Ajattelin tehdä gallupin aiheesta "kipulääkkeiden antaminen taaperolle" eli kuinka helposti annatte lääkettä lapsellenne? Vai pihtaatteko viimeiseen asti lääkkeen antamista?
Meillä on 1 v 4 kk vanha poika, joka on yleensä aina hyvällä tuulella eikä juurikaan itke eikä valita mistään. Eli jos hän esim. yöllä herää itkemään, eikä itkusta tule loppua sylittelyllä tms. niin silloin tietää hänellä olevan kipua esim. hampaiden puhkeamisesta johtuen tai sitten kipeäksi tulemisesta johtuen. Kyllä silloin yleensä annan hänelle surutta nestemäistä Panadolia mieluummin kuin annan hänen kärsiä.
Nythän on paljon kirjoitettu lehdissäkin tästä pienten lasten kipuasiasta, että lääkettä ei pitäisi pihdata, sillä lyhytaikaisessa käytössä siitä ei ole haittaa. Enemmänkin siitä hoitamatta jääneestä kivusta ja kivun aistimuksesta on haittaa!
Kauneus ja terveys-lehdessä nro 3/2006 luki juuri, että pikkuisiin sattuu ihan yhtä kipeästi kuin aikuisiin ellei jopa kovemmin. Tuska voi vaikuttaa lapsen kehittyvään kipujärjestelmään enemmän ja pitempään. Hoitamaton kipu saa lapsen ihon pinnanalaiset kipuhermopäätteet lisääntymään moninkertaisesti. Kipuviestin kulkiessa eteenpäin hermostossa myös selkäytimen kerrokset muuttuvat. Jatkuva kipusignaali voi muuntaa normaalisti kosketusta ja lämpöä aistivat hermoradatkin aistimaan kipua. Kipua aistivat hermot ikään kuin versovat ja päätyvät aiempaa useampaan selkäytimen kerrokseen, jolloin kivusta tulee entistä kokonaisvaltaisempaa. Voimakkaat toistuvat kipukokemuksen voivat jopa vaikuttaa myöhemmin koulunkäyntiin keskittymisvaikeuksina ja oppimishäiriöinä. LASTEN KIVUNHOIDON YLEISEN VIRHE ON ODOTTAA LIIAN PITKÄÄN JA ANTAA LÄÄKETTÄ SILLOINKIN LIIAN VÄHÄN. KIPU PITÄÄ LIEVITTÄÄ MAHDOLLISIMMAN VARHAIN JA RIITTÄVÄN ISOILLA ANNOKSILLA!
Luin tämän artikkelin vasta äskettäin- sitä ennenkin jo olin toiminut niin, että mieluummin annan lääkettä pojalleni kuin annan toisen kärsiä mahdollisesta kivusta.
Miten te muut toimitte? Ja mitä ajatuksia artikkeli herättää?
Meillä on 1 v 4 kk vanha poika, joka on yleensä aina hyvällä tuulella eikä juurikaan itke eikä valita mistään. Eli jos hän esim. yöllä herää itkemään, eikä itkusta tule loppua sylittelyllä tms. niin silloin tietää hänellä olevan kipua esim. hampaiden puhkeamisesta johtuen tai sitten kipeäksi tulemisesta johtuen. Kyllä silloin yleensä annan hänelle surutta nestemäistä Panadolia mieluummin kuin annan hänen kärsiä.
Nythän on paljon kirjoitettu lehdissäkin tästä pienten lasten kipuasiasta, että lääkettä ei pitäisi pihdata, sillä lyhytaikaisessa käytössä siitä ei ole haittaa. Enemmänkin siitä hoitamatta jääneestä kivusta ja kivun aistimuksesta on haittaa!
Kauneus ja terveys-lehdessä nro 3/2006 luki juuri, että pikkuisiin sattuu ihan yhtä kipeästi kuin aikuisiin ellei jopa kovemmin. Tuska voi vaikuttaa lapsen kehittyvään kipujärjestelmään enemmän ja pitempään. Hoitamaton kipu saa lapsen ihon pinnanalaiset kipuhermopäätteet lisääntymään moninkertaisesti. Kipuviestin kulkiessa eteenpäin hermostossa myös selkäytimen kerrokset muuttuvat. Jatkuva kipusignaali voi muuntaa normaalisti kosketusta ja lämpöä aistivat hermoradatkin aistimaan kipua. Kipua aistivat hermot ikään kuin versovat ja päätyvät aiempaa useampaan selkäytimen kerrokseen, jolloin kivusta tulee entistä kokonaisvaltaisempaa. Voimakkaat toistuvat kipukokemuksen voivat jopa vaikuttaa myöhemmin koulunkäyntiin keskittymisvaikeuksina ja oppimishäiriöinä. LASTEN KIVUNHOIDON YLEISEN VIRHE ON ODOTTAA LIIAN PITKÄÄN JA ANTAA LÄÄKETTÄ SILLOINKIN LIIAN VÄHÄN. KIPU PITÄÄ LIEVITTÄÄ MAHDOLLISIMMAN VARHAIN JA RIITTÄVÄN ISOILLA ANNOKSILLA!
Luin tämän artikkelin vasta äskettäin- sitä ennenkin jo olin toiminut niin, että mieluummin annan lääkettä pojalleni kuin annan toisen kärsiä mahdollisesta kivusta.
Miten te muut toimitte? Ja mitä ajatuksia artikkeli herättää?