kiukkua aina vaan...

[pinna tiukalla]

Haluan tietää tarvitaanko me jotain apua (siis minä) vai mitä pitäis tehdä...meidän melkein 7-vuotias tyttö kiukkuaa aina vaan ja joka ikisestä asiasta ja on aina heti poikkiteloin joka asiassa. Olen aina koittanut nätisti ja ystävällisesti puhua ja kehottaa tekemään mitä nyt millonkin pitää tehdä mutta ei tapahdu mitään. Sitten kun vähän korottaa ääntä niin heti kiukutellaan vastaan. Se mua risoo kun MITÄÄN EI IKINÄ TAPAHDU JOS EI OLE KOKO AJAN HOPUTTAMASSA VIERESSÄ MILJOONAAN KERTAAN JA KOKO AJAN!!!!!!!!!!!. Aamut on ihan karseita ja aina pilalla kun likkaa ei mienaa millään saada kouluun, on valmiiks naama nurin kun silmänsä aukaisee. Muuten menee sillion tällöin ihan hyvin mutta syöminen,pukeminen,nukkumaanmeno ym. hirveetä sirkusta.
Isälleen ei uskalla kiukutella,tietää että se ei tykkää ollenkaan mutta minulle senkin edestä... Kaikki keinot uhkailu lahjonta ja kiristys (heh!) ja ystävällisemmät on kokeiltu mut ei auta... HERMOT MENEE JA NIIN TURHAUTTAVA OLO AINA JA KOKO AJAN... AUTTAKAA JOKU PLEASE...MITÄ PITÄIS TEHDÄ???

 

[taustalla]

Kirjoititkohan meidän neidistä??! Meillä on prikuleen samanlaista :headwall: Paitsi että meillä neiti on jo yhdeksän. Ei oo oikein mikään auttanut... Nyt piirsin paperille kellon johon väritin ruoka ajan, pukemis ajan, wc-ajan jne. Eli siis lautanen lähtee kun aika täyttyy oli syöty tai ei. Ja ulos mennään oli vaatteet tai ei. Ilman vaatteita ei oo kertakaan tarvinnu vielä lähtä mutta ruoka, hampaanpesu ja tällaiset on kyll jääny puolitiehen. Tympeetähän tämä on, joka aamu herätä kuuntelemaan kitinää. Ja sit kun esikko monesti kitinöillään herättää pienemmätkin joita ei meinaa sitten siinä kouluunlaitossa ehtiä "palvella"...
Varmista kuitenkin ettei koulussa ole mitään epämielyttävää, pelottavaa, oppimisvaikeuksia, kiusaamista tai jotain mikä saa sen kouluun lähdön/menon tuntumaan pahalta. Sekin voi olla syy tuollaiseen käyttäytymiseen.
Tsemppiä teillekkin et ole ainoa joka omistaa temperamenttisen lapsen jos lohduttaa...

 

[Hanna]

Niin tuttua!!! :/ Meillä on ekaluokkalsaiset kaksoset Lotta ja Eemil. Eemil on ollut aina se hiljaisempi, arempi ja sinällään kiltimpi, paitsi nyt. Yhtä tappelua on koko ajan. Kaikki muu sujuu tappelun kera paitsi ulos meno, joten se on ollut keino saada poika aisoihin.
Isää totellaan ja isä laittaakin usein pojan huoneeseen rauhoittumaan.
Toivottavsti tämä kausi menisi pian ohitse ja toivottavasti ei tartuta tätä känkkäränkkä- vaihetta siskoonsa!
Talossa on hulinaa, kun 2v pikku siskolla on esi-aste uhmaan ja 4v pikkuveli vaan kokeilee rajojaa.... Töihin on ihana tulle rauhoittumaan! =)
Voimia kaikille! :hug:

 

[äiti1]

juu, meillä myös kolmaluokkalainen tyttö kiukkuaa aika tavalla, valillä ovet paukkuu. Varsinkin ulkovaatteiden pukemisesta otamme yhteen harva se aamu, lieneekö jotain esipuberteettia vai mitä. Muutoin tytöllä menee koulussa hyvin ja kavereita on paljon.

 

[en jaksa kirjautua]

Hei meilläkin on tollanen lapsi... mulla vaan kaksin kappalein ku on kaksoset... Aamut takkuaa ja jos toisella vahingossa sattuu olemaan hyvä päivä ja on ilonen ja muuta ni toinen ei varmasti oo. Ja valitettavasti ne hyvät päivät ei oo koskaan yhtä aikaa... Välillä tuntuu että meijän päivät on pelkkää huutamista ja tappelua, eikä kenelläkään oo kiva olla. Jos jollain on hyviä neuvoja ni kaikki otetaan vastaan... meillä on kans yritetty kaikki keinot mitä mulla on mutta joskus vaan tuntuu nii älyttömän turhalta ku aina sama jatkuu...

 

[saman vaivan kanssa]

täällä myös samoja ongelmia lapset 10, 9,5 ja 1v. Pysy vaan itse lujana äläkä anna periks lapselle. Raskasta se on. Jos nyt antaa lapselle kaiken periks en edes uskalla ajatella mitä se on murrosiässä. Välillä kyl ottaa aivoon kun 9 v on eri mieltä aivan joka asiassa ja me olemme hänen mielestään maailman tyhmimmät vanhemmat. Psykologilta sain sen verran neuvoa et jollei lapsi tee mitä sanotaan ni ite olis kädestä piten laitettava hänet tekemään niinkuin on kehoitettu....muuten on kohta piru irti! :kieh:

 

[tanene]

meijän 7v. tyttö kuulostas olevan samanlainen kiukkupussi! \|O \|O \|O

 

[Satu]

Heh...kuulostaa niin tutulta... Mulla pahin on toi vanhin,kohta 10v poika... Kaikki pitäis tehä niinku hän haluu :kieh: Ja sit on noi kaksoset...5v,vähän helpompia mutta kuitenki... Viimenen,2v tyttö...tukka pystyssä koko ajan sen kans...

 

[Äippä-70]

Meneeköhän tää viesti sinne minne pitää? Kiva kuulla että muilla samanlaisia huolia,koitettaan jaksaa vaan etiäpäin,kiitos vastanneille!

 

[tiituli]

kuulostaa normaalilta 7-vuotiaalta, mun muksut on nyt 13,12,8 ja 1,2v, eli on ollu 3 kpl 7-vuotiaita ja kaikilla on ollu sillon kiukkukohtauksia, kyllä ne loppuu, ennen seuraavaa kiukkukautta, meidän murrosikäset kanssa välillä tappelee, mutta nekin loppuu aikanaan.

 

[Sanna]

Miten tuttua, Paitsi meillä poika eikä isää. Kaikki muu kuin itse olisin kirjoittanut. Pakko laittaa se välillä huoneeseen kun ei jaksa kuunnella.

 

[Noella]

Ihanaa etten mä ole yksin. Meidän 8-v tyttö on nyt niin hermojaraastavan ärsyttävä äidin kulta. Meillä toinen lapsi nyt n. ½ v ja olen ajatellut että isosiskon kiukuttelut johtuu mustasukkaisuudesta. Mutta kyllä noi kaikki oireet olis kuin mun itteni kirjoittamia. Mä olen kans niiiiiin väsynyt tähän ainaseen tappelemiseen. Ihan pelottaa kun yhtenä päivänä teki mieli lyödä omaa lasta ja huutaa että ole nyt jumal...hiljaa. En sitten löynyt enkä ole koskaan lyönyt. Pelkään vain että kun olen ihan rättipoikki väsynyt tähän touhuun niin en enää osaa kontrolloida itseäni.
Isosisko on aina ollut tosi tempperamenttinen kotona mutta maailmalla tosi kiltti ja rauhallinen jopa arka. Mitä vastakohtia.
Mutta kyllä me äidit jaksetaan, eikö ! =)

 

[Ninnu]

10v on päässyt tästä vaiheesta, mutta herra 7 v on kuin itse piru noustessaan
Seuraavista asioista saadaan suuri draama aikaiseksi.
-Liian tyly herätys
-en tuonut peittoa tv:n luo
-alkkareissa jokin pistää
-sukat on liian pienet, ohuet löysät,isot jne.
-housut putoo
-paita on väärä
-aamupala ei kelpaa
-katson häntä rumasti
-isoveli tönäisee vahingossa ohi kulkiessaan

Jos otan pulttia niin tämä show kymmenkertaistuu hysteeriseksi itkuksi.

Niinpä olen päättänyt olla hyvällä tuulella ja myönnellä vain. Hoputan pukemaan ja syömään iloisella äänellä. Jos herra alkaa solvaamaan minua sanon aina niin mäkin sua. Tehoaa aika hyvin. Palautteen annan iltapäivällä koulun jälkeen koska tällöin on keskustelukontaktin saanti mahdollista.

Mieheni on haka sohaisemaan muurahaispesään, eli yritän pitää myös mieheni suun kiinni ja ärtymyksen junioriin aisoissa aamuisin.

 

[banaani]

Aivankuin meidän Rosa,joka on nyt 7v,mutta tätä on kestänyt neidillä jo 2vuotta!

Aamulla koulun lähtö on kamalaa,liian aikainen herätys,vaikka herätän tunnin ennen kouluun lähtöa ja aamupala on valmiina pöydässä.

Koulusta tullessa kiistellään siittä,että kun läksyt pitäisi tehdä ennenkuin kavereille lähtee,ja tyttö on aaivan eriä mieltä.
Ja raivokohtauksia saa joka ikisestä asiasta esim.
Itse pyytää laittamaan jonkun tietyn likaisen paidan pesuun ja sitten kun se märkänä on kuivumassa niin kysellään,että miksi se pesussa on?
ja kaiken lisäksi hänen käyttäytyminen 2v pikkusisartansa kohtaan on kamala.
Mutta uskon,että tämäkin aika menee kohta ohi;D

 

[iltatähtien äippä]

Meillä oli toi sama show...... mutta mä oon nyt kohta 2viikkoa ollu töissä ja olen joskus aamuisin pois laittamsta neitiä kouluun.
No musta tuntui silloin ettei hän voi IKINÄ selvitä itse kouluun.Mutta kuinka ollakaan kun tuli vastuuta nii löytypä kykyä ottaa sitä.Aamut on sujunu hienosti! Ovet on lukossa, avaimet mukana, ruuat kaapissa, mitään ei ole unohtanut. Kelloa ei oikeen kunnolla vielä osaa niin olen soittanut ja herättäny ja sitten toisen kerran kun pitää rueta lähtemään ja simpsalapim..... voikohan tää jatkua?

 

[veeranäiti]

Luulen, että hieman aroilla ja herkillä lapsilla koulun aloittaminen saattaa olla vaikeaa, siksi tuo 7 vuoden ikä on niin vaikea. KOluun meno on valtava muutos. Meillä poika joutui skarppaamaaan koulussa niin paljon, että oli sitten kotona aivan poikki ja yhteistyöhön kykenemätön.

Aamut alkoivat helpottua mitä enemmän hän sai ja pystyi itse ottamaan vastuuta. Kun isä joutuu lähtemään joskus varhain aamulla töihin, olen sanonut että poika on sitten isäntä talossa, ja saa tehdä iskän hommia. Tämä on selvästi nostanut itsetuntoa. Yritän välttää komentelua, en esimerkiksi pyydä häntä pukemaan vaan kysyn haluaisiko hän hakea sanomalehden (hauska homma). Sitä varten täytyy siis pukea, mutta näin kieroilemalla saan hänet pukemaan ilman että täytyy varta vasten pyytää. Niin, ja sitten kun on kerran pistänyt nenänsä ulos, on jo paremmalla tuulella...