heippa! miten todesta voi ottaa jos 2v4kk tyttö melkein joka päivä kertoo, että päiväkodissa yksi poika kiusaa ja "työntää" häntä, mainitsee aina tän saman pojan nimen. Ei mitenkään itkeskele asiaa vaan kulmat kurtussa toteaa asian. En oo päiväkodissa kysellyt mitään, ku oon aatellu jos tyttö keksii asian... Ton ikäset höpöttelee niin paljon jo "kuviteltujakin" juttuja. Ehkä pitää ottaa puheeks, ni asia selviää, vai....???
kiusaamisesta
- Viestiketjun aloittaja pinja
- Ensimmäinen viesti
otahan rohkeasti puheeksi. Näin olen kerran joutunut minäkin tekemään tyttäremme toisen kerhokaverin äidin kanssa; eräs poika kiusasi näitä molempia tyttöjä mm. tönimällä, eikä päästänyt vessaan/ leikkimään jne. Sen jälkeen ei tytöt tästä asiasta ole valittaneet, kun asiasta puhuttiin kerhotädille.
Äippä vaan
Meillä kävi niin ikävästi kun poika (silloin 3v) joutui varahoitopaikkaan hetkeksi aikaa. Pph sairastui ja meillä siis varalla pk. Ekana aamuna jäi tosi reippaasti ja päivä oli mennyt tosi kivasti. Seuraavana aamuna rupesi vähän itkeskelemään kun piti pk
on mennä. Illalla sanoi,ettei halua enää mennä päiväkotiin kun joku poika oli tönässyt kuralätäkköön. 3. aamu oli yhtä itkua ja oli itkenyt KOKO PÄIVÄN! Ihmettelin asiaa,koska poikamme oli/on reipas eikä vastaavaa ogelmaa ollut koskaan aiemmin ollut. Alkoi siis viikonloppu ja poika itkeskeli vähän väliä,että ei halua mennä sinne enää... Pakko oli poika todesta ottaa,koska oli ihan ahdistunut. Toisti aina samaa juttua pojasta joka oli töninyt... Mulla oli töitä jäljellä vielä vähän jäljellä joten soitin kaupungille,että toinen paikka löydyttävä. Näin myös kävi ja poika muuttui taas normaaliksi. Eli ei ne lapset varmasti valehtele jos selvästi huomaa,että asia vaivaa! Mä olin pettynyt päiväkotiin kun eivät mulle ilmoittaneet,että poika itkee koko ajan!
on mennä. Illalla sanoi,ettei halua enää mennä päiväkotiin kun joku poika oli tönässyt kuralätäkköön. 3. aamu oli yhtä itkua ja oli itkenyt KOKO PÄIVÄN! Ihmettelin asiaa,koska poikamme oli/on reipas eikä vastaavaa ogelmaa ollut koskaan aiemmin ollut. Alkoi siis viikonloppu ja poika itkeskeli vähän väliä,että ei halua mennä sinne enää... Pakko oli poika todesta ottaa,koska oli ihan ahdistunut. Toisti aina samaa juttua pojasta joka oli töninyt... Mulla oli töitä jäljellä vielä vähän jäljellä joten soitin kaupungille,että toinen paikka löydyttävä. Näin myös kävi ja poika muuttui taas normaaliksi. Eli ei ne lapset varmasti valehtele jos selvästi huomaa,että asia vaivaa! Mä olin pettynyt päiväkotiin kun eivät mulle ilmoittaneet,että poika itkee koko ajan!
mami30
Mulla 2,5 vuotias poika joka on tällainen "tönijäpoika".. On mustasukkainen välillä pikkusiskostaan ja kohdistaan sen muihinkin pienempiin lapsiin. Isommille ei tee mitään. Itse TODELLA kovasti kärsin pojan käyttäytymisestä ELI NEUVOISIN ETTÄ ASIAAN KANNATTAA PUUTTUA MUTTA HIENOVARAISESTI! Lapset vasta opettelevat käyttäytymistapoja ja "tönijälasten" vanhemmille todella kipeä asia!!
tönijäpojan äiti
\
Kuule halusin puhua sulle kun teidän Poka tarttui Meidän tyttöä kasvoista toissa päivänä että siinä kyllä menee raja mitä saa tehdä ja olisi hyvä jos puhuisitte pojallenne mitä saa tehdä ja mitä ei.
Vastasin: Niin kuulinkin tuosta tapahtuneesta. Kyllä itsekkin olen sitä mieltä että raja kulkee siinä että ei saa satuttaa toista. Olemme tällaisiin aisoihin aina puututtu ja tehty selväksi että niin ei saa tehdä.
Äiti jatkoi: Kyllä meidänkin tyttö saattaa joskus tehdä vastaavaa mutta teemme selväksi että niin ei saa tehdä. Ei se asia selviä pelkällä olan kohautuksella, lapselle on tehtävä selväksi missä raja kulkee.
Vastasin: Pojallamme on tällä hetkellä esiintynyt enemmänkin tällaista ja se liittyy luultavasti kommunikaatiotaitojen kehittymättömyyteen. Ei oikein tiedä miten tulisi lähestyä toista. Olemme kovasti pähkäilleet miten saada ymmärtämään ettei niin saa tehdä. Sanoo itse yleensä että ei teidä miksi teki niin. Otamme asian erittäin vakavasti. Miten Tyttönne otti tapahtuneen?
Äiti vastaa: Halusin tämän vain sinulle sanoa. Menen nyt hakemaan tyttöni kamoja.
Mielestäni melko tyly tyyli. Jäi huono mieli. Olettaa jo oletusarvona että huonosta kasvatuksesta kiinni. En tiedä mistä oli saanut päähänsä että kuittaisisimme tapahtuneen vain olan kohatuksella.
Ei mitään aikuisten välistä ymmärrystä lopuun kuten esim. seurataan tilannetta ja pidetään jatkossakin yhteyttä tämän tiimoitla.
Mulla myös samanlainen tilanne eli 3,5 vuotias poikani tönii toisinaan (ei edes päivittäin) muita lapsia ja tilanne todella kiusallinen. Ei auta vaikka miten puhumalla asiaa selvittäsii. Poika lupaa olla tönimättä mutta aina tulee uusi kerta. Viime viikolla yhden lapsen äiti tarharyhmästämme tuli sanomaan minulle seuraavasti:Alkuperäinen kirjoittaja 15.01.2006 klo 16:02 mami30 kirjoitti:
Kuule halusin puhua sulle kun teidän Poka tarttui Meidän tyttöä kasvoista toissa päivänä että siinä kyllä menee raja mitä saa tehdä ja olisi hyvä jos puhuisitte pojallenne mitä saa tehdä ja mitä ei.
Vastasin: Niin kuulinkin tuosta tapahtuneesta. Kyllä itsekkin olen sitä mieltä että raja kulkee siinä että ei saa satuttaa toista. Olemme tällaisiin aisoihin aina puututtu ja tehty selväksi että niin ei saa tehdä.
Äiti jatkoi: Kyllä meidänkin tyttö saattaa joskus tehdä vastaavaa mutta teemme selväksi että niin ei saa tehdä. Ei se asia selviä pelkällä olan kohautuksella, lapselle on tehtävä selväksi missä raja kulkee.
Vastasin: Pojallamme on tällä hetkellä esiintynyt enemmänkin tällaista ja se liittyy luultavasti kommunikaatiotaitojen kehittymättömyyteen. Ei oikein tiedä miten tulisi lähestyä toista. Olemme kovasti pähkäilleet miten saada ymmärtämään ettei niin saa tehdä. Sanoo itse yleensä että ei teidä miksi teki niin. Otamme asian erittäin vakavasti. Miten Tyttönne otti tapahtuneen?
Äiti vastaa: Halusin tämän vain sinulle sanoa. Menen nyt hakemaan tyttöni kamoja.
Mielestäni melko tyly tyyli. Jäi huono mieli. Olettaa jo oletusarvona että huonosta kasvatuksesta kiinni. En tiedä mistä oli saanut päähänsä että kuittaisisimme tapahtuneen vain olan kohatuksella.
Ei mitään aikuisten välistä ymmärrystä lopuun kuten esim. seurataan tilannetta ja pidetään jatkossakin yhteyttä tämän tiimoitla.
tönitty ja arka laps
Te kaksi äitiä, ja kaikki muutkin, joilla on lapsi, joka tönii ja on kovakouranen ja käy fyysisesti käsiksi toiseen lapseen:
miettikää miltä teistä tuntuisi, jos teidän omaa lastanne vastaavalla tavalla tönittäisi joka päivä päiväkodissa / hoitopaikassa.
Te pyydätte hienotunteisuutta ja kerrotte, että pahalta tuntuu itsestäkin.
Tiedättekö, miltä tuntuu vanhemmasta, äidistä ja isästä, jonka lasta kiusataan.
Miltä se tuntuu lapsesta itsestään???!! Oletteko ajatelleet tätä: Miltä sinusta tuntuisi mennä töihin joka aamu, vaikka tiedät, että tänääkin työkaveri, Matti, tulee ja kiusaa. - Mitähän se tänään tekee? Eilen se kaatoi kahvit sinun työpöydällesi, väitti vahingoksi muttei ollut pahoillaan. Toissapäivänä potkasi nilkkaan, kun käveltiin ohi. Viime viikolla yritti avata oven niin että se osuu päin, ei onnistunut, mutta itselle tuli paha olo.
Joka päivä pelkäät, mitä tänään ja joka päivä tiedät, että tänäänkin se sama taas ...
Oletteko ihan oikeasti puhuneet lapsellenne mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja miten kuuluu toimia. Lapsen muisti on lyhyt, muistuttakaa asiasta vielä päivähoitoon viedessänne.
Kertokaa, MITÄ tehdään, jos suututtaa, jos ei tykkää toisesta lapsesta , jos haluaa lelun joka on toisella lapsella.
Kysy lapseltasi: mitä jos joku löisi tai tönisi sinua, olisiko kiva? Saako sinua töniä, repiä? Jos lapsi sanoo että olisi kivaa, saa: tee hänelle niin. Se tuntuukin ikävältä, se sattuu, ja sano, että kas näin ikävää se on.
Julmaako? Ihan yhtä julmaa kuin olla lapsesi uhri.
Jutelkaa asiasta henkilökunnan kanssa, he tietävät "tarkkailla " lastanne, ja puuttuvat tilanteisiin jo ennen kuin ne menevät liiallisuuksiin.
En usko, että olisin itsekään kovin fiksu tai ymmärtäväinen, jos minun lastani lyötäisi tms. Miksi tönijäpojan äiti ei esittänyt pahoitteluaan: olen hurjan pahoillani, eihän vaan sattunut pahasti /tullut jälkiä tms.
Miksi kiusatun lapsen äidin olisi pitänyt sanoa: palataan asiaan vielä tms. MIksi sinä et sanonut sitä. Sinun lapsesihan oli se "syyllinen".
Minä ymmärrän ettei lapsi ole ilkeä tai tuhma tai huono lapsi, vaikka lapsen käytös onkin epätoivottavaa.
En silti ymmärrä näitä aggressiivisia lapsia. Miksi, millainen koti, millaiset vanhemmat.
En ymmärrä.
Itselläni on 3 lasta, kaikki erilaisia, ja esikoinen lähes pitelemättömissä kun oli niin vilkas ja railakas. Mutta kukaan näistä ei töni, ei lyö, ei pure, ei hakkaa tms. muita lapsia. Kyllä he tekevät ikäkauteen liittyvät ymmärtämättömät läpsimisensä, kohdentavat ne aikuiseen. Siihen on puututtu heti ja välittömästi.
Minulla on ollut opettaminen, etteivät salli kenenkään töniä tai olla ilkeänä, ja se onkin etenkin nuorimmaisen kohdalla ollut hankalaa kun on vielä niin pieni. Hoitopaikassa on kuitenkin pari lasta, toinen varsin pieni vielä, jotka käyttävät voimakkaita otteita ja ahdistavat nurkkaan pienempiään.'
Jus niin, pienempiään. Eivät he isompia kiusaa, kun eivät pärjäisi; saisivat takaisin. Siksi kohteena on itseä pienempi tai nuorempi lapsi; sille pärjää.
Minä en ymmärrä näitä lapsia, en heidän vanhempiaan, en niitä perheitä. En ymmärrä.
miettikää miltä teistä tuntuisi, jos teidän omaa lastanne vastaavalla tavalla tönittäisi joka päivä päiväkodissa / hoitopaikassa.
Te pyydätte hienotunteisuutta ja kerrotte, että pahalta tuntuu itsestäkin.
Tiedättekö, miltä tuntuu vanhemmasta, äidistä ja isästä, jonka lasta kiusataan.
Miltä se tuntuu lapsesta itsestään???!! Oletteko ajatelleet tätä: Miltä sinusta tuntuisi mennä töihin joka aamu, vaikka tiedät, että tänääkin työkaveri, Matti, tulee ja kiusaa. - Mitähän se tänään tekee? Eilen se kaatoi kahvit sinun työpöydällesi, väitti vahingoksi muttei ollut pahoillaan. Toissapäivänä potkasi nilkkaan, kun käveltiin ohi. Viime viikolla yritti avata oven niin että se osuu päin, ei onnistunut, mutta itselle tuli paha olo.
Joka päivä pelkäät, mitä tänään ja joka päivä tiedät, että tänäänkin se sama taas ...
Oletteko ihan oikeasti puhuneet lapsellenne mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja miten kuuluu toimia. Lapsen muisti on lyhyt, muistuttakaa asiasta vielä päivähoitoon viedessänne.
Kertokaa, MITÄ tehdään, jos suututtaa, jos ei tykkää toisesta lapsesta , jos haluaa lelun joka on toisella lapsella.
Kysy lapseltasi: mitä jos joku löisi tai tönisi sinua, olisiko kiva? Saako sinua töniä, repiä? Jos lapsi sanoo että olisi kivaa, saa: tee hänelle niin. Se tuntuukin ikävältä, se sattuu, ja sano, että kas näin ikävää se on.
Julmaako? Ihan yhtä julmaa kuin olla lapsesi uhri.
Jutelkaa asiasta henkilökunnan kanssa, he tietävät "tarkkailla " lastanne, ja puuttuvat tilanteisiin jo ennen kuin ne menevät liiallisuuksiin.
En usko, että olisin itsekään kovin fiksu tai ymmärtäväinen, jos minun lastani lyötäisi tms. Miksi tönijäpojan äiti ei esittänyt pahoitteluaan: olen hurjan pahoillani, eihän vaan sattunut pahasti /tullut jälkiä tms.
Miksi kiusatun lapsen äidin olisi pitänyt sanoa: palataan asiaan vielä tms. MIksi sinä et sanonut sitä. Sinun lapsesihan oli se "syyllinen".
Minä ymmärrän ettei lapsi ole ilkeä tai tuhma tai huono lapsi, vaikka lapsen käytös onkin epätoivottavaa.
En silti ymmärrä näitä aggressiivisia lapsia. Miksi, millainen koti, millaiset vanhemmat.
En ymmärrä.
Itselläni on 3 lasta, kaikki erilaisia, ja esikoinen lähes pitelemättömissä kun oli niin vilkas ja railakas. Mutta kukaan näistä ei töni, ei lyö, ei pure, ei hakkaa tms. muita lapsia. Kyllä he tekevät ikäkauteen liittyvät ymmärtämättömät läpsimisensä, kohdentavat ne aikuiseen. Siihen on puututtu heti ja välittömästi.
Minulla on ollut opettaminen, etteivät salli kenenkään töniä tai olla ilkeänä, ja se onkin etenkin nuorimmaisen kohdalla ollut hankalaa kun on vielä niin pieni. Hoitopaikassa on kuitenkin pari lasta, toinen varsin pieni vielä, jotka käyttävät voimakkaita otteita ja ahdistavat nurkkaan pienempiään.'
Jus niin, pienempiään. Eivät he isompia kiusaa, kun eivät pärjäisi; saisivat takaisin. Siksi kohteena on itseä pienempi tai nuorempi lapsi; sille pärjää.
Minä en ymmärrä näitä lapsia, en heidän vanhempiaan, en niitä perheitä. En ymmärrä.
tönijäpojan äiti
kiitos vastauksestasi.
Tarkoitukseni ei ollut puolustella itseäni tai poikani käytöstä. En itsekkään ymmärrä miksi poikani ei ymmärrä. Hänelle on opetettu ja näytetty sopivia tapoja olla vihainen. On harjoiteltu tunnekorttien avulla. Oltu aiva erityisen varovaisia oman käytöksen kanssa - ei mitään fyysistä rangaistusta, tosin tehty erittäin selväksi että satuttaminen on kiellettyä. Perheemme tyttö ei käyttäydy tällä tavoin eikä äiti tai isä. Mikään ei auta. Olen itsekkin aivan väsynyt ja kauhuissani tästä tilanteesta.
Tarkoitukseni ei ollut puolustella itseäni tai poikani käytöstä. En itsekkään ymmärrä miksi poikani ei ymmärrä. Hänelle on opetettu ja näytetty sopivia tapoja olla vihainen. On harjoiteltu tunnekorttien avulla. Oltu aiva erityisen varovaisia oman käytöksen kanssa - ei mitään fyysistä rangaistusta, tosin tehty erittäin selväksi että satuttaminen on kiellettyä. Perheemme tyttö ei käyttäydy tällä tavoin eikä äiti tai isä. Mikään ei auta. Olen itsekkin aivan väsynyt ja kauhuissani tästä tilanteesta.
tönitty ja arka laps
Vielä jatkan:
Kun olin hoitovapaalla nuorimmaisen kanssa, hän turhautui kun äiti-lapsi-kerhoissa jäi aina yksin, ei huolittu leikkiin, ei porukkaan. Kaikilla muilla oli kaveri tai "porukka", omallani ei eikä häntä huolittu mukaan.
Muistan miten hän päiväkerhossa X lopulta turhautui, alkoi rikkoa toisen leikkejä. Hänellä ei ollut tilaa eikä lupaa olla missään, toiset lapset kokivat hänen tulevan rikkomaan ja pilaavan heidän leikin, kun oli vaan samassa paikassa... eivätkä halunneet uutta lasta mukaansa :ashamed:
Me emme menneet toiste tuohon kerhoon.
Hän ei siis käynyt päälle, mutta alkoi rikkoa toisen , "syyttömän" lapsen leikkiä.
Ikää oli ehkä 1,5 v, reippaasti alle 2 v kuitenkin
Ehkä "tönijäpojalla" on sama juttu: hän on joka pv siellä hoidossa, kerta toisensa jälkeen tilanne toistuu ja on sama: häntä ei huolita joukkoon, hän jää ulkopuoliseksi. Lyöminen kohdistuu vaan sitten "väärään" lapseen, ei niihin jotka jättävät hänet ulos toiminnostaan.
Oletko jutellut henkilökunnan kanssa, miten lapsen päivä sujuu ja onko kavereita, ja miten on muiden lasten kanssa.
Kun olin hoitovapaalla nuorimmaisen kanssa, hän turhautui kun äiti-lapsi-kerhoissa jäi aina yksin, ei huolittu leikkiin, ei porukkaan. Kaikilla muilla oli kaveri tai "porukka", omallani ei eikä häntä huolittu mukaan.
Muistan miten hän päiväkerhossa X lopulta turhautui, alkoi rikkoa toisen leikkejä. Hänellä ei ollut tilaa eikä lupaa olla missään, toiset lapset kokivat hänen tulevan rikkomaan ja pilaavan heidän leikin, kun oli vaan samassa paikassa... eivätkä halunneet uutta lasta mukaansa :ashamed:
Me emme menneet toiste tuohon kerhoon.
Hän ei siis käynyt päälle, mutta alkoi rikkoa toisen , "syyttömän" lapsen leikkiä.
Ikää oli ehkä 1,5 v, reippaasti alle 2 v kuitenkin
Ehkä "tönijäpojalla" on sama juttu: hän on joka pv siellä hoidossa, kerta toisensa jälkeen tilanne toistuu ja on sama: häntä ei huolita joukkoon, hän jää ulkopuoliseksi. Lyöminen kohdistuu vaan sitten "väärään" lapseen, ei niihin jotka jättävät hänet ulos toiminnostaan.
Oletko jutellut henkilökunnan kanssa, miten lapsen päivä sujuu ja onko kavereita, ja miten on muiden lasten kanssa.
tönijäpojan äiti
\
Hän on hoidossa vain 4 h päivässä ja hänellä on kolme kaveria joiden kanssa leikkii kovasti, sitten vaan välillä heitäkin tönäisee.
Tätä on jatkunut jo siitä asti kun oppi kävelemään. Alkuun ihmeteltiin ja puututtiin ja selitettiin että sattuu. Oli vaihe kun muiden lansten läsnäollessa täytyi koko ajan olla vieressä ennakoimassa ettei pääse mitään tapahtumaan, sillä pienemmästäkin vastoinkäymisestä (esim joku ottaa lelun vierestä) saattoi tönäistä. Koskaan ei itse ollut moksiskaan jos toinen lapsi tönäisi häntä. Siitemmin on huomattavasti vähentynyt ja menee päiviä kun osaa hienosti ratkaista ongelmat 'oikealla' tavalla. Kuitenkin edelleen tapahtuu ja hän alkaa jo olla siinä iässä 3 v 7 kk että ei enää voi ajatella ettei niin pieni vielä ettei tiedä että sattuu.
Tämä tilanne on rajoittanut minun omiakin sosiaalisia kontakteja kun en vain jaksa aina olla pelossa että taas tapahtuu jotain. Perhekerhossa kun muut äidit jutustelee kahvikupin äärellä pöydässä minä istun lattialla poikani vieressä varmuuden vuoksi ja varmasti moni ajattelee että olen joku ylisuojeleva äiti. Ollaan käyty neuvolan psykologilla ja kokeiltu jos jonkinlaisia keinoja. Kasvatusoppaita on tullut luettua. Olisi ihana kuulla joltain jolla ollut samanlainen ongelma että miten on päässyt tällaisesta käytöksestä eroon.
Olenkin välillä miettinyt että olisi ihana päästä kärpäseksi kattoon yhdeksi päiväksi seuraamaan pojan päivää. Hakiessa tosin juttelen aina hoitajien kanssa ja päivästä yleensä ja tarkistan jos on ollut ristiriitoja miten on toiminut ja jos satuttanut toista lasta niin siitä on tiukkaan sävyyn juteltu pojan kanssa. Olemme myös hoitajien kanssa täsmentäneet yhteisiä pelisääntöjä jäähyistä jne. Tänään hän oli taas läpsässyt yhtä poikaa (itseään 1,5 v vanhempaa) ja kun siitä juteltiin hän aivan kirkkain silmin kertoi miten päiväkotiin oli tullut tuhma haisuli joka oli läpsässyt lasta ja sen jälkeen haisulin kanssa ei enää kukaan halunnut leikkiä.Alkuperäinen kirjoittaja 16.01.2006 klo 12:21 tönitty ja arka laps kirjoitti:
Hän on hoidossa vain 4 h päivässä ja hänellä on kolme kaveria joiden kanssa leikkii kovasti, sitten vaan välillä heitäkin tönäisee.
Tätä on jatkunut jo siitä asti kun oppi kävelemään. Alkuun ihmeteltiin ja puututtiin ja selitettiin että sattuu. Oli vaihe kun muiden lansten läsnäollessa täytyi koko ajan olla vieressä ennakoimassa ettei pääse mitään tapahtumaan, sillä pienemmästäkin vastoinkäymisestä (esim joku ottaa lelun vierestä) saattoi tönäistä. Koskaan ei itse ollut moksiskaan jos toinen lapsi tönäisi häntä. Siitemmin on huomattavasti vähentynyt ja menee päiviä kun osaa hienosti ratkaista ongelmat 'oikealla' tavalla. Kuitenkin edelleen tapahtuu ja hän alkaa jo olla siinä iässä 3 v 7 kk että ei enää voi ajatella ettei niin pieni vielä ettei tiedä että sattuu.
Tämä tilanne on rajoittanut minun omiakin sosiaalisia kontakteja kun en vain jaksa aina olla pelossa että taas tapahtuu jotain. Perhekerhossa kun muut äidit jutustelee kahvikupin äärellä pöydässä minä istun lattialla poikani vieressä varmuuden vuoksi ja varmasti moni ajattelee että olen joku ylisuojeleva äiti. Ollaan käyty neuvolan psykologilla ja kokeiltu jos jonkinlaisia keinoja. Kasvatusoppaita on tullut luettua. Olisi ihana kuulla joltain jolla ollut samanlainen ongelma että miten on päässyt tällaisesta käytöksestä eroon.
Mulla on kokemusta ja velipoika on ollut tällainen tönijä tyyppi hän jatkoi sitä vielä ekaluokkalaisenakin. Ei siis harrastanut varsinaista koulukiusaamista ryhmässä jotain tiettyä oppilasta kohtaan vaan jos joku tuli liiaksi hänen reviirilleen niin äkkipikaisesti tönäisi.
Musta tuntuu että tuo ennen kiusalliseksi koettu piirre on nyttemmin enemmänkin vahvuus. Ei arkaile ja saa oman tahtonsa tuotua esille.
Munkin vanhemmat tästä olivat aina puhumassa ja varmaan olivat kiusaantuneita.
Musta tuntuu että tuo ennen kiusalliseksi koettu piirre on nyttemmin enemmänkin vahvuus. Ei arkaile ja saa oman tahtonsa tuotua esille.
Munkin vanhemmat tästä olivat aina puhumassa ja varmaan olivat kiusaantuneita.
:hug: Meillä poika nyt 4 v. Viime vuonna kerhossa ihan mahdotonta tönimistä, puhuimme,yritimme selittää miltä toisista tuntuu jne. Luultavasti meillä tuo kausi liittyi pikkuveljen syntymään, uhmaikään ja sopimattomaan kerhoryhmään (vain rauhallisia tyttöjä) kun kierre ei vaan katkennut poika aloiiti tarhassa ja kas, käytös oli kerrasta poikki! Todella raskasta aikaa tuo oli, emme todellakan ole mikään väkivaltainen perhe ja minun ja mieheni välinen suhde on varsin hieno ja toimiva! Viimeinen pisara oli kun eräs äiti hyökkäsi kimppuuni, ymmärrän kyllä hänen huolensa tyttärestään lapset ovat kuitenkin lapsia eivätkä pahoja vaikka kummallisesti käyttäytyvät. Itsehän sitä yritti miettiä mitä on tehnyt väärin ja mitä vikaa pojassa on.toivottavasti asiat ratkeavat hyvin teilläkin!