kiltistä tytöstä tuli ulospäin kova, ja välillä ilkeä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Yleensä aiemmin ajattelin aina muita ennen itseäni, aina. Tuntu tosi vaikealta olla itsekäs ja olisin halunnut että kaikilla on hyvä olla.
Lapsuudessa isä käytti hyväkseen, äiti ei uskonut. Äiti oli tunteeton ja kylmä.
Tein vanhimpana lapsena vaikka mitä. Vaihdoin vaippoja, ruokin pullosta pienimpiä sisaruksia, välillä tein ruokaa. Autoin maatilan töissä.
Mutta ah silti ihanin lapsi ikinä oli minusta seuraavaksi nuorempi tytär, niin hyvä ja ihana ja rakastettu , en vieläkään käsitä miksi. Tämä eriarvoisuus on näkynyt 30 vuotta. Näkyy edelleen. Voin kertoo että saman ajan tuo siskoni on ollut 100% laiska ja itsekäs, aina. Mitään se ei tee muiden hyväksi ja silti on se enkeli.

tajusin vasta nyt aikuisena että isä tai Äiti on mustamaalannut mua kaikille mun sisaruksille. Ja mä oon aina se syyllinen ihan sama kuka teki ja mitä teki.
 
esimerkiksi tänään 8 luokkalainen meni mun porukoille, lähti niin että ei syönyt vaikka 1,5 tuntia sanoin siitä.
Lähdin hakee nuoremman lapsen sieltä mukaani kauppaan. Tää 8lk avasi oven ja paiskasi sen tahallaan lujaa auki. Tästä kun suutuin ja tiuskasin teinille että millä oikeudella se paiskoo oven mun naamaan. Teini läppäs mua naamaan. Jolloin otin kii kädestä (nätisti) ja karjasin että mua ei lyödä eikä mun päälle paiskata ovea tahallaan. Jolloin aikuinen veli huutaa mulle täysii useamman lauseen, kuinka mm. Ovijuttu ei ollut tahallista . Jolloin minä huusin sille takas että sulla ei oo mitään oikeutta huutaa mulle. Niin eiköhän sieltä tule toinen mies sen näkösenä että pistää mua turpaan. : O

Mutta taas mä oon syyllinen ja kaikki muut on toiminut oikein
 
esimerkiksi tänään 8 luokkalainen meni mun porukoille, lähti niin että ei syönyt vaikka 1,5 tuntia sanoin siitä.
Lähdin hakee nuoremman lapsen sieltä mukaani kauppaan. Tää 8lk avasi oven ja paiskasi sen tahallaan lujaa auki. Tästä kun suutuin ja tiuskasin teinille että millä oikeudella se paiskoo oven mun naamaan. Teini läppäs mua naamaan. Jolloin otin kii kädestä (nätisti) ja karjasin että mua ei lyödä eikä mun päälle paiskata ovea tahallaan. Jolloin aikuinen veli huutaa mulle täysii useamman lauseen, kuinka mm. Ovijuttu ei ollut tahallista . Jolloin minä huusin sille takas että sulla ei oo mitään oikeutta huutaa mulle. Niin eiköhän sieltä tule toinen mies sen näkösenä että pistää mua turpaan. : O

Mutta taas mä oon syyllinen ja kaikki muut on toiminut oikein
Kuka toinen mies?
 
Ois kyllä kiva saada keskustelua aikaiseksi
Sinulla tuntuu olevan paha auktoriteettiongelma suhteessa noihin lapsiin.

Ihan näin arvauksena epäilisin, että kasvatustyössä ei ole ollut tarpeeksi johdonmukaisuutta ja tilanteiden käsittely saattaa myös olla usein jäänyt puolitiehen.

Pitäisi esim. olla johdonmukaisesti tiukka aina kun tiukkuutta tarvitaan ja vastaavasti johdonmukaisesti palkitseva ym. kun sellaiselle on paikka.

Jos se lapsi vaikka tekee jotain niinkin törkeää kuin tuo oven paukautus ja naamalle läpsäisy, niin kyllähän se pitäisi pystyä käymään läpi sen lapsen kanssa juurta jaksaen ja myös huolehtia, että sillä käytöksellä on oikeasti tuntuvat seuraukset lapselle. Ei saa jättää sen asian käsittelyä puolitiehen ja pitää uskaltaa pitää kuria vaikka joku väittäisi vastaan. Homma on jäänyt puolitiehen mm. silloin, jos lapsi ei osoita mitään kunnollisia katumuksen merkkejä.

Jos antaa periksi, niin käytännössä se on sen huonon käytöksen sallimista ja samalla periksi antaminen on sellaista mikä romuttaa auktoriteettia. Kaikkein pahimmin auktoriteetin pilaa se jos lapsen sallii loukkaavan ja pilkkaavan sitä aikuista jolla sen auktoriteetin pitäisi olla.
 

Yhteistyössä