J
jaksuja
Vieras
Ei se kaunaakantamalla, marmattamalla ja kostamalla tuo tilanne parane, päin vastoin!
Yritä antaa anteeksi, se on lahja itsellesi. Voita katkeruutesi, se on lahja itsellesi. Kun olet vihoissasi ja kannat kaunaa, anopillesi ja miehellesi, ei heillä ole edes harmainta aavistustakaan siitä, että olet heille katkera / vihainen/ kaunainen / loukkaantunut /harmissasi..ja he nauttivat elämästään täysin rinnoin, sillä välin kun sinä kiristelet hampaitaisi ja olet vihoissasi ja vimmoissasi katkera ja suunnitelet kostoa! joten luovu nuista negatiivisista tunteista, se on lahja itsellesi!!
Mitä voitat sillä että olet vihainen, katkera, loukkaantunut ja kostonhaluinen? Mitä saat sillä? Miten se asia paranee? Ei mitenkään. Kun mihesi huomaa että olet hyvin vihainen ja lähet vihaisena pois kotoa samantien kun hän astuu talon eteiseen..ni hän on ihan äimäkäkenä eikä ymmärrä tuon taivaallista mistä tuulee. Ei se auta asiaa yhtään!!
Eikä se edistä teidän parisuhdettanne. Mikäli päätät käyttäytyä nuin lapsellisesti jokakerta, niin se on avioliitossanne turmiontie se!!
TIedötkö?! Anna anteeksi ja unohda. Vaikka miehesi ei kanna täyttä vastuuta perheessänne ja menee ja tulee, ni anna anteeksi itsesi tähden. NAUTI sinäkin elämästäsi!! Nauti lapsistasi, nauti heistä! Vie lapsia puistoon yms yms..kylve heidän kanssaan ja nauttikaa ja naurakaa..ja ajattelet mielessäsi että miten miehesi jää kaikesta tästäkin paitsi..!! Kun lapsesi on kipeitä sinä hoidat heitä lämmöllä ja rakkaudella.Silloin lapset tarvitsevat rakastavan äidin huolenpitoa.. lapsesi muistavat sinut kun ovat aikuisia, muistavat sinua lämmöllä ja olet heille aina erityisen rakas ja läheinen, toisin kuin isänsä jonka he tulevat kokoemaan hyvin etäisenä ja kaukaisena isänä. Mutta sinä olet heidä turvasatama. Pidä tästä kiini, pidä siitä kiini, lapsistasi kiinni, heidän hyvin voinnistaan kiinni. Anna lahja itsellesi -ja lapsellesi, älä ole katkera, vihainen, suuttunut, vaan nauti elämästäsi.
Nauti elämästäsi, ainoasta elämästä jonka olet saanut. Elämä menee ohi kun on vihainen, katkera, suuttunut, loukkaantunut, nämä tunteet syövät elämää ja tekevät siitä kurjaa, tekevät myös lastesi elämästä ja lapsuudesta kurjaa jos vaalit näitä tunteita päivästä toiseen ja vuodesta toiseen!!
Rakkaus ei perustu tunteisiin, se on valinta ja päätös.
Kun miehesi tulee kotiin, voit valita -vastoin tunteitasi rakastaa häntä. Voit hymyillä hänelle, tehdä hänelle ruokaa, kysyä päivän kuulumisisa, valita olla ystävällinen, huomioon ottava häntä kohtaan, vaikka hän olisikin töykeä.
Rakkaus on ainut ase, mikä murtaa muureja. Itse olen tämän huomannut, että jos miheni muuttaa käyttäytymistään -niin haastaa se minut tietynlaiseen kriisiin ja minunkin on hieman pakko muuttaa asenteitani ja muuttua..toista ei voi muuttaa, itseään voi. Ja kun muuttaa itseään, se haastaa myös toisia muuttumaan.
Mieti tätä.
Voimia ja jaksuja!
Ja älä valita enää anopillesi pojastasi.
näin on parempi, kun anoppi on tuollainen ja ei siitä miksikään muutu!
Yritä antaa anteeksi, se on lahja itsellesi. Voita katkeruutesi, se on lahja itsellesi. Kun olet vihoissasi ja kannat kaunaa, anopillesi ja miehellesi, ei heillä ole edes harmainta aavistustakaan siitä, että olet heille katkera / vihainen/ kaunainen / loukkaantunut /harmissasi..ja he nauttivat elämästään täysin rinnoin, sillä välin kun sinä kiristelet hampaitaisi ja olet vihoissasi ja vimmoissasi katkera ja suunnitelet kostoa! joten luovu nuista negatiivisista tunteista, se on lahja itsellesi!!
Mitä voitat sillä että olet vihainen, katkera, loukkaantunut ja kostonhaluinen? Mitä saat sillä? Miten se asia paranee? Ei mitenkään. Kun mihesi huomaa että olet hyvin vihainen ja lähet vihaisena pois kotoa samantien kun hän astuu talon eteiseen..ni hän on ihan äimäkäkenä eikä ymmärrä tuon taivaallista mistä tuulee. Ei se auta asiaa yhtään!!
Eikä se edistä teidän parisuhdettanne. Mikäli päätät käyttäytyä nuin lapsellisesti jokakerta, niin se on avioliitossanne turmiontie se!!
TIedötkö?! Anna anteeksi ja unohda. Vaikka miehesi ei kanna täyttä vastuuta perheessänne ja menee ja tulee, ni anna anteeksi itsesi tähden. NAUTI sinäkin elämästäsi!! Nauti lapsistasi, nauti heistä! Vie lapsia puistoon yms yms..kylve heidän kanssaan ja nauttikaa ja naurakaa..ja ajattelet mielessäsi että miten miehesi jää kaikesta tästäkin paitsi..!! Kun lapsesi on kipeitä sinä hoidat heitä lämmöllä ja rakkaudella.Silloin lapset tarvitsevat rakastavan äidin huolenpitoa.. lapsesi muistavat sinut kun ovat aikuisia, muistavat sinua lämmöllä ja olet heille aina erityisen rakas ja läheinen, toisin kuin isänsä jonka he tulevat kokoemaan hyvin etäisenä ja kaukaisena isänä. Mutta sinä olet heidä turvasatama. Pidä tästä kiini, pidä siitä kiini, lapsistasi kiinni, heidän hyvin voinnistaan kiinni. Anna lahja itsellesi -ja lapsellesi, älä ole katkera, vihainen, suuttunut, vaan nauti elämästäsi.
Nauti elämästäsi, ainoasta elämästä jonka olet saanut. Elämä menee ohi kun on vihainen, katkera, suuttunut, loukkaantunut, nämä tunteet syövät elämää ja tekevät siitä kurjaa, tekevät myös lastesi elämästä ja lapsuudesta kurjaa jos vaalit näitä tunteita päivästä toiseen ja vuodesta toiseen!!
Rakkaus ei perustu tunteisiin, se on valinta ja päätös.
Kun miehesi tulee kotiin, voit valita -vastoin tunteitasi rakastaa häntä. Voit hymyillä hänelle, tehdä hänelle ruokaa, kysyä päivän kuulumisisa, valita olla ystävällinen, huomioon ottava häntä kohtaan, vaikka hän olisikin töykeä.
Rakkaus on ainut ase, mikä murtaa muureja. Itse olen tämän huomannut, että jos miheni muuttaa käyttäytymistään -niin haastaa se minut tietynlaiseen kriisiin ja minunkin on hieman pakko muuttaa asenteitani ja muuttua..toista ei voi muuttaa, itseään voi. Ja kun muuttaa itseään, se haastaa myös toisia muuttumaan.
Mieti tätä.
Voimia ja jaksuja!
Ja älä valita enää anopillesi pojastasi.