Kiva "välikohtaus" meillä äsken kun oltiin ulos lähdössä...

[lopettakaa]

mollaatte suotta täällä aloittajaa. Jokainen elää sellaisessa parisuheessa mitä haluaa! Ja parisuhteetkin kun muuttuvat, heti ei välttämättä tiedä, haluaako itse elää sen muutoksen kanssa. Jaksamista sinulle ap. Itsellä on neljä lasta ja ei sitä miestä. Hermot menee kans tuon tuostakin ja myöskin hävettää, mitä naapurit ajattelee. Ja minäkin välillä saatan suuttua niin kovasti,että läimäytän tai tukistan lastani. ( se on todella ikävää ja tiedämme molemmat varmasti,ettei niin saisi toimia. Sitten vaan pitää miettiä niitä oman jaksamisen keinoja ja ottaa käyttöön.

 

[Sellaista]

No voi tsiisus. Ihan itseäsi saat syyttää tuosta tilanteesta, mitäs menit tekemään lapsia tuollaisen "helmen" kanssa.

Hmm. Äiti perheessä huutaa ja on väkivaltainen lasta kohtaan.
Mies ei kestä tätä auvoista perhe-elämää ja juo sen takia.

Joten kyllä tässä on molemmissa syytä ja vähän enemmän äidissä

Ihan totta ap, miehesi on täysin oikeassa. Sinä tarvitset ulkopuolista apua.
Ei tässä tilanteessa miehen kotona olo ole muuta kuin pikkuinen laastari avohaavan päälle laitettuna

 

[Huonoäiti päivää!]

Ja outoa, että vauva voi joutua koska tahansa päivystykseen eikä miestä kiinnosta.

Meillä on mennyt koko ajan niin hyvin, että mies ei ehkä ajattele, että mitään enää voisi tapahtua (vaikka todellisuudessa voi tapahtua milloin vaan).

Jos joskus saisimme sen yhteisen ajan milloin pääsisimme kunnolla keskustelemaan parisuhdetta kaihertavista asioista, olisi molemmilla parempi olla sekä ennenkaikkia lapsilla. Iltaisin olen itse niin väsynyt että käyn lähestulkoon samaan aikaan nukkumaan kuin lapset, joten meillä ei juuri koskaan ole yhteistä aikaa miehen kanssa.

 

[Huonoäiti päivää!]

mollaatte suotta täällä aloittajaa. Jokainen elää sellaisessa parisuheessa mitä haluaa! Ja parisuhteetkin kun muuttuvat, heti ei välttämättä tiedä, haluaako itse elää sen muutoksen kanssa. Jaksamista sinulle ap. Itsellä on neljä lasta ja ei sitä miestä. Hermot menee kans tuon tuostakin ja myöskin hävettää, mitä naapurit ajattelee. Ja minäkin välillä saatan suuttua niin kovasti,että läimäytän tai tukistan lastani. ( se on todella ikävää ja tiedämme molemmat varmasti,ettei niin saisi toimia. Sitten vaan pitää miettiä niitä oman jaksamisen keinoja ja ottaa käyttöön.

Voi kiitos. <3 Voimia myös sinun tilanteeseen! *hali*

 

[Huonoäiti päivää!]

Ehkä tarvitsenkin ulkopuolista apua, totta. Mutta olen opiskeluaikana ollut psykologin tapaamisissa (masennuksen ja paniikkihäiriön takia) mutta niistä ei ole mielestäni ollut MITÄÄN hyötyä minulle. Olisiko joku suljettu osasto sitten parempi vaihtoehto? En edes luottaisi kenellekkään lapsia hoitoon, nippanappa isälle, jos se vähän nyt ensin "harjottelis" niiden hoitoa, kun ei ole liikoja viimeaikoina osallistunut. :/

 

["Vieras"]

mollaatte suotta täällä aloittajaa. Jokainen elää sellaisessa parisuheessa mitä haluaa! Ja parisuhteetkin kun muuttuvat, heti ei välttämättä tiedä, haluaako itse elää sen muutoksen kanssa. Jaksamista sinulle ap. Itsellä on neljä lasta ja ei sitä miestä. Hermot menee kans tuon tuostakin ja myöskin hävettää, mitä naapurit ajattelee. Ja minäkin välillä saatan suuttua niin kovasti,että läimäytän tai tukistan lastani. ( se on todella ikävää ja tiedämme molemmat varmasti,ettei niin saisi toimia. Sitten vaan pitää miettiä niitä oman jaksamisen keinoja ja ottaa käyttöön.

Minä kyllä toivon, että ylläpito poistaisitän viestin asiattomana. Lapsilla on ihan lain mukaankin oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. On tosi sietämätöntä, että lasten toistuvat pahoinpitelyt omassa kodissa ovat vain jotain "todella ikävää", johon ei pidä puuttua kuin korkeintaan "miettiä oman jaksamisen keinoja".

Tästäkin viestistä kuultaa sellainen keskenkasvuisen ihmisen minäkeskeisyys, jossa lasten hyvinvoinnilla ei ole väliä.

 

["vieras"]

Siis tuliko sinulla kirjoitusvirhe vai pitääkö tuo määrä paikkansa? "myös alkoholin käyttö on lisääntynyt, vaikka ei älytöntä känniä vedäkään joka kerta, mutta kahden viikon aikana ehkä 9iltana on nytkin ottanut 6-24 olutta kerrallaan"

Siis 54-216 olutta kahden viikon sisällä? Hän on alkoholisti. Eikä vissiin käy arkisin töissä? Teillä vaikuttaa olevan ongelmia runsain mitoin. Nyt hakisin sinuna apua perheellenne. Ja sinun ja miehesin kannattaa miettiä miten tilannetta parannatte. Alkoholin olisi syytä vähentyä roimasti, koko viikonloppua ei tarvitse viettää "kavereilla" Miehelläsi on perhe, jonka pitäisi olla ykkönen!

Itse sinuna eroisin ja hakisin apua jaksamiseen. Lapsille ei tee hyvää kasvaa tuollaisessa ympäristössä. Taidat nyt olla niin sokea tilanteellesi, mutta ynnää nyt paperille asioita. Mies alkoholisti, ei auta perhettä vaikka teillä on sairas lapsi, suhde ei ole kunnossa, väkivaltaa esiintyy sinun puolelta lapsia kohtaan.

Meilläkin isä laittoi aina ikkunat kiinni ennenkuin alkoi huutamaan. Sitä mitä ei pysty muille näyttää ja mitä piilottelee, ne on ne asiat, jotka on huonosti. Kun alkoholisti piilottelee pullojaan, hänellä on ongelma, kun väkivaltainen pistää ikkunat kiinni ja ei pysty hillitsemään itseään, hänellä on ongelma.

Herätys nainen.

 

["Piia"]

Ehkä olisi ihan hyväkin juttu teidän perheenne ongelmien selvittämisen kannalta, jos joku naapuri tekisi teistä ja noista "välikohtauksista" lastensuojeluilmoituksen. Tulisi ainakin asiat selvitettyä perinpohjaisesti. Voithan ap olla itesekin suoraan yhteydessä lastensuojeluun, ei se mikään häpeä ole. Ennen kaikkea mieti nyt lastesi parasta, älä itseäsi.

 

["Vieras"]

Ehkä tarvitsenkin ulkopuolista apua, totta. Mutta olen opiskeluaikana ollut psykologin tapaamisissa (masennuksen ja paniikkihäiriön takia) mutta niistä ei ole mielestäni ollut MITÄÄN hyötyä minulle. Olisiko joku suljettu osasto sitten parempi vaihtoehto? En edes luottaisi kenellekkään lapsia hoitoon, nippanappa isälle, jos se vähän nyt ensin "harjottelis" niiden hoitoa, kun ei ole liikoja viimeaikoina osallistunut. :/

Sulla ei taida olla käsitystä näistä jutuista? Sinne suljetulle osastolle pääsee sitten, kun on välittömässä itsemurhavaarassa tai suunnilleen kirveen kanssa lahtaamassa läheisiään. Vähän eri kertaluokan ongelmissa siis kuin sinun ongelmissasi.

Lasten kanssa pinnan palaessa oikea paikka olisi perheneuvola, josta osataan ohjata eteenpäinkin. Jos on niin paha väsymys, että toimintakyky loppuu, voi tarvittaessa saada jonkun kotiin hoitamaan lapsia siksi aikaa, että saa nukuttua univelat pois.

Keskusteluapu ei sinällään paranna ketään. Siellä kuitenkin tarjotaan työkaluja, joita käyttämällä voit itse parantaa elämääsi.

Ja miksi mietit lapsista luopumista? Pelottaako se sinua? Että jos haet apua niin lapset otetaan pois tai jotain?

 

[dsaf]

et sinäkään myönnä että teidän perheessä on miehellä alkoongelma..juo yli 6 annosta lähesn joka päivä..järkyttävää.

Ymmärrän väsymyksesi, mua väsyttää välillä ihan kympillä, vaikka mulla on mieskin joka tekee kaikkensa perheen eteen...kotitöitä, hoitaa lapsia, ei ryyppää tai juurikaan käy missään vapaa-ajalla. Teidän perhe tarttis nyt kyllä apua.

jos sä kerrot miehelles väsymyksestäsi ja hän ehdottaa hoitoon menoa, niin sano sinä hänelle, että hyvä ajatus. menenkin sairaalaan saamaan hoitoa ja sinä hoidat näitä lapsiasi sen ajan yksin kotona. Että voi siinä uupumuksen hoidossa joutua useammankin viikon psyk.osastolla lepäämään, ennenkuin voi kotiutumista ajatella.

 

[Just]

[QUOTE="Vieras";27368719]No jos on väsynyt tai melkein sortunut perheväkivaltaan, niin silloin pitää hakea apua ja mennä hoitoon. [/QUOTE]

No just, Suomessa tuomitaan kaikki perheväkivallaksi. Ei ole ranskalaiset ja italialaiset lapset marttyyreita vaikka niitä joka päivä läpsitään ihan julkisilla paikoilla kun käyttäytyvät huonosti. Hakkaaminen on tietenkin ihan eri asia, mutta siitä n ei ole kyse.
Kaikenlaista syyttämistä, voi helvetti.

 

["Piia"]

No just, Suomessa tuomitaan kaikki perheväkivallaksi. Ei ole ranskalaiset ja italialaiset lapset marttyyreita vaikka niitä joka päivä läpsitään ihan julkisilla paikoilla kun käyttäytyvät huonosti. Hakkaaminen on tietenkin ihan eri asia, mutta siitä n ei ole kyse.
Kaikenlaista syyttämistä, voi helvetti.

Sustako on ihan ok, että vanhemmat läpsivät ja tönivät lapsiaan? Saako sinua läpsiä ja töniä?

 

[Huonoäiti päivää!]

Joo no noi olutmäärät oli arvioita. Enhän minä tiedä mitä se juo kun en ole paikalla..

Ja ei nämä "välikohtaukset" ole yleisiä (vielä, eikä toivottavasti tulekaan).

En yritä puollustella itseäni enkä miestäni. Haluan vaan muutoksen tähän tilanteeseen :'(

 

["Vieras"]

[QUOTE="Vieras";27368854]Sulla ei taida olla käsitystä näistä jutuista? Sinne suljetulle osastolle pääsee sitten, kun on välittömässä itsemurhavaarassa tai suunnilleen kirveen kanssa lahtaamassa läheisiään. Vähän eri kertaluokan ongelmissa siis kuin sinun ongelmissasi.

Lasten kanssa pinnan palaessa oikea paikka olisi perheneuvola, josta osataan ohjata eteenpäinkin. Jos on niin paha väsymys, että toimintakyky loppuu, voi tarvittaessa saada jonkun kotiin hoitamaan lapsia siksi aikaa, että saa nukuttua univelat pois.

Keskusteluapu ei sinällään paranna ketään. Siellä kuitenkin tarjotaan työkaluja, joita käyttämällä voit itse parantaa elämääsi.

Ja miksi mietit lapsista luopumista? Pelottaako se sinua? Että jos haet apua niin lapset otetaan pois tai jotain?[/QUOTE]

Lisään vielä, että sun varmaankin kannattaa tehdä masennustesti, jos olet tautia joskus sairastanut. Niin kuin ehkä tiedätkin, masennus uusiutuu aika monella jossain kohti elämää. Masennustestin löydät ihan googlaamalla ja voit sen tehdä kotona itsekseen. Jos saat korkeat pisteet, voit tulostaa tai kirjoittaa ylös vastauksesi. Sitten Varaat ajan lääkärille vaikkapa terveyskeskukseen ja lääkärikäynnille otat masennustestin tulokset mukaan. Jos olet masentunut, lääkehoidosta on sulle varmasti apua. Ja sekään ei ole mikään lyttäyksen, salailun tai mollauksen asia.

 

[Just]

[QUOTE="Piia";27368894]Sustako on ihan ok, että vanhemmat läpsivät ja tönivät lapsiaan? Saako sinua läpsiä ja töniä?[/QUOTE]

No ei kun paijata vaan ja sanoa että olen mamman rakas, varsinkin sillon kun huudan suoraa huutoa päin naamaa jotain tolkutonta raivokohtausta viimeiset 10 minuuttia.

 

["Vieras"]

No just, Suomessa tuomitaan kaikki perheväkivallaksi. Ei ole ranskalaiset ja italialaiset lapset marttyyreita vaikka niitä joka päivä läpsitään ihan julkisilla paikoilla kun käyttäytyvät huonosti. Hakkaaminen on tietenkin ihan eri asia, mutta siitä n ei ole kyse.
Kaikenlaista syyttämistä, voi helvetti.

Tämähän on niitä yleisiä selittelyjä. Ihan kuin sekin, että aina vaan läpsäistiin tai tönäistiin, väkivaltaa ei missään nimessä ollut. Ja jos lapsi lentää tönäisyn voimasta patteriin ja murtaa luunsa, niin sehän on onnettomuus. Lapsilla on joskus myös vanhempien mielestä heikko luusto, kun tulee murtumia ihan vaan ravistellessa. Ja voi niitä lapsia, jotka eivät vaan pysy hoitopöydällä ja isompana tippuvat rappusissa, kömpelöitä ovat.

Missään nimessä ei tietenkään ole kyse siitä, että vanhemmilta uupuu sairaudentunto. Kyseessä on vain kaikenlainen syyttäminen, ja vanhempiahan ei saa syyllistää, se on jo lähtökohtaisesti väärin.

Tutkimusten mukaan muuten vangeistakin 70 % kokee olevansa syyttömiä rikoksiin, joista heidät on tuomittu.

 

["vieras"]

Minun mielestä on ihan käsittämättömiä kaikki kommentit jossa lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa vähätellään. Töniminenkin on väkivaltaa. Tukistaminen ja läpsiminen myös. Miettikää omalle kohdalle jos joku aikuinen tekisi sinulle noin, miltä tuntuisi? Kyllä siinä ensin hämmästyisi ja loukkaantuisi ja itkuakin varmaan tulisi.

Siis miksi lapsia saisi lyödä, töniä, tukistaa kun aikuisiakaan ei saa?

"Ja minäkin välillä saatan suuttua niin kovasti,että läimäytän tai tukistan lastani." Oikeasti? Sinä aikuinen menetät noin malttisi, et pysty itseäsi hillitsemään? Opetat saman lapsillesi ja kierre jatkuu.

 

["Piia"]

No ei kun paijata vaan ja sanoa että olen mamman rakas, varsinkin sillon kun huudan suoraa huutoa päin naamaa jotain tolkutonta raivokohtausta viimeiset 10 minuuttia.

Ihan hyvä keino ehkä tuokin. Ainakin parempi kuin väkivalta. Joten ymmärsit ilmeisesti pointin.

 

[fdgsdfg]

Ehkä tarvitsenkin ulkopuolista apua, totta. Mutta olen opiskeluaikana ollut psykologin tapaamisissa (masennuksen ja paniikkihäiriön takia) mutta niistä ei ole mielestäni ollut MITÄÄN hyötyä minulle. Olisiko joku suljettu osasto sitten parempi vaihtoehto? En edes luottaisi kenellekkään lapsia hoitoon, nippanappa isälle, jos se vähän nyt ensin "harjottelis" niiden hoitoa, kun ei ole liikoja viimeaikoina osallistunut. :/

jos sinulla on aiemmin ollut myös masennusta, riski sen uusitumiseen on huomioitava. Olet kokenut ettei psykologista ollut mitään hyötyä ja se voi todellakin pitää paikkansa. Mutta psykologit ym auttajat ovat hyvin erilaisilla taidoilla varustettuja. Itse olen käynyt psykologilla,psykiatrilla psyks.sairaanhoitajalla ja sitten vielä terapeutilla(näitäkin on monia koulukuntia...on taideterapiaa,hahmoterapiaa jne)ja nämä terapeutti käynnitä ovat olleet todella hyviä. Teidän tapauksessa voisi todellakin perheneuvolasta olla apua. suosittelenb lämpimästi, että pyydätte neuvolan kautta apua parisuhteenne, itsenne ja perheenne vuoksi.

 

["Vieras"]

No ei kun paijata vaan ja sanoa että olen mamman rakas, varsinkin sillon kun huudan suoraa huutoa päin naamaa jotain tolkutonta raivokohtausta viimeiset 10 minuuttia.

Jos vanhemmat eivät pärjää lastensa kanssa, lapsilla on turvaton olo. Turvattomille lapsille tulee levottomuus-ja käytöshäiriöitä. Silloin tietenkin saa lasta tönäistä tai läpsäyttää, koska ovat niin rasittavia ja huonotapaisia. Sitten lapset ovat entistä turvattomampia ja oireilevampia, ja sitten kai täytyy läpsäistä aina vaan useammin ja lujempaa? Varo ainakin korvia, sillä tärykalvot puhkeavat helposti, ja sitten taas joku viranomainen syyllistää kaikesta älyttömästä...

 

[Huonoäiti päivää!]

No meidän lapset ei ainakaan (vielä) oirele mitenkään, ja tuskin niillä kauheen turvatontakaan on kotona (vielä). Ja kun joku kysyi, niin kyllä, pelkään menettäväni lapseni. Sen vuoksi en ole uskaltanut kenellekkään puhua tästä asiasta.

Mutta muutama asiallinen kommentti sai minut ajattelemaan hieman erilailla tätä asiaa. Ehkä ensimmäisenä otankin yhteyttä perheneuvolaan ja sieltä ehkä ohjataan eteenpäin näissä asioissa. Entäs se turvakoti sitten? Täällä meidän paikkakunnalla ei ole sellaista, mutta lähimmässä kaupungissa on. Voinko minä siis mennä sinne lasten kanssa (kun olen se väkivaltainen osapuoli tässä) vai mies ja lapset?

 

[jepppppp]

no, ei varmaan ainakaan VIELÄ mies + lapset jos on ryypyllä.

 

["Vieras"]

No meidän lapset ei ainakaan (vielä) oirele mitenkään, ja tuskin niillä kauheen turvatontakaan on kotona (vielä). Ja kun joku kysyi, niin kyllä, pelkään menettäväni lapseni. Sen vuoksi en ole uskaltanut kenellekkään puhua tästä asiasta.

Mutta muutama asiallinen kommentti sai minut ajattelemaan hieman erilailla tätä asiaa. Ehkä ensimmäisenä otankin yhteyttä perheneuvolaan ja sieltä ehkä ohjataan eteenpäin näissä asioissa. Entäs se turvakoti sitten? Täällä meidän paikkakunnalla ei ole sellaista, mutta lähimmässä kaupungissa on. Voinko minä siis mennä sinne lasten kanssa (kun olen se väkivaltainen osapuoli tässä) vai mies ja lapset?

Turvakoti on ensisijaisesti sitä varten, että sinne voi hakeutua turvaan, jos kotona ei voi olla esim. välittömän väkivallan uhan vuoksi.

Lapsiesi menettämistä sun ei todellakaan tarvitse pelätä siksi, että haet apua väsymykseen, maltin menettämiseen ja/tai mahdolliseen masennukseen.

Lapsilla on oikeus turvalliseen kotiin. Harvassa asiassa tämä palstakaan on niin yksimielinen kuin siinä, että lapsiin ei kajota... Ihan totta puhuen lapsesta on aina pelottavaa, kun vanhempi käyttäytyy uhkaavasti tai oudosti (esim. päihtyneenä). Onneksi kuitenkin lapset eivät ihan pienestä vaurioidu pysyvästi. Hae ihmeessä apua, sä tulet sen kautta parantamaan sun lapsiesi tulevia vuosia todella paljon.

Noista miehesi "Mee hoitoon" -huuteluista päätellen miehesi ei tule ainakaan alkuun ihastumaan siihen, että todella haet apua. Mutta älä luovu avun hakemisesta, vaikka miehesi kuinka painostaisi.

Toivotan sulle ap sydämestäni voimia ja aurinkoisempaa arkea!

 

["miumau"]

Ehkä tarvitsenkin ulkopuolista apua, totta. Mutta olen opiskeluaikana ollut psykologin tapaamisissa (masennuksen ja paniikkihäiriön takia) mutta niistä ei ole mielestäni ollut MITÄÄN hyötyä minulle. Olisiko joku suljettu osasto sitten parempi vaihtoehto? En edes luottaisi kenellekkään lapsia hoitoon, nippanappa isälle, jos se vähän nyt ensin "harjottelis" niiden hoitoa, kun ei ole liikoja viimeaikoina osallistunut. :/

Psykoterapia on eri asia kuin psykologin antama keskusteluapu, jälkimmäinen on ns.tukea antavaa kriiseihin, mutta terapialla taas on mahdollista muuttaa syväänkin juurtuneita huonoja käytösmalleja kuten tuo väkivaltaisuus lapsia kohtaan. Suosittelisin siis sun hakeutuvan psykoterapiaan, sekä yhdessä miehen kanssa pariterapiaan sen lisäksi.

 

[Huonoäiti päivää!]

Tein muuten tuollasen masennustestin:

Sait 12 DEPS-pistettä
Vastauksesi perusteella näyttää siltä, että podet masennusta. Keskustele asiasta lääkärin kanssa.

Ja toinen testi sanoo:
Testipistemääräsi on 24.
Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä.
Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon.

Siltä kyllä ainakin pari viime viikkoa on tuntunut. Oikeastaan kun miettii, en jaksa edes ulkoilla lasten kanssa, koko ajan särkee päätä ja väsyttää vaikka kuinka nukkuu, ja toisina öinä taas heräilen jatkuvasti. Mitään lääkitystä en haluaisi kuitenkaan aloittaa, koska imetän vauvaa vielä.