kodinhoidon raskaus

[väsynyt äiti]

Vauvamme on nyt puolivuotias. Heräilee vieläkin yössä n. kolme kertaa. Olen aika väsynyt, päivällä usein yritän nukkua samalla kun vauvakin, mutta se on koiranunta. Onneksi vauva nukkuu 3 päiväunet päivässä niin saan hengähtää vaikken ehkä unta saakkaan.

Vauva on suht helppo, nyt alkaa tuntua että olen sinut tämän uuden elämäntilanteen kanssa. Alussa vauva söi hyvin usein, ja kesä ja osa syksyäkin meni siihen, että vauva olis rinnalla koko ajan (tai siltä tuntui).

Ongelmana on kodinhoito. Kukapa sitä nyt kotitöistä tykkäisi, mutta minä en yksinkertaisesti jaksa tehdä niitä . Pesen joka päivä yleensä koneellisen pyykkiä ja laitan pyykin kuivumaan. Samalla laitan edellisen päivän pyykit paikoilleen. Sitten on se tiskaus.Siihen menee päivässä n. puoli tuntia-tunti. Ja lisäksi pientä paikkojen järjestelyä päivittäin.

Jaksan tehdä siis n. tunnin puolitoista kotitöitä joka päivä. Lisäksi hoidan lapsen. Mies käy töissä, ja osallistuu vauvan hoitoon kyllä illalla. Kotitöitä hän ei juuri tee. Käy joskus kaupassa (yleensä käymme yhdessä koko perhe), ja saattaa esim imuroida mikäli pyydän.

Olemme puhuneet asiasta, ja olen sanonut, että en yksinkertaisesti ehdi enkä jaksa päivän aikana alkaa esim imuroimaan ja siivoamaan, kun on vauva hoidettavana. Minunkin on pakko saada omaa aikaa joskus ja se on silloin kun vauva nukkuu. Toki mielestäni minun pitää ehkä vähän enmmän tehdä kotona, mutta mieheni ei osallistu yhtään. Sanoo kyllä, että ei minun kuulukkaan yksin tehdä kaikkea ja että kyllä hän ymmärtää, mutta ei kyllä autakkaan. Joskus kun olemme keskustelleet asiasta, hän saattaa esim spontaanisti tiskata. Muuten sitä ei juuri tapahdu.

Kuinka paljon muut alle vuosikkaiden äidit jaksatte hoitaa kotia? Tiedän että saan vastaani monilapsisten perheiden äitien haukkumisryöpyn, tyyliin 'odotas sitten kun sinulla on monta lasta' ja mitenniin et jaka ym.. Mutta minä en vaan jaksa. Sitten ahdistaa kun kotimme on kuink pommin jäljiltä.Tunnen itseni luuseriksi. Mielestäni mieheni voisi osallistua kyllä enemmän.

 

[maalismamma05]

Ei meillä ainakaan imuroida ku kerran tai kaks viikossa. Sillon kun on hiekkaa eteisessä Tiskaan 1-2 kertaa viikossa. Sen mieski hoitaa välillä. Pölyjä pyyhin ehkä kerran kuukaudessa ja tästä siivouksesta en kyllä stressaa. Erottiin hetkeks miehen kanssa ja sillon tajusin, et on vaan PAKKO ite siivota. Mutta jos ei tänään jaksa, niin sitte huomenna. Jaetaan sitte enemmän niitä kotitöitä, ku molemmat käy töissä ja työpäivän päätteeks pitää vielä siivota...YÄK! Nyt sen voi tehä sillon ku itteä huvittaa.

 

[Aurora Vee]

Hmm, minulta kai tulee sitten se monilapsisen äidin vastaus, en tosin halua haukkua sinua vaikka jäinkin ihmettelemään, että mitä muuta siivousta sinun pitäisi vielä tehdä tai miten voit olla väsynyt "vain" kolme kertaa yöllä herättyäsi. =)

Tiskaus, pyykit, pientä järjestelyä, siinähän se. Kaupassa käytte lähinnä yhdessä. Siivousta kannattaa "harrastaa" viikonloppuisin kun kummatkin vanhemmat ovat kotona. Toinen menee vaikka ulkoilemaan vauvan kanssa ja toinen imuroi, vuoroviikoittain jos se olisi hyvä diili miehellesi.

Meillä työnjako on sellainen että mies imuroi (inhoan sitä hikistä hommaa enkä olisi jaksanutkaan kahden raskauden aikana), minä teen pikkunäperrykset eli pyyhin pölyt ja järjestelen tavaroita. Lakanat vaihtaa se joka ehtii. Yritän tehdä "diilejä", eli suostun vaikka itse pesemään vessan jos mies hoitaa pyykit. Suurempi siivous tehdään ehkä kerran kuussa, yleensä lähinnä imuroidaan.

Tietysti olen sitä mieltä että mies voisi tehdä enemmän, tai lähinnä ottaa enemmän vastuuta ja avata silmänsä etten joutuisi pyytämään ja neuvomaan häntä. Väkisin vain minulla on enemmän silmää sille mitä pitää tehdä ja miten, kun on enemmän kokemusta ja aikaa katsella kotia päivittäin.

Kodinhoitoon tarvitaan ehdottomasti myös miestä! Meillä miehen asenne korjaantui kun hän alkoi olemaan esikoisen kanssa kahdestaan päivän viikossa tytön ollessa vuoden ikäinen. Hän joutui tunnustamaan, ettei itse saisi aikaan yhtä paljon kuin minä lapsenhoidon ohessa. Sinunkin miehellesi voisi tehdä hyvää olla vauvan kanssa kahdestaan kotona mahdollisuuksien mukaan, ja lisätehtäväksi kodin pysyminen kohtuukunnossa.

Ja toinen neuvo on pipon löysääminen siisteyskriteereiden kohdalla. =) Viimeistään nyt toisen lapsen synnyttyä olen joutunut tekemään näin, vaikka harmittaa - lapsiperhe ja kliinisen puhdas koti on mahdoton yhtälö. Aina ei vaan kannata pedata sänkyä aamuisin, vaikka kuinka kirpaisee jättää se levälleen ja lähteä ulos. Mutta äiti tarvitsee raitista ilmaa, esikoinen energian purkamista ja kuopus päiväunensa rattaissa. Sänky kyllä odottaa, lapset ei.

 

[liuku.]

ap: kirjoituksesi oli kuin suoraan minun kynästäni!

 

[Kolmen lapsen äiti]

Sääli teidän miehiä, jotka työpäivän jälkeen vielä imuroivat ym. Meillä on 3 lasta ja ehdin todellakin tekemään kaikki kotityöt ja pitämään kodin puhtaana päivällä. Pienemmät nukkuvat päiväunta ja isompi leikkii itsekseen sillä aikaa kun hoitelen hommat. Tietenkin isä osallistuu myös lastenhoitoon iltaisin, mutta mielestäni jos vaimo on kotona niin hänen työ on hoitaa koti ja lapset. Minä vielä ennätän ommella lapsille vaatteita ja leipoakin. Eihän se ole kuin järjestelykysymys. Eikä lasten kanssa tarvitse koko aikaa seurustella ja puuhailla. Lapset osaavat myös leikkiä keskenään sillä aikaa kun tehdään hommia. Mielestäni on kiva iltaisin, kun voidaan miehen kanssa keskittyä lapsiin eikä silloin ole hommia. Kaupassa käyn kyllä pari kertaa viikossa iltaisin miehen hoidellessa lapsia. Niitä en raahaa kauppaan kun poikkeustapauksessa.

 

[Hannaa]

Piti nyt tulla provoamaan siihen!! Miks kaikki asialliset ketjut pitää pilata, kysyn vaan??

 

[Jeps vanhempi..]

Jaa a. Empä oikein tiedä mitä tuohon viimeiseen sanoisin. Meillä ainakin onnistuu siivoaminen kun molemmat on kotona. Lapsen kanssa kahden on huomattavasti hankalampaa. Mutta luulen, ettei sinun tarvitse miestäni sääliä vaikka imutoikin joskus ja laittaapa tuo ruokaakin. Ihan omasta halustaan. Mutta joo..

Mutta ap:lle. Tilanne helpottuu yhden lapsen kanssa ainakin ajan myötä. Itsellänikin oli tuossa jossain kohdin, olisko ollut juuri tuossa 6kk paikella, aivan sama tilanne. Hampaita tehtiin ja kiinteistä tuli vatsavaivoja. Käytännössä en ehtinyt tekemään oikeastaan mitään.

Itse pahimmassa vaiheessa tein niin, että tyhjensin ja täytin tiskarin aamukahvia odotellessa. Kävin suihkussa kun muut söivät aamupalaa ja laitoin pyykkikoneen päälle. Jossain vaiheessa laitoin pyykit kuivuriin ja iltapäivällä kerättiin lelut ja pyyhittiin tasot. Mutta siivouksesta ei oikein tullut mitään. Ellei sitten olisi laittanut rattaisiin tai pinnikseen vauvaa yksin itkemään.

 

[yhdenvauvanmamma]

kolmenlapsenäiti: hyvä että on sinunlaisia superäitejä, mutta koeta hyvä ihminen ymmärtää että kaikki eivät ole sinunlaisia duracellpupuja. Sinulla taitaa olla huono itsetunto ja tulet sitä tänne pönkittämään ilkeilemällä ja todistelemalla paremmuuttasi.

 

[liuku.]

Sääli teidän miehiä, jotka työpäivän jälkeen vielä imuroivat ym. Meillä on 3 lasta ja ehdin todellakin tekemään kaikki kotityöt ja pitämään kodin puhtaana päivällä. Pienemmät nukkuvat päiväunta ja isompi leikkii itsekseen sillä aikaa kun hoitelen hommat. Tietenkin isä osallistuu myös lastenhoitoon iltaisin, mutta mielestäni jos vaimo on kotona niin hänen työ on hoitaa koti ja lapset. Minä vielä ennätän ommella lapsille vaatteita ja leipoakin. Eihän se ole kuin järjestelykysymys. Eikä lasten kanssa tarvitse koko aikaa seurustella ja puuhailla. Lapset osaavat myös leikkiä keskenään sillä aikaa kun tehdään hommia. Mielestäni on kiva iltaisin, kun voidaan miehen kanssa keskittyä lapsiin eikä silloin ole hommia. Kaupassa käyn kyllä pari kertaa viikossa iltaisin miehen hoidellessa lapsia. Niitä en raahaa kauppaan kun poikkeustapauksessa.

Ainokaisella lapsella ei ole seuraa toisesta, joten eivät voi leikkiä keskenään. Vauvat on yksilöitä, toiset vauvat viihtyy yksin, toiset vauvat itkee heti kun lasketaan sylistä tai poistutaan huoneesta, toiset vauvat pelkäävät imuria, toiset tykkää katella kun äiti touhottaa..

Minun mieheni on työtön, ei tuo siis leipää pöytään, joten oletan häneltä osallistumista kodinhoitoon. Voisi siis sanoa että itselläni on kaksi vauvaa ja se isompi sotkee paljon enempi kuin se pieni ja mielestäni tuntuu kerrassaan epäreilulta tehdä yksin kaikki, siivota toisenkin jäljet. Lisäksi tästä tulee riitaa minulle ja miehelleni mikä tekee minut entistä väsyneemmäksi.

En edes tiedä miksi selittelen väsymystäni sinulle.

 

[mami5]

Kotiäitiys voi olla todallakin välillä raskasta ja kaikki kotityöt maistuvat välillä pakkopullalle, mitäpä jos antaisit välillä niiden olla (eihän se lika onneksi karkaa mihinkään) ja otat vauvasi kassa muutaman päivän jolloin vain olette yhdessä, käytte kyläilemässä ja ulkona kärryttelemässä. Olen itse huomannut, että jos olen liikaa kotona seinät kaatuu päälle ja minusta tulee pirttihirmu nipottaja
Minulla on viisi lasta ikävuosissa 10kk-16v,mutta samat hommat ne on kotona olipa lapsia sitten yksi tai viisi ja kuten liuku. kirjoittikin yhden lapsen kanssa on välillä rankempaakin kuin useamman, meillä vanhemmat katsovat nuorimman perään jotta äiti saa omat askareet välillä tehtyä rauhassa ja viettää yhteistä aikaa myös miehen kanssa. Älä pidä itseäsi koneena vaan pysähdy välillä kuulostelemaan omaa jaksamistasi ja muista rentoutua... rauhallista joulun aikaa!

 

[ninnu2]

Meillä siivotaan kerran viikossa. Joka toinen viikko pyyhin pölyt ja imuroin, joka toinen viikko viedään mattoja ulos ja luutuan. Mies imuroi. Mies puistelee matot ja vie peitot ym. ulos tuulettumaan. Hän käy kaupassa ja vie roskat. Itse pesen ja silitän pyykit ja pidän keittiön siistinä. Ja pidän kodin noin yleisesti siistinä. Mutta aina välillä repsahtaa ja annan repsahtaa. Mies ei välitä eikä huomaa, vaikka olisi paha siivo. Itse olen opetellut, että välillä elän sotkun keskellä. Joskus ei vain jaksata siivota. Olen oikein opetellut olemaan pienessä sotkussa. Mutta kyllä nuo viikkosiivoukset pyrin tekemään. Minusta se on mukavaa vaihtelua lastenhoidosta. Mies ei tykkää tuosta joka toinen viikko imuroinnistaan. Olemme sopineeet, että kun menen töihin, palkkaamme siivoojan minun kaveriksi siivousliikkeestä kerran kahdessa viikossa. Se ei paljon maksa, noin 30 e/tunti. Olen valmis sen maksamaan, että saan apua eikä mies enää naputa.
Eli oma neuvo: yritä rekrytoida mies siivousavuksi joskus. Opettele elämään pienen sotkunkin keskellä. Ja jos on rahaa, niin palkkaa jostain apua, esim. joku opiskelija voisi tulla mielellään.

 

[pian kolmen äiti]

Miksi ihmeessä niitä äitejä HAUKUTAAN superäideiksi, jotka kykenevät tekemään normaalit kotityöt lasten ohessa? Olen Kolmen lapsen äidin kanssa samaa mieltä, että järjestelykysymys. Kyllä minäkin olen ehtinyt siivota, leipoa ja tehdä ruokaa lasten ohessa, enkä ole edes löystyttänyt pipoa siisteyden osalta vaan muutun koko ajan siinä asiassa pahemmaksi natsiksi . Lasten päiksyjen aikaa en todellakaan käytä kotitöihin, vaan silloin lepäilen itsekkin tai teen jotain mukavaa. Kotityöt hoituvat kyllä mukulat jaloissakin, sillä en koe olevani päätyökseni lasten viihdytyskone, vaan lapset elävät arjessa mukana. Alkuperäiselle neuvo, että yritä sinäkin tehdä kotihommat mahdollisuuksien mukaan vauvan kanssa ja käytä jokainen vauvan päiksyhetki ihan vaan itsellesi. Niin sitä jaksaa .

 

[yhdenvauvanmamma]

pian kolmen äiti: Hienoa että jaksat. Halusin vaan antaa takaisin samalla mitalla kolmen lapsen äidille. Mielestäni on ilkeää tulla tänne säälimään kenenkään miehiä. Siihen heti perään sanoa korostaa paremmuuttaan. Kertoo mielestäni myös jotain kirjoittajasta.

 

[Itu]

Minusta kuulostaa että ap tekee ihan kiitettävästi kotitöitä. Minulla pahimpina lapsen yövalvomisaikoina taisi viikon saldo olla tuo 1,5h kun väsymys oli niin tolkutonta että lapsen hoidon lisäksi ei jaksanut yhtään mitään. Mutta lapsi kasvaa ja parempien yöunien myötä jaksaminen lisääntyy.

Näin juuri töihin palaneena kahden lapsen äitinä täytyy tunnustaa jälkiviisaana että äitiyslomalla sentäs ehti hoitamaan ne kotityöt. Nyt kun tulee töistä, tekee perheelle ruoan, sitten hetki vapaata (sis. pyykinpesua ym. pikkuaskareita) ja sitten alkaakin pienemmmän iltapuuhat ja kun niistä on selvitty vuorossa on isompi ja sen jälkeen onkin jo oma nukkumaanmenoaika. Kotityöt kasaantuvat viikonlopulle ja sitten niitä onkin vähemmän kiva tehdä kun töitä on "vuorittain". Onneksi meillä on astianpesukone, se helpottaa paljon arkea. Siivouspuolen hoidan minä kokonaan, samoin kuin kauppareissut töiden jälkeen pikakäynneillä lähikaupassa ja lauantaisin käyn marketissa. Jos joku ihmettelee mitä mieheni tekee, niin hän tekee matkatyötä ja lopun ajan remontoi kotiamme.

Kotitöiden kanssa olen todennut että helpoimmalla pääsee kun ottaa asenteen, että tekee mitä jaksaa/ehtii. Itse olen tunnustanut että en pysty pitämään kotia niin putipuhtaana kuin ennen lapsia. Sen huomaa jo pelkästään 5 min. imuroinnin jälkeen kun lelut ovat räjähtäneet taas ympäriinsä... Ei meillä likaisestikaan eletä, mutta siivotaan kohtuudella. Vapaa-aikaa pitää olla yhdessäoloonkin sekä tietenkin itsellenikin. Ja ollaan stressaamatta, se on tärkeintä.

 

[Mymmelis]

Minulla oli jossain vaiheessa samanlainen tilanne kuin ap:llä. Ratkaisin tai ainakin helpotin pulmaa näin: siivoan yhden huoneen päivässä. Eli tänään imuroin ja järjestelen keittiön, huomenna mh jne. Yleensä laitan likaiset pyykit illalla koneeseen ja koneen yöksi päälle (meillä yösähkö) jossain vaiheessa päivää yritän saada ne kuivumaan asti.

Meillä mies osallistuu myöskin aika heikosti kotitöihin vaikka hänellä on iso koira jonka takia on pakko siivota useammin (irtoaa pirusti karvaa ja tämän sään takia tulee mahdottomasti hiekkaa). Imuroiminen ja pölyjen pyyhkiminen onnistuu kun vauva on rintarepussa ja pyykit viikkaan kaappiin niin että hän köllii sängyllä ja minä viikatessa esittelen vaatteet hänelle. Ei käy aika pitkäksi kun on värkikästä katseltavaa

Enkä koe paineita vaikka kotimme ei olekaan aina vimpan päälle siisti

 

[pian kolmen äiti]

Pakko vielä kommentoida, että mielestäni tuossa Mymmeliksen viestissä on hyviä vinkkejä vauvan kanssa kotihommista suoriutumiseen . Ja lisään pari vinkkiä itsekkin eli keittiöhommat sujuvat, kun vauvan nakkaa sitteriin tai iän riittäessä syöttotuoliin katselemaan ruuanlaittoa, leipomista tai tiskausta. Samalla voi sitten vauvalle kertoilla niistä hommista ja vauva kyllä kuuntelee. Meillä on myös keittiössä paikka pomppukeinulle, siinäkin saa vauvan viihtymään sen hetken, että saa jonkun homman tehtyä loppuun. Kyllä se siitä .

 

[appis]

ap:lle, kuulostaa ihan samantyyliseltä kuin meillä, en nyt jaksa alkaa kirjottelemaan pahemmin, kuin ekaa kertaa nyt istahdin tähän "lepäämään" hetkeksi. olen ravannut kahdessa ruokakaupassa 6kk vauvan kanssa, ja soin itselleni lounashetken ystävän kanssa, jolla samaten 6kk vanha vauva. vauva teki muutamat jättikakat tänään, joten vaatteet olen muutaman kerran vaihtanut ja pessyt käsin, samoin porkkanasoseet värjää vaatteet jos niitä ei heti melkein pese, joten tommoista yleis-vauva-hommaa riittää ja se vie aikaa, ja sitten tulee olo "ettei ole tehnyt yhtään mitään koko päivänä"... sitten mies tulee kotiin kohta joten paniikki iskee että pitää alkaa raivaamaan hieman ainakin alakertaa ja pedata sänky että edes näyttäisi puoli-siistiltä. meillä ei mies siivoa pahemmin, eikä ehdi auttaa vauvan kanssa. minäkin olen hereillä noin 4-7 kertaa yössä joten zombin olo on kaikkein tutuin. olen koittanut semmoista tyyliä että edes yhden kotityön saisin tehtyä per päivä, siivota kylppärin tai imuroida tms. joskus ehtii enemmän, joskus ei ehdi eikä jaksa mitään. joskus vauveli on hyvällä päällä ja leikkii itsekseen niin on aikaa ja tilaisuus laittaa ja siivota ja vaikka mitä. ymmärrän tilanteesi täysin, minäkin ahdistun joskus. ja näin sanottuani menen nyt hieman siivoamaan ja laittamaan tavaroita paikoilleen, meilläkun on "pommin jäljiltä" niin helposti, kun olen epä-organisoitunut, enkä osaa siivota yhtä hyvin kuin sotkea niin ja viikonloppuna jos yritän siivota, vauva on mukanani silti, näin se vaan on. mies saa luvan tänään tehdä ruuan kun minä väsään lisää vauvanruokaa. niin ja tiskit meillä jää aina mulle aamuksi. voimia ja joulun odotusta!

 

[ninnu2]

Tuossa miesten rekrytoinnista kotihommiin on kasvatuksellinen puolensakin. Oma mieheni ei osannut tehdä mitään, kun löimme hynttyyt yhteen. Hän vei pyykit pestäväksi äidilleen ja toi sieltä samalla viikon ruuat jääkaappiin. On kuulkaa ollut koulutus, että olen saanut hänet mukaan kotihommiin ja imurin varteen Tämä äitiysloma on niin lyhyt, että miksi luopua saavutetuista eduista kuten siitä, että mies kantaa kortensa kekoon eli osallistuu pienimuotisesti kodin hengen ja materian ylläpitoon. Siinä näkevät lapset, niin tytöt kuin pojatkin, että molemmat, sekä isä että äiti meillä siivoaa ja laittaa ruokaa. Isä ei aina niin hyvin, mutta haluaa kuitenkin osaltaan tehdä kodista siistin ja mukavan paikan elää. Eri asia sitten on, jos tosiaan olisi loppuelämän kotiäitinä, mutta tämä lyhyt äitiysloma ja siihen pätkä hoitovapaata ei kyllä meillä ole muuttanut työnjakoa kotitaloushommissa kovinkaan paljon. Kyllä lapsenhoitokin aikaa vie ja meillä minulla on päävastuu siitä silloin kun mies on töissä.

 

[ninnu2]

tuli muuten noita muiden juttuja lukiessa mieleen, että olen aika hyvin onnistunut kasvattamaan mieheni kotitöihin... tätä ketjua mies ei saa missään tapauksessa nähdä...

 

[tii-mari]

"vauvan nakkaa sitteriin tai iän riittäessä syöttotuoliin katselemaan ruuanlaittoa, leipomista tai tiskausta. Samalla voi sitten vauvalle kertoilla niistä hommista ja vauva kyllä kuuntelee."

justjust. Vauvasi taitaa olla aika eri maata kuin omani. Olen monta monituista kertaa yrittänyt vuosikkaani kanssa tehdä juuri noin, eli vauva syöttötuoliin ja itse leipomaan/täyttämään astianpesukonetta yms. Hommasta ei tule mitään.......tai siis tulee, mikäli annan lapsen huutaa ja itkeä oman sepostukseni päälle. Lähes mikä tahansa kotityö pyykkien laitosta astianpesukoneen tyhjentämiseen aiheuttaa pojalla kovan vastarinnan.

Välillä annan pojan huutaa ja teen kotitöitä, mikäli on pakko, mutta useimmiten en jaksa kuunnella toisen itkua, vaan teen työn kun hän nukkuu tai on isin kanssa. Ja uskokaa tai älkää, olen kyllä kokeillut antaa pojan huutaa, koska "äidinhän täytyy tehdä kotitöitä", mutta lahkeessa roikkuva ja parkuva lapsi ei ole maailman ihaninta katseltavaa.

Hyvä naiset hoi! Lapset ovat erilaisia ja toisten kanssa kotitöiden tekeminen vaan on aika vaikeaa. Ja en, en ole "opettanut" poikaani huonoille tavoille, vaan hän on aina ollut kovin temperamenttinen. Ensi parkaisusta lähtien.

ap:lle: tee työt mitkä ehdit kun olet päivän kotona, ja pakolliset työt kun mies tulee töistä - jos jaksat. Vietä välillä ihan "vapaapäiviä" ja tee kotitöitä myöhemmin.

 

[Tekniikka kehiin]

Tuota, ei millään pahalla, mutta tänä päivänä on astianpesukoneet ja kuivausrummut keksitty, jopa imurirobotit. Tottakai ne on investointeja, mutta siinäpähän säästökohdetta eli voisi vaikka pukilta toivoa tällaista kotiapua .

Ja vaikka itsekin olen yhden lapsen äiti, mietin tässä toisten useampilapsisten mammojen kommentteja lukiessani, että ei muuta kuin kakkosta kehiin. Esikoinen saa seuraa ja lapset oikeasti viihtyvät ja leikkivät keskenään.

Ja tosiaan, jos fyrkkaa riittää, siivoaja kehiin! Saa työn osuuden laittaa kotitalousvähennykseen.

 

[miuku06]

Lukematta muiden vastauksia, mutta mä en kyllä todellakaan jaksa tehdä edes puolta tuntia kotitöitä päivässä. Kaksoset on nyt 8,5kk ja en pidä sitä minään selityksenä, että meillä on kaksoset. En vaan kerrassaan viitsi siivota. Keksin tältä istumalta sitä paitsi muutenkin sata kivempaa asiaa kuin siivoaminen, joita voi päivisin tehdä. Pojat nukkuvat päiväunet samaan aikaan ja elämä tuntuu perin juurin helpolta, mutta kotityöt ei vaan nappaa. Vaikka vastaavasti vaakakupissa välillä painaakin se, että pistää oikein vihaksi kodin epäjärjestys.
Mutta sotkua pääsee aina pakoon, kun painuu ovesta ulos vaikka mummolaan kylään.

Mä olen ratkaissut asian niin, että pesen pyykkiä sitä mukaa kun korit täyttyvät ja vauvojen hyllyiltä vaatteet hupenevat. Siihenhän nyt ei mene aikaa kovinkaan montaa minuuttia kun täyttää koneen ja pistää päälle. Varsinaisesti siivoan kerran viikossa, mutta miehen on ehdottomasti oltava kotona ja vietävä pojat jonnekin ulos. Toinen vaihtoehto tietenkin toisin päin eli minä lähden poikien kanssa liikenteeseen ja mies siivoaa. Silti siivous on hyvin pintapuolista, imuroidaan ja pyyhitään pölyt. Kaappeja en ole siivonnut miesmuistiin puhumattakaan mistään ikkunoiden pesusta..

Mies on onneksi ollut tosi paljon kotona sitten vauvojen syntymän, joten tietää erittäin hyvin, että vauvojen hoitaminen on täyttä työtä. Kun pojat nukkuvat päiväunia, niin ei tule ihan ensimmäiseksi mieleen alkaa kotia kuuraamaan. Mielummin menen suihkuun tai syön.

Jos jostain syystä on ihan pakko esim vieraiden tulon takia vähän kotia kohentaa ja pojat ovat hereillä, niin ajoitain siivouksen siten, että poikien vireystila on hyvä. Sitten vaan usutan pojat puuhaamaan jotain heitä kiinnostavaa ja teen itse niitä tuiki tärkeitä hommia. Ehkä viiden minuutin välein saan taas olla keksimässä uutta tekemistä pojille, jotta pysyvät housuissaan eli mihinkään ihmeellisiin projekteihin en koskaan pääse käsiksi.

Nyt olen tähdännyt siihen, ettei meillä ole mitään turhaa kamaa nurkissa eli täällä ei loju pitkin pöytiä tavaroita pölyttymässä. Toisaalta taas laitan astiat suoraan koneeseen ja vaatteet kaappiin. Yritän siis välttää täyttä sekasortoa tekemällä pikku asiat saman tien.

Multa kyllä onnistuisi kodin siivous ja jaksaisinkin, mutta se ei vaan rehellisesti sanottuna tunnu tärkeimmältä asialta enkä ole kovin motivoitunut. Ehkä kaksosten kanssa ottaa asiat suurpiirteisemmin eikä jaksa jännittää niin kovasti kaikesta. Kunhan vauvat saa ruokaa ja arjesta selviää kunnialla läpi

 

[Gilda.]

tii-mari, meillä on ihan sama tilanne. Poika on 1 v. 2 kk, eikä anna minun tehdä juuri mitään. Kärsin siitä, että en ehdi siivota ja hoitaa kotia, kuten ennen. Mua ällöttää sotkut. Pakko vaan yrittää katsoa sormien läpi. Meille ei varmaankaan tule toista lasta ensimmäisen seuraksi, koska mulla on jo ikää melko paljon. Toivottavasti helpottaa jossain vaiheessa!

Ja ap, mulla oli ihan sama tunne kuin sulla tuossa vaiheessa! En jaksanut tehdä yhtään mitään. Poika ei nukkunut päiväunia kuin vaunuissa, eikä meillä ole parveketta, joten en juuri päässyt päivisin lepäämäänkään, vaan kävelin lähes aina, kun poika nukkui. Öisin poika heräsi 2 - 4 kertaa. Usein hän valvoi 2 tuntiakin. Välillä en saanut unta heräämisten jälkeen. Oli tosi zombie olo.

Nyt poika nukkuu tosi hyvin ja saan itsekin kunnon yöunet. Olo on huomattavasti parempi!

 

[Tärppästikkeli]

Multa onnistui 6kk vauvan kanssa kotityöt siten, että joko tein ne vaavin nukkuessa tai sit vauva kulki mukana liinassa/repussa ja pysyi siellä tyytyväisenä. Eipä sen ikäinen jaksa kovin kauaa hiljaa köllötellä, jos hereillä on eikä minnekään pääse.
Se auttaa tietysti, jos vauvan unet paranee.

Itse olen kokenut kotityöt niin, että 6kk ikäisen kanssa niitä oli vielä siedettävä määrä. Joka paikkaan pääsevä 1-2 v sen sijaan sotkee sitä mukaa kun ehtii siivota.

Eli jos et ap itse jaksa, niin koita saada mies ajoissa osallistumaan. Muuten harmittelet sitä osallistumisen puutetta kuukausi kuukaudelta katkerampana, koska kotityöt eivät vähene. Joku oma harrastus kerran tai pari viikossa piristää ihmeesti, mutta esim. muskari lapsenkin kanssa voi olla yllättävän rentouttavaa. Ja kyllä 1.5 tuntia kotitöitäkin on saavutus, pitäähän lapsen hoito laskea myös. Esim. syöttämisiin, pukemisiin ja nukuttamisiin hujahtaa helposti monta tuntia.

 

[pian kolmen äiti]

Tii-mari, äläpäs nyt hiilly . Tarkoitin nimenomaan VAUVAA, en vuosikasta. Tiedän vallan hyvin, ettei monikaan vuosikas pysy aloillaan. Vauvat kyllä pysyvät. Vuoden ikäiselle pitää sitten keksiä jotain muuta tekemistä siksi aikaa kun äiti tyhjentää sitä asitanpesukonetta. Taaperolle voi antaa vaikka kasan muovilautasia ja mukeja hämmennettäväksi tai muuten vaan antaa auttaa siinä hommassa. Enkä minäkään kyllä vuosikkaan kanssa kahden käy leipomaan. Kyllä siihen hommaan tarvitaan iskä tai isompia sisaruksia lapsenvahdiksi, sillä itse kädet taikinassa ei ole mukavaa irroitella vauhdikasta lapsukaista tihutöistä pois .

Oma esikoiseni oli kieltämättä vuoteisena aika helppo ja nyt vauhdikkaampi kuopus kesti vuoden iässä helposti jo isoveljenkin seurassa, joten myönnän -välillä on ollut ihan helppoakin . Melkein väittäisin, että kahden eri ikäisen lapsen kanssa on helpompaa kuin yhden taaperon.