KM jälkeen kuumeilevat

Valtavasti onnea plussista myymä ja riine :heart:

Tervetuloa uusille ja suuren suuret pahoittelut :hug: :hug:

Pikaisesti vain poikkestin, nyt jatkettava puuhasteluja :wave:

 

Tervehdys!

Kaksi kysymystä teille: Kuinka kauan teillä kesti et menkat alko keskenmenon jälkeen? Miten teidän miehet suhtautuivat keskenmenoon?

Meillä on pienoinen ongelma kun mies ei suostu puhumaan koko asiasta ja on sitä mieltä ettei koko asiaa kannata miettiä kun se on ollutta ja mennyttä.

 

Inkaliina:

ekalla kerralla menat tuli tasan 4 viikooa keskenmenosta, tokalla kerralla päivän alle 4 viikkoa.

Miehestä: Ei meilläkään mies ole hirveesti asiaan ottanut kantaa. Ekalla kerralla se ei lainkaan ollut hahmottanut, että ois vauva tulossa. Tokalla kerralla se nyt oli vähän, että voi harmi, sillai, että pusutteli kun näytin kurjalta. Toi mun mies on sellanen, että ottaa asiat kun ne tulee. Musta tuntuu, että en mä edes hirveesti yrittänyt asiaa sen kanssa käydä läpi, tässä on 10 vuoden aikana oppinut, ettei se ota asioita samalla tavalla kuin minä, saati jaksa keskustella. Ja mä olen sen hyväksynyt sellaisena.

Miehet, miehet......

:heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:

 

Mul menkat tuli noin 32 pvän päästä km:stä.

Mies oli tosi hyvin tukena ja eka kauhistu ku sanoin, et vuoto on lisääntyny (laitoin viestiä ko ol töistä jääny kamunsa kans kaupungille) ja sit se kiiruhti äkkiä kotiin ko sanoin, et mul on se lääkärikin, mut et todennäkösesti kesken menee. Ko eka se laitto sillo, et jospa se ois jotai muuta ko mitä vois luulla ja sit ko laitoin sen, et nii runsasta vuotoa et en usko. Ni sit se kiiruhti kotiin ja oli tosi hienosti mun tukena. Ei menny aamulla töihi vaa peru sen, et sain nukkuu kotona ja sit mentii aamulla sairaalaan. Siel ne ultras ja otti verikokeet. Mies hienosti tukena ja muutaman pvän päästä siitä se itekin itki sen pahan olonsa pois, ku mulla alko jo helpottaa. Sit alko jo molemmille pvä paistaan ees jonki verra Se ol kyl korvaamaton apu siin kaikes! :heart:

 

kiitos kaikille haleista ja tsempistä...välillä onki menny hyvin enkä oo koko asiaa miettiny mut nyt vaan ku heinäkuu tuli niin asia taas iski vasten kasvoja ja sai taas mielen matalaksi.. :'( |O

 

Inkaliinallevastauksia: menkat (jos nämä nyt ovat sitä )alkoivat noin 5 vk kaavinnasta. Mieheni otti keskemenon ihan yhtä raskaasti kuin minäkin. Pari päivää itkimme molemmat yhdessä ja väliin vuoronperään, toisiamme lohdutellen. Sitten mies rauhoittui ainakin päällisin puolin, minä itkeskelin vähän pitempään hänen olkapäätään vasten.

Me olemme yrittäneet aina puhua niin hyvistä kuin pahoistakin asioista. Silti uskon, että vaikka joku toinen mies ei suostuisi sanomaan asiasta halaistua sanaa, keskenmeno on suru hänellekin. Vaikeista asioista ei välttämättä ole helppo puhua.

 

Inkaliina ja herkkupeppu sydämellisesti tervetuloa seuraamme ja lämmin :hug: kokemuksienne johdosta!

Riinelle paljon onnea plussauksen johdosta!

Inkaliinan kysymyksiin vastauksia: Ekat menkat tulivat ensimmäisellä kerralla muistaakseni noin neljä viikkoa kaavinnan jälkeen ja toisella kerralla taisivat tulla viitisen viikkoa lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen.
Me olemme kyllä miehen kanssa puhuneet kokoajan avoimesti tunteistamme, mutta minä olen ollut sen enemmän sureva. Mies itse totesi saavansa eniten lohtua siitä, että sai lohduttaa minua ja olla tukenani vaikeista vaikeimpinakin hetkinä.

Matsalu: Mun käsitykseni mukaan ne ekat KM:n jälkeiset menkat voivat olla normaalia runsaammat, normaalia niukemmat tai sitten ihan normaalit. Eli vähän jokaisella eri tavoin, mutta kaikki ovat kuitenkin ihan mahdollisia vaihtoehtoja. Näin ainakin kaikissa sairaalasta saamissani papereissa sanottiin.

Omaa napaa sen verran, että eilisiltana iski todella huono olo. Toiveikkaana kuvittelin jo vaikka ja mitä, mutta saattoihan se olla jotain ihan muutakin. Vielä olisi vajaa viikko jännitettävänä ja kitkutettavana, muttei millään jaksaisi odottaa.

 

Riinelle kovasti onnitteluita! Vallan unohin onnitella aiemmi! Vaaviliimaa matkalle :hug: :heart: :flower:

 

woodoo Totta töriset, on kyllä ukkonen tai jokin muu sotkenut kierrot. Itse edelleen odottelen ekoja menkkoja km:n jälkeen, nyt jo kp 49 (6 päivää Teroja, mutta ei silti lupaavalta tunnu). Tänne kelpaisi vähän oudompikin täti, tai vaikka ihan setä tai serkkukin, kunhan edes jotain.

Inkaliina Kuten edellä olevasta ilmenee, kaavinnan jälkeen olen odotellut jo ruhtinaalliset 7 viikkoa menkkoja. Koko aikuisiällä kierto ei koskaan ole ollut yli 31 päivää, joten hermo rupeaa menemään tällaiseen vetkuiluun. Toivotaan että Terot auttaa eikä tarvi kesken loman mennä hakemaan uutta kuuria.

 

Onnea Riine!

Inkaliina ja herkkupeppu :hug: pahoittelut menetyksestänne ja tervetuloa pinoon.

Omaa napaa taas kerran: HERMOT MENEE!!! Mulla on ovis tänään/huomenna. Muuta selitystä ei ole tälle limaisuudelle. Nyt on listan mukaan kp8. Mutta jos lasketaan siitä IHAN ekasta vuotopäivästä mikä oli silloin kp 28 eikä siitä 'isommasta' vuotopäivästä kp33... niin nyt olis sen kp 28 mukaan kp13. :headwall: En tiiä tajusko kukaan... Tällähän ei sinänsä ole mitään merkitystä, koska siippa on mailla vierahilla sunnuntaihin asti. :headwall:

pahoittelen omaa napaa... kiukuttaa vaan niin tämä kroppa. :ashamed:

 

Puhuitte, että kesä ja ukkonen on sotkeneet menkkojen rytmiä tjms... Mulla oli jo talvella ihan sekaisin. Normaalisti kierto oli 30-31 vrk eikä IKINÄ heittänyt. Talvella ennen raskautta oli sitten 28-35 vrk Nyt jos nuo oli menkat heti jälkivuodon perään (loppuivat eilen, jee!!!!!!!) Niin viitisen viikkoa kesti ennen kuin alkoivat lääkkeellisen keskeytyksen jälkeen. Ja olivat muuten tosi runsaat, viikonloppunakin heräsin siihen yöllä kun sänky lainehti Normaalistikin ovat aika runsaat ja kestävät viikon, mutta nämä olivat moninkertaiset Ketä kiinnostaa...

Nyt on mennyt kuusi viikkoa keskenmenosta ja eilen harrastettiin pupuilua jo toisen kerran tänä aikana... Hmm... Jospa se tästä lähtis luistamaan, oon ollu jotenkin arka tuohon touhuun kun pelottelivat vaikka millä tulehdusriskeillä. Jos tässä nyt muutaman viikon päästä alkais menkat niin voisin alkaa kuumeilemaan enemmän, nyt en vielä kovin paljoa uskalla. Kauanko muilla on mennyt keskenmenon jälkeen ennen kuin olette alkaneet uudelleen yrittämään?

 

Niin ja taas unohtui osa; kiitos kaikille toivotuksista :hug: Ja anteeksi omanapaisuus :ashamed:

 

Voih, Herkkubeba, muistankin nyt nämä vuotojutut tuolta keskenmenopuolelta... Niin tuttua, niin tuttua......

Nyt kun sulla nää yhet menkat oli ni mä olen sitämieltä, että lisää vaan pupujussitoimintaa. Me tosiaan kanssa ihan samantien alettiin yritystä, ei se suru muulla lähde kuin uudella toivolla. Eikö ne nyt kuitenkin sano, että tulehdusriski on silloin kun on vuotoa? Että jos sulla nyt menkat loppu ni i pitäis olla hätää?


omia juttuja:

Mulla on muuten yksi kaveri, jolla on ihan tasan samat rvt menossa, ku mitä mulla ois jos tää toka ei ois menny kesken. Siis päivälleen samana pvnä jäi menkat pois. Että siinä alkuraskaudessa kovasti vertailtiin oireita yms. Tosta surusta, kun ei mua nyt oikeesti hirveesti enää sureta, ni tuon kaverin kanssa kun juttelee ni mua NYPPII ku mä alan omia juttuja miettimään. Mä haluaisin olla sillai täysillä mukana tuossa, mutta aina tulee jotenkin outo olo. Aina miettii, että mäkin oisin tuossa jos.. Ja sit must tuntuu toisaalta, että kaveri on kamalan sillai pehmohansikkain mun kanssa, niinku mä poksahtaisin jotenkin jos hän iloitsee liikaa. Ja totuus on kuitenkin, että olen TODELLA iloinen ja onnellinen kaverin suhteen, kaverilla on tieskuinmonta keskenmenoa takana, lapsettomuushoitoja jne ja esikoista nyt odottaa, että se on oikeesti AIVAN mahtavaa, että juuri heille se lapsi nyt tulee. Jotenkin harmillista tuo sitten, että on niin samoilla viikoilla. Ekan keskenmenon suhteen, ni ku ei oo mihin vertaa ni en mä sitä ole pohtinut, että missä menis jne.

Harmittaa nää tuntemukset ja se ettei sit jotenkin osaa olla normaali. Kai se viimestään sitten kun tuo ihana vauva kaverille syntyy ni loppuu nää ajatukset?


:xmas: :xmas: :xmas: :xmas: :xmas: :xmas: :xmas: :xmas: :xmas:

 

woodoo: Tiedän melko tarkkaan, mistä puhut. Minulla sisko odottaa ja hänellä la on paria viikkoa ennen, kuin mitä meillä olisi ollut. Olen äärettömän onnellinen heidän puolestaan ja olen sanonutkin sen hänelle, mutta silti tuntuu, että hän ei oikein osaa suhtautua minuun ihan normaalisti... en osaa selittää, mutta ymmärrät varmaankin mitä tarkoitan. Ja kyllähän sitä omaa keskenmenoa tulee mietittyä aina kun häntä näkee, mutta silti olen onnellinen, että heillä on kaikki hyvin ja minusta tulee taas kerran tättä :heart: Kuitenkin Siskoni on ollut minulle maailman paras tuki ja turva (miehen jälkeen) kaiken tämän keskellä. Kumpa vaan osaisin kiittää häntä siitä riittävästi... :ashamed:

Täällä on yritetty hyödyntää ovista ihan urakalla (lue: tämä akka vaappuu kuin ankka... ), ja toiveet on sen myötä taas korkealla. Saapi nähdä miten rytinällä sieltä tullaan alas... Toivo kuitenkin elää, ja uskon vahvasti siihen, että kyllä meille vielä se pieni nyytti suodaan, kuten myös kaikille muille palstailijoillekin. :heart:

Nyt taas työn ääreen, ensi maanantaina alkaa LOMA, joten sitä odotellessa

 

Ai niin...

Elina Maria Mie en enää edes yritä ymmärtää omaa kroppaa, kun ei siitä mitään selkoa ota kuitenkaan Hermot vaan menee...

Herkkupeppu: Odotettiin ne lääkärin määräämät yhdet menkat (tuli 4vkoa km:ta) ja sitten heti yrittämään.

 

Täällä tänään kp 26/jotain tein testin aamulla, kun en malttanut odottaa ja hyvin haalean viivan sain eli.... Ehkä tässä voisi iloitakin, mutta testaan vielä varmaan perjantaina jos olisi vahvempi viiva jo sitten. Aika iloisin mielin pääsisi lauantaista hääpäivää viettämään

 

Ihanaa, tännehän on tullut +++. Onnea ja tarrasukkia teille, toivottavasti sama tuuli jatkuu yhä edelleenkin.

ElinaMaria: varmasti kiukuttaa kun itsestään yrittää pitää hyvää huolta ja kroppa elää silti omaa elämäänsä. ..Ja etenkin kun sen toiminta on niin tärkeää kuumeilijalle. Voimia ja halauksia!

woodoo: mulla on myös ystävä samoilla viikoilla, kuin meidän ensimmäinen keskenmennyt olisi nyt tälläkin hetkellä, jos.. Hän on myös tukenut, kuunnellut ja myötäelänyt mun km kanssa. Myös hänelle lapsen saaminen ei ole ollut itsestäänselvyys: ensimmäinen oli antanut odottaa itseään kuin myös tämä toinen. Myös hän on kokenut km. Hänen seurassaan ja kanssaan on helppo olla, koska asioista voidaan jutella avoimesti. Olen myös avoimesti iloinen hänen puolestaan. Sen sijaan muita, tuttuja ja tuntemattomia, vauvamahoja ja nyyttejä on ajoittain hyvin vaikea kohdata. Tuntuu niin ristiriitaiselta, miksi jotkut voivat saada lapsia ihan tosta vain vahingossa, mutta meille ei sitä suoda, vaikka miten toivoisi. Kuin myös näiden, jotka valittavat, miten lapsen kanssa on vankina kotona, kun ei voi tehdä mitään eikä pääse minnekään -edes sitä kuuluisaa maalaisjärkeä käyttämällä.

Inkaliina: Mulla kummankin varhaisen km jälkeen menkat tulivat ajallaan. Rakas siippani on tukenut mua parhaalla mahdollisella tavalla, kuunnellut ja lohduttanut.

omaa napaa: ovis on meneillään ja kuten lääkäri silloin km jälkeen määräsi ( ) ollaan jatkettu harjoituksia. Pakko tunnustaa, että mun on niin kovin vaikea koittaa elää sen asian kanssa, ettei tässä voi tehdä oikein muuta kuin vain toivoa parasta. Munlaiselle, joka on tottunut siihen, että määrätietoisuudella ja kovalla työnteolla pystyy saavuttamaan melkein mitä vain, toi on aika vaikeaa. Noh, onneksi aina voi sentään toivoa. Jotenkin tuntuu, että km on enemmän tai vähemmän pinnalla ennen uutta, hyvin menevää raskautta. Vaikka edellisestä on jo kohta pari kuukautta, nousee kaikki ne surun ja pettymyksen tunteet aika ajoin pintaan.

 

Hei kaikille, uskaltaudun vihdoin anomaan jäsenyyttä tälle palstalle :wave:

Keskeytynyt km 05/08 rv20 (lääkkeellinen tyhjennys x2 ja sitten vielä kaavinta...jee) ja nyt tutkimusten kaksien menkkojen jälkeen saa alkaa toiveilla jälleen esikoista. Toistaiseksi mitään syytä vaavin kuolemalle ei ole löydetty. Tosin hyytymistekijä-tutkimuksen tuloksia odotellaan edelleen, toivottavasti sieltä ei tule mitään ikävyyksiä. Selviää lähipäivinä. Mutta toivo elää!

Joku kysyi menkoista. Mulle tehtiin pari viikkoa ekan lääkkeellisen jälkeen kaavinta ja siitä reilut 2 viikkoa ekat menkat. Toiset menkat alkoivat täsmällisesti kp 28 eli näyttää palanneen ennalleen. On muuten todella oudot menkat olleet. Vuotoa 2pv, sitten noin 2 vrk taukoa, sitten 1pv vuotoa.

Oxford kp7/28

 

Ai ja jos joku voisi liittää mut listalle niin kiitos!

 

Oxford :hug: :'(

Tiedän miltä susta tuntuu, mulla keskeytettiin raskaus rv 20 tammikuussa sikön kehityshäiriön vuoksi. :'(

Tsemppiä kovasti ja onnea uuteen yritykseen! Tervetuloa mukaan! :heart:

 

Laktalle jättisuuret onnittelut sekä plussan että häiden johdosta. Mahtavan häälahjan saitte!

Oxfordille tervetuloa, vaikka ei kenenkään toivoisi joutuvan kokemaan sitä, mitä sinä. Toivo on mahtava voima!

Tinkatar, kiitos tiedosta. Tuota samaa minäkin vähän muistelin, mutta kun ne kaikki paperit jäivät kaupunkiin ja nyt ollaan maalla lomalla... Kyllä mulla varman on menkat nyt. Jotenkin tuntuu lohdulliselta, että ne tulivat suunnilleen siinä aikataulussa, mihin huhtikuussa jäätiin. Elimistö etsii omia raiteitaan. Tavallisesti minulla on hyvin runsaat kuukautiset, joten en tätä vähäistä vuotoa osannut ensin menkkoina pitääkään, mutta hyvä kun tulivat. Kohta taas testailen ovista.

 

Tervetuloa Oxford! :flower:

Lakta, ohops!! Jopas sul noppeesti tärppää!! Et joutuna sit kauaa täl puolel lymyileen ONNEA!! :heart:

 

Kiitosta jo varovaisesti, mutta itse tarvitsen sen vahvemman viivan vielä, että uskon todeksi... Kyllä jos tämä nyt totta on, niin onnistui tälläkin kertaa ekasta yrityksesä, kuten silloin ennen tuulimunaa. Mutta hiukan varpaillani kyllä vielä olen

 

Onnea kaikille plussanneille ja tarrasukkia mukaan.

[/i]Oma napa: Kädet täristen ja posket kyyneliä valuen liityn myös itse plussanneisiin. KP27 menossa ja selvät kaksi viivaa saatu tänään testiin. Ei voi kun itkeä, onnesta ja osittain pelostakin. Ajatukset ihan sekaisin....

 

Onnea Tauski!!! :heart: :flower: :heart: :heart: