koeputkihedelmöityksen kokemuksia?

Hei!

Olisin halukas kuulla kokemuksia tuosta kysymyksen liittyen. Me mennään tuolla menetelmällä tulevalle syksyllä. taustalla minulla PCO ja ovulaatimattomuus. Takana jo noin 5 yritystä, tietenkin välillä pitkä tauko hoidosta. Nyt talvella lääkärin kanssa puhe, kannustivat kokeilla tämä koeputkihedelmöityksellä ja tietenkin sitä ennen kokeillaan pistoshoitoa.

takana on kokeiltu clomifenilla aika pitkään, ovuloin aika ajoittain ja melkein joka kerta kierrolla silti ei vaan aina onnistu. Yhden kerran tärppäsi ja meni kesken ( 2006) sen jälkeen pidettiin tauko ja nyt aletaan vetämään eteenpäin.Siksi haluaisin kysellä tästä ja olen lukenut sivuilta missä kerrotaan niistä.Toivottavasti vastauksia tulee Ihanaa mennään kevättä kohti.

-Syyskuun tyttö

 

Koeputkihedelmöitys = IVF-hoito. Meillä oli syksyllä ensimmäinen ivf-hoito, suprecur-sumutteella alotettiin ja gonal-f-kynällä jatkettiin. Sit munasolujen punktio+ siirto, josta tuloksena puhdas nega. Pakkaseen jäi 4:n siirtoon. 2 siirtoa tehty, joista molemmista nega ja toiseen piti sulattaa kaksi "satsia", joten pakkasessa enää yhteen siirtoon..

Tältä palstalta löytyy tietoa ja monta muutakin näissä samoissa hoidoissa olevaa.

 

Hei "Syyskuun tyttö" Meillä tehtiin ensimmäinen IVF-hoito huhtikuussa 2006, pistos hoidoilla. Maanantaina punktio keskiviikkona alkion siirto ja kahden viikon päästä raskaus testi näytti plussaa. Kuulostaa simppeliltä, mutta sitä se ei aina ole. Meillä on nyt kolme vuotias terve poika ja haluttais kovasti saada sille kaveri. Ollaan vuoden verran yritetty ja takana on jo yksi tuore siirto sekä yksi pakaste siirto. Mutta plussaa ei vain näy. Syksyllä alkaa uusi hoito jakso. Meillä on siis kokemusta sekä onnistumisesta että pettymisestä. Meillä on takana viisi vuotta lapsettomuus hoitoja ennen "Pojua" ja reilu vuosi näitä uusia hoitoja.
Toivotan teille ONNEA MATKAAN!!! Vaikka matka saattaa olla pitkä ja tuskainen se kuitenkin kannattaa. Ikinä en ole pahalla muistellut niitä hoito jaksoja.

 

Hei!

Kiva kuulla tupsukorva, uskon että tämä matka tulee olemaan raskas ja pitkä saavutus ennenkuin tulisi plussaa. Miten selvisitte pettymyksistä? Mietin sitä lähinnä, miten minä reagoisin jos ei onnistu ollenkaan. Kyllä meillä sateilee positiivisia mutta välillä ajatus entäs jos. Noh, kyllä kai se siitä. Silti odotan innolla näitä hoitoja ja jännittää millainen siirto tapahtuu ja jne. Kiitos unelmasirpaleena kun vastasit.

 

Olen jo pidemmän aikaa lueskellut taustalta ja nyt päätin itse myös kirjoittaa. Mukavaa kun löytyy sielunsiskoja.

Olen 2005 saannut luomuna esikoistyttären edellisessä suhteessa ja nyt uuden kumppanin myötä vaikka kuinka lasta on työstetty niin tulosta ei vuoden yrittämisen jälkeen kuulunut.

Siksi helmikuussa 2010 päädyimme aloittamaan hedelmällisyyshoidot. Pitkän kaavan mukaan lähdettiin liikkeelle isci:n päätyen, joka on jo onnellisesti takana. Synarelan,puregonin ja pregnylin tuloksena oli 6 munasolua joista 4 oli ykkösluokan soluja. Yksi siirrettiin mukaani ja loput 3 odottavat nenut jäässä... Nyt vaan odotellaan testipvää kuin kuuta nousevaa.


Aurinkoista kevättä kaikille ja oikein paljon lämpimiä vauva-ajatuksia...

 

Hei syyskuun tyttö, UnelmaSirpaLeena, Tupsukorva ja Sade77!

Olen 30 v. ja mies 31 v. Lasta olemme yrittäneet vuoden ajan. Meille selvisi perustutkimusten jälkeen viime maanantaina, että emme voi saada lasta luonnollisin keinoin johtuen miehen siittiöiden määrästä. Maanantaisen puhelisoiton jälkeen saimme heti lääkäriajan tiistaiksi keskustelemaan vaihtoehdoista. Selvisi, että meille ainut vaihtoehto on ICSI ja siihen haluamme heti ryhtyä.

Meillä edetään niin, että viikon päästä perjantaina minulla on lääkäriaika jossa keskustellaan tarkemmin hormonihoidosta ja seuraavan viikon loppupuolella on tarkoitus alkaa pistämään, kun kuukautiset ovat alkaneet. Minulla on säännöllinen kierto, joten selvitään melko vähällä hormonihoidolla. Lääkäri kertoi, että 9-12 päivää tehdään hormonipistoksia + ultratutkimus välissä, jonka jälkeen tulee irrottava piikki. Siitä seuraa munasolujen keräys ja ensimmäinen siirto.

Olo on ihan toiveikas ja katsoin kalenterista, että jos kaikki menee hyvin niin ensimmäinen siirto ajoittuu vappuviikolle. Muisteltiin juuri viime vappua kun istuttiin miehen kanssa piknikviltillä ja puhuimme aiheesta. Ei olisi silloin uskonut tietenkään, että vuoden päästä ollaan tässä tilanteessa. Tutkimuksiin mentiin näin pian mun kärsimättömän luonteen takia ja mies oli kyllä heti halukas tutkimuksiin myös. Keskusteltiin vielä ennen joulua niin, että mennään kesällä jos mitään ei kuulu. Nyt ei voi olla kuin tyytyväinen, että mentiin näin nopeasti.

Lääkäri kertoi, että jos pikkualkioita saadaan pakkaseen, niin seuraaviin kiertoihin voidaan yrittää siirtoa luonnolliseen kiertoon. Tein tutkimusaikana ovulaatiotestit digitaalisella mittarilla ja lääkäri pyysi tekemään tässä kierrossa myös. Tänään on kp 16/28 ja ovulaatiotestiin pompsahti positiivinen tulos. Siitä ei nyt ole muuta apua kuin tietää, että oma kroppa toimii kellon lailla.

Millaisia tunteita teillä heräsi tiedon jälkeen? Meille molemmille nousi ensimmäisenä vahvasti tunne, että halutaan nimenomaan yhteinen lapsi tai ei lasta ollenkaan, ja ollaan kiitollisia siitä että mahdollisuus siihen on. Mua myös jännittää, että saanko pidettyä asian salassa työpaikalla ja varsinkin esimieheltä. Kaksi työkaveria tietää, että lapsi on toiveissa, mutta emme puhu asiasta sen enempää.

Onpa ihana löytää samassa tilanteessa olevia!

 

Kirjoitin alussa yksi lause väärin, mutta tarkoitin 5 vuotta takana yritystä. Näin tapahtui virhe. Ja unohdin mainita alussa, minulla on kuulovamma siksi saattaa tekstissäni virheitä äidinkielen (viittomakielen) takia.
Itse hämmästyin eniten se että minulla on pcos, vaikka sisälläni tiesin että ei ole kaikki kunnossa. Sillon lääkäri totesi tämä pcos. Se oli itselleni naisena vaikea asia mutta ihana mieheni sanoi että yritetään lasta niin kauan on mahdollista, jos ei tapahdu niin ei yhteinen lapsi vaan eletään kaksin eläinten kanssa Mahtava tunne oli!

Nyt lääkärin kanssa puhuttiin IVF hoidoista, ensimmäisenä mieleen tuli että nyt mennään siihen suuntaan mutta odotan innolla, vaikka vaikea kausi tulee olemaan. Minun perheeni tietää tästä jo kauan ja samaten anoppi. Työpaikalla ei kukaan tiedä tästä, pitäneekö kertoa? En häpeä tästä lapsettomuudesta vaan se ei kuulu kenellekään.

 

Hei kaikille!

Sade77: Mikä päivä saat tehdä testin? Onko se jo ensi viikolla? Minkälaisissa tunnelmissa odottelet päivien kulumista?

Syyskuuntyttö: Onko hoidot jo käynnistyneet? Minä en halua, että työpaikalla varsinkaan esimies tietää ja sovinkin tänään lääkärin kanssa, että haen työpaikkalääkäriltä sairaslomatodistuksen kun sitä tarvitsen. Sairaslomatodistukseen ei tarvitse kirjoittaa aiheeksi "lapsettomuushoito", sillä lapsettomuushoito itsessään ei ole se työkykyä alentava tekijä. Sairaslomatodistuksen saa lapsettomuushoidon toimenpiteestä johtuvista oireista, joka on mm. vatsakipu. Kyllä helpotti! Ja onneksi työpaikkalääkäri on siinä lähellä niin ei tarvitse ympäri kaupunkia "suhailla". Lääkäri myös sanoi, että on parempi jos haen sairaslomaa punktio-päivälle sekä ainakin kahdelle seuraavalle, sillä en pysty olemaan työssäni välttämättä tarpeeksi "rauhassa".

Minulla oli tänään lääkärikäynti ja pistosopettelu. Puregonilla aloitetaan ja sen piikittäminen ei tuntunut harjoittelussa yhtään pahalta. Minua kyllä jännitti ennen pistämistä niin että kädet tärisi. Kuukautisten pitäisi alkaa ensi keskiviikkona ja torstai-ilta olisi sitten ensimmäinen pistosilta. Sitten seuraavalla viikon maanantaina ultra-aika, jossa katsotaan miten munasolut ovat lähteneet kasvamaan. Kyllä tuntuu helpottavalta kun asiat etenevät!!! Tsemppä kaikille!

 

Heips! Meillä takana kolme ivf-hoitoa siirtoineen. Lääkkeistä sun muista en muista kamalasti, mut mä olin aika hysteerinen niitten kans et otan ajallaan ja jos joskus viivästyi niin olin ihan varma, että se homma oli siinä. Hoidot itsessään eivät olleet kamalia, mutta se ainainen odottelu tuleeko plussa vai nega oli viedä hermot...ja tulihan niitä pettymyksiä aika monta. Niistä sit eritavoin aina selvittiin uuteen yritykseen. Ekan ivf:n eka pas toi meille plussan, josta tuloksena nyt 6v poika. Sit oli pari siirtoa, joista nega. Toka ivf meni mönkään(oli 3 siirtoa) tai no tuli plussa, mut meni kesken ja jouduin kaavintaan(paska kokemus). Kolmannen ivf:n tuoresiirto toi jälleen plussan, josta tuloksena nyt 3v tyttö. Pakkaseen jäi 3 alkiota ja niitä pidettiin pakkasessa kunnes oltiin varmoja, ettei niitä enää käytetä ja määrättiin ne tuhottaviksi. Kun tyttö sai alkunsa niin mulle tuli hyperi, joka äityi aika pahaksi ja en nyt ala siitä sen enempää kertomaan, mut 9 päivää olin Naikkarilla ja jouduttiin laittaa dreeni kun nestettä oli kertynyt niin paljon...ja muitakin ongelmia oli. Punktion jälkeen kun olis hyvä levätä paljon ja juoda nesteitä, mut kun se esikoinen piti mut kiitettävästi liikkeessä niin sen siitä sit sai. Nyt kuitenkin nautin noista "tuotoksista" ja kaikki kärsimys ja kivut olivat sen arvoista. Tsemppiä kaikille hoidoissa oleville/urakan aloittaville!

 

Moi!

Huh, olipas pitkä työputki niin etten ehdi tänne kirjoitella. Jospa nyt hellittää kun kuukaus loma edessä
Niinh, asiaan. Tinka: valittavasti pitää siirtää syksylle hoidot Olisin halukas nyt aloittaa mutta pakko siellä hoidossa on täynnä jonoa. Kyllä varattu meille syksylle mutta toukokuussa on info meille, en tiedä miksi järjestetään meille. Toisaalta iha hyvä koska ollaan ensikertalaisia Joo, en kertonut työpaikalle ollenkaan, en halunnut vaikka uskon siellä työkaverit puhuvat miksi meillä ei ole lapsia. Jokos sinulla hoidot alkoi? miltä tuntuu?

Mamma-73 : kyllä tuo keskenmeno on kauhee kokemus, itselläni oli 3 vuotta sitten keskenmeno, ei kyllä sitä voisi tarvinnut kokea mutta elämä on. Mukava kuulla onnistumia, sait ihanan 2 lasta Kyllä ne pettymykset kertyy jokaisella hoidon aikana mutta täytyy uskoa itselleen ja hoitoon.

 

Heippa!

Viime keskiviikko oli 1/28 eli kierto on erittäin täsmällinen. Ensimmäinen puregon-piikki meni torstai-iltana ja jo lauantaina olo tuntui hieman turvonneelta sekä välttelin äkkinäisiä liikkeitä. Huomenna näkee ultrassa miten piikit ovat lähteneet tehoamaan.

Olen lukenut sellaista palstaa kuin kympin hoidot ja sinne jo kirjoittelinkin. Siitä ketjusta löytyy monia jo useita hoitokertoja läpikäyneitä sekä vasta hoitoja aloittelevia.

Kuulumisiin!

 

Hei Tinka!
meillä hyvin samanlainen tilanne kuin teillä: itse 31 ja mies 32, yritettiin vajaa vuosi ja sitten mieheni kävi antamassa simppanäytteen yksityisellä,
ajatus oli silloin vain saada mielen rauha että kaikki kunnossa, sillä minulla on kolme lasta edellisestä liitosta, mutta tulokset tulivat postissa ja luettava olikin sitten murskatuomio icsi!
järkytys oli valtava ja miehelle itsetunnon viejä... kuitenkin heti oli selvää että hoitoa yritetään ja kaikki meni nopeasti eteenpäin ja usko hoitoihin oli valtava. aloitin puregonin 150iu sitä laskettiin ensin 125 ja lopulta 100 ja hyperi iski kuitenkin. puntiossa kerättiin 29 follia, mutta vain 11 sisälsi solun, 5 laitettiin ivf ja 6 icsi, ivf ei toiminut ja ne viisi solua menetettiin, icsillä hedelmöittyi kaikki, mutta siirtoaamuna jäljellä oli enään yksi elävä alkoi joka siirrettiin ja pakastin jäikin tyhjäksi. tulos oli negaa. nyt aloitellaan uutta hoitoa ja mieli on aika sekava..toiveikas että nyt onnistuu ja samalla pelokas että lopputulos onkin sama kuin viimeeksi, jos tämä hoito ei tuo plussaa, en tiedä milloin pystymme jatkamaan hoitoja kun ne ovat niin kalliita.
Minäkin äskettäin muistelin vuoden takaista tilannetta, kun jännittyneenä odottelimme josko vauva jo ilmoittaisi tulostaan ja mietin myös että jos näin olisi ollut meillä olisi jo pieni naurava vauveli...

 

Tänään pp3. Välillä olen yltiöpositiivinen ja katson luottavaisin mielin parin viikon päähän. Mietin jopa vauvalleni nimeä. Mietin miten suhtautua muuttuvaan kehooni, uuteen minään kun minusta tulee "me" masumöttösen kanssa.
:ashamed:
Sitten tunne heilahtaa sekunnissa häpeäntunteiden kautta suruun jos alkiosta ei kehitykään meille rakasta vauvaa. :'(

Yritän pitää silti mieleni kirkkaana. Kohtalomme on nyt jonkin suuremman käsissä. Jos tämä eka IVF ei tuo vauvaa, me saamme sitten kesällä jotakin muuta. Kohtalo.

Ja toisekseen, miten minun pitäisi osatakaan asettua kahden viikon päästä itsessäni kuohuviin tunteisiin; enhän minä niitä koskaan ole ennen kokenut! :|

Tässä vaiheessa myös ulkopuolisten tuomat paineet ovat suunnattomat. Meillä kun aika monet (äiti ja anoppi ja muutama ystävä) tietää endostani ja hoidoistamme.

Ja, jos tiputaan korkeelta ja kovaa, onneks tästä popsimisesta on varmaan jo nyt kertynyt laitoihin pehmentävää suojaa

Asioilla on tarkotuksensa. Eikös olekin ihmeellistä, kuinka aina miettii että mitä muut ajattelevat jos epäonnistun? Mutta silti itse ei tuomitse muita samalla tavalla kuin odottaa muiden tuomitsevan sinut. Eikös olekin kummallista myös se, miksi on niin helppo muille sanoa että kohtalo määrää ja asioilla on tarkoituksensa? Mutta elämmekö ohjeidemme mukaisesti sitten kuitenkaan itse...?

..terveisiä IVF:n täyteisen elämän vuoristoradasta!