Jos olet hankkimassa perheen lemmikiksi kissaa, niin tässä ajattelemisen aihetta:
Olen aikaisemmin ottanut kaksi aikuista kissaa eläinsuojeluyhdistyksestä. Muutama kuukausi sitten otin kissanpennun.
Ero aikuisen ja pentukissan ottamisessa on kuin yöllä ja päivällä.
Aikuinen kissa tulee taloon, piileskelee ehkä tunnin sohvan alla, etsii ruokakupin, hiekkalaatikon ja petipaikan ja asettuu taloksi. Siinä se. Aikuinen kissa on sisäsiisti, leikattu ja rokotettu eläinsuojeluyhdistykseltä haettaessa (ja yleensä yksityiseltäkin otettaessa). Erittäin helppo lemmikki siis.
Pentu sen sijaan tutkii kaikki paikat perusteellisesti. Pudottaa kukat ikkunalaudalta ja kirjat ja koriste-esineet hyllystä. Pentu raapii tapetteja, sohvia, mattoja, kaikkea minkä löytää. Meillä pentu on roikkunut jopa tauluissa! Pentu ei välttämättä ole vielä sisäsiisti otettaessa. Pentu täytyy rokottaa, leikata noin vuoden iässä ja lisäksi täytyy ruokaa olla tuputtamassa parin tunnin välein, jotta pentu kehittyisi hyvin. Meillä pentu naukuu öisin makuuhuoneiden ovien takana) ilmeisesti ikävissään, (vaikka onkin vanhempi kissa kaverina). Lapsetkin välillä jopa pelkäävät kissanpennun riehumista, kynsimistä ja puremista!
Tämä kaikki selitys sen vuoksi, että kissaa hankkivat ihmiset harkitsisivat aikuisen kissan ottamista. Kissan ottaminen eläinsuojeluyhdistyksestä on muutenkin 'hyvä' teko, saahan silloin koditon ressukka uuden kodin. Varsinkin lapsiperheeseen mielestäni kannattaa ottaa täysikasvuinen kissa, jota lapsetkaan eivät niin herkästi kohtele vahingossa kaltoin. Toki pentu on suloinen ja on hauska seurata sen touhuja, mutta kyllä pentukin kasvaa aikuiseksi. Ikävä nähdä lehdissä annetaan-palstoilla vuoden ikäsiä kissoja, joita annetaan pois 'allergian' takia. Kuinkahan moni on oikeasti kyllästynyt koko kissaan, kun se ei olekaan enää suloinen pentu??
Toki tykkään itse kovasti kissanpennustani, enkä sitä pois antaisi, mutta seuraava kissani tulee takuulla olemaan jo aikuinen
Olen aikaisemmin ottanut kaksi aikuista kissaa eläinsuojeluyhdistyksestä. Muutama kuukausi sitten otin kissanpennun.
Ero aikuisen ja pentukissan ottamisessa on kuin yöllä ja päivällä.
Aikuinen kissa tulee taloon, piileskelee ehkä tunnin sohvan alla, etsii ruokakupin, hiekkalaatikon ja petipaikan ja asettuu taloksi. Siinä se. Aikuinen kissa on sisäsiisti, leikattu ja rokotettu eläinsuojeluyhdistykseltä haettaessa (ja yleensä yksityiseltäkin otettaessa). Erittäin helppo lemmikki siis.
Pentu sen sijaan tutkii kaikki paikat perusteellisesti. Pudottaa kukat ikkunalaudalta ja kirjat ja koriste-esineet hyllystä. Pentu raapii tapetteja, sohvia, mattoja, kaikkea minkä löytää. Meillä pentu on roikkunut jopa tauluissa! Pentu ei välttämättä ole vielä sisäsiisti otettaessa. Pentu täytyy rokottaa, leikata noin vuoden iässä ja lisäksi täytyy ruokaa olla tuputtamassa parin tunnin välein, jotta pentu kehittyisi hyvin. Meillä pentu naukuu öisin makuuhuoneiden ovien takana) ilmeisesti ikävissään, (vaikka onkin vanhempi kissa kaverina). Lapsetkin välillä jopa pelkäävät kissanpennun riehumista, kynsimistä ja puremista!
Tämä kaikki selitys sen vuoksi, että kissaa hankkivat ihmiset harkitsisivat aikuisen kissan ottamista. Kissan ottaminen eläinsuojeluyhdistyksestä on muutenkin 'hyvä' teko, saahan silloin koditon ressukka uuden kodin. Varsinkin lapsiperheeseen mielestäni kannattaa ottaa täysikasvuinen kissa, jota lapsetkaan eivät niin herkästi kohtele vahingossa kaltoin. Toki pentu on suloinen ja on hauska seurata sen touhuja, mutta kyllä pentukin kasvaa aikuiseksi. Ikävä nähdä lehdissä annetaan-palstoilla vuoden ikäsiä kissoja, joita annetaan pois 'allergian' takia. Kuinkahan moni on oikeasti kyllästynyt koko kissaan, kun se ei olekaan enää suloinen pentu??
Toki tykkään itse kovasti kissanpennustani, enkä sitä pois antaisi, mutta seuraava kissani tulee takuulla olemaan jo aikuinen
