Kimuranttia kummiasiaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Vieras"

Vieras
Mitä tekisitte tilanteessani? Hyvä ystäväni pyysi minua pari vuotta sitten tyttönsä kummiksi. Ei kuitenkaan pyytänyt miestäni, vaikka toista pariskuntaa pyysivätkin toisiksi kummeiksi kokonaisuudessaan. Olimme mieheni kanssa jo silloin naimisissa, eli vakaasta suhteesta oli kysymys.

Saimme itse lapsen viikko sitten ja haluaisin pyytää tätä ystävääni kummiksi, sillä hän on minulle erittäin läheinen. Hänkin on naimisissa, eli sama tilanne kuin minulla. Pyydämmekö hänen miestään myös vai emme? Tuntuu jotenkin hassulta pyytää molempia tai toisaalta myös olla pyytämättä miestä. Mekin todennäköisesti tulisimme pyytämään toisiksi kummeiksi myös yhtä pariskuntaa... Ystäväni mies ei ole meille mitenkään erityisen läheinen, mutta näemme toki melko usein jne.

Mitä tekisitte tällaisessa tilanteessa? Mennäkö saman kaavan mukaisesti?
 
Kimuranttia tosiaankin. Toisaalta, teidän suhteenkin toimittiin siten, että vain sinut pyydettiin kummiksi, joten mielestäni vallan hyvin tekin voitte toimia siten.
 
Minua välillä vieläkin mietityttää, että miksi minua ei pyydetty mieheni veljen tytön kummiksi, vain miestäni pyydettiin. Me oltiin myös naimisissa ja meillä oli itselläkin vauva. Eikö ne uskonu että meidän liitto kestää? Eikö ne halunnu mua kummitädiksi? Me oltiin kuitenkin ihan tekemisissä vapaa ehtoisektikin, ei siis nähty vaan pakollisilla lasten synttäreillä tms. Niin ja ko. tyttö on nyt 15-vuotias... Niin ja tietty käytännössä minä hoidan kaikki kummin velvollisuudet ja niistä muistuttamiset.
Miettikää tarkkaan syytä, miksi ette pyydä molempia.
 
Mun mielestä tuossa ei ole mitään kimuranttia. Tottakai pyydätte pariskuntaa ettekä vain toista. Vaikka ystäväsi käyttäytyy oudosti, ei sinun tarvitse "kostaa" ja käyttäytyä yhtä typerästi, vaan teet niin kuin on oikein, eli pyydät heitä pariskuntana.
 
Tietysti pyydätte vain ystävääsi, eihän sitä miestä tarvi, etenkään kun ei ole läheinen. Ihmeellistä ajattelua mun mielestä tuo, että kummiksi pitää ottaa puolisokin.
 
Mä en ole pyytänyt tulevan vauvani kummiksi hyvän ystäväni miestä, vaikka ystävääni pyysinkin. He ovat olleet avoliitossa vuosia ja seurustelleet n. 8 vuotta. En kumminkaan niin hyvin tunne tätä miestä ja muutenkin heidän suhteensa on joskus ollut vaakalaudalla enkä jotenkin jaksa uskoa että he ovat iäti yhdessä.
Vaikeaahan se oli ottaa ystävän kanssa puheeksi. Kysyin jotenkin niin että olisiko hänen mielestään parempi että vain hän tulisi kummiksi vai että he molemmat, ja onneksi hän oli sitä mieltä että hän vain yksin ja asia oli sillä selvä.
 
[QUOTE="vieras";22649651]Tietysti pyydätte vain ystävääsi, eihän sitä miestä tarvi, etenkään kun ei ole läheinen. Ihmeellistä ajattelua mun mielestä tuo, että kummiksi pitää ottaa puolisokin.[/QUOTE]

Emmä tiä onkse niin ihmeellistä ajattelua kun miettii kummiuden perimmäistä ajatusta...
 
Mun mielestä kummiksi kuuluu pyytää ihmistä, joka on perheelle läheinen, ja jonka arvelee olevan hyvä kummi. Ei ketään siksi, että hän sattuu olemaan naimisissa sen ihmisen kanssa, jonka haluaa kummiksi. Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi kummiksi pitää ottaa pariskunta, kun käytännössä usein kuitenkin menee niin, että vain se pariskunnan toinen osapuoli (yleensä nainen) hoitaa ne kummin "velvollisuudet" eli yhteydenpidon, lahjat, lapsen hoitamisen jne kun se toinen osapuoli lähinnä tulee mukaan kyläilyille.
 
Minä olen kummeiksi pyytänyt vain niitä ihmisiä joiden ajattelen kantavan kummin vastuunsa kunnialla. Esim mieheni siskon miestä emme pyytäneet kummiksi koska hän on teoillaan ja eleillään osoittanut ettei häntä tippaakaan kiinnosta niin omatkaan kuin varsinkaan muiden lapset.
Joten sinä päätät ketkä kummiksi tulevat, tai toki jos pyydetyt suostuvat. Joten jos et halua kaverisi miestä niin sitten et häntä pyydä.
 
no mä tiedän tapauksen, jossa veli pyydettiin kummiksi ja myös tämän tyttöystävä ja ero tuli siitä muutaman kuukauden päästä. Taitaa tämä eronneen pariskunnan naishenkilö enemmän kummeutta "hoitaa" kuin veli
 
En tiedä miksi päätöksenteko tuntuu niin vaikealta, luulen että jos he olisivat pyytäneet myös miestäni, pyytäisimme ns automaattisesti heitä molempia..

Jos päädymme pyytämään vain ystävääni,onko vähän hassua jos pyydämme toisiksi kummeiksi miehen sukulaispariskunnan, josta molemmat ovat meille erittäin läheisiä? Tällöin kaava olisi sama kuin ystäväni kummeissa, mutta tuntuu jotenkin silti vaikealta. Äh, stressaan tällaisia asioita aina vähän turhan paljon.
 

Yhteistyössä