km:n jälkeen kuumeilevat...

Oiskos tälläselle pinolle käyttöä? Ois kiva jutella saman kokemuksen läpikäyneiden ihmisten kanssa näistä keskenmenon aiheuttamista peloista ja muista kun uutta raskautta toivotaan.

Itelläni keskenmeno varhaisessa vaiheessa,oli n.6 viikkoa täynnä,kun vuoto alkoi. Tänään todettiin varmaksi. Suru on ollut kova,viikonloppu meni itkiessä neljän seinän sisällä,mut nyt alkaa jo hyväksymään tän homman :\|

Kolmannella yrityskierrolla raskauduin,ikää 27,miehellä 30v.keväällä täyteen. Yritys ei tietenkään vielä ole alkanut,mutta kovasti sitä jo haaveillaan...
 
Joo, eiköhän tälläselle pinolle oo käyttöä. Itestä ois ainakin kiva vaihtaa ajatuksia saman kokeneiden kanssa.

Mulla ollut nyt 2 keskenmenoa puolen vuoden sisällä. Eka syyskuussa rv 7, jota en niin paljon surrut ja toinen tammikuun puolessa välissä eli reilu neljä viikkoa sitten. Viikkoja ois pitänyt olla jo 12 täynnä, kun vuoto alkoi ja käytiin ultrassa niin selvis et sikiön kehitys oli pysähtyny jo noin 8 viikolla. Kun se "12" tuli täyteen niin alettiin jo pikkuhiljaa uskomaan että meille ois tosiaan tulossa vauva heinäkuussa, mutta toisin kävi. Suru oli tosi kova ja muutama päivä meni itkiessä. Sitten pikkuhiljaa tuli sellasii tunteita et miks tää tapahtu vasta nyt, että oltiin jo tosiaan luultu niin monta viikkoa et saatais vauva, että miks ei voinu tapahtuu sillon heti kun sen kehitys oli pysähtyny. Ja tuntu, et tästä pääsee yli vasta kun on uudestaan raskaana. Mutta se vaan pikku hiljaa on helpottanu. Mutta nyt pelottaa että sitten seuraavakin menee kesken...

Ekan km jälkeen tuli yhet menkat ja sitten tulin raskaaksi. Nyt vaan toivon että kävis yhtä nopeesti. Menkkoja ei vielä oo näkyny. Ollaan kyl pari kertaa oltu ilman kumia, mut en jaksa uskoa että oisin raskaana. Niin ja molemmat ollaan 23.
 
Taisin olla myös Repa kanssasi samassa pinossa... Oikein suuret pahoittelut... Ja aivan yhtälailla Pippurille!

Eli itse sain km:n viime syyskuussa rv8+3. Ei tarvittu kaavintaa eikä mitään. Siihen asti olin vahvasti ajatellut, että positiivinen raskaustesti tarkoittaa vauvaa, mutta nyt olen hieman eri mieltä. Raskauduin heti ensimmäisellä yrityskerralla ja siksi tuntuu, että nyt tästä ei tuu mitään, vaik ei montaa yritystäkään ole takana.

Keskenmenoni oli sekä henkisesti että fyysisesti rankka. Itkuja tuli itkettyä monia ja tuntuu et kroppa ois vieläkin ihan eri tilanteessa kuin ennen. Kaikki menkkakivut, ovistuntemukset ym ovat tosi vahvoja, vaikka aikaisemmin ei ole ollut minkäänlaisia tuntemuksia. Menkat varsinkin vastaavat nykyään lähes keskenmenossa kokemaani kipua.

Nyt olen vasta kunnolla päässyt yli kaikesta, vaikkakin joskus asiaa miettii ja suree. Myös minä odotan uutta raskautta enemmän kuin mitään muuta ja tuntuu, että se olisi paras apu selviämään ja unohtamaan km.

Mieheni on 24 ja itse täytän 23 piakkoin. <br><br>
 
Minäkin voisin liittyä tähän pinoon. Olin tuolla lokamassuissa kuin myös Repakin. Keskenmenon sain 8.2.07 ja viikkoja oli tuolloin 5+5. Vieläkin on vuotoa...ja itettänyt on melkein joka päivä. Tänään taitaa olla ensimmäinen päivä jolloin en ole vielä itkenyt.
 
Minäkin voisin liittyä joukkoon vaikka mulla keskenmenosta onkin hieman kauemmin aikaa. Eli minä kanssa raskauduin 3:sta kierrosta, mutta sain spontaanin keskenmenon elokuussa rv 9. Sikiö täysin oikean kokoinen ja rakenteellisesti mitään syytä löytynyt tutkimuksissa siitä tai minusta. Joulukuussa tein testin kun oli niin vahvat raskausoireet, mutta vuoto alkoi ja plussahan se sieltä tuli eli kemiallinen raskaus.

Jotenkin keskenmenon jälkeen sitä suhtautuu erilailla yritykseen ja uuteen raskauteen. Meillä ei ollut mitään kiirettä ennen sitä ensimmäistä raskautta ja ajateltiin, että ollaan nuoria 26 v. eli aikaa on. Raskauden jälkeen hävisi tämä ajattelutapa molemmilta ja nyt haluamme vauvan niin pian kuin mahdollista eikä jaksaisi odottaa. Siinä mielessä olen ihan tyytyväinen, että heti ei tärpännyt, koska olisin ollut ihan hysteerinen koko raskausajan, mutta nyt kun siitä on jo kulunut hetken aikaa, tietää että siitä tavallaan selviää. Mietin asiaa päivittäin ja tiedän että ensi kuussa on vaikeaa, kun olisi laskettu aika ja tiedän etten seuraavassa raskaudessa pysty nauttimaan niin paljon kuin ilman keskenmenoa olisin voinut. Kyllä se jättää sisälle epävarmuuden tunteen eikä usko ennen kuin se vauva on vasta käsissä ja sen jälkeen alkaa uudet pelon aiheet, mutta kai se vaan kuuluu elämään.

Miehen serkulla on samana päivänä laskettuaika kun meillä olisi ollut. On tosi tuskallista saada koko ajan kuulla, että missä vaiheessa mennään ja hänen masusta seurata, että tuollainen mullakin olisi. He eivät tienneet meidän raskaudesta mitään, joten eivät sitä pahalla tee vaan ovat vaan niin onnessaan. Vielä kun asia ei koske pelkästään meitä vaan miehen äiti joutuu kuuntelemaan melkein päivittäin siskoltaan kuinka hänestä tulee mummo ihan kohta ja kuinka ihanaa se on...

Pääsimme hoitoihin julkiselle puolelle, siis lapsettomuus, mutta aika meni vasta toukokuulle joten tämän kuun lopussa menemme käymään yksityisellä klinikalla tutkituttamassa miehen simpat ja katsotaan jos raskautumista voisi jotenkin nopeuttaa ja tukea, eli sitä odotellessa :) <br><br>
 
Kiitos PikkuM tuesta,mukava kun niin moni hengessä mukana :heart:

Ja Tuutikkia tossa mietinkin,kun meidän keskenmenot sattui aika samoihin aikoihin,kiva sinustakin kuulla :)
Ja tietysti kaikista muistakin :)

Mulla on tosi ristiriitaset fiilikset. Vaikka oon nyt hyväksyny tän homman,ettei tu lokavauvaa,niiin en haluis päästää silti ajatuksesta irti. Huomenna viimenen saitsupäivä ja sen jälkeen paluu arkeen pelottaa. Ikäänkuin sit ois pakko myöntää tapahtunu,kun kaikki palaa ennalleen...Toisaalta sitä vaan haluis että kaikki olis niikuin ennen :/
Musta pahinta tässä koko hommassa oli se että miä olin varautunut keskenmenoon,pelkäsin pahinta ja olin just ehkä paripäivää antanut itelleni luvan olla ees vähä ilonen raskaudesta niin sit se tapahtu...ja vaikka olin varuillaan,niin se oli silti kamala shokki... Eli,mitä tästä opimme,siihen ei voi valmistautua mitenkään :(

Mulla edelleen jonkun sorttimentin vuotoa,eli seksiä en voi ees ajatella.
Ajateltiin miehen kanssa jos jotain viikonloppu matkaa ensi kuussa,jos se sais ajatuksia muualle :)

Miten teidän miehet asiaan suhtautui? Mun mies oli ja on murheissaan,mut ei se samalla tavaalla kun minä. Tää ei samalla tavalla konkretisoitunu sille tää raskaus,mikä ihan ymmärrettävää. Ja vaikka se on ollut suurin tuki tässä tilanteessa,niin kyllä tuntuu et vaan toinen samankokenut nainen voi täysin ymmärtää...

Nyt loppuu tää maratoniviesti,kirjotelkaa kuulumisia!
 
Minullakin oli jonkinlainen tunne, että kaikki ei ole hyvin ja varmasti se menee kesken... Tuon tunteen sai kenties aikaan muutaman päivän oudot mahakivut ennen keskenmenoa. Avokki otti tilanteen varmaan aika lailla samalla tavalla kuin sinun miehesi Repa. Suri tietenkin mutta ei siinä määrin kuin minä. Eilen just juttelin miehen kanssa miltä hänestä on tuntunu tää kaikki ja hän sanoi, että tottakai häntä surettaa ja sit häntä askarruttaa se miten minä selviän ja jaksan käydä tän läpi. Sit hää on myös kovasti jaksanu uskotella että kyllä me saadaan se vauva joskus.

Kerroitteko muuten keskenmenosta kenellekään? Me kerrottiin molempien lähipiirille... Meiltä on kyselty jo pitkään että millos teille tulee vauva jne. ni aateltiin että on helpompi kertoa tuosta keskenmenosta suoraan ku kuunnella vauva-uteluita.
 
Ollaan läheisimmille kerrottu,niin eivät ainakaan tuu sitte kyselemään koskas perheenlisäystä tulee...
Töissäkin kai pakko kertoa,kun kerta yhtäkkiä viikon on poissa,niin vaikee sitä muutakaan on keksiä syyksi ja toisaalta mitä sitä salaamaan,ehkä helpompikin näin...
 
Minäkin voisin liittyä tähän pinoon.

Meillä jäi pillerit pois 07/05. Meni noin puolivuotta kun sitten olinkin raskaana, tai siis testit sano että olen mutta itse tiesin etten ole :/ Neuvolassa uskottelivat että kaikki varmasti hyvin ja plaaplaa, vuodin kokoajan vähäsen. No, sit kun olis ollu se 12viikkoa täynnä niin vuodot loppu ja ultrassa varmistu että raskaana en ole :headwall: Eli tämä tapahtu vuosi sitten.

Seuraavan positiivisen testin tein nyt tammikuussa. Varma olin että kesken menee, vaikka tilanne oli aivan toinen kun viimeksi. En vuotanut ja oireitakin oli. Mutta rv 7+2 rupesin vuotamaan kunnolla :'( Ja 7+4 menin lääkärille ja kohtu on tyhjä. Hormonia on vielä veressä, ensiviikolla labraan niin katotaan onko laskenu.

Nyt sitte itekseni täällä mietin asiaa ja tuli pelkoon kohdunulkoinen :( Tk: lääkäri sanoi että toinen munanjohdin(muistaakseni) on vähän turvonnut. Keskussairaalan lääkärikin mainitsi kohdunulkoisen mahdollisuuden puolella lauseella, mutta ei siitä sen enempää sanonut. Enhän mä tiedä onko noilla asioilla mitään yhteyttä, mutta pienessä päässään sitä miettii kaikenlaista :ashamed:

Niin, mä oon 28v ja mies 34v. Ihana tyttönen (01/02) meillä jo onkin. Aika monelle on tästä nyt puhuttu, kerroin töissäkin kun jouduin olemaan pois.
 
Minäkin ehdin kertoa silloin raskaudestani about "kaikille". Lähimmille ystäville ja perheelle kerrottiin heti kun testi näytti plussaa ja juuri pari päivää ennen km:a olin luottavaisin mielin ja aloin ihan avoimesti puhua asiasta oli lähettyvillä kuka tahansa. Töihin en kertonut.

Keskenmenon jälkeen olikin sitten paljon läheisiä, joille piti ilmoittaa, mutta olipahan lohdutusmääräkin suuri! Töissä kerroin km:sta siksi, että muut eivät ihmettelisi mikä minua vaivaa, kun olen itkuinen. Ihan vain koin, että olisi helpompi työskennellä kun muut eivät kuiskuttele, että mikähän tota vaivaa.
 
Tervetuloa vaan mukaan tähän varovasti toivekkaiden pinoon :flower:
Kirjottelinkin sulle Vinja tohon sun alotuksen alle,mut tosiaan ite kävin yksityisella ultrassa toteamassa sen minkä jo siis tiesinkin,kun neuvolasta ja tk:sta vaan kovasti rauhottelivat,että kun vuotoa ei ole niin paljoa (olis pitänyt tulla kuulemma niin että siteet ei riitä) niin voisin rauhallisin mielin odottaa neuvolaa.
Ymmärsin sen lääkärin puheista että kattoivat sen raskaushormonin määrän verestä todetakseen ettei ole kohdun ulkoista raskautta,johon se ei kyllä uskonut... Ja hormonin määrä oli siis 115,eikä kuulemma vaadi kontrolloimista,koska sen pitäisi olla korkeampi jos raskaus olisi vielä jossain olemassa... Toivotaan,että sullakin ne hormonit ois laskenu,eikä tulis enää mitään ylimääräistä huolta....

Varasin miehen kanssa viikonloppumatkan,ihan vaan helsinkiin hotelliin ja syömään...kuukauden päästä vasta,mutta mukava ajatella,että jotain kivaakin luvassa :) Pääsee vähän pois näistä kuvioista...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.02.2007 klo 11:01 Repa kirjoitti:
Tervetuloa vaan mukaan tähän varovasti toivekkaiden pinoon :flower:
Kirjottelinkin sulle Vinja tohon sun alotuksen alle,mut tosiaan ite kävin yksityisella ultrassa toteamassa sen minkä jo siis tiesinkin,kun neuvolasta ja tk:sta vaan kovasti rauhottelivat,että kun vuotoa ei ole niin paljoa (olis pitänyt tulla kuulemma niin että siteet ei riitä) niin voisin rauhallisin mielin odottaa neuvolaa.
Ymmärsin sen lääkärin puheista että kattoivat sen raskaushormonin määrän verestä todetakseen ettei ole kohdun ulkoista raskautta,johon se ei kyllä uskonut... Ja hormonin määrä oli siis 115,eikä kuulemma vaadi kontrolloimista,koska sen pitäisi olla korkeampi jos raskaus olisi vielä jossain olemassa... Toivotaan,että sullakin ne hormonit ois laskenu,eikä tulis enää mitään ylimääräistä huolta....
Mä kävin kans sillon vuosi sitten yksityisellä, sillon ois ollu joku rv 8, se ei nähnyt mitään, mut oli myös niin onneton/taitamaton et jäi vaan paha maku siitä käynnistä :/ Eikä ne siltikään tk:ssa mua uskonu... Tällä kerralla onneks ottivat heti vakavasti mun huolen ja asiat hoidettu tosi asiallisesti.
Ensiviikolla ollaan taas viisaampia! Kauanko noi vuodot kestää tämmösen "normaalin" keskenmenon jälkeen? Viimevuotiseen en oikein voi verrata kun sillon vuodin sen 9 viikkoa... Toivottavasti en nyt niin kauaa :whistle:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.02.2007 klo 11:55 Minky kirjoitti:
Mulla kesti spontaanin km:n jälkeen vuoto lähes 4 viikkoa ja siitä 6:n viikon päästä tuli menkat! Ihmettelin kyl tuota vuotoo ku km:sta seuraavana päivänä jo oli kohtu täysin tyhjä...
:headwall: :headwall: Voi tulevia kärsimysviikkoja :headwall: :headwall: no, ei auta ku kestää :whistle:
 
Mä voisin myös liittyä tähän pinoon.

Heinäkuussa -06 jätettiin miehen kanssa ehkäisy pois, ja kolmannesta kierrosta tulin raskaaksi. Se meni kuitenkin kesken jouluna, viikkoja oli kasassa melkein 12. Silloin tuntui siltä, että maailma kaatuu eikä siitä ikinä selviä, mutta tässä sitä nyt taas ollaan, vauvakuumeilemassa.

Viime viikolla oli jälkitarkastus, kaikki on vihdoin kunnossa. Varovasti ollaan aloitettu taas yrittäminen, vaikka välillä hirvittää jo valmiiksi mahdollinen raskaus, jossain tuolla on pelko, että taas menee kesken. Mutta tuntuu siltä, että nyt joulun jälkeen vauva olisi vielä tervetulleempi, se täytyisi nyt saada. Sellainen sinisilmäisyys, että kun raskaaksi tulee, niin vauva syntyy, eikä mitään ongelmia tule vastaan, vain on hävinnyt jonnekkin.

Yritän huijata itseäni, että otetaan ihan rauhallisesti, enkä tiedä kiertopäiviäni ollenkaan. Ei taida onnistua, tiedän tasan tarkkaan, että nyt on jo kp21...

No ehkä tämä tästä. Tällainen pino on kyllä hyvä idea. :)
 
Hei minäkin voisin liittyä seuraan tausta on sellainen että olen joutunut kokemaan 3 keskenmenoa :ashamed: ensimmänen11/ 2002 tällöin ei vielä raskautta yritetty tulin pillereiden aikana raskaaksi kun olin unohtanut muutaman ottaa.Toinen km tapahtui 11/2005 tällöin olimme jo raskautta yrittäneet vuodesta 2003. Kolmas km tapahtui 12/2006 ja suru on ollut kova kun ei omaa kääröä syliin saa :'( elikkäs nyt on sitten 4 vuosi yritystä pyörähtänyt käyntiin..

Joulukuisen km jälkeen ei ole yksiäkään menkkoja vielä tullut.Piinailen kun on useampana päivänä 2 viikon aikana tullut paksua j´kirkasta limaa ja välillä vähän vetisempää. Nyt on menossa reippaat 60 kiertopäivää..testejä olen tehny mutta viimeisimmästä on pari viikkoa aikaa, seuraavan meinaan tehdä huomenaamulla..koska tuskin mulla nyt mikään kesto ovis vois päällä olla, kun joka toinen päivä tulee limaa \|O alaselkää on kans särkenyt joten voi kyllä olla niinkin että hormonit on sekaisin ja menkat tekevät tuloaan :x
 
Täällä eka työpäivä takana ja siinähän se... ei voi sanoo että olisin nauttinu :\|
Maha jotenkin aran tuntuinen, tää voi nyt olla ällöä,mut kun on esim. ilmaa mahassa,niin oikein sattuu..siis kunnolla. Pelkään että pukkaa vielä joku kohtu tulehus,mutta toisaalta,kun sen kohdun pitäis olla ihan tyhjä... noh,ehkäpä tuo tuosta. Vuotoa edelleen,mutta vastahan se on viikko takana :eek:
Nasu,mitenkäs kun sulla jo kolme keskenmenoa,onko tehty mitään tutkimuksia? Kun oon ymmärtäny et silloin ois jo aihetta tutkia missä mättää... Nyt kun oon tästä omasta keskenmenosta jutellut muutamille tutuille,kuulin parikin tarinaa kuinka kolmen keskenmenon jälkeen vaan yht äkkiä niitä lapsia alkanut tulemaan ilman ongelmia,useimpia siis,eli sitkeys palkitaan =) Tiedä sitten mistä johtuu ettei meinaa aluksi onnistua.
Uskon kuitenkin että meille kaikille vielä oma käärö suodaan,siihen pitää vaan uskoa =) (vaikka se usko välillä koetuksella onkin)
Kun pääsis pian yrittämään ,tai kiinnostais edes toinen siinä mielessä ;) on tässä ollut erotiikka kaukana,ymmärrettävästi...

Onnea niille jotka on jo tosi toimissa,toivotaan että nyt tärppää :heart:
 
heips!
tsemppiä vaan kaikille tähän pinoon! itselläni kuoli esikoinen massuun rv20 ja nyt vaan ihmettelen että miten #&%?$!*ä olenkaan siitä selvinnyt?!...tosin empä juuri muistakkaan viime ajoista mitään, surun seassa mennyt eteenpäin jotenkin rämpiessä, huhhuh...
mutta aina on toivoa, josko meillekin ne omat nyytit vielä suotaisiin :heart:
joten reippain mielin kohti kevättä ja paljon vauvoja kaikille niitä haluaville!!! :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
--tilda+papunen 5+5--
 
Jaksamista sulle :hug: :hug: Itse oon käyny läpi kaksi keskenmenoa. Toinen vkolla 7 ja toinen vkolla 8. Raskautta molempien kohdalla olin toivonut pitkään(mutta mies ei halunnut). Suru oli sanoinkuvaamaton. Raskaaksi tulin nopeasti uudelleen, mutta uusi raskaus oli melkein koko 9 kk pelkoa täynnä.Molemmat uudet raskaudet päättyivät kuitenkin onnellisesti. Samaa toivon sinullekkin :hug: :hug:
 
Heipähei...
Tuli tässä sellanen kysymys mieleeni,kun nyt tätä tasaista vuotoa viikonpäivät,että mitenkä teillä,joilla sama homma... eli onko vuoto ollut runsasta yms,kauan kaikenkaikkiaan kesti? Sen verran muistan lukeneeni että aikas kauan visiin monella kestäny... Alkaa nyt jo nimittäin kypsyttämään tää tilanne,ajatuskin että tätä jatkuis vielä joku kaksviikkoa ja siihen perään menkat :x :eek: ...
Todella toivois,että raskautuis nopeesti uudelleen,muuten tulee ankea vuosi...nyt jo mietin,että minkälainen fiilis tällä hetkellä olis jos ois raskaana,saati sitten kun lähestytään niitä aikoja kun maha pitäis olla jo iso yms...
Noh tällästä täällä pyörii päässä tällä kertaa...
Hyvät viikonloput kaikille!! :)
 
Heips! Mulla vuoto loppui kokonaan tuossa eilen eli reilun viikon kesti. Pari viimeistä päivää oli sellasta tuhrua. Täällä mietiskelen kuumeisesti jo kuinka maltan odottaa niitä seuraavia kuukautisia ennen kuin alotetaan taas yritys. Nyt on jo parempi fiilis eikä enää oo itkettäny...mielessä kuitenkin aina välillä käy että, miksi niin piti käydä yms. Mietin sitäkin, että onkohan se ihan välttämätöntä odottaa niitä seuraavia menkkoja, koska keskenmeno tapahtui minulla niin alkuvaiheessa eikä tehty kaavintaa vaan cytotecit sain. Lääkäri kyllä sanoi, että yrityksen voi aloittaa vasta seuraavien kuukautisten jälkeen, mutta hhmm... Tällasta tänne siis!
 
No höh,kun mulla käytännössä ollu sellasta tuhrua koko ajan...välillä vähän enempi,mut ei missään vaiheessa ees kohtalaisesti...siis vuotoa. Mulla on jotenkin sellanen taistelu fiilis... et #&%?$!*,en luovuta vaikka mikä olis!!!!
Miä en meinaa niitä menkkoja odottaa,kun kerta en sellasta ohjetta saanu. Oon ymmärtäny,et raskaus ei ala ellei kohtu ole valmis sitä vastaanottamaan,en tiiä...
Mullakun ei mitään lääkkeitä yms kaavintaa tarvittu,niin siks kait sain pikemminkin kehotuksen aloittaa heti kun mahd. uutta yritystä :)
Kun nyt sais vaan tän verenvuodon loppumaan,aargh,tympii!!!

Toivotaan nyt että päästään kaikki mahd.pian tosi hommiin ja alkaa tulosta syntymään =)
 
Mulla oli spontaani keskenmeno eli lääkkeitä eikä kaavintaa tarvittu. Alkio tuli ulos ultratessa ja istukka seuraavana päivänä. Lääkäriltä sain ohjeen odottaa yhden kierron, mutta neuvolasta neuvottiin yrittää heti vaan uudestaan, kuulemma tärppää helpommin. Ei auttanut mua, mutta toisaalta mulla ei raskaushormoni poistunut ihan niin nopeasti kun olisi pitänyt.
 

Yhteistyössä