Enpä kyllä tunne sympatiaa sinua kohtaan. Ei ole mikään syy sanoa että enpä silloin tiennyt nuorena tyttönä mitä elämä tuo tullessaan. Kyllä niistä sun lapsista tulee varmasti olemaan sulle vielä paljon enemmän huolta ja vaivaa kun niistä kissoista!
Olen itse nyt parikymppinen ja minulla on kolme vuoden ikäistä kissaa. Nyt opiskelen toisella paikkakunnalla, ja päivät ovat pitkiä ja kissat paljon yksin. Pyrin kuitenkin viettämään niiden kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Muutaman vuoden kuluttua olen työelämässä, ja talonrakennus on minullakin edessä. Perhettä en aio perustaa aikoihin, jos koskaan, sillä lapset tuntuvat minusta olevan se mikä eniten aiheuttaa ongelmia kun on kyse töistä ja talonrakennuksesta jne. Mutta sitten kun rakennan, otan huomioon eläimet kotonani, ja niiden vaatimukset, ihan kuten joku tekee lastenhuoneen... Kauhistuttaa ajatus siitä miten materialistinen toisaalta olet; et halua kissoja "sotkemaan taloasi"... Jossain vaiheessa lapsesi piirtelevät seiniin ja lattioihin, ehkä huonekaluihin, syövät sohvalla ja sotkevat, ja teini-ikäisenä liimaavat seinät täyteen julisteita. Senhän tietysti sallit...
Toivon todella ettet enää hanki eläimiä, ne kun ovat ilmeisesti sinulle ihan liikaa. Toivottavasti jaksat huolehtia lapsistasi kun niistä ei pääsekään kahdella pikku piikillä eroon.