kissa ja vauva?

Minkälaisia kokemuksia teillä on kissasta vauvaperheestä? Vauva olisi tulossa syksyllä ja nyt jo perheeseen kuuluu ihana 10,5-vuotias leikattu kolli. Kissa on rauhallinen luonteeltaan, eikä pelkää esim. vieraita aikuisia, mutta koskaanhan ei voi tietää, miten kissa suhtautuu vauvaan.

Olisi kiva kuulla, miten muilla on sujunut kissan ja vauvan yhteiselo.

 

Minuakin kiinnostaisi kuulla =)

 

Meillä on pari kisua ja alusta asti yhteiselo esikoisemme kanssa sujunut upeasti. Kissat ovat aina suhtautuneet vauvaan varovaisuudella ja nyt kun lapsi on yli vuoden, ovat hyvin kärsivällisiä pienen taputteluista eikä koskaan ole kissat vahingoittaneet lasta millään lailla, vaikka lapsi niitä välillä aika kovakouraisesti saattaa ""halia"".

 

Meidän poika on nyt hiukan yli 4kk ja meillä on 2½vuotias villinpuoleinen leikattu narttukissa. Sitä pelättiin että miten suhtautuu, mutta hienosti on mennyt, turhaan pelättiin Kissa käy välillä haistelemassa, ja jos poika hiukankin korottaa ääntään, lähtee kissa pois. Makkarin ovea pidetään kiinni kokoajan ettei pääse karvastamaan vauvan sänkyä. Ovea alettiin pitämään kiinni n.rv.35 lähtien.
Mun vanhemmilla on 9½v leikattu kollikissa. Vähän samallalailla suhtautuu poikaan kuin meidän tyttökisukin. Välillä kuitenkin tuntuu et vanhus uskaltaa tulla poikaa lähemmäksi
Mitään ei ole missään vaiheessa tapahtunut, saas nähdä miten sitten kun poika oppii liikkumaan ja nappaamaan hännästä kiinni

 

Meil oli 3 kissaa kun poika syntyi. Haistelivat vauvaa, mutta enemmän taisivat pelätä kun kiinnostua. Rakastivat kyllä kaikkee vauvan tamineita. sänkyä, vaunuja, sitteriä ym... mut oppivat olee menemättä kieltämällä.

Yks kissoista kuoli ristiäisten jälkeen, yksi annettiin pois kun oli kovin arka ja jäi vauvan ""kouriin"" kun vauva oppi liikkumaan ja oltiin muuttamassa ulkomaille. Kolmas kisu on talossa edelleen ja aivan mahtavasti menee. Poitsu välillä paijailee, välillä kantaa kattia paikasta toiseen. Kissa menee kyl hyllyn päälle sillon kun haluu olla rauhassa (se mistä luovuttiin ei osannu). Joskus jos on tosi kovakouranen ja poika tahallaan kiusaa ni sit tule täppiä, mut ei kovaa. sen verran että varottaa.

 

meillä 4 kissaa ja poitsu 3kk. Kaikki varolaitteet hommattiin kissaverkkoa myöten.
vaan eipä ole tarvittu. Kissat pysyttelevät yleensä vähintäin puolen metrin päässä vauvasta, eivätkä ole kertaakaan yrittäneet esim. päälle mennä. Vauvan itkua hätääntyvät jokainen ja rupeavat pyörimään levottomana tyyliin: tehkää jotain, sillä on hätä. Syliinkin tulevat nykyään vain silloin kun vauva on nukkumassa. Huvittavinta on, että yksi kissoistamme harrastaa leluhiirien noutoa (ihan koiramainen) heitettäessä ja on nyt ruvennut kantamaan lelujaan vauvalle sitterin viereen. Vauvakaan ei enää oikeastaan ole moksiskaan kissoista, joskus katselee niitä silmät pyöreänä kun ne leikkivät keskenään.

Huono puoli on kyllä tosiaan se, että vauvan tavarat kiinnostavat. Varsinkin hoitopöytä kun siihen ei ole estettä. mutta lähtevät kyllä heti alta pois kun vain lähestynkin vauvan kanssa...enkä ole sitä muuten kieltänyt kun laitan siihen aina muovitetun froteen päälle kun aloitamme vaipanvaihdon. Turvakaukalosta olen myös muutaman kerran kissan löytänyt, mutta hyvin ovat oppineet kielletyt paikat noin muuten.

 

Hellyyttävän kuulloista yhteiseloa vastanneilla! Toivottavasti meillä menee sitten yhtä hyvin. Toisessa ketjussa neuvottiin laittamaan pinnasänky hyvissä ajoin paikalleen ja sinne ilmapalloja, jotka kissan kynsiin poksahtaessaan kyllä pelottavat karvaisen tunkeilijan tiehensä.

Eniten just säälittää toi makkarin oven taakse jättäminen öisin, koska kisu on koko elämänsä tottunut nukkumaan ihmisten kanssa samassa sängyssä.

 

Meidän kissa oli neljävuotias leikattu sisäkissa kun vauva syntyi. Päivät oli valjaissa pihalla aina kun halusi, mutta alkoi mouruamaan sinne aina myös öisin kun vauva heräs syömään. Päätettiin päästää öisin vapaaksi ja hyvin on toiminut, alkuun toki pelättiin tuleeko takas, mutta kissathan on viisaita. Yhteiselo vauvan kanssa on sujunut moitteitta, enemmänkin varonut vauvaa kuin tukkinut lähelle. Kissakin rauhottui kun sai purkaa öisin energiansa pihalla. Nyt meille on tulossa jo toinen vauva ja kissa pysyy talossa edelleen. Esikoinen on jo siis 1v9kk ja hellii ja halii kissaa vähän väliä, toki välillä härnääkin, mutta kissa pääsee karkuun. Nyt kun esikoinen on jo isompi ja nukkuu isojen lasten sängyssä kissakin on saanut mennä viereen. Aika hellyttävä näky kun lapsi nukkuu kissa kainalossa.

 

Minä ajattelin ommella pinnasänkyyn kissaverkon etteivät kisut pääse hyppäämään vauvan viereen nukkumaan. Kisuilla mieluisimmat nukkumapaikat makkarissa, joten en henno sulkea niitä ulkopuolelle.

 

Meillä esikoista odotellaan ja kotona on neljä kissaa. Ollaan kanssa päädytty tuohon ratkaisuun, että sänkyyn turvaverkko ja muuten kissoilla vapaa kulku myös makuuhuoneeseen ainakin öisin (päivällä oven voi vaikka pitää kiinni ja ilmanpuhdistin kunnon teholle niin ei ole makkari täynnä allaergeenejä). Jotenkin musta tuntuu hankalalta alkaa varomaan kissojen pääsemistä makuuhuoneeseen, stressihän siinä vaan tulee kun joutuu varomaan aina sisään livistäviä kissoja jos on joutunut yöllä makuuhuoneen ovea avaamaan. Enkä mä toisaalta raaskisikaan makuuhuoneessa nukkumista kissoilta kieltää, suloista se minustakin on kun kissa kehrää vieressä

Mutta kyllä mun kissatutuistani jotkut ovat tehneet sen päätöksen, että kissat eivät saa olla makuuhuoneessa ja siihen on kyllä mielestäni ihan hyviä perusteita... ei tarvitse suojaverkkoa eikä makuuhuone ole karvoissa ja eläinpölyssä. Mä kuitenkin ajattelin luottaa siihen kissaverkkoon ja ilmanpuhdistimeen.

 

Meillä on 7v ja 1,5vee leikatut kollit. Kun vauva syntyi niin meillä ei ollut kuin tuo vanhempi kissa, sitä ei ois vauva voinut vähempää kiinnostaa. Nuuhkas pari kertaa ja se oli siinä. Koskaan ei mennyt vaunuihin tms., päinvastoin kun vauva alkoi itkeä niin kissa tuli mulle narisemaan tyyliin että ""tee sille jotain ja hiljennä se""
Otettiin tuo nuorempi kissa kun vauva oli 8kk ja ne leikki alusta saakka keskenään. Kissa nukkui vauvan lelulaatikossa jne. jne.

Edelleen tuo vanhempi kissa ei tykkää pojasta (2v.) vaan lähtee aina pois rauhallisempaan paikkaan. Koskaan ei oo koettanut uhitella tai mitään sellaista. Nuoremman kissan kanssa poika leikkii edelleen ja kissa antaa vääntää itsensä vaikka solmuun.

 

Unohdin mainita että meidän kissat on molemmat sisäkissoja. Alkuun pidin makkarin oven kiinni, olin kanssa ihan hädissään että meneekö kissat pinnikseen. Välillä sitten makkarin ovi jäi auki ja ei todellakaan kissat olleet menossa pinnikseen. Kertaakaan eivät oo nukkunu pojan sängyssä. Nuorempi kissa nukkuu meidän kanssa sängyssä välillä, vanhempi ei enää kun se on vissiin huomannut että poika on vienyt hänen paikan

 

Meillä oli 4 v narttukissa pojan synnyttyä ja pohdin asiaa kovasti tuolloin. Kissa ei välittänyt vauvasta pätkääkään, enkä tuolloin hankkinut suojaverkkoja enkä muita varusteita. Välillä kissa saattaa mennä vaunuun nukkumaan, muttei koskaan silloin, kun vauva on siellä. Kissa saattaa nukkua meidän vuoteessa pojan luota mahd kaukana ja katoaa välittömästi kun poika äännähtää. Nyt toinen lapsi syntymässä enkä ole enää huolissani alkuunkaan!

 

Mites siinä vaiheessa kun lapsi alkaa ryömiä ja kontata? Millä tavalla pidätte lapsen pois hiekkalaatikolta?

Tätä oon itse miettinyt, koska la muutaman kuukauden päästä ja meillä on kaksi kissaa. Kisut eivät ole pitäneet sukulaislapsista, vaan aina kun tulevat käymään menevät sängyn alle piiloon. Voi olla että lapsen tuloon menee niillä hetki sopeutua.

 

Kissa on tehnyt pissatemppuja nyt raskauteni aikana vähän enemmän kuin ennen ja mietinkin, että voiko jotenkin "haistaa" raskauteni? On nimittäin mustasukkainen kissa jo toisellekin kissalle, heti tulee väliin jos toinen saa huomiota... Pelkään jo tulevaa, jos sotkee vauvankin tavarat mustasukkaisuuksissaan....

 

MEillä 2 8v maatiaista ja 2,5 vuotias sekä nyt syntyvä lapsi. Tähän saakka lapsen ja kissojen välillä ei minkäänlaista ongelmaa. Mä ihmettelin esikoisen syntymää odotellessani kun ihmiset kyseli että mitäs meinataan kissoille tehdä...miks niille olis pitäny jotain tehdä lapsen takia? Meillä on kotona aina ollu kissoja eikä kummempaa oo tullu. Alkuunsa kissat kävi haistamassa vauvaa ja jättivät sitten omaan rauhaansa ja kohteliaimmin ovat väistäneet taaperon käsiä. Toisaalta me ollaan lasta myös opetettu vauvasta asti käsittelemään kissoja, joten esikoinen ei roikuta kissoja mahasta eikä vetele hännästä. Nykyään tyttö ja kissat ovat enemmän tekemisissä, kissat menevät jopa tytön syliin. Vaunuissa pidin ulkona aina verkkoa, talvellakin, koska kissat ovat uteliaita ja pyrkivät lämpimään ja meillä on alueella paljon muitakin kissoja omien lisäksi sekä oravia. Lapsen sängyssä pidän päiväpeittoa jos kissa pääsee huomaamatta lapsen huoneeseen sängyn päälle köllimään (mistä en yhtään pidä).

 

En pelkää toisen kissan kanssa myöskään mitään erityisiä ongelmia. Mutta tämän yhden kanssa kyllä... osoittaa mieltään aika helposti...

 

Meillä kaksi kissaa ja 3vuotias esikoinen sekä 6kk kaksoset. Toinen loikoillee vauvojen lähellä mutta toinen kiertää vauvat kaukaa.
Kun esikoinen syntyi niin hommasin kaikenmaailman kissaturvalaitteet...niitä ei ikinä tarvittu. Joten nyt kaksosilla ei oo mitää turvalaitteita käytössä, makkarin ovet on yöllä auki mutta ei oo tarvinnu kissoista huolia. Eivät mene pinniksiin.

Jos esikko on hoidossa niin kissat on ihan paniikissa kun yksi heidän lauman jäsen puuttuu, hassua

 

Mielenkiintoista luettavaa
Mua jännittää melko paljon etukäteen, että miten reilun vuoden vanha erittäin villi narttumme suhtautuu vauvaan. Kissa on kyllä tottunut siihen, että sen liikkumista asunnossa on rajoitettu - makuuhuone on kielletty.
Lähinnä mietityttää se, että mitä jos kissa vahingossa riehuessaan raapaisee vauvaa tai jos vauva tarttuu kissaan tms. saattaa neiti kyllä purra tai raapia... Kissa kyllä pelkää lähes kaikkia muita ihmisiä paitsi minua ja miestäni eli ehkä jättää vauvan rauhaan...
Laittakaa lisää kommentteja ja kokemuksia!

 

meillä on kaksi kissaa ja kolme lasta, pienin vasta vauva. koskaan ei ole ollut mitään ongelmia kissojen ja lasten välillä. toinen kissa väistää lapsia ja toista taas mukulat saavat kannella melkein mielin määrin. vauvan sängyssä olen pitänyt hyttysverhoja edessä, etteivät kissat menisi tyhjää sänkyä karvaamaan. vauvan ollessa sängyssä kissoja ei sinne kiinnosta mennä, mutta tyhjä sänky on jostain syystä niin mukava ...

 

Meillä on kolme kissaa. Mitään ongelmia ei ole ollut vauvan ja kissojen välillä. Taapero on nyt jo 1 v7 kk ja uusi vauva syntyy elokuussa. Meillä ei ole käytetty mitään suojia, päinvastoin vauva nukkui toisinaan yhdessä kaikkien kissojen kanssa parisängyssämme.
Mutta mikä estää hankkimasta vaikka pinnasänkyyn ja vaunuihin kissasuojat. Ei niistä mitään haittaakaan ole.

 

Mä kanssa turhaan jännitin esikoista odottaessa miten kissa suhtautuu. Kissa oli silloin n.3v (perheessä oli sillon myös koira). Eläimet tietysti vaistosivat kun "mammaa" ei näkyny missään että jotain on tapahtunu. Me alotettiin vauvan ja eläinten totuttaminen niin että mulla oli mukana yks sideharso sairaalakassissa, jota pidin vauvan lähellä ja jonka iskä sitten vei kotiin. Eläimet sai sitä rättiä hasitella ja totutella vauvan tuoksuun. Sitten kun tultiin kotiin annettiin eläinten rauhassa haistella tulokasta. Kaikki meni sillon loistavasti! Tämä sama rituaali toistetaan syksyllä kolmannen kerran ja tuo kissa on meillä siis edelleen =)

 

Meillä ainakin poika oli sen verran "tomera" jo alle puoli vuotiaana, että kissa pysytteli ihan omia puoliaan ajatellen sopivan välimatkan päässä. Muutaman kerran kävi haistamassa, mutta vältteli enimmäkseen.

Ihan ensimmäiset kuukaudet kannattaa kuitenkin varmistaa ettei kissa mene viereen tai päälle nukkumaan. Meillä tämä "hoitui" sillä, että vauva nukkui imetyskuukaudet vieressäni.

Turha stressata, lapsesta ja kissasta alkaa olla sitten aika pian iloakin toisilleen. Molemmat seurailevat toistensa touhuja varovaisen uteliaina

Nyt kun poikamme on isompi, on hän saanut oppia "kantapään kautta", ettei kannata kiusata kissaa, vetää hännästä jne. Silloinhan kissa on kyllä ottanut vähän hampailla ja kynsillä kiinni. Ei kuitenkaan pahasti (lapsi ole kertaakaan esim alkanut itkeä siitä), ja musta se on vain maalaisjärjellä opettamista ettei eläimiä kiusata. Yliholhous on turhaa kun ei kissan naarmut ole mikään kovin vakava asia...

 

Mulla on vauva 1kk ja kaksi kissaa. Ostin etukäteen kissaverkon ja hyvä niin. Kun tulimme kotiin niin kovasti haistelivat sekä ilmaa, vauvaa että minua. Kissoissa on paljonkin eroa ja osasin aavistaa tämän jo etukäteen. Tämä rauhallisempi yksilö antaa vauvan olla lähes omissa oloissaan - toki välillä haluaa tulla esim. haistelemaan. Tämä luonnostaan jo uteliaampi ja joka touhussa mukana oleva kissa on luonnollisesti myös erittäin kiinnostunut vauvasta ja en voi hetkeksikään jättää heitä kaksin. Ei sinänsä en usko että kissa mitään "pahaa" vauvalle haluaisi mutta ei ymmärrrä tämän pienuutta, sitä että ei voi samalla tavalla tassulla koskea, samalla tavalla viereen kellahtaa nukkumaan kuin aikuisen viereen voi yms. Eli siis olkaa tarkkana kissojen kanssa . Mutta kyllä arjesta selviää kun tarkkana on! Ja tälle uteliaalle olen leikilläni sanonut että odota kun me alamme kävelemään niin kuka silloin mahtaa jahdata ja ketä .

Myös esim. tutit, rintakumit, kaikki maidolle haiseva kiinnostaa tätä uteliasta ihan älyttömästi ja siis varastaa niitä jos on unohtunut sellaiseen paikkaan että kissa sen vaan saa.... eli toimintaa meillä riittää !

 

Pojan syntyessä meillä oli 2 kissaa, nyttemmin toinen jouduttu lopettamaan sokeritaudin takia. Alkuun ei mitään ongelmia ollut, verkkoa kyllä pidettiin alkuun sängyssä ja vaunuissa.

Pojan lähtiessä liikkeelle on kerran päässyt käymään kurjasti, poika seuraaa kissaa joka paikkaan eikä anna olla yhtään rauhassa. Kumpikaan meistä vanhemmista ei nähnyt tilannetta, mutta luultavasti poika oli ajanut kissan paikkaan, josta se ei päässyt karkuun ja mennyt makaamaan päälle tai jotain. Tuloksena kissa raapaisi poikaa kasvoihin, yhden kynnen jälki oli yläluomessa.

Tämän tilanteen jälkeen on yhdessäoloa seurattu tarkemmin, ja jos meno äityy pahan näköiseksi on kissa siirretty pois tilanteesta. Meillä onneksi saa sen ulos tai muuhun tilaan kokonaan. Tietenkin poikaa yritetään opettaa olemaan nätisti kissan kanssa ja päinvastoin. Tämän meidän tarinan halusi laittaa tänne merkiksi siitä, että ongelmiakin voi tulla. Valvoa ei voi millään joka sekuntia, ja hetkessä se kissa roppasee joskus pahoinkin seurauksin. Jos vastaavaa vielä tapahtuu, kissa lähtee. Tästä yhdestä kerrasta on jo useita kuukausia, mitään kynsimisiä ei ole ollut. Ennen tätä yhtä kertaa ei ole ollut mitään merkkejä agressiivisuudesta kissassa.