kodinhoidon raskaus

[Jeps vanhempi..]

Pakko kirjoitella, olen itse sen verran laiska, ettei kotityöt voi olla pelkästään minulla. Miehen on pakkokin osallistua. Ennen vauvaa siisvotiin vk:loppuna, ennen illanviettoa ja saunaa. Musiikkia ja siideripullo ja tunnissa kaksio kiilsi, kun kaksi ihmistä touhuaa.

Nyt on asiat aivan päälaellaan, kun on vauva. Jos olisi rahaa niin 100% varmuudella meillä kävisi siivoaja. Samaten päivänselvää on, että tiskari+kuivausrumpu tuli heti kun tuli vauvakin. Siivousrobotilla nyt ei tee mitään. Tilanne olisi kotitöiden osalta eri mutta alkoi yrittäjäksi ja on töissä lähes 24/7 joten siivous jää omalle kontolleni enemmän. Joku kohtuus sentään.

Kyllä nyt 2v. kanssa saakin tehtyä kotitöitä aivan eri tavalla kuin "pahimpana" vauva-aikana. Mutta sanoisin, että mieheni on pakkokin osallistua kotitöihin. Tunnelma ja pinna kiristyisi kohtuuttomasti jos imuroisin ja toinen katsoisi televisiota ja kommentoisi, että imuroi nopeasti ja siirry pois tieltä Toki työssäkäyvän ja kotona olevan tkotitöiden jako on erilainen. Mutta näitä mieheiä ketkä ovat kotona eivätkä eväänsä heilauta.. en kerrassaan tajua. Ei onnistuisi tässä taloudessa.

Itse sanoisin, että ajan kanssa helpottaa ja toinen että parhaimpia ostoksia on tiskari ja kuivausrumpu. Ja meillä olisi siivousrobotti, jos siitä olisi hyötyä. Mutta pääsääntöisesti ne ovat leluja. Ja kalliimpien hinnalla ostaa pitkäksi aikaa kotisiivouksen. Eikä se robottikaan imuroi kaikkia nurkkia, eikä kerää leluja, eikä pese lattioita, eikä pyyhi pölyjä jne jne.

 

[Nuuk]

Hei mutta ei se kotisiivous oikeasti niin paljoa maksa. Kannattaa ottaa asiasta selvää!

 

[Nuuk]

--- Ja unohtui vielä että siitähän saa kotitalousvähennyksen verotuksessa, kunhan siivouksen tekijä on rekisteröity toiminimi/yritys. Vasta oli lehdissä ja radiossa juttua, että esim. asukastuvat pyörittävät siivouspalveluja edullisemmin kuin isommat firmat.

 

[juupaskuupas]

Sääli teidän miehiä, jotka työpäivän jälkeen vielä imuroivat ym. Meillä on 3 lasta ja ehdin todellakin tekemään kaikki kotityöt ja pitämään kodin puhtaana päivällä. Pienemmät nukkuvat päiväunta ja isompi leikkii itsekseen sillä aikaa kun hoitelen hommat. Tietenkin isä osallistuu myös lastenhoitoon iltaisin, mutta mielestäni jos vaimo on kotona niin hänen työ on hoitaa koti ja lapset. Minä vielä ennätän ommella lapsille vaatteita ja leipoakin. Eihän se ole kuin järjestelykysymys. Eikä lasten kanssa tarvitse koko aikaa seurustella ja puuhailla. Lapset osaavat myös leikkiä keskenään sillä aikaa kun tehdään hommia. Mielestäni on kiva iltaisin, kun voidaan miehen kanssa keskittyä lapsiin eikä silloin ole hommia. Kaupassa käyn kyllä pari kertaa viikossa iltaisin miehen hoidellessa lapsia. Niitä en raahaa kauppaan kun poikkeustapauksessa.

Juu säälipä vaan. Meillä mies totesi yhden rikkonaisen yön jälkeen, että hän pääsee sentään töihin lepäämään välillä, kun taas minun pitää jatkaa samaa showta päiväkin. Että siltä pohjalta. Miehelleni työ onkin samalla harrastus jonka parissa hän viihtyy. Minustakin on kyllä ihanaa olla ja puuhata vauvan kanssa ja tykkään leipoa, eli sitä tulee harrastettua. Mutta rasittavat kotityöt tehdään kyllä yhdessä, koska miksi ihmeessä minun pitäisi olle se joka tekee kaiken mistä kumpikaan ei pidä???

 

[villakoira.]

meillä on 5,5kk vauva, ja siivoan aamuisella kun vauvan voi laittaa matolle ja hän on hyvällä tuulella ja viihtyy siinä itsekseen. tosin aamutuimaan siivous ei houkuta, ja mustakin alkuperäinen siivoaa aika paljon, enemmän kuin minä taatusti! ei joka päivä tarvitse siivota. eilen latelin miehelleni meidän päivärutiinin, mikä sai miehen hieman uskomaan millaista voi olla vauvan kanssa. jos mies sen tajuaa, ei odota asunnon kiiltävän.
just tuossa joku kirjotteli että on esillä vaan ne tavarat mitä tarttee, turha "roina" siis pois kokonaan ettei tartte järjestellä ja pyyhkiä mitään ylimääräistä. ja jos joka päivä ehdit tekemään jotain esim yhen satsin pyykkiä, niin tilanne helpottaa. musta sä selviät oikein hyvin, olet ahkerampi kuin minä. jos aikaa saan itselleni (kuten nyt) niin teen mitä itse haluan, koska sitä ei kauaa kestä

 

[1800-luvulta...]

No mitäs sanotte tästä? Mieheni raskausaikana lupaili,että sitten kun vauva syntyy hän osallistuu kodinhoitoon enemmän. mutta kummasti se mieli sitten muuttui. Nyt hän on sitä mieltä että kun hän kerran käy töissä niin hänen ei tarvitse tehdä kotona mitään,kun se on minun hommaa ja minulle siitä maksetaan(äitiyspäiväraha)...tietenkin hän lapsenhoitoon osallistuu.Nyt hän sanoo että sitten kun minä menen töihin niin sitten osallistuu...heh odotan innolla sitten kun joskus menen töihin,että mitäs on sanotaan... noh viimestään sitten kun mä oon henkeni heittänyt ehkä sitten hän osallistuu,tai no mut sitten mies onkin jo vanhainkodissa niin eihän hänen tarviikaan. Ja arvatkaa ollaanko me käyty taisteluu tästä??

 

[Jissu]

Meillä on aina siivottu vain kerran viikossa, koska en erityisemmin pidä siivouksesta ja sitten kun siivoaa, niin tosiaankin huomaa, miten kodista tulee tosi siisti. Ennen lapsia tein kahta eri duunia, joten silloin ei ollut aikaa ja nyt ei jaksa.

Me siivoamme yhtenä arki-iltana viikossa. Mies osallistuu tietysti mukaan. Jos anoppi on kotosalla, hän ottaa mielellään vauvan itselleen parin tunnin ajaksi, kun siivoamme. Eli vedämme kuntoilumielellä miehen kanssa kämpän puhtaaksi. Mies vie petivaatteet ja matot ulos sekä pesee vessat. Minä imuroin ja teen muut siivoushommat. Ajallisesti kummallakin menee yhtä paljon aikaa. jos ollaan saatu vauva anopille hoitoon, niin siivouksen jälkeen ehditään hyvin vielä käymään sängyn puolella...

Minä olen miestä kouluttanut urakalla tähän siivousjuttuun. Olen ihan suoraan sanonut, että en jaksa seksiäkään, jos hän ei auta siivouksessa. Jos siis hän ei suostu auttamaan, hän saa luvan löytää rahat siivouspalveluun. Koska meillä on iso asuntolaina, rahaa ei todellakaan ole siivoajaan, joten meillä sopii hyvin tämän nykyinen järjestely.

Jos vauva on kotosalla siivotessamme, niin silloin käytämme rintareppua tai jompi kumpi sitten aina välillä käy kääntymässä hänen luonaan. Joskus myös naapurin ala-asteikäinen tyttö suostuu tulemaan vauvan viihdyttäjäksi vaikka rattaita lykkimään, jotta saamme siivottua.

Esikoisen kanssa kävi niin, että olin masentunut ja univelkaa oli valtavasti. Meillä avun toi unikoulu, jonka jälkeen sitten sain siltä osin myös virtaa muidenkin asioiden hoitamiseen. Kun sain nukuttua yöt läpeensä, niin siivouskin sujui jotenkin. Apua on tuonut myös asennoituminen. Jos olen väsynyt, teen vain minimin eli en silitä vaatteita, en petaa sänkyä enkä pyyhi pölyjä juurikaan, mutta imuroin ja pidän keittiön siistinä. Siivoushan on sellaista, että se on loputonta. Kun olen asennoitunut, että otan siivouksen hikijumpan kannalta, niin se on vähän auttanut intoa siivoukseen.

 

[riinu]

Meillä auttaa tiskikone, isommat lapset ja pyykkipäivä pyykkituvassa. Toki pesen muulloinkin pyykkiä. Myös mies auttaa. Tsemppiä! Pitää tottua "ei aina niin siistiin kotiin".

 

[vt-äiti]

tuosta äitiyslomasta ja sen aikana "löhöilystä"...
me asutaan täällä euroopassa, jossa lasten äidin on suunilleen pakko jäädä kotiin (hoito maksaa paljon, eikä sitä aina ole). äitiyloma-ajan jälkeen ei pääse töihin, jolloin miehen ja ympäristön marmatus loppuisi, vaan kotirouvan on aina oltava kotona laiskottelemassa...
toivottavasti ymmärrätte pointtini.