajattelee, että on se ihana asia, kun ei enää herää siihen, että pissat on menny alle ja kaikki on märkänä.
Tämänkuun lopussa on vielä tähystys ja se leikkauksessa laitetun stentin poisto.

 

Hb oli laskenut vain nyt kotonaolo aikana, jota ihmettelen, koska olen nyt kotona pystynyt syömään. Osastolla se oli alhaisimmillaan 85, kotiutuessa 105, nyt se on ollut kahdella viikolla oli 95. Rautatabletit minulla eivät imeydy, sitä on aikoinaan testattu monilla eri valmisteilla. Millähän sitä saisi nousemaan?

 

no ainakin pinaatissa on rautaa paljon, samoin myös maksassa on rautaa, linsseissä, seesaminsiemenissä, auringonkukansiemenissä....ja lihassa myös...toi maksa on ehkä se suurin, mistä siis saa eniten rautaa näistä.

 

Kaverini vannoo nokkosen nimeen raudan lähteenä. Pikaisia toipumisia kaikille teille, olen seuraillut mitä teille kuuluu.

 

Minulla oli hb 107 kun läksin sairaalasta. Olen yrittänyt syödä terveellisesti, joten eiköhän se kohene. En vielä ole ottanut rautatabletteja, kun ajattelin että mahani saisi levätä. Tässä muutenkin rääkkiä ja rautatabletit tahtoo tehdä ainakin mulle ummetusta.

Tällä viikolla pitää "raahautua" tk:n ja viedä pissanäyte. Sairaalasta kehoitettiin näin, että varmistetaan ettei olisi tulehdusta. Olen pihalla käynyt "köpöttelemässä". Tekee kyllä hyvää raitis ilma. Vähän kerrassaan, joka päivä pikkusen. Tosiaan jos ei tule takapakkia, kyllä tämä tästä. Ajattelin siellä sairaalassa, että kyllä me naiset ollaan vain sisukkaita. Siellä oli monta muutakin "hiljaa köpöttelijää". Yleensä pitivät vatsastaan itse kukin kiinni. Mulla ainakin oli ja on sellainen tunne, että sitä pitää "kannatella" tai jotenkin vaistomaisesti varoo ja tukee kädellä.

Mutta mukava kuulla että Priittallakin vähitellen alkaa helpottaa. Oli sinulla kyllä liian rankka juttu.

Mukavaa viikkoa kaikille!

 

Tuli mieleeni, kun olin sairaalassa ja lähdin katetripussin kanssa käytävälle jaloittelemaan. Toisesta huoneesta tuli mies, jolla oli myös pussi. Hän vilkaisi pussiani ja sanoi: "Kaikillako ne on nämä kauppakassit mukana..." Sanoin, että eihän sitä ilman käsilaukkua voi ihmisten ilmoille mennä...

 

Sain itse hb nousemaan ruokavaliolla (ruisleipää, maksaa, pinaattia, verilettuja) mut muistakaa että ei maitotuotteita pariin tuntiin ennen ja jälkeen. Kalsium estää raudan imeytymistä, C-vitamiini edistää.

On saatavilla myös jotain nestemäistä paljon rautaa sisältävää juomaa -muistaakseni luontaistuotekaupasta- joka yleensä imeytyy hyvin. Valitettavasti en muista juoman nimeä.

 

Kiitos tiedoista. Pinaattikeittoa teinkin yks päivä ja maksamakkaraa olen laittanut leivän päälle. Tänään tuli postissa kontr aika naistentautien polille. Ei kyllä tee yhtään mieli mennä sinne, mutta toisaalta saanpahan käydä kertomassa mitä kaikkia vaurioita saivat aikaan minulle. Ja näyttämässä komean "vetoketjuni" mahassa. Muuten ei kyllä ole mitään kontrolloitavaa silläpuolella.