Te kaksi äitiä, ja kaikki muutkin, joilla on lapsi, joka tönii ja on kovakouranen ja käy fyysisesti käsiksi toiseen lapseen:
miettikää miltä teistä tuntuisi, jos teidän omaa lastanne vastaavalla tavalla tönittäisi joka päivä päiväkodissa / hoitopaikassa.
Te pyydätte hienotunteisuutta ja kerrotte, että pahalta tuntuu itsestäkin.
Tiedättekö, miltä tuntuu vanhemmasta, äidistä ja isästä, jonka lasta kiusataan.
Miltä se tuntuu lapsesta itsestään???!! Oletteko ajatelleet tätä: Miltä sinusta tuntuisi mennä töihin joka aamu, vaikka tiedät, että tänääkin työkaveri, Matti, tulee ja kiusaa. - Mitähän se tänään tekee? Eilen se kaatoi kahvit sinun työpöydällesi, väitti vahingoksi muttei ollut pahoillaan. Toissapäivänä potkasi nilkkaan, kun käveltiin ohi. Viime viikolla yritti avata oven niin että se osuu päin, ei onnistunut, mutta itselle tuli paha olo.
Joka päivä pelkäät, mitä tänään ja joka päivä tiedät, että tänäänkin se sama taas ...
Oletteko ihan oikeasti puhuneet lapsellenne mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja miten kuuluu toimia. Lapsen muisti on lyhyt, muistuttakaa asiasta vielä päivähoitoon viedessänne.
Kertokaa, MITÄ tehdään, jos suututtaa, jos ei tykkää toisesta lapsesta , jos haluaa lelun joka on toisella lapsella.
Kysy lapseltasi: mitä jos joku löisi tai tönisi sinua, olisiko kiva? Saako sinua töniä, repiä? Jos lapsi sanoo että olisi kivaa, saa: tee hänelle niin. Se tuntuukin ikävältä, se sattuu, ja sano, että kas näin ikävää se on.
Julmaako? Ihan yhtä julmaa kuin olla lapsesi uhri.
Jutelkaa asiasta henkilökunnan kanssa, he tietävät "tarkkailla " lastanne, ja puuttuvat tilanteisiin jo ennen kuin ne menevät liiallisuuksiin.
En usko, että olisin itsekään kovin fiksu tai ymmärtäväinen, jos minun lastani lyötäisi tms. Miksi tönijäpojan äiti ei esittänyt pahoitteluaan: olen hurjan pahoillani, eihän vaan sattunut pahasti /tullut jälkiä tms.
Miksi kiusatun lapsen äidin olisi pitänyt sanoa: palataan asiaan vielä tms. MIksi sinä et sanonut sitä. Sinun lapsesihan oli se "syyllinen".
Minä ymmärrän ettei lapsi ole ilkeä tai tuhma tai huono lapsi, vaikka lapsen käytös onkin epätoivottavaa.
En silti ymmärrä näitä aggressiivisia lapsia. Miksi, millainen koti, millaiset vanhemmat.
En ymmärrä.
Itselläni on 3 lasta, kaikki erilaisia, ja esikoinen lähes pitelemättömissä kun oli niin vilkas ja railakas. Mutta kukaan näistä ei töni, ei lyö, ei pure, ei hakkaa tms. muita lapsia. Kyllä he tekevät ikäkauteen liittyvät ymmärtämättömät läpsimisensä, kohdentavat ne aikuiseen. Siihen on puututtu heti ja välittömästi.
Minulla on ollut opettaminen, etteivät salli kenenkään töniä tai olla ilkeänä, ja se onkin etenkin nuorimmaisen kohdalla ollut hankalaa kun on vielä niin pieni. Hoitopaikassa on kuitenkin pari lasta, toinen varsin pieni vielä, jotka käyttävät voimakkaita otteita ja ahdistavat nurkkaan pienempiään.'
Jus niin, pienempiään. Eivät he isompia kiusaa, kun eivät pärjäisi; saisivat takaisin. Siksi kohteena on itseä pienempi tai nuorempi lapsi; sille pärjää.
Minä en ymmärrä näitä lapsia, en heidän vanhempiaan, en niitä perheitä. En ymmärrä.