Kiusatut, ajatteletteko koskaan että kiusaaminen ei välttämättä johdu myöskään kiusaajasta itsestään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huono ihminen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huono ihminen

Vieras
Ei, en todellakaan halua vähätellä kiustaun kokemaa tuskaa!
Joskus tuntuu inhottavalta lukea kuinka kaikki kiusaajat ovat suorastaan pahoja ihmisiä eivätkä ansaitse mitään hyvää jne.
Itse olin kiusaaja. Kotona minua hyväksikäytettiin, lyötiin, härnättiin ja väheksyttiin vuosia jonka seurauksena en oppinut oikeaa ja väärää ja miten muita ihmisiä on ok kohdella. Opin sen vasta paljon myöhemmin, itse.
Mun mielestä kaikkein eniten velvollinen anteeksipyyntöön olisi isäni. Saisi pyytää anteeksi minulta ja kiusatulta! Hän ei paskan vertaa välittänyt minusta, omasta lapsestaan, eikä kiusatusta tytöstä ja hän tiesi varsin hyvin miten häntä kiusasin.

En jaksa elää ikuisen syyllisyyden kanssa siksi, että yläasteella ymmärtämättä asiaa kiusasin jotakuta, purin pahaa oloani syyttömään, mutta olin pahaan olooni täysin syytön itsekin. Meistä kumpikaan ei todellakaan ansainnut kohteluaan!

Ja nyt saan varmaan kamalan paskavyöryn kun olen niin paha ihminen, ansaitsen turpaan ja muuta ihanaa, mutta halusin vaan sanoa tämän. Kiitos ja anteeksi.
 
Et sinä ole huono ihminen ja varmasti nyt myöhemmin kadut kiusaamistasi :) Seon totta, että usein se kiusaaja kokee kotonaan jotain, minkä sitten purkaa siihen kiusattuun.
Sinä olet ymmärtänyt virheesi ja minusta se tekee sinusta hyvän ihmisen :)
 
Itse olin ala-asteella koulukiusaaja. Tosin itseänikin kiusattiin ulkonäköni vuoksi heti ekalta luokalta lähtien, vielä välillä yläasteellakin. Purin sitten sen pahan oloni kiusaamalla itseäni heikompia. Tosin en mä sillon tajunnut että se oli jotain "purkamista", mut näin aikuisena tajuaa. Mulla myös oli muutenkin rankka lapsuus eikä kotona kaikki todellakaan ok.
 
Et sinä ole huono ihminen ja varmasti nyt myöhemmin kadut kiusaamistasi :) Seon totta, että usein se kiusaaja kokee kotonaan jotain, minkä sitten purkaa siihen kiusattuun.
Sinä olet ymmärtänyt virheesi ja minusta se tekee sinusta hyvän ihmisen :)

Kiitos. : /
Todellakin ymmärrän nyt reilu parikymppisenä, mutta sillon ajattelin sen vain pieneksi härnäämiseksi ja että se on ihan ok, kun muahan kohdellaan kotona paljon pahemmin.
Nyt myöhemmin miettii niitä juttuja niin tulee paha olo.
 
Itse en pidä entisiä kiusaajiani syyllisinä. Lapsiahan he ovat olleet, ja ryhmä vie helposti mukanaan. Enemmän syytän ympäröivää koulua, aikuisia jotka eivät osanneet/halunneet puuttua ja kulttuuria. On ollut vapauttavaa tavata eräs kiusaajani ja kertoa tämä hänelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ärh;22903002:
Ei ole kiusatun vika, jos kiusaajalla on kotona hankalaa. En tunne sua kohtaan sympatiaa ollenkaan.

Kuka helvetti nyt niin sanoi?
Et tunne hyväksikäytettyjä kohtaan mitään sympatiaa? Ainoastaan jos on koulussa kiusattu oikeuttaa sympatian tuntoon? Jep.
Juu en kiitos tarvitse sinun sympatiaa mihinkään.
En syyttänyt kiusattua, vaan henkilöä josta tuo oli lähtöisin.
 
Ei, en todellakaan halua vähätellä kiustaun kokemaa tuskaa!
Joskus tuntuu inhottavalta lukea kuinka kaikki kiusaajat ovat suorastaan pahoja ihmisiä eivätkä ansaitse mitään hyvää jne.
Itse olin kiusaaja. Kotona minua hyväksikäytettiin, lyötiin, härnättiin ja väheksyttiin vuosia jonka seurauksena en oppinut oikeaa ja väärää ja miten muita ihmisiä on ok kohdella. Opin sen vasta paljon myöhemmin, itse.
Mun mielestä kaikkein eniten velvollinen anteeksipyyntöön olisi isäni. Saisi pyytää anteeksi minulta ja kiusatulta! Hän ei paskan vertaa välittänyt minusta, omasta lapsestaan, eikä kiusatusta tytöstä ja hän tiesi varsin hyvin miten häntä kiusasin.

En jaksa elää ikuisen syyllisyyden kanssa siksi, että yläasteella ymmärtämättä asiaa kiusasin jotakuta, purin pahaa oloani syyttömään, mutta olin pahaan olooni täysin syytön itsekin. Meistä kumpikaan ei todellakaan ansainnut kohteluaan!

Ja nyt saan varmaan kamalan paskavyöryn kun olen niin paha ihminen, ansaitsen turpaan ja muuta ihanaa, mutta halusin vaan sanoa tämän. Kiitos ja anteeksi.

Kirjoitin tuossa äsken aiheesta kiusaajan anteeksipyyntö kiusatulta. Siellä taustalla oli ajatuksenani juuri tämä, että kiusaajalla on silloin ollut omassa elämässään mahd. paljon suurempia ongelmia joiden vuoksi on kiusannut. Ei kiusattu tiedä tätä mitä toisella on takana. Se ajattelee vain kiusaajaa itseään. Ei kiusattu tiedä että joku kiusaa kiusaajaa esim. juuri seksuaalisella hyväksikäytöllä. Olen itse ollut kiusattu, mutta myös seksuaalisen väkivallan uhri lapsena.
 
Itseäni kiusattiin ulkonäön vuoksi lähes koko peruskoulu ajan. Itselläni ei tullut mieleenkään purkaa sitä muille. Minusta tuntui pahalta joten en halunnut samaa muille. Nykyään kyllä olen hyvin herkkä puuttumaan, jos esim. ulonäön vuoksi kiusataan.
 
[QUOTE="vieras";22903055]Itseäni kiusattiin ulkonäön vuoksi lähes koko peruskoulu ajan. Itselläni ei tullut mieleenkään purkaa sitä muille. Minusta tuntui pahalta joten en halunnut samaa muille. Nykyään kyllä olen hyvin herkkä puuttumaan, jos esim. ulonäön vuoksi kiusataan.[/QUOTE]

Miten tämä liittyy tähän?
 
Ei, en todellakaan halua vähätellä kiustaun kokemaa tuskaa!
Joskus tuntuu inhottavalta lukea kuinka kaikki kiusaajat ovat suorastaan pahoja ihmisiä eivätkä ansaitse mitään hyvää jne.
Itse olin kiusaaja. Kotona minua hyväksikäytettiin, lyötiin, härnättiin ja väheksyttiin vuosia jonka seurauksena en oppinut oikeaa ja väärää ja miten muita ihmisiä on ok kohdella. Opin sen vasta paljon myöhemmin, itse.
Mun mielestä kaikkein eniten velvollinen anteeksipyyntöön olisi isäni. Saisi pyytää anteeksi minulta ja kiusatulta! Hän ei paskan vertaa välittänyt minusta, omasta lapsestaan, eikä kiusatusta tytöstä ja hän tiesi varsin hyvin miten häntä kiusasin.

En jaksa elää ikuisen syyllisyyden kanssa siksi, että yläasteella ymmärtämättä asiaa kiusasin jotakuta, purin pahaa oloani syyttömään, mutta olin pahaan olooni täysin syytön itsekin. Meistä kumpikaan ei todellakaan ansainnut kohteluaan!

Ja nyt saan varmaan kamalan paskavyöryn kun olen niin paha ihminen, ansaitsen turpaan ja muuta ihanaa, mutta halusin vaan sanoa tämän. Kiitos ja anteeksi.

no mäkin oon lapsuudessa kokenut kaikenlaista,enkä todellakaan IKINÄ kiusannut ketään! ikinä. ei voi syyttää toisia omista valinnoistaan. kyllä mä tiesin että ahdistelu ja väkivalta isäpuolen taholta oli väärin, tottakai sen tyhmempikin tajuaa että jos tää tuntuu musta inhottavalta niin sitten myös muista!

et älä syyttele. eriasia joku 5vuotias ei välttämät tajuakkaan,mut kouluikäinen tajuaa kyllä.
 
[QUOTE="madame";22903171]no mäkin oon lapsuudessa kokenut kaikenlaista,enkä todellakaan IKINÄ kiusannut ketään! ikinä. ei voi syyttää toisia omista valinnoistaan. kyllä mä tiesin että ahdistelu ja väkivalta isäpuolen taholta oli väärin, tottakai sen tyhmempikin tajuaa että jos tää tuntuu musta inhottavalta niin sitten myös muista!

et älä syyttele. eriasia joku 5vuotias ei välttämät tajuakkaan,mut kouluikäinen tajuaa kyllä.[/QUOTE]

En ymmärtänyt. Purin pahaa oloa.
 
Ymmärrän kyllä hyvinkin, että kiusaajan tekemiset voi juontaa juurensa sellaisesta kuin sinulla on ollut, mulla on siitä lähikokemustakin. Kuitenkaan kaikista hyväksikäytetyistä tmv ei tule kiusaajia. Et voi mielestäni siirtää vastuuta omista tekemisistäsi.
 
kyllä se on ihan oma valinta ryhtyykö kiusaamaan toista ihmistä vai ei!!! Aina löytyy syitä miksi teki näin ja noin, mutta kyllä jokainen tietää jos toisesta tuntuu pahalle. Sinäkin tiesit sen varsin hyvin, mutta jatkoit kuitenkin kiusaamista! Tiedän paljon ihmisiä joilla on elämässä ollut vaikeaa, mutta ei siltikään ryhdy ketään kiusaamaan!!!
 
[QUOTE="huh";22903210]kyllä se on ihan oma valinta ryhtyykö kiusaamaan toista ihmistä vai ei!!! Aina löytyy syitä miksi teki näin ja noin, mutta kyllä jokainen tietää jos toisesta tuntuu pahalle. Sinäkin tiesit sen varsin hyvin, mutta jatkoit kuitenkin kiusaamista! Tiedän paljon ihmisiä joilla on elämässä ollut vaikeaa, mutta ei siltikään ryhdy ketään kiusaamaan!!![/QUOTE]

Lopetin kun minut vietiin puhutteluun ja tajusin asian.
Pelästyin jopa hiukan, koska olin aina pitänyt kiusaajia typerinä ja yhtäkkiä minua sanottiin kiusaajaksi.
 
tiestit kuitenkin aina jollain tasolla tekeväsi väärin. miksi siis kiusasit? eivät kaikki hyväksikäytetyt ole kiusaajia, toisilla on vain nähtävästi vahvempi luonne. kiusattuna ja sen johdosta 6 vuotta masennuksesta ja useasta itsemurhayrityksestä toipuneena en tunne sinua kohtaan sympatiaa. kyllä ihminen aina valitsee tekonsa itse, vaikka sinulla saattoikin kotona olla provosoivat oltavat, olet kuitenkin itse tehnyt viimeisen päätöksen. turha syyttää muita virheistäsi. voit syyttää isääsi omasta pahasta olostasi mutta kiusaamasi ihminen voi syyttää vain sinua.
 
tiestit kuitenkin aina jollain tasolla tekeväsi väärin. miksi siis kiusasit? eivät kaikki hyväksikäytetyt ole kiusaajia, toisilla on vain nähtävästi vahvempi luonne. kiusattuna ja sen johdosta 6 vuotta masennuksesta ja useasta itsemurhayrityksestä toipuneena en tunne sinua kohtaan sympatiaa. kyllä ihminen aina valitsee tekonsa itse, vaikka sinulla saattoikin kotona olla provosoivat oltavat, olet kuitenkin itse tehnyt viimeisen päätöksen. turha syyttää muita virheistäsi. voit syyttää isääsi omasta pahasta olostasi mutta kiusaamasi ihminen voi syyttää vain sinua.

Noup. Ehkä minulla oli sitten heikompi luonne. Voi olla.
Ymmärsin asian niin että minä ja se tyttö jollain tapaa riideltiin ja härnäsin häntä. Lopetin kun sain kuulla olevani kiusaaja. Opettaja sentäs välitti, tosin vain siitä kiusatusta. Minä jatkoin kärsimistä vuosia. Eli sinun mielestäsi ansaitsin hyväksikäytön ja lyömisen? Kun et kerta mitään sympatiaa tunne?
 
Mua ei kiinnosta paskan vertaa miks yks kakara on kiusannu omaa tyttöäni 2,5v. mutta sen tiedän että sen on viisainta loppua ensi viikon keskiviikkona kun on keskustelu koulussa opettajan ja kiusaajan vanhempien kanssa.
 
Mä en ollut koskaan tehnyt kiusaajalleni mitään. En edes uskaltanut puhua hänelle. En todellakaan voinut ymmärtää, miksi minulle täysin tuntematon ihminen kiusasi minua. Ei mulla ole aikuisena syytä enää pelätä häntä, mutta ei myöskään olisi syytä antaa anteeksikaan tai edes yrittää ymmärtää hänen syitään, jos tulisi selittämään. Mä kärsin aikoinani ihan tarpeeksi. Jos kantaa nyt huonoa omaatuntoaan niin ihan aiheesta. Mulle jäi ihan tarpeeksi syvät arvet aikoinaan.
 

Yhteistyössä