toisinaan tulee mieleen tahtooko oikeesti toista
meillä on tällanen kokailtainen nukutusrumba tullu tolle uhmaikäselle ja nytkin huutaa kurkkusuorana tuola sängyssä ja komentaa äiteä. Meinaan oikeesti repiä hiukset päästäni tän takia. Mä kestän mitä vaan mut en kiukuttelua ja pelleilyä nukkumisen kanssa... Miten mä jaksaisin ne yöheräämiset taas??? Ehkä on tässä hyvä miettiä ennen ku tosiaan se toinen olisi tulossa...
Tää oli tällainen purkaus vaan, näitä kestää hetken: päästää höyryt pihalle ja muistaa kuinka ihana se jätkä välillä onkaan yleensä
Onko tää sitä kaivattua perhe-elämää ja onnea
Yrittäkäähän ymmärtää näin perjantain kunniaks.
Viikonloppuja myös kaikille, josko tämä hieman tässä rauhottuisi ja saisi hetken huilia tv:n ääressä ennen nukkumatin tuloa :heart: :wave: