Kirjoita runo, kiitos =)!

On sieluni yhä runoton
silti tätä nosteltava on B)

 

Tätä voisin taas nostella
ja toivottaa hyvää huomenta!
=)

 

Ajattelin vielä kerran tätä nostella
vaikkei mun pitäiskään olla ees paikalla
vaan heilutella luuttua
ja kotia koittaa putsailla
vaan kun ei millään huvita
:/ !

 

Nostanpa tätä nyt
vaikka runosuoni lie hiukan väsynyt :wave: :xmas:

 

Nostaa, nostaa täti tää
ennenkuin hommiinsa rientää :wave:
(Ontuvainen runosuoni sykkii
päässä ajatukset kehää lykkii) :xmas:

 

"Täällä seilaan sieluni purjeella
elämän aavalla merellä.
Yksin.Palelen myrskyjen keskellä
Ukkosta peläten huudan aaltoihin.
Pettymys repi sieluni purjeen
valhe puhkaisi pienen veneen.
Mutta sitten tulit sinä,
rakkauden pelastusveneellä..
Otit talteen sieluni riekaleet,
ja sidoit niistä uuden purjeen,
pienillä solmuillasi."
-weasel-

 

Olen tässä ohikulkumatkalla
(pitkä tie olohuoneesta keittiöön )
ja ajattelin taas tätä nostella
:wave:

 

Iltalaulu Riikalle
Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkenet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.

Kaarina Helakisa

:attn: :attn: :attn:

TÄMÄ ON SIIS KAARINA HELAKISAN RUNO! Eikä Juicen niinkuin aiemmin on joku maininnut

 

Äiti, kertoisitko,

Olen kuusivuotias ihminen jo,
niin että äiti kertoisitko,
mistä meidät lapset on tehty?

Olen tarhan tädiltäkin kysynyt,
hän on vain minulle hymyillyt,
ja talkkarikin on hämmästynyt.

He sanovat: odotahan nyt!

Naapurin pihalla kerrottiin,
että pienet lapset on tehty niin,
että vettä ja jauhoja sotkettiin
ja taikina lapseksi muovailtiin,
sen jälkeen uunissa paistettiin.
Äiti, tehdäänkö lapsia niin?

Äiti, voiko tälläistä pientä lasta
tehdä lehmän pienestä vasikasta,
jos karvat vain ottaisi pois?
Ei antaisi lupaa ammumaan,
pyytäisi pottaan pissaamaan
ja kahdella jalalla kulkemaan?

Äiti, voiko pelto tai kasvimaa
ihmisen taimia kasvattaa,
kuten porkkanaa, heinää tai muuta?
Miten taimet vauvaakin pienemmät,
pellon mullassa pärjäävät,
kun siellä on madot ja jyrsijät
sekä sateet ja tuulet myrskyisät?

Jos minut on tehty sairaalassa
tai tehtaassa lapsia valmistavassa,
niin mistä rakennusaineen saivat?
Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen,
miten jalkani saivat liikkeeseen,
mistä huono olo kun tuhmasti teen,
mistä itku kun sattuu varpaaseen?

Lapseni,

Pieni olet vielä ymmärtämään
mutta väärin teen jos ääneti jään,
joten rakennusaineesta kerron.

Se on ainetta kultaakin kalliimpaa,
sitä ei rahalla ostaa saa,
ei kasvata meret, ei metsät, ei maa
silti jokainen voi sitä omistaa.

Taivaan isämme kultaisin,
meille kaikille lahjoitti paketin,
joka sisältää rakennusaineen.
Käyttöohje on yksinkertainen:

Käytä ainetta reilusti tuhlaillen,
sitä säilytä lämmöllä sydämen,
koska se on vihalle allerginen.

Se on rakennustarvikepakkaus,
jonka päällä on teksti: Rakkaus

Tästä sinutkin, lapseni, tehtiin.
Siitä miljoonat lapset on valmistettu,
siitä kaikki kaunis on rakennettu,
siitä onni on koteihin asennettu,
sen avulla paha on karkoitettu.

-Martti Puomisanta-

********************************************************

Elämän ylistys

Näytä minulle kasvosi läheltä, Elämä.
Suo minun palvoa niitä silmilläni.
Katso, olen rakastava niitä,
Vaikka ne olisivat rumat.

Ruoki minua henkesi tulella, Elämä.
Astu suuni kautta ja sieraimistani sisään.
Sillä se ihminen, jota ei väkevä tulvasi
tempaa mukaansa matkalle
ikuiseen mereen,
hän on vain seisovaa vettä
ja mätänee.

Opeta minua, Elämä
että minä osaisin avata sydämeni sinulle,
kun sinä palavassa pensaassa puhut.
Sillä sinun äänesi on sydänten kuolema ja elämä.
Ei ole sääli sitä sydäntä,
jonka sinä ristiinnaulitset omin käsin
tahi joka musertuu rautaisen anturasi alle:
sillä sen sydämmen mitta on täysi.
Voi sitä sydäntä,
tuhanesti: voi sitä sydäntä,
joka ei koskaan maistannut sinua, Elämä,
Jumalan matojen ihana ruoka.

-Uuno Kailas-

********************************************************

Itse en osaa kirjoittaa, mutta nämä runot ovat olleet mulle tärkeitä jossain vaiheessa elämää.

 

Mnä se taastäällä häiritsen :ashamed:
ja tätä hiukan nostelen.


Miten voikaan joinain päivinä
asiat hoitua kuin leikillä
ja sydän täynnä hymyä

ja sitten on taas päiviä
jolloin haluaisi vaan täkkiä
vetää yli pään äkkiä
kun tuntuu että pelkää häkkiä
on tämä kodin pieni ympyrä.. ei lie vaikea arvata kumpi päivistä on menossa
:/

 

\

Ajattelin vielä kerran tätä nostella
vaikkei mun pitäiskään olla ees paikalla
vaan heilutella luuttua
ja kotia koittaa putsailla
vaan kun ei millään huvita
:/ !

, no mutta tulihan sieltä runo! Kaunis kiitos Helskyllekin nostelusta :flower: . Vähän aikaa sitten tulin töistä ja piti het kone näpäyttää päälle, omituista =) .

 

Kaadu
usein eteenpäin ja innolla.
Älä ryve.
Erehtyvyys on hyve.
Elämä on
suuri seikkailu
kohti uusia,
kauheita, kauniita virheitä.

- Tommy Tabermann -

 

Suurkiitokseni tähän väliin ajattelin taas heittää,
ennenkuin kaikki tekstit nämä runoset peittää.
Alkoi loma mulla, hymy voipi herkästi tulla.
Hiihtämässäkin jo kävin, nyt kurkin mitä tänne
on ilmestynyt sillä välin. :flower:

 

Nostelen =)

 

Sarjassa aforismeja omasta päästä :

- Kun on elämässään ihan pohjakerroksessa, siinä on se hyvä puoli ainakin, että on pakko nostaa katseensa ylöspäin nähdäkseen jotakin

 

on päivä aurinkoinen ja kirkas
ja päivä pupulassakin vilkas,
puputytöt touhua, tohinaa ovat täynnä,
ja jänöäiti imuria on "käyttänynnä"
ei tässä runosuonta kupata kyllä voisi,
vaan äiti tauon tähän paikkaan soisi,
kohta alkaa täälläkin viikonloppu,
ja taitaa tulla jänölle hoppu,
että huushollia kuntoon vähän saisi,
ennenkuin rusa kotiin "salsaisi"!
Pitkästä aikaa pupulassa raikaa,
koko viikonloppu on yhteistä aikaa,
aurinko päiviämme eteenpäin siivittää,
ja siitä tahdon luontoäitiä kovastikin kiittää!

B)

 

B) runous on rubiineja sielujen
ja siksi tätä taas nostelen
:attn:

 

Peikko Elämänilo

Olipa kerran pikkuinen peikko
sellainen karvainen hupaisa veikko,
jolla oli suopursut korvissaan
ja elämänriemua varpaissaan.
Se osasi nauraa auringolle,
sadepilvelle, kasteelle, kuutamolle.
Iloinen pilke silmissään
se teki omia retkiään.
Lapset sen tuntee luulen mä niin
ja yhtyy sen peikon kujeisiin.

 

Nostelen =)

 

Ylöspäin hinaan tätä taas
jospa jollain olis runosuoni toimivainen
itselläni se tällä hetkellä on kovin vajavainen :wave:

 

Kunhan nostan taasen ja mietin tässä mihin oma paperinippuni on kadonnut jossa oli kauniita aforismeja...kunhan löydän ne niin lisään nekin tänne.

 

Kevät tuli
lumi suli
puro sanoi
puli puli

:xmas:

 

\

Kevät tuli
lumi suli
puro sanoi
puli puli

:xmas:

Tämän minäkin muistan

 

\

\

Kevät tuli
lumi suli
puro sanoi
puli puli

:xmas:

Tämän minäkin muistan

Se oli yhtäkuin NOSTO

 

Tulikin tuosta edellisestä runosta mieleen noita lapsuuden runoja, tässä niistä yksi:

On puu, ja puun alla kuu,
ja puun alta kuuluu kuiskaus,
I love You :heart:

Ja siis tarkoitin "lapsuuden runolla" sitä että kavereitten ystäväni-kirjoihin kirjoitettiin noita lällyjä, vai olikohan ne ihan runokirjoja *kaivelee harmaita aivosolujaan*