Kielletyt tunteet

  • Viestiketjun aloittaja Heart on fire
  • Ensimmäinen viesti
Heart on fire
Mä oon ihastunu mun miehen kaveriin. Kaikki alkoi kun tää kaveri oli meillä lomailemassa pari viikkoa. Flirttiä, kauniita sanoja, pitkiä katseita... ja muuta. Emme kuitenkaan edes suudelleet, en tiedä olisimmeko jos tilaisuus olisi tullut. Miehenikin huomasi sähkön välillämme ja oli tietysti mustis. Tässäkin tilanteessa tämä kaveri oli minun puolella ja puolusti minua eikä siis parasta kaveriaan, miestäni.

Tämän parin viikon jälkeen kuitenkin yritin hillitä tunteitani, ja unohtaa kaiken välillämme. Yritin uskotella, ettei tämä toinen voisi olla minusta kiinnostunut, olenhan hänen parhaan kaverinsa nainen ja meillä on mieheni kanssa yhteisiä lapsiakin. Olin jo jotenkin onnistunutkin tässä, kunnes hän soitti minulle viime yönä. Tiesi ettei mieheni ole kotona..

Ja taas olen ihan solmussa tunteitteni kanssa. Ajattelen häntä koko ajan, mietin voiko hän olla minusta kiinnostunut, kaipaako hän minua.. ja kuitenkin minusta tuntuu että minun pitäis unohtaa.

Vertaan tätä toista koko ajan nykyiseen mieheeni, miten paljon ihanampi hän on. Puhuu minulle kauniimmin kuin mieheni koskaan, kohtelee minua paremmin kuin mieheni, on luonteeltaan muutenkin aikuisempi ja kypsempi kuin mieheni..

Mitä ihmettä mun pitäis tehdä? Tää alkaa tuntumaan jo samalta kuin teinivuosien ihastukset ja rakkaudet; onkohan se kiinnostunu musta vai ei.. ja joka hetki miettii todisteita toisen tunteista..
 
clivia
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.07.2004 klo 15:24 Heart on fire kirjoitti:
Mä oon ihastunu mun miehen kaveriin. Kaikki alkoi kun tää kaveri oli meillä lomailemassa pari viikkoa. Flirttiä, kauniita sanoja, pitkiä katseita... ja muuta. Emme kuitenkaan edes suudelleet, en tiedä olisimmeko jos tilaisuus olisi tullut. Miehenikin huomasi sähkön välillämme ja oli tietysti mustis. Tässäkin tilanteessa tämä kaveri oli minun puolella ja puolusti minua eikä siis parasta kaveriaan, miestäni.

Tämän parin viikon jälkeen kuitenkin yritin hillitä tunteitani, ja unohtaa kaiken välillämme. Yritin uskotella, ettei tämä toinen voisi olla minusta kiinnostunut, olenhan hänen parhaan kaverinsa nainen ja meillä on mieheni kanssa yhteisiä lapsiakin. Olin jo jotenkin onnistunutkin tässä, kunnes hän soitti minulle viime yönä. Tiesi ettei mieheni ole kotona..

Ja taas olen ihan solmussa tunteitteni kanssa. Ajattelen häntä koko ajan, mietin voiko hän olla minusta kiinnostunut, kaipaako hän minua.. ja kuitenkin minusta tuntuu että minun pitäis unohtaa.

Vertaan tätä toista koko ajan nykyiseen mieheeni, miten paljon ihanampi hän on. Puhuu minulle kauniimmin kuin mieheni koskaan, kohtelee minua paremmin kuin mieheni, on luonteeltaan muutenkin aikuisempi ja kypsempi kuin mieheni..

Mitä ihmettä mun pitäis tehdä? Tää alkaa tuntumaan jo samalta kuin teinivuosien ihastukset ja rakkaudet; onkohan se kiinnostunu musta vai ei.. ja joka hetki miettii todisteita toisen tunteista..
Muistele mihin miehessäsi alunperin ihastuit.Kyllä niitä pitkiä katseita ja kauniita sanoja varmasti kuulit silloinkin.Suhde arkipäiväistyy aina.Se kannattaa pitää mielessä.Uuteen suhteeseenkin tulee se arki eteen.Ihastumisia tulee ja ne kannattaa pitääkkin vain ajatustasolla,haaveilu ei ketään vahingoita.
 
ellipsi
tiedätkö, minullakin saman tyylinen tilanne. Mietin, kuinka ihanaa hänen kanssaan olisi olla. Jokaisessa on tietysti omat hyvät ja huonot puolet, mutta tässä miehessä olisi juuri sellaisia hyviä puolia jotka omasta miehestä puuttuu. Toisaalta hänellä on taas sellaisia huonoja puolia joita omalla miehellä ei ole. Toisen miehen hyvät puolet vain sattuvat olemaan juuri sellaisia joita olen aina kaivannut omassa miehessäni!

 
Puliina
Noi on tosi vaikeita ja kinkkisiä asioita, ihastumiset kuuuu elämään. Ehkä itse lähdin kirjoittamaan tänne nyt sen vuoksi että olen kokenut tuon aivan saman itsekin. Olen ollut suhteessa ulkopuoliseen mieheen salassa lapseni isältä, elänyt tosi rankkaa kaksoiselämää. Tosin siitä on jo aikaa ja satun olemaan naimisissa tämän "uuden" mieheni kanssa, mikä on tietty mahtava asia että siitä tuli totta. Ihan kevyesti ei kannata lähteä kenentahansa miehen matkaan, en tosin suosittele pettämistäkään, nää on niin henkilökohtaisia asioita ja loppujen lopuksi vain oma sydän voi kertoa mitä täytyy tehdä. Sala suhteet johtaa aina väistämättä siihen että jotakin osapuolta sattuu ja pahasti, toivoisitko sen olevan lastenne oma isä vai vieras ihastus? Tätä neuvon miettimään, ja sitä ennenkaikkea että aina jostain on luovuttava että jotain saa tilalle sillä kaikkea ei voi saada.. Toivon paljon voimia ja malttia matkaan, sillä kysymys ei ole enää sinusta itsestäsi, olet vastuussa pienistä ihmislapsista, nuoruusvuodet on takana sehän siinä vaikeaa onkin. Jokatapauksessa malttia matkaan. :)
 
KoalaMuori


[/quote]
Muistele mihin miehessäsi alunperin ihastuit.Kyllä niitä pitkiä katseita ja kauniita sanoja varmasti kuulit silloinkin.Suhde arkipäiväistyy aina.Se kannattaa pitää mielessä.Uuteen suhteeseenkin tulee se arki eteen.Ihastumisia tulee ja ne kannattaa pitääkkin vain ajatustasolla,haaveilu ei ketään vahingoita.
[/quote]

peesaan cliviaa tässä.
 
tandemi
Mikä "mies" se semmonen on joka parhaan kaverinsa muijaa jahtaa.Olisitko sinä mustis jos miehesi flirttailisi parhaan ystäväsi kanssa?Minä ainakin olisin jos mies minua noin noyryyttäisi kaverini edessä.Pieni flirttihän on aina hauskaa mutta täytyyhän aikuisella ihmisellä olla sen verran järkeä päässä että tietää mauttomuuden rajat.Noinko helposti olisit valmis kaverin matkaan vaikket omassa ukossakaan mitään vikaa kerro olevan.Tulehan nyt alas sieltä vaaleanpunaiselta pilveltä ja ajattele järkevästi.Kyse ei ole vain sinusta ja sinun suuresta tunteesta.Mielestäni lasten etu ajaa kirkkaasti ohi sinun ihastuksestasi ja ukon vaihto lennosta ei tosiaankaan ole lasten etu millään muotoa.
 
Siinä mielessä samassa tilanteessa olen, että on salasuhde mieheen, molemmat olemme naimisissa ja lapsia. Täysin menemättä siihen mikä on oikein tai väärin, niin jos olisin etukäteen tiennyt, miten rankkaa tämä on, niin en olisi tähän mennyt. Edelleen, reilun vuoden jälkeen, olemme umpirakastuneita, mutta päätöksen tekeminen - suuntaan tai toiseen - on mahdotonta. Eli hirveän paljon helpommalla pääsisi, jollei tällaiseen ryhtyisi. Mutta olihan toisaalta se viime yökin aika mieleenpainuva...
 
Niinpä niin, tulee vaan mieleen mitkä on miehen intressit...nimittäin ystäväni oli samanlaisessa tilanteessa ja kuuntelin aina hänen vuodatustaan ihastuksestaan (hän oli siis korviaan myöten rakastunut...), vertailuja omaan mieheen jne. Vaadin häntä kyllä miettimään sataan kertaan, mitä hän menettäisi jos lähtisi tämän ihastuksen matkaan, hyvän aviomiehen ja lastensa isän, siis oliskohan tuo tosiaan sen arvoista...

Sitten kerran kun oltiin viettämässä tyttöjen iltaa baarissa tämä "salarakas" sattui samaan paikkaan. No, heti tietysti alkoi kuhertelu ym. peli (kolmas pyörä alkoi olla liikaa...), joka eteni suuteluasteelle. Ystäväni meni sitten käymään vessassa ja jäin kahdestaan tämän suuren ihastuksen kanssa. Mies alkoi tivaamaan tylysti multa, että mikäs sun rooli tässä kuviossa on ja aioinko kertoa ystäväni miehelle, vai haluaisinko minäkin hänen kanssaan vipinää ym. törkeää!

Siis tämä salarakkaus otti koko asian pelkkänä kylmänä pelinä ja leikki vain ystäväni suurilla tunteilla. Onneksi koko juttu jäi siihen ja myöhemmin sitten kerroin ystävälleni siitä baarireissusta. Hän kiitti luojaansa ettei ollut mennyt toisen miehen kanssa sen pitemmälle ja otti ehkä vähän myös opikseen .

Siis ihastuksiahan tulee ja menee, ei siinä mitään, mutta jos on hyvä suhde ja varsinkin jos on lapsia, niin kannattaa miettiä vaihtoehdot hyvissä ajoin ennen ajatuksista tekoihin ryhtymistä!
 
heart on fire
Ihan vain sen verran nykyisestä suhteestani, ettei mieheni ole ihan täydellinen puoliso. Epärehellisyyttä löytyy hänenkin puolestaan, valheita ja salailua, flirttiä toisten kanssa, kaverit menevät usein minun ja lastemme edelle.. osaa olla todella ilkeä ja julmakin, jos jotain vain haluaa. Onpa käynyt käsiksikin joskus, töninyt ja huitonut :( Itse olen ihan sitä mieltä, että jos suhde on kunnossa, ei toisella ihmisellä ole mitään mahdollisuutta tulla väliin. Eli jos rakastaisin miestäni kuten alussa, en varmasti olisi ihastunut kehenkään toiseen. :/

Mieheni on erittäin mustasukkainen minusta, ja jos joku toinen mies edes katsoo minua pitkään, on riita pystyssä. Vuosiin hän ei ole sanonut minun olevan kaunis, seksikäs tms. mutta kaikilta muilta esim. baarissa sitä kuulen jatkuvasti.

Varmaan tässä on osin sitäkin, että tuntuu todella ihanalta kun joku osoittaa olevansa kiinnostunut _minusta_, että minäkin olen jonkun silmissä rakastettava ja ihana. Kun tuntuu ettei mieheni ajattele enää minusta niin. :(

Ja tämä toinen oli jo valmis katkaisemaan välinsä mieheeni, minun takiani.. sanoikin sen miehelleni. En oikein tiedä, ovatko parhaita ystäviä enää, mutta jonkinlaisia kavereita kuitenkin.
 
been there
Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa sikäli, että nyk. mieheni kanssa suhde alkoi salasuhteena. Jätin hänen vuokseen exäni, hän omansa. Nyt meillä on yhteinen lapsi, hänellä myös ed. liitostaan lapsia.

Mieti tosi tarkkaan mitä teet. Ihastuksesi kohde tuntuu nyt täydelliseltä, ja muistat miehessäsi enemmän vikoja kuin hyviä puolia. Lähteminen olisi jännittävää, uutta, huumaavaa. Uskot ehkä, että jaksaisitte yhdessä kaikki mahd. vaikeudet.

Edessä olisi kuitenkin rankkoja juttuja. Millainen "isä" tämä ihastuksesi olisi lapsillesi? Entä miten nykyinen miehesi käyttäytyisi tapaajavanhempana? Kuinka sukulaiset, ystävät yms. reagoisivat - usko pois, ajan mittaan sillä on merkitystä.

Ja mitäs sitten, kun jonain aamuna heräisit uuden ihastuksesi vierestä ja toteaisit, että äitisi, ystävättäresi, netissä kirjoittanut tuntematon tai joku muu OLI oikeassa sanoessaan, ettei se vaihtamalla parane?? Kaikissa ihmisissä on vikansa ja hankalat puolensa, ja niihin pitäisi sitten sopeutua. Lisäksi lapsesi olisivat, vaikka hoitaisitte tilanteen kuinka hyvin tahansa (mitä et voi esim. miehesi puolesta tehdä), jo kärsineet.

Tietysti kaikki voisi mennä ihan unelmahyvin - uusperhekuvioita seuranneena tiedän, että niin vain harvemmin käy.

Nämä asiat eivät tietenkään ole ajankohtaisia silloin, kun kyse on vasta ihastuksesta, pitkistä katseista, hellistä sanoista. Mutta tähän se lopulta päätyy, ellet vihellä peliä poikki.

Sinun ainutkertainen elämäsi - mutta myös lastesi. Tee omat ratkaisusi, kuuntele sydäntäsi ja järkeäsi. Mitä tahansa teetkin, tiedä mitä teet, että voit elää ratkaisujesi kanssa. Voimia, onnea!
 
Eufrosiina
Ihastuminenhan sinänsä ei ole kiellettyä ja sitä ihmisille tapahtuu.. minäkin ihastuin viime kesänä just noin.. tai se alkoi jo talvella.. ja voin sanoo että meni sit jalat alta oikeen kunnolla.. kumpikaan ei kylläkään tehnyt mitään, me vaan puhuttiin avoimesti että nyt kävi näin, mutta koska mä olin naimisissa ja se toinen mies mieheni kaveri niin päätimme vaan flirtata.. no hitto kun flirtti meni hiukan liian pitkälle ( ei mitään sen kummempaa, mut erittäin ilkeetä kuitenkin..) ja mieheni sai sen selville.. tai no minä kerroin sen.. mieheni tietysti suuttui ja katkaisi välit kaveriin ja mä sit syytin itseeni.. nyt juhannuksena mä pyysin että voisko sitä kuitenkin kutsua meille ja mieheni kutsui ja sovimme kaikki asiat yhdessä ja erikseen.. mut kyllä se monta kyyneltä vaati.. ja ihan typerän itsetunnonkohotuksen vuoksi meinas toisten ystävyys mennä palasiksi!!!!
 
Äiti-alokas85
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.07.2004 klo 13:05 heart on fire kirjoitti:
Varmaan tässä on osin sitäkin, että tuntuu todella ihanalta kun joku osoittaa olevansa kiinnostunut _minusta_, että minäkin olen jonkun silmissä rakastettava ja ihana. Kun tuntuu ettei mieheni ajattele enää minusta niin. :(
Juuri tämän asian vuoksi erehdyin aikoinaan pettämään miestäni. Luulin että hänen tunteensa olivat hiipuneet, mutta suhteemme olikin vain rankasti arkipäiväistynyt. Vaikka minä olin se pettäjäosapuoli, sanoin miehelleni että jos homma halutaan toimivaksi, niin hänen täytyy muuttaa tyyliään. Hän muutti (ainakin osittain) ja nyt suhteemme on kutakuinkin kunnossa.
 
Marikaana
Mieti ny tmillainen mies jahtaa toisen naista?? Ei valitettavasti vaikuta kovin luotettavalta mieheltä. Mitäs sitten kunvaihdat tähän kaveriin. Hän flirttailee varmasti jatkossa sitten muiden naisten kanssa. Eli minä pysyisin oman kanssa ja antaisin toisen olla. Ei hän siitä flirttailusta miksikään muutu vaikka häneen vaihtaisit. Hän jatkaa sitä sitten muiden kanssa.
Ei se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella. Usko pois.Ei luotettava mies käyttäydy tuollatavalla, että vikittelee kaverin naista!!
 
Nikander
Pakko tunnustaa nyt että olen ollut suhteessa mihen ystävään.Kaikki nuo kuvailemasi asiat olivat totista totta minullekin.Hullaannuin kuin hölmö tästä suhteesta!Hän sanoi rakastavansa minua kun suhdettamme oli kestänyt jo jonkin aikaa.Alkuvaiheessa hän yritti että jättäisin mieheni mutta sitä en tehnyt.Suhteemme kuitenkin jatkui ja oli todella seksuaalinen mutta hellyyttäkin oli myös paljon.Rakastin miestäni mutta olin vain hullaantunut tähän ystävään.Tiedän että joku ajattelee että en voi rakastaa miestäni ja samalla tehdä näin.Meidän suhde oli vain arkipäiväistynyt.No,sitten kävikin niin että tämä mieheni ystävä halusi itsekin vakiintua ja tapasi toisen naisen.Sanoi ettei rakasta tätä kuitenkaan vaan olisi ilman muuta ottanut minut jos olisin ollut vapaa.Päätin lopettaa suhteen..
 

Yhteistyössä