Kohdunpoisto

Kirjoitit jossain olevasi tarkkanäköinen, mutta kun näitä sinun perustelujasi lukee ja sitä miten tulkitset sinulle kohdistettua viestintää, niin mielestäni et ole tarkkanäköinen, vaan lähinnä putkinäköinen.

kohdun ja munasarjojen poisto tuskin aiheutti äitisi mielisairautta ja psykiatriseen hoitoon joutumista. Sairaus varmasti oli ollut pidemmän aikaa äidissäsi.

kirjoitit: "En halua, että mitään tervettä osaa leikataan, vain siksi , että siihen saattaa joskus tulla jotain."

Siinäpä sinulla on lyhyt ja hyvin muotoiltu ytimekäs viesti vietäväksi mukaan sairalaan!

Annat sen hoitajillesi ja lääkärillesi, sekä pyydät kirjaamaan potilastietoihisi, niin olet turvallisilla vesillä. Asiasta varmasti keskutellaan, mutta kunhan itse tiedät miksi koet näin ja olet joutunut kuulemaan mitä se merkitsee (se on lakiin kirjoitettu velvollisuus), niin saat pitää ne munasarjasi. Samalla ennen leikkausta varmistat, että tahtosi on tiedossa niin olet vielä enemmän turvallisilla vesillä tahtosi kanssa.

Sinulla on oikeus kieltäytyä hoidosta ja silloin sinua on hoidettava mahdollisuuksien mukaan (huomaa sanat "mahdollisuuksien mukaan") muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla, johon suostut. jos kieltäydyt hoidosta tai jostakin sen osasta, lääkärin on PAKKO kertoa sinulle mitä se merkitsee. Esimerkiksi silloin ensi kertaa kieltäydyttyäsi kohdunpositosta lääkäri kertoi sinulle mitä se merkitsee (=käyt sitten yksityisellä gynekologilla seurannassa), jonka sinä tulkitsit kiristämiseksi. nämä menettelytiedot saa valvirasta.

Lääkäri ei kertonut sitä (joudut käymään yksityisellä) painostaakseen sinua, vaan sen sinulle SEN VUOKSI, että LAKI VELVOITTAA hänet kertomaan asian. Tämän jälkeen (jos lopullisesti kieltäydyt kohdunpoistosta), lääkärille tulee velvoite kirjoittaa se potilastietoihisi. Sekään ei sitten tule olemaan mikään lääkärin kosto sinulle, vaan lakiin kirjoitetun velvoitteen noudattamista.

 

useinkin laittaa "hullujenhuoneelle" naisia, jotka kärsivät vahtarioireista. Vaihtarioireitahan tulee jokatapuksessa jossain vaiheessa kaikille naisille enemmän tai vähemmän.
ennen tällaiset vaihtarioireet käsitettiin sairaudeksi. Nainen oli "hysteerinen" tai hermosairas. Kun mitään lääkettä ei ollut, pistettiin vaikeat tapukset ns lukkojen taa pois silmistä.
Joskus on jopa kohdunpoistoja tehty, että hysteeriset naiset on "rauhottuneet". Aika hirveää historiaa. Onneksi nykyää n ei kuitenkaan näin menetellä.

 

Minulla kohtu ja munasarjat poistettu vajaa nelikympppisenä (syövän takia) ja käytössä estrogeenikorvaushoito. Sairastaessa kohdun ym. poistoon ei ehtinyt juurikaan keskittyä. Syövästäkin selvisin, vaikka se oli jo paljon rankempaa.

Kohdun ja munasarjojen poisto ei tietenkään ole pikku juttu, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei sitä ole pakko murehtia liikaakaan. Itselleni se oli sattuneesta syystä sivuseikka, josta en ehtinyt huolehtia etukäteen enkä turhaan murehdi jälkeenpäinkään. Niinkin siihen voi suhtautua. Mitään vahinkoa en tunne itselleni tapahtuneen. Ei ole jäänyt mitään oireita leikkauksista tai hormonitoiminnan loppumisestakaan. Voin nyt hyvin ja olen mielestäni yhtä nainen kuin ennenkin. Onneksi oli jo lapset saatuna, niin en jäänyt kaipaamaan mitään. Ei haittaa, ettei tarvitse enää huolehtia kuukautisista tai ehkäisystäkään.

 

Minulla kohtu ja munasarjat poistettu vajaa nelikympppisenä (syövän takia) ja käytössä estrogeenikorvaushoito. Sairastaessa kohdun ym. poistoon ei ehtinyt juurikaan keskittyä. Syövästäkin selvisin, vaikka se oli jo paljon rankempaa.

Kohdun ja munasarjojen poisto ei tietenkään ole pikku juttu, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei sitä ole pakko murehtia liikaakaan. Itselleni se oli sattuneesta syystä sivuseikka, josta en ehtinyt huolehtia etukäteen enkä turhaan murehdi jälkeenpäinkään. Niinkin siihen voi suhtautua. Mitään vahinkoa en tunne itselleni tapahtuneen. Ei ole jäänyt mitään oireita leikkauksista tai hormonitoiminnan loppumisestakaan. Voin nyt hyvin ja olen mielestäni yhtä nainen kuin ennenkin. Onneksi oli jo lapset saatuna, niin en jäänyt kaipaamaan mitään. Ei haittaa, ettei tarvitse enää huolehtia kuukautisista tai ehkäisystäkään.

Mutta kyllä se vain niin on, että jos yhteiselämä leikkauksen jälkeen on hakusessa, niin ei siinä VOI olla mietimättä, että tällaista kitkuttamistako tämä nyt on lopun elämää. Vaikka kuinka innostuu ja haluaaa rakastaan, niin kun sitten tosipaikan tullen ei mikään tunnu samalta kuin ennen ja joutuu tyytymään johonkin keskeneräiseen juttuun, kyllä se silloin pikkuhiljaa alkaa murehduttaa. sille ei voi mitään, vaikka kuinka yrittää olla asiaa ajattelematta.
miesten elimet on niin tarkoin tutkittu, että jos heille jotain leikkauksia tehdään niin erektiokyky on melkein se ensimmäinen, josta pidetään hirveä haloo. Missä meidän naisten nautintokyky huomioidaan? Ilmeisesti ei missään, sillä vielä nykyäänkään lääkärit eivät täysin tunne näitä lantionpohjan hermotuksia eivätkä näköjään pysty niitä pelastamaan. jotain kiusaa tulee näköjään kuitenkin, kun alkuperäistä vaivaa lähdetään korjaamaan.
Olen sitäkin jo miettinyt, että eroan miehestäni, kun en hänelle, rakkaalle ihmiselle enää pysty olemaan se sama innokas kumppani kuin ennen. Sitäkin olen pähkäillyt, että monkiohan nainen oikeasti päätyy eroon, kun mikään ei enää tunnu millekään.

 

Mutta kyllä se vain niin on, että jos yhteiselämä leikkauksen jälkeen on hakusessa, niin ei siinä VOI olla mietimättä, että tällaista kitkuttamistako tämä nyt on lopun elämää. Vaikka kuinka innostuu ja haluaaa rakastaan, niin kun sitten tosipaikan tullen ei mikään tunnu samalta kuin ennen ja joutuu tyytymään johonkin keskeneräiseen juttuun, kyllä se silloin pikkuhiljaa alkaa murehduttaa. sille ei voi mitään, vaikka kuinka yrittää olla asiaa ajattelematta.
miesten elimet on niin tarkoin tutkittu, että jos heille jotain leikkauksia tehdään niin erektiokyky on melkein se ensimmäinen, josta pidetään hirveä haloo. Missä meidän naisten nautintokyky huomioidaan? Ilmeisesti ei missään, sillä vielä nykyäänkään lääkärit eivät täysin tunne näitä lantionpohjan hermotuksia eivätkä näköjään pysty niitä pelastamaan. jotain kiusaa tulee näköjään kuitenkin, kun alkuperäistä vaivaa lähdetään korjaamaan.
Olen sitäkin jo miettinyt, että eroan miehestäni, kun en hänelle, rakkaalle ihmiselle enää pysty olemaan se sama innokas kumppani kuin ennen. Sitäkin olen pähkäillyt, että monkiohan nainen oikeasti päätyy eroon, kun mikään ei enää tunnu millekään.

puhumas. En tiedä ikääsi enkä mitä kaikkea sinulta on poistettu, joten en voi antaa kokemukseeni perustuvia neuvoja. Minulle kohdunpoisto oli parasta mitä on tapahtunut. Sain elämän iloni takaisin. Eikä seksikään ole enää pakkopullaa. Kohdunpoisto on monelle psyykkinen juttu ja tiedän tuttavapiirissäni ihmisiä, jotka myöntävät, että he masentuisivat ajatuksestakin, että kohtu pitäisi poistaa. En tiedä miten leikkaava lääkäri sinua valmisti kohdunpoistoon vai valmistiko mitenkään. Minut leikkasi 55-vuotias naisgynekologi ja sain ison tietopaketin ennen ja jälkeen leikkausta. Mies- ja naisgynekologeissa on eroa.
Haluttomuutta seksiin (ja muita seksiongelmia)esiintyy vaihdevuosi-iässä huolimatta siitä onko kohtu tallella vai ei. Kaikesta ei aina voi syyttää kohdunpoistoa.

 

puhumas. En tiedä ikääsi enkä mitä kaikkea sinulta on poistettu, joten en voi antaa kokemukseeni perustuvia neuvoja. Minulle kohdunpoisto oli parasta mitä on tapahtunut. Sain elämän iloni takaisin. Eikä seksikään ole enää pakkopullaa. Kohdunpoisto on monelle psyykkinen juttu ja tiedän tuttavapiirissäni ihmisiä, jotka myöntävät, että he masentuisivat ajatuksestakin, että kohtu pitäisi poistaa. En tiedä miten leikkaava lääkäri sinua valmisti kohdunpoistoon vai valmistiko mitenkään. Minut leikkasi 55-vuotias naisgynekologi ja sain ison tietopaketin ennen ja jälkeen leikkausta. Mies- ja naisgynekologeissa on eroa.
Haluttomuutta seksiin (ja muita seksiongelmia)esiintyy vaihdevuosi-iässä huolimatta siitä onko kohtu tallella vai ei. Kaikesta ei aina voi syyttää kohdunpoistoa.

Minulta poistettiin kohtu nykytietämuyksen mukaan kaikkein keveimmällä menetelmällä eli alakautta. Ei mitään muuta ole poistettu. Valmistelua oli aivan tarpeeksi sillä vuoden olin empivällä kannalla. Lääkärit ja hoitohenkilökunta saivat minut lopulta vakuuttuneeksi, ettei ole mitään pelättävää ja että kohdunpoisto ei vakuta seksielämään.
Toisin kuitenkin on käynyt. Aluksi toipuminen sujui oikein hyvin. Ymmärsin kyllä, että en hetkessä toivu ennalleni. Odottelin ja odottelin entisiä fiboja seksielämän saralla. Niitä ei nyt kumminkaan tule. Ei vaikka olen jo vuoden odotellut asian kohentuvan.
Sitä en jaksa uskoa, että kaikki olisi päänsisäistä. Kyllä pään pitäsi tietää, jos kropassa tuntuu oikeanlaiselta.
leikkaavaa lääkäriäkään ei voi syytellä sillä hän oli alansa huippuja. hoito kaikinpuolin ennen ja jälkeen leikkauksen oli hyvää. Olen käynyt lääkärissä jälkeenpäin ja kaiken sanotaan olevan kunnossa. miksi ei sitten ole. Haluan ja kiihotun kuten ennenkin, mutta rakastelun jatkuessa lähestyvä orgasmi katoaa kuin tuhka tuuleen. emättimen pohjassa ei ole enää minkäänlaista yhteyttä muuhun kehooni. ennen alavatsasta nouseva kihelmöivä tunne on kadonnut. Kuivuudestakaan ei ole kye sillä kostun myös kuten ennen, mutta mikään ei tunnu samalle kuin mihin olen tottunut. tällainen turhauttaa ja suututtaa, kun lääkärit eivät vaivaudu edes mainitsemaan että näin voi käydä.
Tämä voidaan tietenkin pistää iän piikkiin, mutta miten tämä nyt juuri leikkauksen seurauksena paukahti päälle, kun sitä ennen ei mitään ongelmaa ollut? Sitäpaitsi luulisi estrogeenigeelin lievittävän mahdollisia vaihdevuosioireitakin. Käytin sitä jo enenn leikkausta, joten ei ole hyvä selitys vaihdevuosioireetkaan. vaihdevuosioireet eivät tietääkseni vie tuntoa emättimen pohjasta ja sisältä kehotsta.

 

Minulta poistettiin kohtu nykytietämuyksen mukaan kaikkein keveimmällä menetelmällä eli alakautta. Ei mitään muuta ole poistettu. Valmistelua oli aivan tarpeeksi sillä vuoden olin empivällä kannalla. Lääkärit ja hoitohenkilökunta saivat minut lopulta vakuuttuneeksi, ettei ole mitään pelättävää ja että kohdunpoisto ei vakuta seksielämään.
Toisin kuitenkin on käynyt. Aluksi toipuminen sujui oikein hyvin. Ymmärsin kyllä, että en hetkessä toivu ennalleni. Odottelin ja odottelin entisiä fiboja seksielämän saralla. Niitä ei nyt kumminkaan tule. Ei vaikka olen jo vuoden odotellut asian kohentuvan.
Sitä en jaksa uskoa, että kaikki olisi päänsisäistä. Kyllä pään pitäsi tietää, jos kropassa tuntuu oikeanlaiselta.
leikkaavaa lääkäriäkään ei voi syytellä sillä hän oli alansa huippuja. hoito kaikinpuolin ennen ja jälkeen leikkauksen oli hyvää. Olen käynyt lääkärissä jälkeenpäin ja kaiken sanotaan olevan kunnossa. miksi ei sitten ole. Haluan ja kiihotun kuten ennenkin, mutta rakastelun jatkuessa lähestyvä orgasmi katoaa kuin tuhka tuuleen. emättimen pohjassa ei ole enää minkäänlaista yhteyttä muuhun kehooni. ennen alavatsasta nouseva kihelmöivä tunne on kadonnut. Kuivuudestakaan ei ole kye sillä kostun myös kuten ennen, mutta mikään ei tunnu samalle kuin mihin olen tottunut. tällainen turhauttaa ja suututtaa, kun lääkärit eivät vaivaudu edes mainitsemaan että näin voi käydä.
Tämä voidaan tietenkin pistää iän piikkiin, mutta miten tämä nyt juuri leikkauksen seurauksena paukahti päälle, kun sitä ennen ei mitään ongelmaa ollut? Sitäpaitsi luulisi estrogeenigeelin lievittävän mahdollisia vaihdevuosioireitakin. Käytin sitä jo enenn leikkausta, joten ei ole hyvä selitys vaihdevuosioireetkaan. vaihdevuosioireet eivät tietääkseni vie tuntoa emättimen pohjasta ja sisältä kehotsta.

Leikkauksessa on saattanut joku tuntohermo viottua, näitähän on paha sanoa mitä on käynyt, mutta näin olisi voinut käydä kohdallasi. Tuttavani sain leikkauksesta paniikkihäiriön, josta koskaan aiemmin ei ollut kärsinyt. Oletko kokeillut itsetyydytystä, saisitko siten orgasmin? Tai pyydä miestäsi käsin hyväilemään.

 

Leikkauksessa on saattanut joku tuntohermo viottua, näitähän on paha sanoa mitä on käynyt, mutta näin olisi voinut käydä kohdallasi. Tuttavani sain leikkauksesta paniikkihäiriön, josta koskaan aiemmin ei ollut kärsinyt. Oletko kokeillut itsetyydytystä, saisitko siten orgasmin? Tai pyydä miestäsi käsin hyväilemään.

Itsetyydytyksessä käy samoin. Just kun alkaa tuntua hyvältä ja olotilan pitäisi siirtyä tavallaan kehossa ylöspäin, ei tapahdu mitään. Orgasminalku kuin haihtuu olemattomiin. ei ole vaikutusta siis teenkö itse vai tapahtuuko tää mieheni toimesta. Hermovauriota olen itsekin pähkäillyt. Siihen ei taida olla korjausta

 

Hei,
Olen menossa kyseiseen hoitoon ja kaipailisin kokemuksia??

 

Itseltä poistettiin kohtu 4pv sitten nukutuksessa.
En ole ollut ollenkaan ns kipeä,mitä nyt vanha selkävaivani vihmoo välillä.
Vertakaan ei tullut kuin 3pv,pelkkiä pisaroita.
Syön 600 Buranaa ja Pancodia.Tosin,jätin tuon panacodin pois,koska se kovettaa mahan
mutta,buranalla mennään.Yksi tabletti riittänyt.
Tänään tein 2km kävelylenkin ja muuten tehnyt kevyttä kotihommeleita.
Leikkaukseen menin runsaiden vuotojen takia ja en kadu mitään.
Lapseni olen jo tehnyt ja olen tyytyväinen elämääni

 

Kolme viikkoa sitten alakautta kohtu leikattu pois. Adenomyoosi ja myoomat syynä, jotka aiheuttivat kauheat kivut. Leikkaus oli vaikea, koska vuotoa oli niin runsaasti. Jouduttiin tankkaamaan punasoluja lisää pussitolkulla. Leikkaushaava oli jäänyt vuotamaan vatsaan, josta seurauksena valtava hematooma. Lisäksi paljon muita komplikaatioita, joiden takia jouduin olemaan sairaalassa pitkään. Pelkäsin, että kaikkien näiden vaikeuksien jälkeen en varmasti tunne enää mitään koko värkillä. Mutta kolme orgasmia jo koettuna ja kunnon yhdyntää miehen kanssa odotellessa. Ehkäpä viikon päästä jo uskaltaa yrittää.
Kaikista kivuista ja leikkauskomplikaatioista huolimatta olen onnellinen, että päätin teettää kohdun poiston. Ei enää niitä kauheita vuotoja ja hallitsemattomia kipuja.
Monella on varmasti kuultuna kauhutarinoita kohdunpoistoleikkauksen seurauksista. Mutta omasta kokemuksesta voin nyt sanoa, että halut ja seksikkyys voi säilyä myös leikkauksen jälkeenkin.
Antakaa itsellenne aikaa leikkauksen jälkeen tutustua itseenne uudelleen. Ehkä myös miehenne ovat arkoja ja epätietoisija leikkauksen jälkeen. Puhukaa.
Kannattaa itsekseen etsiä hyväolonpisteet uudelleen ja ottaa mies sen jälkeen vasta mukaan. Mielikuvat mukaan ja hyvä tulee. Tsemppiä kaikille, jotka painivat näiden asioiden kanssa!

 

Kolme viikkoa sitten alakautta kohtu leikattu pois. Adenomyoosi ja myoomat syynä, jotka aiheuttivat kauheat kivut. Leikkaus oli vaikea, koska vuotoa oli niin runsaasti. Jouduttiin tankkaamaan punasoluja lisää pussitolkulla. Leikkaushaava oli jäänyt vuotamaan vatsaan, josta seurauksena valtava hematooma. Lisäksi paljon muita komplikaatioita, joiden takia jouduin olemaan sairaalassa pitkään. Pelkäsin, että kaikkien näiden vaikeuksien jälkeen en varmasti tunne enää mitään koko värkillä. Mutta kolme orgasmia jo koettuna ja kunnon yhdyntää miehen kanssa odotellessa. Ehkäpä viikon päästä jo uskaltaa yrittää.
Kaikista kivuista ja leikkauskomplikaatioista huolimatta olen onnellinen, että päätin teettää kohdun poiston. Ei enää niitä kauheita vuotoja ja hallitsemattomia kipuja.
Monella on varmasti kuultuna kauhutarinoita kohdunpoistoleikkauksen seurauksista. Mutta omasta kokemuksesta voin nyt sanoa, että halut ja seksikkyys voi säilyä myös leikkauksen jälkeenkin.
Antakaa itsellenne aikaa leikkauksen jälkeen tutustua itseenne uudelleen. Ehkä myös miehenne ovat arkoja ja epätietoisija leikkauksen jälkeen. Puhukaa.
Kannattaa itsekseen etsiä hyväolonpisteet uudelleen ja ottaa mies sen jälkeen vasta mukaan. Mielikuvat mukaan ja hyvä tulee. Tsemppiä kaikille, jotka painivat näiden asioiden kanssa!

kyllä sitä orgasmin saa aika pian leikkauksen jälkeen ulkoisia elimiä hiplaamalla. Mutta entäs itse yhdyntä? siinä onkin sitten temppu, että se tuntuu edes joteknin normaalilta. Minusta ei ole normaalia, että en enää tunne emätimen pohjassa samalla tavalla kuin ennen leikkausta. Tosin minulla ei ollut yhdyntäkipuja, vaan muita kipuja ennen leikkausta. Ne on kyllä poissa. Ainut mitä kaipaan on oikea kunnon orgasmi, joka tulee niin että selkäytimessä tuntuu ja nousee ihanasti pitkin selkää koko ihmiseen. Niitä ei ole Vai onko jollakin? ja jos on, niin kauanko sellaisen tunteen palautumiseen menee?

 

kyllä sitä orgasmin saa aika pian leikkauksen jälkeen ulkoisia elimiä hiplaamalla. Mutta entäs itse yhdyntä? siinä onkin sitten temppu, että se tuntuu edes joteknin normaalilta. Minusta ei ole normaalia, että en enää tunne emätimen pohjassa samalla tavalla kuin ennen leikkausta. Tosin minulla ei ollut yhdyntäkipuja, vaan muita kipuja ennen leikkausta. Ne on kyllä poissa. Ainut mitä kaipaan on oikea kunnon orgasmi, joka tulee niin että selkäytimessä tuntuu ja nousee ihanasti pitkin selkää koko ihmiseen. Niitä ei ole Vai onko jollakin? ja jos on, niin kauanko sellaisen tunteen palautumiseen menee?

Minulla ei muuttunut seksielämä mitenkään, joten en voi kertoa "kauanko menee", toki kohdunpoisto on myös tunnekysymys ja gynekologini painottikin sitä, että monen naisen ongelmat ovat korvien välissä. Miksi sitten jotkut naiset eivät koe minkään muuttuneen ja toiset kokevat selvän muutoksen? sanopas se. Onko se ikäkysymys? Olin nelikymppinen leikkauksen aikoihin ja palauduin leikkauksesta nopsasti, ei ollut vaihtareita ennen eikä jälkeen (nyt vasta noin puoli vuotta sitten alkoi). Pitkästi keskustelin ennen leikkausta gynekologini kanssa, hän sanoi, että hänen mielestä leikkaavalla lääkärillä pitää olla takana yli 100 kohdunpoistoa ennen kuin voidaan puhua rutiinista ja sittenkin pitää olla tarkkana.

Hermotusjärjestelmä on hyvin tarkka järjestelmä. Minulle on synnytyksestä jäänyt välilihaan jokin hermovaiva, kipuja esiintyy (ei pahoja) aina joskus. Monilla ihmisillä on leikkauksen jälkeisiä hermojuttuja jäänyt, niin kait se on mahdollista myös kohdun poiston jälkeen.

Kohdunpoistoa ei tule tehdä kevyin perustein, mutta riski kohtu- ja munasarjasyövälle on varmasti aika painava.

Tänä päivänä vaihtoehtona on Novasure -hoito, joka tehoaa monille ja auttaa ainakin muutaman vuoden. Yksilöllisiä eroja toki on. Tuttavalleni on tehty ja on pitänyt käsittelyä onnistuneena; lähes kivuton, sairaalassa vain poliklinikkakäynti ja työkykyinen seuraavana päivänä ja vuodot loppui siihen. Hänelle tehtiin vuosi sitten ja edelleen vointi hyvä ja vuodot poissa.

Kuulun siis niihin onnekkaisiin, joilla se kohdunpoisto on onnistunut, ainut haittapuoli oli se 5 kilon lihominen, jatkuvan anemian vuoksi olin pysynyt normaalipainoisena ja sitten kohdunpoiston jälkeen alkoi ruoka maistua.
Voimia teille kaikille, jotka painiskelette näiden ongelmien kanssa, ratkaisut eivät ole aina helppoja.

 

Johtuisikohan tuo orgasmin muuttuminen siitäkin, miten sen on kokemut ennen leikkausta. Jos ei koskaan ole tuntenutkaan emättimen pohjalla mitään, niin tuskin silloin mitään muutosta tapahtuu leikkauksen jälkeenkään. Ennen uskoin itsekin, että orgasmi on päänsisäinen juttu, mutta nykyinen tilanne ei kyllä tue tätä ajatusta. Minulla kun ei ollut mitään ennakkoasennetta, että asiat menisivät näin surkeasti. Totuus paljastui vasta hiljalleen, kun minun kaikkien oppien mukaan olisi pitänyt olla jo täysin toipunut. Leikkauseen menin sitäpaitsi oikein hyväkuntoisena. Nytkin fyysinen muu kunto on palautunut jopa paremmaksi kuin ennen, kun jaksan kuntoilla ja liikkua kivuttomana.
On minusta silti outo tunne, että yhdynnässä ei enää tunnu emättimen pohjassa juuri miltään. Minulla ei tehty mitään muuta korjauksia kuin pelkkä kohdun poisto. Siitä löytyi adenomyosia. Vaan jospa se harjoittelulla paranee vielä. On tilanne kuitenkin parempaan mennyt kaiken aikaa. Tuntuu vain niin kovin hitaalta palautuminen. Mutta hermoratojen korjaantuminen kai on sitten niin hidasta.
En olisi itsekään millään halunnut leikkaukseen, mutta kivut ja vaivat arkielämässä alkoivat olla niin suuria, ettei ollut vaihtoehtoja. Kohtu ilmeisesti painoi johonkin hermoon, sillä kipuja oli yöllä ja päivällä kierrosta riippumatta.

 

Hei,

itseltäni on kohtu poistettu tähystystoimenpiteessä loppukesästä. Haluan jakaa kokemukseni, jos joku pohtii leikkauksesta toipumista yms. Itseäni ainakin jännitti TODELLA kovin ennen leikkausta.

Olen 36 v. ja kohtu poistettiin runsaiden kuukautisten takia. Kiertoni oli myös todella lyhyt eli käytännössä lähes puolet vuodesta meni vuotaessa... Ennen päästöstä leikkauksesta oli kaikki muut vaihtoehdot vaivan hoitamiseksi kokeiltu, eikä niistä ollut apua (esim. hormonikierukka aiheutti jatkuvat vuodot).

Toimenpide tehtiin nukutuksessa ja leikkauspäivä meni nukkuessa. Kipuja ei juurikaan ollut lääkityksen takia. Seuraavana päivänä kipuja aiheutui tähystyksessä käytettävästä kaasusta. Nämä kivut olivat mielestäni yllättävänkin kovia ajottain. Leikkauksen jälkeen virtsaaminen on tapahtunut hieman alhaisemmalla paineella, mutta kevyt alamahan painaminen on auttanut tyhjentämään rakon. Olin sairaalassa 2 vrk:tta. Verinen vuoto kesti 3-4 vrk. Haavat parantuivat nopeasti. Mielestäni ikävintä oli se, että toimenpiteen aikana oli tullut repeämä. Olen selvinnyt synnytyksistä ilman repeymiä, joten en osannut arvata kuinka arat nämä tikatut repeämät ovat. En edes ollut varautunut/kuullut, että niin voi käydä (ikävä yllätys).

Kotiutumisen jälkeen kipuja kesti noin 2 viikkoa. Alussa oli selkeästi ruokahaluttomuutta, mutta pyrin syömään terveellistä, kuitupitoista ruokaa, pienissä erissä. Liikuin kävellen joko päivä. Väsymys oli ajoittain todella kovaa. Säännöllinen, rauhallinen liikunta auttoi kuitenkin oloa ja tietysti lepolepolepo. Mahan toimimattomuuden takia joillakin on ollut leikkauksen jälkeen joskus koviakin kipuja. Leikkausalue on suolistoaluetta, ja itsekin huomasin, että suoliston kupliminen saattoi aiheuttaa kipuja. Pidin välillä iltaisin lämpötyynyä (neuvoivat sairaalassa, että voi auttaa erityisesti tähystyskaasukipuihin) mahan päällä ja tämä auttoi rentoutumaan.

Toipuminen on varmasti hyvin yksilöllistä ja itsekin huomasin, että se ei ollut ollenkaan niin nopeaa, kun olin kuvitellut. Ajoittain toipumisessa tuli selvästi takapakkia eli kipuilu/väsymys palasi, jos liikaa puuhasteli, liian varhain. Kannattaa ottaa rauhallisesti ja antaa itselleen aikaa!