I
Iines
Vieras
Pahoitin mieleni, kun ystäväni sanoi minun olevan huono kummi hänen lapselleen. Syinä oli, että näen lasta liian harvoin, ja varsinkin siltä kannalta, että lapsi tottuisi minuun tarpeeksi, että hän uskaltaisi pyytää minua lapsenvahdiksi kun heillä on miehensä kanssa omia menoja. Hänen mielestään minun olisi pitänyt vähän ensin miettiä ja ottaa asioista selvää, ennenkuin ryhdyn kummiksi.
Olen tavannut ystävääni ja hänen lastaan ihan niin usein, kuin se tuntuu luontevalta, välimatkan sekä vuorotyöni asettamat vaatimukset huomioonottaen, eli noin kaksi kertaa kuussa, hyvin harvoin sen harvemmin. Suunnilleen yhtä usein tapasimme ennen lapsen syntymääkin.
Olen myös ollut lahjoineni paikalla hänen merkkipäivinään, ja häntä nähdessäni ottanut hänet huomioon, jutellut ja leikkinyt sen verran kuin nyt tällä hetkellä vähän alle kaksivuotiaan kanssa on pystynyt. Pidän kovasti kummitytöstäni, ja olen ajatellut että sen myös olen näyttänyt. Kertaakaan en ole lykännytt tapaamisia, ja olen myös itse niitä ehdottanut.
Mielestäni tuo syytös oli siis aiheeton, ja siksi pahoitin mieleni syvästi. En ole kummin velvollisuuksista selvää ottaessani nähnyt missään lukevan, kuinka usein tulisi kummin tavata lastaan, ja mielestäni tuo pari kertaa kuussa on aivan riittävä, varsinkin kun välillämme on kymmeniä kilometrejä välimatkaa, ja heillä sekä minulla on työstä sekä muusta elämästä johtuvat kiireensä. En ole myöskään mistään lukenut, että kummin olisi automaattisesti lupauduttava kummilapsensa lapsenvahdiksi. Ystäväni ei tosin sitä ole edes suoraan pyytänyt, kertomansa mukaan juuri siksi etten ole tarpeeksi tuttu lapselle.
En saanut kysyessäni ystävältäni vastausta, miten hän haluaisi tilannetta muuttaa, ja miten kokisi minut hyväksi kummiksi lapselleen. Asia on nyt siis auki, ollut noin viikon verran. Ystäväni mielestä olen yliherkkä, kun loukkaannuin asiasta. Olenko tosiaan? Ja olenko käsittänyt kummina olon ihan väärin? Ehkä olen väärässä, mutta vähän nyt tuntuu, että ystäväni olisi halunnut minusta vain ilmaisen lapsenvahdin, muuta syytä en oikein millään keksi.:-(
Itsekin odotan paraikaa lasta, esikoistani. Olen tuota kummiasiaa miettinyt, ja meinaamme mieheni kanssa pyytää kahta ystäväämme kummeiksi.
Minulle ei ole tärkeää kuinka usein kummi näkee kummilastaan, kunhan on kiinnostunut tästä, haluaa nähdä tätä aina silloin kun molemmille sopii, ja muistaa merkkipäivinä. En itse mitenkään uskaltaisi vaatia että kummilasta on ehdottomasti tavattava useammin kuin joka toinen viikko, enkä missään nimessä oleta että kummilla on velvollisuus hoitaa kummilastaan. Ehkä me vaan ajattelemme kummiasiasta ihan eri tavalla, eikä absoluuttista totuutta asiaan ole olemassakaan?
Olen tavannut ystävääni ja hänen lastaan ihan niin usein, kuin se tuntuu luontevalta, välimatkan sekä vuorotyöni asettamat vaatimukset huomioonottaen, eli noin kaksi kertaa kuussa, hyvin harvoin sen harvemmin. Suunnilleen yhtä usein tapasimme ennen lapsen syntymääkin.
Olen myös ollut lahjoineni paikalla hänen merkkipäivinään, ja häntä nähdessäni ottanut hänet huomioon, jutellut ja leikkinyt sen verran kuin nyt tällä hetkellä vähän alle kaksivuotiaan kanssa on pystynyt. Pidän kovasti kummitytöstäni, ja olen ajatellut että sen myös olen näyttänyt. Kertaakaan en ole lykännytt tapaamisia, ja olen myös itse niitä ehdottanut.
Mielestäni tuo syytös oli siis aiheeton, ja siksi pahoitin mieleni syvästi. En ole kummin velvollisuuksista selvää ottaessani nähnyt missään lukevan, kuinka usein tulisi kummin tavata lastaan, ja mielestäni tuo pari kertaa kuussa on aivan riittävä, varsinkin kun välillämme on kymmeniä kilometrejä välimatkaa, ja heillä sekä minulla on työstä sekä muusta elämästä johtuvat kiireensä. En ole myöskään mistään lukenut, että kummin olisi automaattisesti lupauduttava kummilapsensa lapsenvahdiksi. Ystäväni ei tosin sitä ole edes suoraan pyytänyt, kertomansa mukaan juuri siksi etten ole tarpeeksi tuttu lapselle.
En saanut kysyessäni ystävältäni vastausta, miten hän haluaisi tilannetta muuttaa, ja miten kokisi minut hyväksi kummiksi lapselleen. Asia on nyt siis auki, ollut noin viikon verran. Ystäväni mielestä olen yliherkkä, kun loukkaannuin asiasta. Olenko tosiaan? Ja olenko käsittänyt kummina olon ihan väärin? Ehkä olen väärässä, mutta vähän nyt tuntuu, että ystäväni olisi halunnut minusta vain ilmaisen lapsenvahdin, muuta syytä en oikein millään keksi.:-(
Itsekin odotan paraikaa lasta, esikoistani. Olen tuota kummiasiaa miettinyt, ja meinaamme mieheni kanssa pyytää kahta ystäväämme kummeiksi.
Minulle ei ole tärkeää kuinka usein kummi näkee kummilastaan, kunhan on kiinnostunut tästä, haluaa nähdä tätä aina silloin kun molemmille sopii, ja muistaa merkkipäivinä. En itse mitenkään uskaltaisi vaatia että kummilasta on ehdottomasti tavattava useammin kuin joka toinen viikko, enkä missään nimessä oleta että kummilla on velvollisuus hoitaa kummilastaan. Ehkä me vaan ajattelemme kummiasiasta ihan eri tavalla, eikä absoluuttista totuutta asiaan ole olemassakaan?
johtunee läheisimmistä väleistä.
tietysti veisin jos sitä erikseen vaadittaisiin, mutta itse en rupea kerjäämään että otetteko lapsen kylään...
