Jatketaanhan maalaisromantiikalla, jos muakin alkais naurattamaan tämä päivä :headwall:
Uskotteko nyt on semosen moinen työpäivä takana, että toivoisin viettäneeni koko päivän sängyssä, vaikka sitten ihan yksin.
Aah, mikä ihana aamu, kello soi klo 4.30 ja läävä kutsuu. Ei muuta kuin innolla päin uutta päivää, minullahan on korskea ja komea lomittaja kaverina (todellisuudessa 50+ ei niin päiväunia herättävä hittaanpuoleinen toljake) Lasillinen vettä naamaan, pyykinpesukone päällensä ja ihanat aromikkaat rytkyt niskaan ja eikun toivottelemaan ammuskoille huomenia ja ottamaan kantturat sisälle.
Ensimmäinen haasteellinen tehtävä on laittaa padan alle tulet jotta ei tarvia kylmillä vesillä lotrata jonka jälkeen painun navetan puolelle herättelemään vasut uuteen päivään ja seuraavaksi sontakone päälle. What? Ai, päälle vai, älä akka unta näe... seuraavan puolen tunnin ajan sitten keskitynkin sontarakkineen sielunelämään ja maanittelen sitä käynnistymään. Turhaa, päätän ratkaista ongelman joskus ja lasken lehmät sisälle, kivasti nuo höyryävät lempeät sontaperseet tulevatkin kunnes löydän yhden aivan väärältä paikalta ja puolelta ja eikun uimaan vastavirtaan, siitä se riemu ratkesi kaikki meni sekaisin ja nopeimmat kävi lahmuamassa jauhot toisten paikoilta. Teki mieli oikasta ruokintapöydälle ja pitää semmoinen luova tuokio itkupotkuraivarin kera.
No. lomittaja siinä toljotteli vieressä, joten enpä sitten ilennyt, päätin käyttäytyä hyvin aikuismaisesti ja karjua! Lennätin elukat takaisin pihalle ja pidin puhuttelua ulko- ovella. Senpä jälkeen typsyt sitten astelivat kauniissa järjestyksessä omille paikoilleen.
Sainpa sitten lypsyn tehtyä ja koneetkin pestyä lähes rauhassa, kunhan kävin rakkaalle kertomassa sisälä, että "Kultaseni, siellä vaatekaapissa on vaatteita lapsille, voisitko huolehtia esikoisemme koulutielle." (Ihan totta!)
Kas navettaan mennessä odottikin iloinen yllätys, aikaansaapa ja toimelias hieho oli vetämässä jauhoja suuresta laarista silmät puoliummessa aivan onnessaan.
Hetkisen mietittyäni päätin paiskata mokoman omatoimisen neidon pihalle joutaa se siellä ruokansa hankkimaan. Kaveri ei vain ollut ihan samaa mieltä, no pari rundia ympäri navettaa, vain piristää, eikös juu.
Tämän jälkeen palasin sontakoneen kimppuun ja painoin nappia, SE TOIMI sittenkin! Ei muuta kuin paskaa pihalle.
Tässä vaiheessa appiukko kaarsi kera anopin pihaan ja anoppi meni marjapuskille, itse pääsin tupaan siinä puolen kymmenen tienoilla, laitan itseleni aamupalan ja olen istumassa pöydän ääreen kun appi paukahtaa sisällä ja alkaa vaatia kahvia, kun aamukahvista on jo niin kauan, itsekseni murisen, että niin mun iltapalastakin on jo aika kauan ja vääntäyden keittämään kahvia, kunkahvinkeittimemme tuntuu olevan liian tekninen noin vanhalle miehelle.
Tämän jälkeen anoppi tuo marjoja jotta voin laittaa ne kiehumaan, suunnitelman kiltisti toteutan. Seuraavaksi teen lihapullataikinan ja alan pyörittelemään. Aikani tehtyä, alkaa koira haukkumaan pihalla ja ihmettelen, että mitäs nyt? No, helevettiläinen se maitoauto ja mulla on lähete kirjoittamatta ja näytteet pakkaamatta. Käsipesulle ja navetalla.
Sisälle tullessa iskee karmiva epäilys, tämä ovi ei ole kiinni... No sinne meni parempiin suihin ne lihapullat ja taikinat ja koiralla on täysi maha. Itkisinkö? Ei ehdi, jotain ruokaa olisi keksittävä. No ruokaa tulemaan ja tämän jälkeen aloin pakkaamaan eilisen päivän mehuja pakastimeen. Tai siis kuvittelin pakkaavani, nostin kattilaa jääkaapista (10 l) kun se kertakaikkiaan vain lipsahtaa käsistäni. Voitte kuvitella miten keittiönlattia lainehtii
Samassa rakas mieheni tulee sisälle ja kysyy "Onko tuossa nyt jotain järkeä?"
Hyvä etten samantien tirvaise miestä. Kyllä mullahan on tapana pestä meidän lattiat laimentamattomalla mehulla |O
Sitten vaan lattiaa siivoten ja ruokaa pöytään.
Ja, kas, se onkin taas navetta- aika.
Päätän voimieni tunnossa siirtää yhden hiehon parempaan paikkaan kun on lomittaja apuna. Noh, olisin voinut jättää ajattelematta. Hieho lennättää lomittajaa miten sattuu ja taas mennään ympärinavettaa. Mieleeni kohoaa kysymys "Enkö mä koskaan opi?" :attn:
Mutta niinhän se on kun tarpeeksi suuttuu saa elukankin kuriin, huolimatta avuttomasta lomittajasta. Päättäväisyyttä köydenpäähän ja heikompi häviää ja se en ollut minä, tosin voimalla ei sitten ollut tämän kanssa juurikaan tekemistä.
Ja sitten lypsylle, hip ja hop. Laitan rakkineen lypsyvalmiiksi ja ajattelen ryhtyä lypsämään ja ajatuksen asteelle se jääkin. Kuuluu vain pihaus ja hihhei! Rakasta ukkokultaa etsimään joku hilavitkutin siitä koneesta meni vaihtoon. Mutta sain kuitenkin sitten lypsettyä ja lypsimetkin putosi vain kaksi kertaa. (Kaksi ihanaa eläintä jotka saivat kipakan puhuttelen lypsykäytöksestä)
Uskotteko, että tämä päivä on tuntunut pitkältä?
Nyt voisin melkein uskoa, että tämä tietokone simahtaa tai telkkari tai tai tai
No, hengissä kuitenkin edelleen ja huomenna on uusi päivä ja uudet murheet.
Siinäpä tämän päivän kuulumiset
