Kiusallista peräpukama-asiaa

Onko kenelläkään kokemusta ulkoisista peräpukamista raskauden aikana? Olen itse raskausviikolla 33 ja saanut kiusakseni kaksi ulkoista pukamaa - toinen sormenpään kokoinen pullukka ja toinen hiukan pienempi. Olen viikon ajan käyttänyt apteekin reseptitöntä Hädesalvaa, joka kyllä mukavasti lievittää kipua. Mutta pukamat eivät ole pienentyneet yhtään saati sitten hävinneet.

Suihkuttelen pukamia useita kertoja päivässä ja yritän myös työntää niitä sisälle (eivät mene). Käytän Levolacia jotta vatsa toimisi. Voivatko siis ulkoiset pukamat hävitä mitenkään vai onko ainoana vaihtoehtona leikkaus tai kuminauhahoito (joita ei ilmeisesti raskaana ollessa tehdä)??

Olen todella epätoivoinen, eli jos jollain positiivisia kokemuksia ulkoisten pukamien katoamisesta niin kuulen mielelläni!!!!!!

 

Katso tilanne uudelleen raskauden jälkeen. Saattavat hävitä kun paine alapäässä häviää. Itse kävin kumilenkkihoidossa raskauden jälkeen.

 

No mulla tuli pukamat ekan raskauden aikana, ja ponnistusvaiheen jäljiltä ne oli aikas kamalat jonkin aikaa. Mutta sen jälkeen ne on, lohdullista kyllä, vetäytyneet ihan siedettäviksi. Eivät siis ole kipeät, pullistuvat kyllä joskus jos vatsa on kovalla. Veikkaanpa että sullakin kipu johtuu eniten siitä paineesta minkä lapsi sinne aiheuttaa. Älä siis vielä masennu! Synnytyksen jälkeen asia voi olla ihan toinen. Niin, ja sanonpa vielä että toisen lapsen raskausaikana ja synnytyksen jälkeen mun pukamat eivät oireilleet! Esikoinen oli nimittäin isompi ja synnytyskin huimasti hankalampi.

 

Mulla katosi raskausaikoina tulleet pukamat synnytyksen jälkeen. Ei ne tosiaan mitään kivoja kavereita ole. : /

 

mulla tuli raskauden lopussa ja eivät kyllä oo hävinneet mihkää.. vauva nyt 10 kk vanha....

 

[QUOTE="Jii";22454748]No mulla tuli pukamat ekan raskauden aikana, ja ponnistusvaiheen jäljiltä ne oli aikas kamalat jonkin aikaa. Mutta sen jälkeen ne on, lohdullista kyllä, vetäytyneet ihan siedettäviksi. Eivät siis ole kipeät, pullistuvat kyllä joskus jos vatsa on kovalla. Veikkaanpa että sullakin kipu johtuu eniten siitä paineesta minkä lapsi sinne aiheuttaa. Älä siis vielä masennu! Synnytyksen jälkeen asia voi olla ihan toinen. Niin, ja sanonpa vielä että toisen lapsen raskausaikana ja synnytyksen jälkeen mun pukamat eivät oireilleet! Esikoinen oli nimittäin isompi ja synnytyskin huimasti hankalampi.[/QUOTE]

Odotan tosiaan esikoista, joten nämä vaivat ovat aikas uusia. Kiva kuulla, jos synnytyksen jälkeen vetäytyisivät. Inhottavinta näissä on mielestäni juuri se, että ovat tuossa ulkopuolella ja aina pyyhkiessa, peseytyessä jne. tuntee ne ällöt patit. Hrrr...

Voiko muuten peräpukamien tulo (etenkin ulkoisten) ennakoida isoa vauvaa? Se tästä vielä puuttuisi jos viisikiloinen jätti pitäisi ponnistaa ulos..

 

Mulla tuli pukamia joskus rv 28 tienoilla ja hävisivät 2-3 viikon aikana pois. Aluksi tuntui että eivät pienene edes mutta toisin kävi. Itse en käyttänyt mitään rasvoja vaan suihkuttelin muutaman kerran päivässä, pidin huolen että suoli toimii ja luomukeinona söin joka päivä greipin (se kuulemma auttaa mutta en tiedä oliko sitte lumevaikutus). Ekassa ja toisessa raskaudessa pukamia ei tullut mutta ensimmäisen synnytyksen jälkeen vaivasivat hetken aikaa.

 

mulle tuli nuo kaverit myös esikon odotus aikana, olivat todella inhottavia ja kipeitä. ei ne koskaan kokonaan kadonneet, ja nyt uuden raskauden aikana, kasvaneet taas, mutta ei vielä ainakaan ole kipeitä.
ei meillä ainakaan lapsi ollut iso, iha normi 3420g ja 50cm

 

Te kaikki jolla on ollut pukamia, oletteko kärsineet sit myös ummetuksesta?

 

Mulla alkoi tuo jo esikoisen jäljiltä tuttu vaiva vaivaamaan tuossa pari viikkoa sitten vähän lisäraudan alottamisen jälkeen. Apteekin reseptitön Scheriproct (tai jotain sinnepäin) oli käytössä viikon ja ahkerasti suihkuttelin. Sekä join kahvia muutamana päivänä, joka mulla tehokkaasti löysyttää vatsaa . Nyt on nuo ulkoiset jo melkein kadonnut ja kipua ei ainakaan enää ole. Olkoonkin, että yksi noista pukamista jo puhkesikin....
Olen nyt raskausviikolla 26 ja hartaasti toivon ettei vaiva enää palaa, ainakaan vähään aikaan

 

Te kaikki jolla on ollut pukamia, oletteko kärsineet sit myös ummetuksesta?

Ap: itse olen kärsinyt ajoittaisesta ummetuksesta, johon käytän hoitona levolacia. Mutta pukamat iskivät vasta tosiaan nyt rv 33 kun neuvolassakin todettiin vauvan pään laskeutuneen, eli jotenkin luulisin, että liittyisi tuohon..

 

Olisiko lisää "selviytymistarinoita"? Mun synnytyksestä on jo 9 vuotta aikaa ja pukamat jäi kait ikuisiksi riesoiksi. Ulkoiset pallukat, yök. Kärsin jatkuvasta ummetuksesta, joka johtunee pukamista. Silloin harvoin, kun saan ulostettua, on tulos kapeaa ja nauhamaista.

 

Te kaikki jolla on ollut pukamia, oletteko kärsineet sit myös ummetuksesta?

En, vatsa toimii kyllä. Pieni pukama mulla on ollut jo aiemminkin, ennen raskautta, nyt vaiva pahentunut.

Mä käytän ac3:sta, toimi mulla paremmin kuin scheriproct.

 

mulla on aina ollut huono vatsantoiminta, joten kärsin ummetuksesta siis myös raskausaikana.

ja mun tietääkseni, ne eivät helposti katoakaan, tai ainakin kun kerran ne on saanut riesakseen niin tulevta helpommin uudelleen.