"Olen osapäivätöissä kuten sanoin jo. Vuosien kokemuksella olen _erittäin_hyvin oppinut sen että ellen saa välillä "kunnolla" työstä lomaa, esim tässä kuussa vaan 5 vuoroa ja jos lapsi on kotona kaiken ajan kun itsekin olen niin se johtaa vaikeisiin ahdistusoireisiin ja uupumiseen. Sitten taas toipuminen alkaa tavallaan alusta, oireet eivät helpota hetkessä eivätkä helpota ellen saa levätä (ilman lapsia) Lapsi oli aiemmin osapäivähoidossa ja tuloksena oli se että sain usein vuoden aikana lähetteen psykiatriselle osastolle, lapset kärsi koska en jaksanut, menetin hermoni, tukistin jne ja sitten muksut oireili. Nyt kun reilun vuoden ajan olen tehnyt vähemmän töitä ja muksu(t) on olleet hoidossa välillä myös silloin kun olen kotona niin meidän perhe voi paljon paremmin. Mietihän ihan oikeasti asian kaikkia puolia. Se ei todellakaan tule yhteiskunnalle halvemmaksi että välillä uuvutaan, saikkuillaan kuukausi, pari, lapset käy psykologilla ja toipuminen ottaa takapakkia koko ajan. Et kai suinkaan ehdota että jäisin kokonaan saikulle? Osa-aikatyö on henkisesti ja fyysisesti hyvin tärkeää. Jos jäisin vaan kotiin niin aikaa myöten psyykkiset oireet pahentuisivat ja syrjäytyisin kokonaan. "
Lue ajatuksella miten hoitopaikka auttanut meidän perhettä ja mieti miten se vaikuttaa niihin yhteiskunnan menoihin. En todellakaan myöskään koe että perhettämme paapottaisiin äärettömästi kun meille on kokopäiväpaikka myönnetty.