Kohdunpoisto

Tuskin tämä orgasmin puute ainakaan aluksi on psyykkistä ollut, sillä mielialani on laskenut nyt sitä mukaa kun korjausta asiaan ei yrityksistä huolimatta ole tapahtunut.
Olen itsekin miettinyt psyykkisiä syitä, mutta en tosiaankaan jaksa uskoa, että tunnottomuus ja kiihottumisen hiipuminen olemattomiin rakastelun jatkuessa voisi psyykkisistä syistä johtua. Tällainen elämä alkaa vain pikkuhiljaa nyppiä tosi pahasti, varsinkin, kun lekurit ei asiaa noteeraa ollenkaan. esittävät myös tuota psyykkistä syytä. se ei ole syy vaan seuraus pilalle menneestä yhteiselämästä.
Tahtoisin niin takaisin entiset mielihyväntunteet, mutta se lienee nyt sitten mahdotonta, koska joku hermoyhteys on mennyt poikki. Täytyy todeta että paska juttu.

 

Kohdunpoisto ja endometrioosin siivous takana viime viikolla, laparoskooppisesti ja poisto alakautta. Suolta jouduttiin irrottelemaan, saikkua 3,5 viikkoa. Lääkäri sanoi etukäteen, että kuukauden verran liikuntataukoa, mutta ahkeralla googlailulla olen päätynyt käsitykseen, että käytännössä kuukausi on aika vähän -- millaisia kokemuksia teillä on palaamisesta "normaaliin" liikuntaan toimenpiteen jälkeen? Mun lajini on ratsastus, johon liittyy voimakasta syvien vatsalihasten rasitusta sekä iskumaisia kuormia. Jos kuukauden kuluttua pääsee aloittelemaan liikuntaa, miten pitkään teillä on mennyt, että olette olleet takaisin normitasolla esim. valmennusten tai voimakkaan rasitusten suhteen? Ikää mulla 42 vuotta.

 

Itse fysioterapia-alalla työskentelevänä en kyllä vielä kuukauden kuluttua hepan selkään kiiruhtaisi. ratsastus on tosiaan sen verran kova laji, että lantionpohja joutuu tosi koville. Juuri nuo pompahtelut ja jatkuva syvien lihasten kontrolli voi olla liikaa noin pian leikkauksen jälkeen.
eräs fysiatrian lääkäri ainakin totesi, että vatsan alueen leikkausten jälkeen (tällainenhan kohdunpoistokin on) esim juoksu ja muu hyppiminen kannattaa aloittaa vasta n 4-6 kk leikkauksen jälkeen. Aika tuntuu pitkältä, mutta esim kohdunpoistossakin tikit ja ompeleet ovat juuri kehon "pohjassa", johon paine hypystä alastullessa kohdistuu.
Kolmen viikon saikkuhan on juuri siksi, ettei ihminen leikkauksen jälkeen ole vielä kunnossa. Yleensähän sitä muutenkin liikuntaharrastus tauon jälkeen aloitellaan varovasti, eikä suoraan hypätä sille tasolle, joka oli ennen leikkausta tai taukoa. Sen sijaaan syvien lihasten vahvistusta erilaisilla pilates ym harjoituksilla kannattaa alkaa tekemään heti, kun pystyy. Varmaan leikkauksen jälkeen oma kehokin sanoo, mitä kannattaa tehdä. Kipuhan on aina merkki siitä, että mennään kestokyvyn ylärajalla.

 

Itse fysioterapia-alalla työskentelevänä en kyllä vielä kuukauden kuluttua hepan selkään kiiruhtaisi. ratsastus on tosiaan sen verran kova laji, että lantionpohja joutuu tosi koville. Juuri nuo pompahtelut ja jatkuva syvien lihasten kontrolli voi olla liikaa noin pian leikkauksen jälkeen.
eräs fysiatrian lääkäri ainakin totesi, että vatsan alueen leikkausten jälkeen (tällainenhan kohdunpoistokin on) esim juoksu ja muu hyppiminen kannattaa aloittaa vasta n 4-6 kk leikkauksen jälkeen. Aika tuntuu pitkältä, mutta esim kohdunpoistossakin tikit ja ompeleet ovat juuri kehon "pohjassa", johon paine hypystä alastullessa kohdistuu.
Kolmen viikon saikkuhan on juuri siksi, ettei ihminen leikkauksen jälkeen ole vielä kunnossa. Yleensähän sitä muutenkin liikuntaharrastus tauon jälkeen aloitellaan varovasti, eikä suoraan hypätä sille tasolle, joka oli ennen leikkausta tai taukoa. Sen sijaaan syvien lihasten vahvistusta erilaisilla pilates ym harjoituksilla kannattaa alkaa tekemään heti, kun pystyy. Varmaan leikkauksen jälkeen oma kehokin sanoo, mitä kannattaa tehdä. Kipuhan on aina merkki siitä, että mennään kestokyvyn ylärajalla.

Viime gynekologikäynnillä lääkäri alkoi väläyttelemään kohdunpoiston mahdollisuutta, kun olen 49 ja lisääntymisiä ei ole enää tavoitteena. Hieman arveluttaa koko toimenpide, kun en ole autoimmuunisairauden takia hyväkuntoinen, että miten sen kestää. Yhdestä alapään leikkauskokemuksesta jäi karmea katetrinpelko, kun kroonisten virtsatietulehdusten takia on "käpymäiset" virtsateitten seinämät, joten voiskohan sen katetrin jotenkin välttää ?

Toivon, että kohdunpoisto tehtäisiin alakautta jollain puudutuksella, kai se on mahdollista ? Yksi myooma on 5,3 cm kasvusuuntainen. Runsaat, kivuliaat vuodot olleet niin kauan, kuin jaksan muistaa. Muitakin kipuja on, jatkuvaa vessassa ramppaamista, ilmavaivoja, huonovointisuutta ym

Tuosta seksuaalisuudesta kysyisin sen juuri, miten käy niitten tuntemusten, joita tulee siitä peniksen ja kohdun/nipukan törmäämisestä ja tunteeko itse/mies, sen kohdunpoiston jälkeen nautintoa, kun sitä kohtua ei siellä ole vastassa ja tunnenko itse sen jotenkin outona, kun penis ei "törmää" mihinkään ?

 

Tuosta seksuaalisuudesta kysyisin sen juuri, miten käy niitten tuntemusten, joita tulee siitä peniksen ja kohdun/nipukan törmäämisestä ja tunteeko itse/mies, sen kohdunpoiston jälkeen nautintoa, kun sitä kohtua ei siellä ole vastassa ja tunnenko itse sen jotenkin outona, kun penis ei "törmää" mihinkään ?[/QUOTE]

tämä on juuri se asia, jota kukaan, edes lääkärit eivät tunnu ymmärtävän. Itse olen kyllä myös sitä mieltä, että peniksen ja kohdunnipukan "törmäys" on suuri osa seksuaalista nautintoa. sitä ei ainakaan kohdallani enää/ vielä ole tapahtunut. tS mielihyväntuntemukset sitä osin ovat jääneet leikkauspöydälle. Lopullisestiko? sitä on vaikea sanoa, sillä lääkärini sanoi, että hermoston korjaantuminen vaatii jopa 1 - 1,5 vuotta.
tovon tietenkin, että tilanne paranee ja seksielämäni korjaantuu. Nyt on kyllä tosiaan sellainen olo yhdynnässä, että olen vain jokin pussukka, johon mieheni aikansa tökkii ja purkautuu. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi, mutta kiihottumisen jälkeen, kun siirrytään varsinaiseen aktiin tunteet hiipuvat ja en laukea. Olo jää todella tyhjäksi.
Tämän jos olisin tiennyt, olisin kyllä siirtänyt leikkaustani edelleen kaikista vaivoista huolimatta. Olisi leikattu sitten, kun en enää elä seksuaalissesti aktiivista aikaa. Nyt varmaan aktiivisuus kärsii huomattavasti tästä onnettomasta tilanteesta. Ei se paljon auta, jos ulkoissesti kiihottaa ja kaikki päättyy kuitenkin siihen, ettei mikään tunnu miltään.

 

Leikattu viikko sitten yksityisellä puolella myoma ja kohtu samalla poistettu. Kunnallisella puolella eivät suostuneet leikkamaan kuin myoman munasarjasta vaikka suurin syy on kohdussa. Eli mirena kierukan laittoivat sinne kaksi vuotta sitten ja sillä toivoivat suurien vuotojen ja kipujen pois meneen toivottiin, mutta toisin kävi eli myomat tuli siitä hyvästä...

Toipuminen on ollut yllättävän hyvää ja kipuja todella vähän (poistettiin tähystämällä) ainoastaan vatsa on edelleenkin huomattavan turvonnut ja virtsaa tulee vähällä paineella verrattuna aiempaan tilanteeseen joten mietin että soitaisinko lääkärilleni ko. asiasta?

Neuvona heille jotka saavat "huonoa kohtelua kunnallisella puolella" tehkää tämä juttu yksityisellä sairaalalla niin teitä KUUNNELLAAN!!

Suomessa on n. pari miljoonaa kansalaista, enemmän, tai vähemmän syrjäytettyinä, heistä se reilu miljoona totaalisesti köyhyysrajan alapuolella, joten hiphei, ei sinne yksityiselle puolelle rahattomana noin vain mennä. Ellet sä ala hyväntekijäksi ja rahoittamaan meitä köyhempiä kanssasisaria ?

 

Tuosta seksuaalisuudesta kysyisin sen juuri, miten käy niitten tuntemusten, joita tulee siitä peniksen ja kohdun/nipukan törmäämisestä ja tunteeko itse/mies, sen kohdunpoiston jälkeen nautintoa, kun sitä kohtua ei siellä ole vastassa ja tunnenko itse sen jotenkin outona, kun penis ei "törmää" mihinkään ?

tämä on juuri se asia, jota kukaan, edes lääkärit eivät tunnu ymmärtävän. Itse olen kyllä myös sitä mieltä, että peniksen ja kohdunnipukan "törmäys" on suuri osa seksuaalista nautintoa. sitä ei ainakaan kohdallani enää/ vielä ole tapahtunut. tS mielihyväntuntemukset sitä osin ovat jääneet leikkauspöydälle. Lopullisestiko? sitä on vaikea sanoa, sillä lääkärini sanoi, että hermoston korjaantuminen vaatii jopa 1 - 1,5 vuotta.
tovon tietenkin, että tilanne paranee ja seksielämäni korjaantuu. Nyt on kyllä tosiaan sellainen olo yhdynnässä, että olen vain jokin pussukka, johon mieheni aikansa tökkii ja purkautuu. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi, mutta kiihottumisen jälkeen, kun siirrytään varsinaiseen aktiin tunteet hiipuvat ja en laukea. Olo jää todella tyhjäksi.
Tämän jos olisin tiennyt, olisin kyllä siirtänyt leikkaustani edelleen kaikista vaivoista huolimatta. Olisi leikattu sitten, kun en enää elä seksuaalissesti aktiivista aikaa. Nyt varmaan aktiivisuus kärsii huomattavasti tästä onnettomasta tilanteesta. Ei se paljon auta, jos ulkoissesti kiihottaa ja kaikki päättyy kuitenkin siihen, ettei mikään tunnu miltään.[/QUOTE]


No voi että. Kohdallasi on nyt toistaiseksi noin, uskotko, että tilanne voisi korjautua ja kohduttomaan olotilaan "tottua" siten, että ne tuntemukset siellä alueella, missä kohtu ennen sijaitsi, "korvautuisivat" uudenlaisilla mielihyvän tuntemuksilla ? Onhan siellä paljon kuitenkin lihaksistoa, hermoja ja limakalvoja tms, joten voisiko olla, ettet vielä ole "oppinut" tuntemaan niillä uusilla alueilla, joihin miehesi penis nyt yhdynnässänne osuu ? Tämä on ihan maallikon kehittelyä ja arvailua/kyselyä aiheesta, en ole lääkäri.
Voisiko siitä olla apua, jos miehesi kertoisi sinulle, että olet ihan yhtä hyväntuntoinen "sieltä sisältä", kuin ennenkin ja olet hänelle edelleen naisena nainen, rakas ja tärkeä ? Voisiko hellyyden ja lämmön osoittamisella poistetulle kohdunalueelle olla tuntemuksia herättävä vaikutus ?

Ovatko ne ei-tuntemisen tunteet mielestäsi juuri fyysisiä tuntemuksia, sen kohdun puuttumisen aiheuttamia ? Tiedän, että näillä palstoilla monet ihan kehuvat, että heidän mielestään seksielämäkin parani, kun ei ole kipuja, karmeita vuotoja jne, mutta voisiko se olla, että he ajattelevatkin liikaa miehen näkökulmasta ja sinä uskallat sanoa, kertoa paremmin omista tuntemuksistasi ?

Olen itse tässä arpomassa sen kohdunpoiston kanssa ja yritän mahdollisimman hyvin ottaa selvää, mitä siitä seuraa. Seksi on elämässäni tärkeällä sijalla, en halua luopua siitä mitenkään. Olen koettanut sanoa itselleni, että uskon kaikkiin niihin kirjoituksiin, joissa vakuutellaan, että seksi sujuu jopa paremmin, kuin ennen, mutta tämä sinun kirjoituksesi on tärkeä ja kertoo siitä toisesta puolesta, josta ei niinkään puhuta. Siis kiitos kun vastasit ja toivon, että tuntemuksesi palaavat ja pystyt nauttimaan seksistä vielä ilman kohtuakin mahdollisimman paljon.

Kirjoitellaan lisää aiheesta ja olisi hyvä, jos muutkin, esim. asiasta enemmän tietävät seksiterveydenalan ammattilaiset ja lääkäritkin kertoisivat lisää apuja meille. Ei sitä kaikkea voi todellakaan psyyken kontolle laittaa, kyllä ihminen on myös kehonsa ja ne tuntemukset liittyvät paljon siihen kehollisuuteen. Vaikka psyyke ja emootiot saavatkin voimaa rakkaudesta, niin kehomme on osa rakkautta. Tämä menee jo runolliseksi, mutta todellakin kirjoittakaa siskot ja nyt tarvitsemme lisäapua !

 

No voi että. Kohdallasi on nyt toistaiseksi noin, uskotko, että tilanne voisi korjautua ja kohduttomaan olotilaan "tottua" siten, että ne tuntemukset siellä alueella, missä kohtu ennen sijaitsi, "korvautuisivat" uudenlaisilla mielihyvän tuntemuksilla ? Onhan siellä paljon kuitenkin lihaksistoa, hermoja ja limakalvoja tms, joten voisiko olla, ettet vielä ole "oppinut" tuntemaan niillä uusilla alueilla, joihin miehesi penis nyt yhdynnässänne osuu ? Tämä on ihan maallikon kehittelyä ja arvailua/kyselyä aiheesta, en ole lääkäri.
Voisiko siitä olla apua, jos miehesi kertoisi sinulle, että olet ihan yhtä hyväntuntoinen "sieltä sisältä", kuin ennenkin ja olet hänelle edelleen naisena nainen, rakas ja tärkeä ? Voisiko hellyyden ja lämmön osoittamisella poistetulle kohdunalueelle olla tuntemuksia herättävä vaikutus ?

Ovatko ne ei-tuntemisen tunteet mielestäsi juuri fyysisiä tuntemuksia, sen kohdun puuttumisen aiheuttamia ? Tiedän, että näillä palstoilla monet ihan kehuvat, että heidän mielestään seksielämäkin parani, kun ei ole kipuja, karmeita vuotoja jne, mutta voisiko se olla, että he ajattelevatkin liikaa miehen näkökulmasta ja sinä uskallat sanoa, kertoa paremmin omista tuntemuksistasi ?

Olen itse tässä arpomassa sen kohdunpoiston kanssa ja yritän mahdollisimman hyvin ottaa selvää, mitä siitä seuraa. Seksi on elämässäni tärkeällä sijalla, en halua luopua siitä mitenkään. Olen koettanut sanoa itselleni, että uskon kaikkiin niihin kirjoituksiin, joissa vakuutellaan, että seksi sujuu jopa paremmin, kuin ennen, mutta tämä sinun kirjoituksesi on tärkeä ja kertoo siitä toisesta puolesta, josta ei niinkään puhuta. Siis kiitos kun vastasit ja toivon, että tuntemuksesi palaavat ja pystyt nauttimaan seksistä vielä ilman kohtuakin mahdollisimman paljon.

Kirjoitellaan lisää aiheesta ja olisi hyvä, jos muutkin, esim. asiasta enemmän tietävät seksiterveydenalan ammattilaiset ja lääkäritkin kertoisivat lisää apuja meille. Ei sitä kaikkea voi todellakaan psyyken kontolle laittaa, kyllä ihminen on myös kehonsa ja ne tuntemukset liittyvät paljon siihen kehollisuuteen. Vaikka psyyke ja emootiot saavatkin voimaa rakkaudesta, niin kehomme on osa rakkautta. Tämä menee jo runolliseksi, mutta todellakin kirjoittakaa siskot ja nyt tarvitsemme lisäapua ![/QUOTE]

Haluan itsekin jopa yrittää uskoa, että kaikki olisi psyykkistä. epäilen tätä kuitenkin, sillä en voi muuten selittää, että kaikesta kiihotuksesta ja halusta huolimatta en kykene enää saamaan orgasmia samalla tavalla yhdynnän aikana kuten aiemmin ennen leikkausta. On surkeaa jäädä aina vaille kaikenlaisesta hellimisestä ym virittelystä huolimatta. Mieheni kyllä sanoo, että kaikki tuntuu hänestä yhtä hyvlätä kuin ennen leikkaustakin. Minusta ei tunnu. Mihinkään ei satu, mutta kiihotus katoaa yhdynnän jatkumisen myötä jonnekin kuin tuhka tuuleen.

Olen itsekseni myös pähkäillyt, että kun kohtu on poistettu ja lantionpohjan lihakset ommeltu niinkuin jonkinlaiseksi sisälmysten pohjaksi, se estää tuntemusten kulkeutumisen muualle kehoon. Kohtuhan on ollut ihan kuin jokin välikappale siinä lantionpohan lihasten muodostamassa aukossa. se on päässyt liikkumaan yhdynnän aikana ja jotenkin voinut esim "hieroa" syvempiä elimiä. Nyt tätä liikettä ei enää varmaan voi tapahtua ainakaan samass määrin kuin ennen.
En tiedä, voiko tällainen teoria olla totta, kun en ole mikään lääkäri enkä anatomi, mutta ketuttaa kyllä tämä nykyinen tilanne. Alkaa hiljalleen mennä viimeisetkin halut kun tietää jo ennakkoon, ettei saa yhdynnästä sitä mitä ennen. varmaan pitää siirtyä jo seniilivaiheeseen ja pidellä vain kädestä puolisoa.

 

No voi että. Kohdallasi on nyt toistaiseksi noin, uskotko, että tilanne voisi korjautua ja kohduttomaan olotilaan "tottua" siten, että ne tuntemukset siellä alueella, missä kohtu ennen sijaitsi, "korvautuisivat" uudenlaisilla mielihyvän tuntemuksilla ? Onhan siellä paljon kuitenkin lihaksistoa, hermoja ja limakalvoja tms, joten voisiko olla, ettet vielä ole "oppinut" tuntemaan niillä uusilla alueilla, joihin miehesi penis nyt yhdynnässänne osuu ? Tämä on ihan maallikon kehittelyä ja arvailua/kyselyä aiheesta, en ole lääkäri.
Voisiko siitä olla apua, jos miehesi kertoisi sinulle, että olet ihan yhtä hyväntuntoinen "sieltä sisältä", kuin ennenkin ja olet hänelle edelleen naisena nainen, rakas ja tärkeä ? Voisiko hellyyden ja lämmön osoittamisella poistetulle kohdunalueelle olla tuntemuksia herättävä vaikutus ?

Ovatko ne ei-tuntemisen tunteet mielestäsi juuri fyysisiä tuntemuksia, sen kohdun puuttumisen aiheuttamia ? Tiedän, että näillä palstoilla monet ihan kehuvat, että heidän mielestään seksielämäkin parani, kun ei ole kipuja, karmeita vuotoja jne, mutta voisiko se olla, että he ajattelevatkin liikaa miehen näkökulmasta ja sinä uskallat sanoa, kertoa paremmin omista tuntemuksistasi ?

Olen itse tässä arpomassa sen kohdunpoiston kanssa ja yritän mahdollisimman hyvin ottaa selvää, mitä siitä seuraa. Seksi on elämässäni tärkeällä sijalla, en halua luopua siitä mitenkään. Olen koettanut sanoa itselleni, että uskon kaikkiin niihin kirjoituksiin, joissa vakuutellaan, että seksi sujuu jopa paremmin, kuin ennen, mutta tämä sinun kirjoituksesi on tärkeä ja kertoo siitä toisesta puolesta, josta ei niinkään puhuta. Siis kiitos kun vastasit ja toivon, että tuntemuksesi palaavat ja pystyt nauttimaan seksistä vielä ilman kohtuakin mahdollisimman paljon.

Kirjoitellaan lisää aiheesta ja olisi hyvä, jos muutkin, esim. asiasta enemmän tietävät seksiterveydenalan ammattilaiset ja lääkäritkin kertoisivat lisää apuja meille. Ei sitä kaikkea voi todellakaan psyyken kontolle laittaa, kyllä ihminen on myös kehonsa ja ne tuntemukset liittyvät paljon siihen kehollisuuteen. Vaikka psyyke ja emootiot saavatkin voimaa rakkaudesta, niin kehomme on osa rakkautta. Tämä menee jo runolliseksi, mutta todellakin kirjoittakaa siskot ja nyt tarvitsemme lisäapua !

Haluan itsekin jopa yrittää uskoa, että kaikki olisi psyykkistä. epäilen tätä kuitenkin, sillä en voi muuten selittää, että kaikesta kiihotuksesta ja halusta huolimatta en kykene enää saamaan orgasmia samalla tavalla yhdynnän aikana kuten aiemmin ennen leikkausta. On surkeaa jäädä aina vaille kaikenlaisesta hellimisestä ym virittelystä huolimatta. Mieheni kyllä sanoo, että kaikki tuntuu hänestä yhtä hyvlätä kuin ennen leikkaustakin. Minusta ei tunnu. Mihinkään ei satu, mutta kiihotus katoaa yhdynnän jatkumisen myötä jonnekin kuin tuhka tuuleen.

Olen itsekseni myös pähkäillyt, että kun kohtu on poistettu ja lantionpohjan lihakset ommeltu niinkuin jonkinlaiseksi sisälmysten pohjaksi, se estää tuntemusten kulkeutumisen muualle kehoon. Kohtuhan on ollut ihan kuin jokin välikappale siinä lantionpohan lihasten muodostamassa aukossa. se on päässyt liikkumaan yhdynnän aikana ja jotenkin voinut esim "hieroa" syvempiä elimiä. Nyt tätä liikettä ei enää varmaan voi tapahtua ainakaan samass määrin kuin ennen.
En tiedä, voiko tällainen teoria olla totta, kun en ole mikään lääkäri enkä anatomi, mutta ketuttaa kyllä tämä nykyinen tilanne. Alkaa hiljalleen mennä viimeisetkin halut kun tietää jo ennakkoon, ettei saa yhdynnästä sitä mitä ennen. varmaan pitää siirtyä jo seniilivaiheeseen ja pidellä vain kädestä puolisoa.[/QUOTE]


Hei, älä luovuta. Jotenkin tuntuu, että sun tilanne saattaa olla vielä korjautumassa ja palautumista tunteiden puolellakin tapahtuu, varsinkin kun ne orgasmit eivät ole tyystin kadonneet, sehän kertoisi, että ne voivat sieltä vielä palailla ja vahvistua, toivotaan. Tosi hyvin osaat kuvailla tuntemuksiasi, se on tärkeää.
On tosiaan kummallista suorastaan, ettei näistä asioista puhuta, kerrota, kirjoiteta enempää, siis ammattilaistenkaan taholta. Keskustelu tuppaa olemaan aika on/off merkkistä, mustavalkoista, että joko hyvin menee, tai sitten ei mene mitenkään, mitään siltä väliltä ja siitä itse tunteiden palautumisprosessista ei juuri mitään.
Mulla tulee mieleen, että olisiko seksiterapeutista mitään apua tässä ? Itse ajattelin jo etukäteen ottaa selvää, sieltä suunnalta, että minkälaista näkemystä heillä on. Kun itsellä on vasta harkinnassa koko homma, jos siitä itse voin päättää, että jos pystyttäisiinkin poistamaan vain se myooma ja jotenkin alakautta.
Mut tosiaan hei, miksei kävis jollain seksologilla juttelemassa asiasta ? Kiva, että sulla on rakastava ja ymmärtävä mies, sekin on jo puoli voittoa, että hän kokee sut ihan yhtä hyväntuntoisena ja rakastettavana, kuin ennenkin. Tuskin nyt ihan kädestä vaan tarvitsee pidellä ja ennen aikojaan seniliytyä, eikun tässäkin asiassa lääkäreitten ja seksologien pakeille. Paranemisia ja toivotaan lisää kirjoituksia aiheesta.

 

Olin kohdun ja munasarjojen poistossa sekä suolen typistyksessä pari viikkoa sitten. Nukutuksessa tehtiin, tähystäen (4 reikää vatsassa) ja suolioperaatiosta jäi häpyluun yläpuolelle vähän pitempi viilto. Syynä rajuihin poistoihin (mulla ikää 38 v) useamman vuoden vaivannut endometrioosi, joka oli pesiytynyt joka paikkaan. Lapset on tehty jo aikaa sitten ja ehdin lähetteen jälkeen valmistautua henkisesti elämäni ekaan leikkaukseen viisi kk, joten siltä osin meni hyvin.

Fyysisestikin kaikki sujui hienosti, kunnon romahtaminen oli tietenkin pienoinen yllätys. Mieli kun tuppaa menemään paljon edelle kroppaa... tässä huumassa - ja sairaalasta saamani ohjeistuksen mukaan - halusinkin sitten yhdyntää heti, kun se oli mahdollista. Sairaalassa kun sanottiin, että jälkivuodon aikana tai 2 vkoa leikkauksen jälkeen ei yhdyntää. No, mulla ei ollut yhtään jälkivuotoa, isoimmat ongelmat oli ensin liian laiskan ja sitten liian vilkkaan suolen kanssa. Yhdyntä tuntu tosi hyvältä, tosin ei mies kokeillut koko pituutta vielä, mutta vrk:n päästä havahduin siihen, että alushousut on ihan veressä. Eli ilmeisesti emättimen pohjan tikit petti tmv. Vuoto on tyrehtymään päin, kipuja ei ole sen enempää kuin ennenkään - itseasiassa vähemmän kuin ennen vuotoa. Mutta tällaista kuukauden selibaatti-ohjetta en sairaalasta saanut, siitä luin yksityisen sairaalan leikkausohjeista ja nyt tältä palstalta...

Mulla on nyt estrogeeni-korvaushoito, enkä ainakaan vielä huomaa mitään eroa entiseen olooni. Ehkä vähän itkuisempi olin ekalla viikolla, mutta se selittynee koko operaation kuormituksella muutoinkin kroppaan ja olemiseen. Olen tyytyväinen tässä vaiheessa ja innolla odottelen tulevaa kesääkin ilman kuukautisia ja päivittäisiä kipuja ja mielialanvaihteluita. Joku seksiterapeutti muuten sanoi kohdunpoistonjälkeisestä seksistä, että jos se on ennen sujunut niin isoja muutoksia ei pitäisi olla tiedossa, koska hänen mielestään seksi on pitkälti korvien välissä tapahtuvaa toimintaa... mene ja tiedä. Oma kokemukseni on, että nainen voi saada joko ulkoisen tai sisäisen orgasmin tai molemmat samaan aikaan. Tähän sisäiseen orgasmiin on varmasti vaikutusta sillä, ettei kohtua ole, mutta ehkä silloin kannattaa panostaa enemmän tähän ulkoiseen, joka tuntuu enemmän ulkosynnyttimissä, klitoriksessa jne. Luovuttaa ei kuitenkaan kannata, vaan yhdessä etsiä ratkaisua ongelmaan.

 

Ja tässä vielä mielenkiintoinen tutkimus poiston vaikutuksista naisen psyykkeeseen etc.

http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Pori2002/AlminojaSusanna.pdf

 

Joku seksiterapeutti muuten sanoi kohdunpoistonjälkeisestä seksistä, että jos se on ennen sujunut niin isoja muutoksia ei pitäisi olla tiedossa, koska hänen mielestään seksi on pitkälti korvien välissä tapahtuvaa toimintaa... mene ja tiedä. Oma kokemukseni on, että nainen voi saada joko ulkoisen tai sisäisen orgasmin tai molemmat samaan aikaan. Tähän sisäiseen orgasmiin on varmasti vaikutusta sillä, ettei kohtua ole, mutta ehkä silloin kannattaa panostaa enemmän tähän ulkoiseen, joka tuntuu enemmän ulkosynnyttimissä, klitoriksessa jne. Luovuttaa ei kuitenkaan kannata, vaan yhdessä etsiä ratkaisua ongelmaan.[/QUOTE]

Joo, kun oikein mutkikkasti ajatellaan niin kaikkihan on korvien välistä kiinni. Käytännössä kuitenkin hyvä seksielämä on kiinni fysiikastakin - pääasiallisesti. Meillä oli minunkin mielestä loistavaa seksiä ennen leikkausta. Nyt en omalta kohdaltani voi itenkään sanoa samaa. Voihan noita ulkoisia elimiä räpeltää vaikka kuinka kauan, mutta jos tuntemukset eivät ulotu lantion uumeniin, ei mielestäni voi puhua mistään kunnollisesta orgasmista. Mainitsemasi ulkoinen orgasmi on vain kalpea aavistus siitä, mitä on kun orgasmi leviää sukupuolielimistä syvälle ristiselän alueelle ja ympäri kehoa varpaisiin asti. Minustajos orgasmi jää vain johonkin ulkoisiin elimiin, ei olla vielä lähelläkään kliimaksia. Tähän olen pyrkimässä, mutta saa nähdä onnistuuko enää ikinä vaikka kuinka "harjoittelemme".
En jaksa uskoa, että kukaan seksuaaliterapeutti osaa näissä asioissa minua auttaa, sillä heidänkin neuvonsa ainakin täällä netissä ja noissa yleisissä teksteissä on, että pitää vain opetella uusia tapoja seksuaaliseen nautintoon ja plaa plaaa plaa....
Ihmettelen vain, että mistä minä revin sitä nautintoa, kun ei ole enää hermoja siellä, missä niitä kuuluu olla, ei tuntoaistia siellä, missä sitä oli ennen leikkausta. Nämä ns asiantntijathan väittävät niinkin, ettei kohdunkaulassa ole tuntoa. Tätäkään en allekirjoita, sillä joka kertahan sekin tuntuu kun on otettu PAPA-koetta. Ette kai voi väittää, että gynekologinen tutkimuskaan ei tunnu missään, vaikka lääkäri liikuttelisi kohtua. Samaa liikettähän tapahtuu yhdynnässäki silloin kun kohtu vielä on tallella.
Yaron kirjoitukseen vielä palatakseni, on kyllä outoa, että sulle luvattiin jo 2 viikon päästä alkaa yhdyntöihin. Alapäähän on silloin vielä todella herkässä vaiheessa. Tikkien sulamisaika ainakin itselleni sanottiin selibaattiajaksi. se vaihtelee, eikä aina tiedä kuinka kauan siihen menee varsinkin, jos ei ole mitään vuotoja. itse odottelin kuukauden, jota sairaalassa suositeltiin. Ei todellakaan tuntunut mitenkään mieltäylentävältä silloinkaan vielä. Kaikesta liukkarista ja lämmittelystä huolimatta tuntui tosi ahtaalle ja oli kuin olisi seinä tullut perällä vastaan. siellä varmaan edelleen jotkut tikit kiristivät. Niitähän on monessa kerroksessa lantionpohjassa.
Kiristys ja seinäntunne on tässä ajan myötä kadonnut, mutta eipä ole tunto palannut sellaiseksi kuin ennen. yhden ulkoisen orgasmin onnistun saamaan pitkällisen askartelun tuloksena, mutta en useita peräkkäisiä, enkä sellaista kokonaisvaltaista niinkuin ennen.
Kaipa sitä joskus unohtaa entisen ihanan seksielämän ja tottuu tähän vaillinaiseen kitkutteluun.

 

Ei sinun ole pakko mihinkään vaillinaiseen kitkutteluun tyytyä. Opettele uusi asenne ja hanki se orgasmi jo ennen yhdyntää, ei se ole mikään ehdoton edellytys, että orgasmin saa molemmat yhtäaikaa yhdynnässä. On paljon naisia, joille klitorisorgasmi on se ainoa ja he ovat silti täydellisen tyytyväisiä seksielämäänsä. Itsekin kuulun näihin ja saan aina orgasmin tai useita ennen varsinaista yhdyntää ja silti yhdyntä tuntuu ihan hyvältä sen jälkeen vaikkei enää varsinaiseen orgasmiin johdakaan muuten kuin miehelläni.

Mutta jos asenteesi on jo etukäteen, että " ei tästä mitään taaskaan tule", ei kohta kiinnosta kumpaakaan minkäänlainen seksuaalisuus...

 

Ei sinun ole pakko mihinkään vaillinaiseen kitkutteluun tyytyä. Opettele uusi asenne ja hanki se orgasmi jo ennen yhdyntää, ei se ole mikään ehdoton edellytys, että orgasmin saa molemmat yhtäaikaa yhdynnässä. On paljon naisia, joille klitorisorgasmi on se ainoa ja he ovat silti täydellisen tyytyväisiä seksielämäänsä. Itsekin kuulun näihin ja saan aina orgasmin tai useita ennen varsinaista yhdyntää ja silti yhdyntä tuntuu ihan hyvältä sen jälkeen vaikkei enää varsinaiseen orgasmiin johdakaan muuten kuin miehelläni.

Mutta jos asenteesi on jo etukäteen, että " ei tästä mitään taaskaan tule", ei kohta kiinnosta kumpaakaan minkäänlainen seksuaalisuus...

No voi hyvä ihme itsellesi! Niinhän olen koko ajan tehnytkin. hannkkinut sen orgasmintyngän ennen yhdyntää, mutta arvaa vaan sen jälkeen onko enää mitään tuntoa koko alapäässä kun on ensin kaikin keinoin yrittänyt sen ainoan pienen hyvänolontunteen saada.

Tässä ei tosiaankaan ole asenteesta kiinni. Asenteenihan on alusta asti ollut positiivinen, kun ei lääkäritkään mitenkään sanoneet, että sukupuolielämä huonontuisi. Heidän mukaansa piti jopa perantua. Nyt sitten näyttää sille, että leimataan asennevammaiseksi, kun en kuulu siihen onnellisten joukkoon, joilla kaikki menee nappiin ja seksielämä on niin auvoista että...Harmittaa silti, etä leikkauksesta on pian vuosi, eikä ainakaan vielä voi sanoa, että olisi edes yhtä hyvän tuntuista kuin ennen leikkausta. Tällainen syö ihmistä tosi pahasti, vaikka kuinka yrittää olla positiivinen.

 

En muista olenko tähän ketjuun jo aiemmin vastannut, on niin pitkä ja vanha, etten enää kaikkia lukenut. Mutta kun kirjoittajia toivottiin, niin vastaan omalta osaltani.

Itseltäni poistettiin kohtu vähän yli kolmekymppisenä ison myooman takia. Se poistettiin alakautta. Leikkauksessa menetin jonkin verran verta, minkä takia sairausloma venyi vähän pidemmäksi (kaikkiaan nelisen viikkoa).

Kun sukupuolielämän aloitin, eka yhdyntä oli kyllä verinen. Joku tikkaus siis ilmeisesti petti. Mutta se oli vain se yksi kerta.

Yleisesti ottaen en ole kokenut mitään muutosta huonompaan - tai tunnottomampaan päin. Tosin leikkauksen jälkeen on jo mieskin vaihtunut. Minulle jäi munasarjat, joten mitään kuivuutta tai vaihdevuosijutskia ennenaikaisesti en ole vielä joutunut kokemaan. Kuulun siis siihen onnellisten ja tyytävisten kohtupoistettujen sarjaan, joilla ei ole kokemuksesta mitään valittamista. Päinvastoin. Vuodot ja kivut jäivät pois.

 

Saat tosiaankin olla tyytyväinen, jos kohdallasi kaikki on mennyt noin ruusuisesti. Kuvittelin itsekin, että selviydyn hyvin tästä. No kivut ja vuodothan on tosiaan poissa, mutta tämä yhteiselämän typistyminen kyllä harmittaa. ei minultakaan munasarjoja ole poistettu, eikä kuivuuskaan vaivaa, joten sen puolestakin kaiken pitäisi olla OK.
Me ollaan mieheni kanssa rakasteltu yhtä aktiivisestikin kuin enenn heti kun se pakollinen kuukauden selibaatti oli ohi. Aloiteltiin tosin vähän varovasti. aluksi tosiaan kuvittelin, että tilanne korjaantuu kun aikaa leikkauksesta kuluu. Nyt kun siitä tosiaan alkaa olla pian vuosi, alkaa jo tuskastuttaa, kun edelleenkään ei ole yhtä ihanaa kuin ennen. Kyselin tosiaan asiaa lääkäriltäkin, joka sanoi hermojen parantumisen vievän aikaa jopa vuoden tai puolitoistakin. Pitkältä tuntuu aika. Onkohan tosiaan näin? en tosiaan ole asiaan perehtynyt.
Onkohan sitten vielä muuta millä voisi tätä parantumista edistää kuin lantionpohjan jumppa. sitähän sitä on tehnyt jo varmaan eka synnytyksen jälkeen välillä hyvinkin ahkeraan ja joskus vähäksi aikaa unohtunut, mutta taas lähes päivittäin.

 

Saat tosiaankin olla tyytyväinen, jos kohdallasi kaikki on mennyt noin ruusuisesti. Kuvittelin itsekin, että selviydyn hyvin tästä. No kivut ja vuodothan on tosiaan poissa, mutta tämä yhteiselämän typistyminen kyllä harmittaa. ei minultakaan munasarjoja ole poistettu, eikä kuivuuskaan vaivaa, joten sen puolestakin kaiken pitäisi olla OK.
Me ollaan mieheni kanssa rakasteltu yhtä aktiivisestikin kuin enenn heti kun se pakollinen kuukauden selibaatti oli ohi. Aloiteltiin tosin vähän varovasti. aluksi tosiaan kuvittelin, että tilanne korjaantuu kun aikaa leikkauksesta kuluu. Nyt kun siitä tosiaan alkaa olla pian vuosi, alkaa jo tuskastuttaa, kun edelleenkään ei ole yhtä ihanaa kuin ennen. Kyselin tosiaan asiaa lääkäriltäkin, joka sanoi hermojen parantumisen vievän aikaa jopa vuoden tai puolitoistakin. Pitkältä tuntuu aika. Onkohan tosiaan näin? en tosiaan ole asiaan perehtynyt.
Onkohan sitten vielä muuta millä voisi tätä parantumista edistää kuin lantionpohjan jumppa. sitähän sitä on tehnyt jo varmaan eka synnytyksen jälkeen välillä hyvinkin ahkeraan ja joskus vähäksi aikaa unohtunut, mutta taas lähes päivittäin.

No nyt alkoi olla jo vähän enemmän valottavia kirjoituksia. Oishan se tosiaan outoa, jos niin keskeisen ja tärkeän elimen, kuin kohdun poistaminen ihmisen kehosta, menisi seksuaalisuuden alueellakin ohi, kuin tuosta vain, ilman mitään isompia muutoksia ja vaikutuksia seksielämään.

Kyllä tästä asiasta selkeästi vaietaan ja lääkäritkään eivät ilmeisesti lisätyökuormituksen takia halua puhua. Vai ovatko tavallaan tietämättömiä itsekin, tai kyvyttömiä keskustelemaan, kun aihe on niinkin herkkä ja monisyinen, kuin seksi ?

Ei se kyllä ihan houkuttelevalta tunnu ajatus, että hakisi myooman poistoa, helpotusta kipuihin ym ja saisi tilalle seksittömän loppuelämän, kun tunto menisi.

Eikö lääkäreitten pitäisi ensisijaisesti keskittyä poistamaan niitä myoomia ja jättämään kohdun paikoilleen, jos mahdollista. Onhan se varmasti tuntoelin itsessään, jos joku muuta väittää, ei kyllä taida olla tuntenut koskaan mitään kokonaisvaltaista orgasmiakaan.

Ei sellainen pelkkä "ulkoinen orgasmi" mitään rentouta, eikä helpota seksipaineisiin. Kyllä orgasmi on iso tekijä rentoutumisessa henkisesti ja fyysisesti, kyllä sen pitäisi ulottua jokaiseen lihakseen ja sopukkaan ihmisessä. Joku ehkä tyytyy vähempään, mutta miksi ?

Jos on kerran päässyt seksuaalisuudessan "niin pitkälle", että se on siellä kohdussakin tapahtuvaa tuntemista ja peniksen ja kohdunnipukan yhteispeliä, niin eihän siitä pidä joutua luopumaan, tai jos pakon edessä joutuu, niin asiasta pitäisi ainakin lääkäreitten todellakin tiedottaa ja keskustella potilaan kanssa juurta jaksain ennen leikkausta.

Se "ihan tyytyväinen" kun ei ole mitään sellaiselle ihmiselle, joka on tyytyväinenkin pohjamutia myöten, suuret tunteet voivat liittyä asiaan. Pitääkö kasvain ja yrittää Serrapeptiiniä, Berberiiniä, d-vitamiinia ja ties mitä sen myooman kutistamiseen, jos hintana on seksuaalisuuden näivettyminen ?

 

No nyt alkoi olla jo vähän enemmän valottavia kirjoituksia. Oishan se tosiaan outoa, jos niin keskeisen ja tärkeän elimen, kuin kohdun poistaminen ihmisen kehosta, menisi seksuaalisuuden alueellakin ohi, kuin tuosta vain, ilman mitään isompia muutoksia ja vaikutuksia seksielämään.

Kyllä tästä asiasta selkeästi vaietaan ja lääkäritkään eivät ilmeisesti lisätyökuormituksen takia halua puhua. Vai ovatko tavallaan tietämättömiä itsekin, tai kyvyttömiä keskustelemaan, kun aihe on niinkin herkkä ja monisyinen, kuin seksi ?

Ei se kyllä ihan houkuttelevalta tunnu ajatus, että hakisi myooman poistoa, helpotusta kipuihin ym ja saisi tilalle seksittömän loppuelämän, kun tunto menisi.

Eikö lääkäreitten pitäisi ensisijaisesti keskittyä poistamaan niitä myoomia ja jättämään kohdun paikoilleen, jos mahdollista. Onhan se varmasti tuntoelin itsessään, jos joku muuta väittää, ei kyllä taida olla tuntenut koskaan mitään kokonaisvaltaista orgasmiakaan.

Ei sellainen pelkkä "ulkoinen orgasmi" mitään rentouta, eikä helpota seksipaineisiin. Kyllä orgasmi on iso tekijä rentoutumisessa henkisesti ja fyysisesti, kyllä sen pitäisi ulottua jokaiseen lihakseen ja sopukkaan ihmisessä. Joku ehkä tyytyy vähempään, mutta miksi ?

Jos on kerran päässyt seksuaalisuudessan "niin pitkälle", että se on siellä kohdussakin tapahtuvaa tuntemista ja peniksen ja kohdunnipukan yhteispeliä, niin eihän siitä pidä joutua luopumaan, tai jos pakon edessä joutuu, niin asiasta pitäisi ainakin lääkäreitten todellakin tiedottaa ja keskustella potilaan kanssa juurta jaksain ennen leikkausta.

Se "ihan tyytyväinen" kun ei ole mitään sellaiselle ihmiselle, joka on tyytyväinenkin pohjamutia myöten, suuret tunteet voivat liittyä asiaan. Pitääkö kasvain ja yrittää Serrapeptiiniä, Berberiiniä, d-vitamiinia ja ties mitä sen myooman kutistamiseen, jos hintana on seksuaalisuuden näivettyminen ?

siis... häh... mität aineita tuollaiset...?
Voisikohan niistä olla vielä minulle apua vai tarkoititko, että jos ei ole leikattu niin olis pitäynyt tuollaisia kokeilla... Pelkällä ajatuksen voimalla en tunnu pääsevän seksiasioissani eteenpäin vaikka kuinka yritän.

Lääkärit ei tosiaankaan minusta tarpeeksi tiedota kohdunpoiston jälkeisestä elämästä. Pitävät asiaa lähes kuin kynsien leikkauksena. Sanovat, että kohtu on vain lapsentekoa varten, mikä ei kyllä minusta ainakaan ole totta. Mksi muuten yhdyntä kohdullisena olisi tuntunut niin helvetillisen hyvänä ja nyt ilman kohtua vain saa aavistuksen siitä, miltä voisi tuntua, muttei sitten tunnukaan juuri miltään. Kohtuhan on osa sukupuolielimiä, joten kai sillä muutakin merkitystä kuin sikiön kasvatus

Toivoisin todella, että joku paremmin asiaan vihkiytynyt vaivutuisi myös ottamaan osaa tähän ketjuun, ettei menisi aivan samassa pisteessä jauhamiseksi nämä seksiasiat.

 

Hirveät alavatsakivut ja vuotoa kuukauden jokaisena päivänä jonka aiheuttaja on myooma.
Kohdunpoisto edessä, mitä se sitten tietääkin, toivottavasti ei hormoonien syömistä.
Aika pitkä toipumisaika 3 vkoa. Voi ei en tiedä onko oikea ratkaisu...46 v ja lapset tehty
joten eihän sillä kohdulla enään mitään tee.

 

Iskempä minäkin lusikkani tähän keskusteluun.
Mulle tehtiin leikkaus pian 2 vuotta sitten myoomien takia. Samalla poistettiin toiselta puolen munasarjat endometrioosin takia.
Päivääkään en ole katunut. Ne mollukat lähti vatsasta ja nuo seksuaaliset halut on pysyneet ennallaan. Noh ikä tuo tietty omia konnakoukkujaan tullessaan mutta siihen nyt saa varautua muutenkin vanhetessaan. Eihän parisuhteen tarvitse olla pelkkää kikuttelua. Halailu ja pussailu aamutuimaan ukkelin kanssa välillä riittää vallanhyvin varsinkin jos molemmat siihen ovat tyytyväisiä. Eihän se rakkaus mihinkään leikkaukseen lopu.

Hormooneja en ole tarvinnut sillä toisenpuolen munasarjat jäi. Itse asiassa tässä matkan varrella on tullut muita ongelmia joiden takia olemme setvineet parisuhdettamme ja sen myötä nuo peitonpöllyttelyt on olleet kiihkeämpiä. Olen joskus kuullut että sovintoseksi on melkein sitä parasta. Näin voisin tällä kokemuksella väittää. No niin nyt joku vetää suoran johtopäätöksen että hankkikaa ongelmia parisuhteeseenne. Ei se niin yksinkertaista ole mutta pirun hyvältä se tuntui. =))))

 

Iskempä minäkin lusikkani tähän keskusteluun.
Mulle tehtiin leikkaus pian 2 vuotta sitten myoomien takia. Samalla poistettiin toiselta puolen munasarjat endometrioosin takia.
Päivääkään en ole katunut. Ne mollukat lähti vatsasta ja nuo seksuaaliset halut on pysyneet ennallaan. Noh ikä tuo tietty omia konnakoukkujaan tullessaan mutta siihen nyt saa varautua muutenkin vanhetessaan. Eihän parisuhteen tarvitse olla pelkkää kikuttelua. Halailu ja pussailu aamutuimaan ukkelin kanssa välillä riittää vallanhyvin varsinkin jos molemmat siihen ovat tyytyväisiä. Eihän se rakkaus mihinkään leikkaukseen lopu.

Hormooneja en ole tarvinnut sillä toisenpuolen munasarjat jäi. Itse asiassa tässä matkan varrella on tullut muita ongelmia joiden takia olemme setvineet parisuhdettamme ja sen myötä nuo peitonpöllyttelyt on olleet kiihkeämpiä. Olen joskus kuullut että sovintoseksi on melkein sitä parasta. Näin voisin tällä kokemuksella väittää. No niin nyt joku vetää suoran johtopäätöksen että hankkikaa ongelmia parisuhteeseenne. Ei se niin yksinkertaista ole mutta pirun hyvältä se tuntui. =))))

Sovintoseksi? Onko se nyt sitten sitä seksiä, jota harrastetaan, vaikkei olisi niin kivaakaan. Tehdään vain siksi, että saadaan sovinto sinetöityä? Aika laimeaaa touhua. Tässä varmaan on sitten se seksin henkinen puoli. se voi varmaan riittää jos ei ole muuta eläissään kokemut.

 

Hirveät alavatsakivut ja vuotoa kuukauden jokaisena päivänä jonka aiheuttaja on myooma.
Kohdunpoisto edessä, mitä se sitten tietääkin, toivottavasti ei hormoonien syömistä.
Aika pitkä toipumisaika 3 vkoa. Voi ei en tiedä onko oikea ratkaisu...46 v ja lapset tehty
joten eihän sillä kohdulla enään mitään tee.

Toipumisaika entiselleen on todellakin kaikkea muuta kuin 3 viikkoa. Kolmen viikon kuluttua leikkauksesta pystyy kuitenkin kävelemään ja istumaan normaalisti. Mutta edelleen tuon ajan jälkeenkin voi olla seuraavaa:
-Ulostus tai vairtsausongelmia joko ei tule tai tulee silloin kun ei tarviskaan. Ja vaikka tuleekin niin voi sattua ihan sikana.
ei voi juosta eikä harrastaa reippaampaa liikuntaa mulle sanottiin, etä rankemman liikunnan esim kuntoali tai juoksu voi aloittaa vasta n 5-6 vk jälkeen. Näis voi olla tosin eroja, mutta kyllä tuntee heti nahoissaan, jos liikaa rehkii. Uskomattoman huonoon kuntoon menee leikkauksessa, vaikka kaikki menis hyvin hoitohenkilöstön mukaan. se on tosi kova pala sellaiselle, joka on tottunut liikkumaan.
vartalon kiertoliikkeet saattaa aiheuttaa kummia nipistelyjä, vaikka poisto olis tehty alakauttakin, sisällä on silti jos jonkinlaista saumaa ja tikkiä.
Yhdyntä ei tuolloin vielä todella ole mikään nautinto, täytyy tosiaan opetella kaikki lähes a:sta alkaen. Meinas mennä hermo, kun enenn kaikki oli niin simppeliä ja leikkauksen jälkeen oli tosi hakusessa seksinautonto.
paikat on pitkään kaikesta voitelust huolimatta kipeet ja ehkä kuivatkin. Virtsatieinfektiokin voi iskeä yllättäin, kun sairaalassa saa automaattisesti jonkun antibioottipaukun, kun on kyseessä leikkaus, joka ei voi olla täysin infektiovapaa.

 

Toipumisaika entiselleen on todellakin kaikkea muuta kuin 3 viikkoa. Kolmen viikon kuluttua leikkauksesta pystyy kuitenkin kävelemään ja istumaan normaalisti. Mutta edelleen tuon ajan jälkeenkin voi olla seuraavaa:
-Ulostus tai vairtsausongelmia joko ei tule tai tulee silloin kun ei tarviskaan. Ja vaikka tuleekin niin voi sattua ihan sikana.
ei voi juosta eikä harrastaa reippaampaa liikuntaa mulle sanottiin, etä rankemman liikunnan esim kuntoali tai juoksu voi aloittaa vasta n 5-6 vk jälkeen. Näis voi olla tosin eroja, mutta kyllä tuntee heti nahoissaan, jos liikaa rehkii. Uskomattoman huonoon kuntoon menee leikkauksessa, vaikka kaikki menis hyvin hoitohenkilöstön mukaan. se on tosi kova pala sellaiselle, joka on tottunut liikkumaan.
vartalon kiertoliikkeet saattaa aiheuttaa kummia nipistelyjä, vaikka poisto olis tehty alakauttakin, sisällä on silti jos jonkinlaista saumaa ja tikkiä.
Yhdyntä ei tuolloin vielä todella ole mikään nautinto, täytyy tosiaan opetella kaikki lähes a:sta alkaen. Meinas mennä hermo, kun enenn kaikki oli niin simppeliä ja leikkauksen jälkeen oli tosi hakusessa seksinautonto.
paikat on pitkään kaikesta voitelust huolimatta kipeet ja ehkä kuivatkin. Virtsatieinfektiokin voi iskeä yllättäin, kun sairaalassa saa automaattisesti jonkun antibioottipaukun, kun on kyseessä leikkaus, joka ei voi olla täysin infektiovapaa.

Hei, ihan hyvä, että ei ole niin musta-valkoista, että hienosti meni, tai sitten oli hirveää, vaan jotain siltä ja väliltäkin, mutta täytyy sanoa, että pelottaa joka tapauksessa. Tuntuis järkevimmältä tuo alakautta kohdunpoistaminen, jotenkin alkaa tuo seksituntemuspuolikin tässä kohtaa tuntua toisarvoiselta, kun elämä kipujen kanssa on kaukana nautinnosta. Silti kyllä siitä pitäisi lääkäreittenkin voida enemmän kertoa. Kyllä se kohtu varmaan osa sukupuolielimistöä on, mutta jos se osa on poistettava kipujen ym takia, niin sitten menee. Täytyy sitten vahvistaa sitä muuta jäljelle jäävää osaa ja psyykettä kai ?

 

Hei, ihan hyvä, että ei ole niin musta-valkoista, että hienosti meni, tai sitten oli hirveää, vaan jotain siltä ja väliltäkin, mutta täytyy sanoa, että pelottaa joka tapauksessa. Tuntuis järkevimmältä tuo alakautta kohdunpoistaminen, jotenkin alkaa tuo seksituntemuspuolikin tässä kohtaa tuntua toisarvoiselta, kun elämä kipujen kanssa on kaukana nautinnosta. Silti kyllä siitä pitäisi lääkäreittenkin voida enemmän kertoa. Kyllä se kohtu varmaan osa sukupuolielimistöä on, mutta jos se osa on poistettava kipujen ym takia, niin sitten menee. Täytyy sitten vahvistaa sitä muuta jäljelle jäävää osaa ja psyykettä kai ?

Onko kokemuksia juuri Tampereen Yliopistollisen sairaalan gynekologian poliklinikan toiminnasta näissä myooma/kohdunpoistoasioissa ? Oletteko saaneet hyvää ja oikeanlaista hoitoa, onko annettu mahdollisuuksia valita alateitse tapahtuva kohdunpoisto, tai onko ollut embolisaatiomahdollisuutta ? Hyvä kivunhoito ?

 

Sovintoseksi? Onko se nyt sitten sitä seksiä, jota harrastetaan, vaikkei olisi niin kivaakaan. Tehdään vain siksi, että saadaan sovinto sinetöityä? Aika laimeaaa touhua. Tässä varmaan on sitten se seksin henkinen puoli. se voi varmaan riittää jos ei ole muuta eläissään kokemut.

Jos ensinnäkään et ymmärrä mitä tarkoittaa sovintoseksi niin älä viitsi alkaa piikittelemään. Ja siksi toisekseen olen nauttinut ja saanut mieheni kanssa todella hyvää seksiä jota en katso tarpeelliseksi sinulle alkaa perustelemaan /erittelemään.
Olen jaksanut lukea joitakin sinun kirjoituksia niin suoraan sanottuna aika säälittäviltä tuntuu. En edes jaksanut sitä vaikerrusta lukea loppuun.
Suurin osa liekkauksessa olleista näyttää kuitenkin selvinneen kunnialla miksi et sitten sinä ?????