Kiitti vaan *itusti anoppi!!

[jaksuja]

Ei se kaunaakantamalla, marmattamalla ja kostamalla tuo tilanne parane, päin vastoin!
Yritä antaa anteeksi, se on lahja itsellesi. Voita katkeruutesi, se on lahja itsellesi. Kun olet vihoissasi ja kannat kaunaa, anopillesi ja miehellesi, ei heillä ole edes harmainta aavistustakaan siitä, että olet heille katkera / vihainen/ kaunainen / loukkaantunut /harmissasi..ja he nauttivat elämästään täysin rinnoin, sillä välin kun sinä kiristelet hampaitaisi ja olet vihoissasi ja vimmoissasi katkera ja suunnitelet kostoa! joten luovu nuista negatiivisista tunteista, se on lahja itsellesi!!

Mitä voitat sillä että olet vihainen, katkera, loukkaantunut ja kostonhaluinen? Mitä saat sillä? Miten se asia paranee? Ei mitenkään. Kun mihesi huomaa että olet hyvin vihainen ja lähet vihaisena pois kotoa samantien kun hän astuu talon eteiseen..ni hän on ihan äimäkäkenä eikä ymmärrä tuon taivaallista mistä tuulee. Ei se auta asiaa yhtään!!
Eikä se edistä teidän parisuhdettanne. Mikäli päätät käyttäytyä nuin lapsellisesti jokakerta, niin se on avioliitossanne turmiontie se!!

TIedötkö?! Anna anteeksi ja unohda. Vaikka miehesi ei kanna täyttä vastuuta perheessänne ja menee ja tulee, ni anna anteeksi itsesi tähden. NAUTI sinäkin elämästäsi!! Nauti lapsistasi, nauti heistä! Vie lapsia puistoon yms yms..kylve heidän kanssaan ja nauttikaa ja naurakaa..ja ajattelet mielessäsi että miten miehesi jää kaikesta tästäkin paitsi..!! Kun lapsesi on kipeitä sinä hoidat heitä lämmöllä ja rakkaudella.Silloin lapset tarvitsevat rakastavan äidin huolenpitoa.. lapsesi muistavat sinut kun ovat aikuisia, muistavat sinua lämmöllä ja olet heille aina erityisen rakas ja läheinen, toisin kuin isänsä jonka he tulevat kokoemaan hyvin etäisenä ja kaukaisena isänä. Mutta sinä olet heidä turvasatama. Pidä tästä kiini, pidä siitä kiini, lapsistasi kiinni, heidän hyvin voinnistaan kiinni. Anna lahja itsellesi -ja lapsellesi, älä ole katkera, vihainen, suuttunut, vaan nauti elämästäsi.

Nauti elämästäsi, ainoasta elämästä jonka olet saanut. Elämä menee ohi kun on vihainen, katkera, suuttunut, loukkaantunut, nämä tunteet syövät elämää ja tekevät siitä kurjaa, tekevät myös lastesi elämästä ja lapsuudesta kurjaa jos vaalit näitä tunteita päivästä toiseen ja vuodesta toiseen!!

Rakkaus ei perustu tunteisiin, se on valinta ja päätös.
Kun miehesi tulee kotiin, voit valita -vastoin tunteitasi rakastaa häntä. Voit hymyillä hänelle, tehdä hänelle ruokaa, kysyä päivän kuulumisisa, valita olla ystävällinen, huomioon ottava häntä kohtaan, vaikka hän olisikin töykeä.

Rakkaus on ainut ase, mikä murtaa muureja. Itse olen tämän huomannut, että jos miheni muuttaa käyttäytymistään -niin haastaa se minut tietynlaiseen kriisiin ja minunkin on hieman pakko muuttaa asenteitani ja muuttua..toista ei voi muuttaa, itseään voi. Ja kun muuttaa itseään, se haastaa myös toisia muuttumaan.

Mieti tätä.

Voimia ja jaksuja!

Ja älä valita enää anopillesi pojastasi. näin on parempi, kun anoppi on tuollainen ja ei siitä miksikään muutu!

 

[vieras]

Ota ero!

 

[mieti vielä]

Ajattele ny, että sun lapsesi puoliso juttelee kanssasi puhelimessa ja alkaisi sulle valittamaan lapsestasi!! eikö tuntuisi ikävältä?!!!
ja etenki jos siihen oiskin hieman aihettakin.... kaikki olemme erilaisia ja suhtaudumme eritavalla asioihin, mutta tuolla asenteella et voita mitään.
!

Argggh, sinäkin olet sellainen mamma, joka ei kestä kuulla totuutta siitä, että oman kasvatuksen tulos onkin kieroonkasvanut

Kukaan äiti ei saa asennoitua niin, että kun omasta lapsesta sanotaan tosiasioita, niihin reagoidaan itse loukkaantuen. Tuollainen ilmiö tosin on nähtävillä jo hiekkalaatikolla, hoidossa ja koulussa. Oma kullannuppu on aina muka oikeassa kun se on minun kasvattamani. Voi sääli.

Minä olisin iloinen jos miniäni uskaltaa olla avoin ja totuudenmukainen hankalissakin asioissa.

Hei!
Olen vastuutnuntoinen kasvattaja. Puhuin anoppisi näkökulmasta, siitä näkökulmasta miltä hänestä voi tuntua. Mikäli ei ole empatiaa ja ymmärtäymystä, mitä puhutut sanat voivat toisesta tuntua, on hyvä jos ne kuulee täältä keskustelu palstalta.

Tiedän kyllä lapseni puutteeni, vahvuudet ja heikkoudet. Olen hänestä tavattoman ylpeitä. en ole koskaan peitellyt hänen virheitään -väheksymällä niitä että: ei se mitään tai yrittämällä peitellä niitä. Olen ottanut aina asiat ja virheet käsittelyyn ja olemme puhuneet niistä jne.

Sinusta huokuu valtava katkeruus ja viha. Sen vuoksi sinä hyökkäät nuin agresiivisesti kimppuun, kun puolustetaan anoppia. Ei se niin helppoa ole olla anopin asemassa. On helppoa miniänä puhua nuin ja näin, mutta kaiken sitten ymmärtää paremmin ja vahvemmin kun on itse anoppi.

Suurin osa tähän ketjuun kirjoitelluista -yli puolet olleet sitä mieltä, että anopin vastaus oli täysin ymmärrettävä. Ei siitä tarvitse nokkiinsa ottaa.
Puhu ihmiselle joka voi neutraalimmin suhtautua asiaan.

 

[jestas tosiaan]

Miksi hänen pitäisi kritisoida aikuista poikaansa? Kyseessä on teidän parisuhde ja teidän lapset. Selvittäkää ihan itse asianne.

Mutta kasvatuksen huono tulos (=tuon anopin poika ) vaatisi viimeistään tämän naimisiinmennessä omien vanhempien puuttumista epäasialliseen isyyteen. Kasvattaminen on vanhempien tehtävä kuitenkin

Et varmaan ollut tosissasi?

Olin siinä mielessä, että oman äidin ja isän pitäisi etsiä oikeat narut joista vetää vielä aikuisenkin lapsen kyseessä ollessa. Silloin kun heille tullaan kommentoimaan, että nyt on asiat pielessä.

Vaikka tuon huonosti käyttäytyvän miehen kodissa olisi ollut huono miehen malli, niin äidin uusi oivallus perheellisen miehen velvollisuuksista voisi iskeä parhaiten. Poika voisi tajuta, että jos äitikin on huolissaan käyttäytymisestäni niin siinä on tosiaan jotain pielessä.

 

[Hilpuri Tilli]

Mielestäni ap:llä on oikein sympaattinen anoppi. =)

 

[km]

Meillä molemmat muksut (2 alle 2-vuotiasta) sairastavat. Mies oli harrastuksensa parissa koko illan töiden jälkeen. Kävi kotona vaihtamassa vaatteet ja läksi. Tuli illalla vähän jälkeen 22.

Anoppi sattui soittamaan illalla, ja kerroin sitten että vähän mua nyt väsyttää tää kotitilanne, olisi ollut kiva jos mies olisi ollut illan kotona jne.
"No, sellainen se äidin osa on", tuumasi anoppi. Kiitti.

Juu mun anoppi on kans sillä linjalla, että kun hän on hoitanu 4 lasta yksin niin hän ei ymmärrä miten joku voi olla väsynyt yhden, kahden tai kolmen lapsen kanssa.

 

[suski]

Parempi vastaus anopilta olisi ollut, että "onpas kurjaa". Tuskin ap odotti anopin puuttuvan tilanteeseen tai haukkuvan omaa poikaa, halusi vain hieman sympatiaa.