J
Jane75
Vieras
Toi mun edellinen viesti jäi vähän sekavaksi, toivottavasti ei jäänyt sellaista kuvaa että kuvittelisin tietäväni miten muiden vauvat toimii.
Olen nimittäin samaa mieltä siitä että se on aikamoista salatiedettä miten vauvat toimii ja ajattelee, ja se mikä toimii yhdellä ei toimikaan toisella. Eli aina on vain pakko testailla kaikenlaista ja keksiä milloin juuri se oma vaavi on tyytyväinen.
Mutta sen halusin vielä Strumppikselle sanoa että jaksa uskoa siihen että maitoa tulee tarpeeksi - siis jos paino nousee kuten pitääkin. Tiedän että on vaikeaa ja kun vaavi itkee niin menee aina niin epävarmaksi itse ja tekisi vaikka mitä ettei itkisi, mutta niitä itkun syitä on niin monia muitakin kuin vain se nälkä. Täälläkin on puklaava vaavi, ja itse tulkitsen ne puklut niin että sitä ruokaa nimenomaan on tarpeeksi kun sitä ihan ulos asti tulee.
Pläääh, joku olisi etukäteen voinut varoittaa miten epävarmaksi äitiys vetää. Koko ajan on siitä pienestä uudesta elämästä ihan huolissaan, joko se nukkuu liian vähän tai liian paljon, syö liian usein tai liian harvoin, liian paljon tai liian vähän, liian kauan tai liian lyhyen ajan...
Tosi harvassa ovat ne pienet hetket kun oikeasti on onnellinen ja sekä vaavi että äiti tyytyväisiä.
Mutta kyllä niitä hetkiä tulee, yhä useammin ja kauemmin kun se vaavi siitä kasvaa ja itsekin oppii sitä paremmin ymmärtämään.
Nukkumisesta ja muutenkin - minua lohduttaa nyt tämän tokan kanssa se tieto että jos jokin asia on hankala ja vaikea niin yleensä asiat kuitenkin jossakin vaiheessa selviävät. Eli jos nyt nukutaan huonosti niin muutaman kuukauden kuluttua voi jo olla ihan toisin. Esikoinen oli aika huono nukkuja ja tuntui että meillä rauhoittui yöt vasta siinä vaiheessa kun hän siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen vuoden vanhana. Siihen saakka oli itse ihan zombie kun unijaksot kestivät yleensä vain sen tunnin-pari eikä itse koskaan päässyt siihen syvään uneen. Nykyään esikoinen herää korkeintaan kerran yössä, joskus ei sitäkään, ja nukahtaa nopsasti uudelleen. Ja pikkukakkonen on kyllä paranneltu versio.
Herää muutaman kerran vielä yössä syömään kun on sen verran pieni vielä, mutta nukahtaa omaan sänkyyn ja hyvällä tuurilla nukkuu sen pari tuntia ilman "huoltoa". Joskus taas täytyy tuttia nostaa suuhun useastikin. Eli todella vaihtelevaa - mutta kuten sanottua, ohimenevää. Muutaman vuoden päästä ei näitä rikkonaisia öitä enää muistakaan. 
Ja kyllä meilläkin ne yösyötöt venyy sellaisiksi tunnin pituisiksi sessioiksi, ensi syödään molemmat rinnat (kestää yleensä 30-40 min.) ja sitten todella usein täytyy vaihtaa kakkavaippa, ja sen jälkeen vasta ollaankin pirteällä päällä.
Mutta onneksi on sentään hyväntuulinen ettei tarvitse itkevää vauvaa yrittää öisin nukuttaa (iltaisin kyllä nukkumaanmeno yleensä johtaa itkuun ja huutoon, meillä vaavi nukutetaan vaunuihin ja kun on nukahtanut nostetaan vaunun kova koppa pinnasänkyyn, nukkuu sitten kopassa lopun yötä).
Jaahas, joku huutelee taas nälkäänsä, pakko mennä.
Jane
Mutta sen halusin vielä Strumppikselle sanoa että jaksa uskoa siihen että maitoa tulee tarpeeksi - siis jos paino nousee kuten pitääkin. Tiedän että on vaikeaa ja kun vaavi itkee niin menee aina niin epävarmaksi itse ja tekisi vaikka mitä ettei itkisi, mutta niitä itkun syitä on niin monia muitakin kuin vain se nälkä. Täälläkin on puklaava vaavi, ja itse tulkitsen ne puklut niin että sitä ruokaa nimenomaan on tarpeeksi kun sitä ihan ulos asti tulee.
Pläääh, joku olisi etukäteen voinut varoittaa miten epävarmaksi äitiys vetää. Koko ajan on siitä pienestä uudesta elämästä ihan huolissaan, joko se nukkuu liian vähän tai liian paljon, syö liian usein tai liian harvoin, liian paljon tai liian vähän, liian kauan tai liian lyhyen ajan...
Nukkumisesta ja muutenkin - minua lohduttaa nyt tämän tokan kanssa se tieto että jos jokin asia on hankala ja vaikea niin yleensä asiat kuitenkin jossakin vaiheessa selviävät. Eli jos nyt nukutaan huonosti niin muutaman kuukauden kuluttua voi jo olla ihan toisin. Esikoinen oli aika huono nukkuja ja tuntui että meillä rauhoittui yöt vasta siinä vaiheessa kun hän siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen vuoden vanhana. Siihen saakka oli itse ihan zombie kun unijaksot kestivät yleensä vain sen tunnin-pari eikä itse koskaan päässyt siihen syvään uneen. Nykyään esikoinen herää korkeintaan kerran yössä, joskus ei sitäkään, ja nukahtaa nopsasti uudelleen. Ja pikkukakkonen on kyllä paranneltu versio.
Ja kyllä meilläkin ne yösyötöt venyy sellaisiksi tunnin pituisiksi sessioiksi, ensi syödään molemmat rinnat (kestää yleensä 30-40 min.) ja sitten todella usein täytyy vaihtaa kakkavaippa, ja sen jälkeen vasta ollaankin pirteällä päällä.
Jaahas, joku huutelee taas nälkäänsä, pakko mennä.
Jane

