Moro pitkästä aikaa!
Ensiksi näin alkuun isot onnittelut mumelle pojasta!
Voisin laittaa tähän alkuun tän mun synnytyskertomuksen jos tän ny joku jaksaa lukee, kirjotin ton yhelle toiselle foorumille ja kopioin tänne ja toosi pitkä tuli.
Eli tuolloin 25.4 iltapäivästä asti oli tullut supistuksia tosi tiuhaankin tahtiin mutta ne eivät olleet juuri ollenkaan kipeitä. Päätin mennä nukkumaan, ajattelin että jos ne tuosta kipeytyvät niin eiköhän siihen sit herää. No seuraavan kerran heräsin aamulla ja supistukset olivat loppuneet täysin. Aamupissan yhteydessä tuli hieman veren ja limansekaista vuotoa pyyhkiessä..ajattelin että hahaa kyllä ne eilisetkin supistukset kai jotain tuol kohdunsuulla ovat saaneet aikaan. Muuten tuo sunnuntai päivä meni ihan normaalissa olotilassa, ei supistuksia..silloin tällöin tuli sitä verilimaa ja hieman oli semmoista menkkajomotuksen tunnetta. Oltiin anoppilassa kylässä ja ravasin niiden pihassa olevaa rinnettä edestakaisin yrittäen saada supistuksia aikaseksi. Kotona kokeilin taas stimuloida nännejä kokeilemalla vähän rintapumppua, en uskaltanut kuitenkaan paljoa maitoa pumppailla kun pelkäsin ettei vaaville jää ensisyötölle mitään
Iltasella lähdettiin vielä kävellen käymään miehen ja esikon kanssa leikkikentällä. Siellä alkoi tuntua taas supistuksia, mutta nyt ne oli eri tuntuisia mitä oli edellisenä päivänä ollut. Nyt niistä alkoi muistua mieleen esikoisen synnytyssupistukset ja tiesin et tästä se lähtee. Kotona alkasin pikkuhiljaa katsoa kelloa ja kirjata ylös supistusten välejä, niitä tuli 10-15 minuutin välein ja koko ajan muuttuivat voimakkaammiksi. 10 jälkeen illalla lähettiin varmuuden vuoksi viemään esikoinen yökylään mummulaan jos yöllä saataisiin lähteä. Supistuksia oli tullut jo monta tuntia 10 minuutin välein ja ne olivat jo aika lailla kipeitäkin. Valvoskelin siinä yöllä ja kellotin suppareita, mutta supistusten väli ei lyhentynyt. Puoli kahden aikaan soittelin synnärille ja kyselin vähän että milloin meidän kannattaa lähteä ajelemaan sinne päin, koska matkaa on kuitenkin 60km. Kätilö antoi ohjeeksi että silloin kun on niin kipeä ettei pysty enää olemaan kotona. Mua vähän pelotti sillä viime synnytyksessä kun musta alkoi tuntua siltä että en enää pärjää ilman kivunlievitystä olinkin jo 10cm auki! Onneksi olin jo valmiiksi sairaalassa prenalla, mutta nyt en olisi. Kätilö sanoi myös että kannattaa yrittää mennä nukkumaan, että jos synnytys on nyt kunnolla käynnissä niin eivät ne supistukset siitä mihinkään laannu. No minä tein työtä käskettyä ja painuin pehkuihin.
Yö meni tosi sekavasti, välillä nukuin ja välillä aina heräsin supistukseen. Aamulla kuuden aikaan en saanut enää nukutuksikaan vaan lämmitin kaurapussin selälle ja aloin taas kellottaa supistuksia. Supistukset olivat jo tosi kipeitä mutta väli oli edelleen se 10 minuuttia eikä se tiuhentunut. Alkoi todella paljon ärsyttää kun synnytys ei tuntunut etenevän mihinkään. 8 jälkeen soitin taas synnytysvastaanottoon ja kyselin että mitä kannattaisi tehdä kun minulla olisi äippäpolilla kontrolliaika 9.45 vai tultaisiinko suoraan synnärille, sillä supistukset olivat jo tosi kipeitä mutta väli ei tiuhentunut tuosta 10 minuutista. Kätilö käski tulla synnärille ja niinpä valmistauduttiin ja lähettiin jännittyneinä ajelemaan. Automatkan aikana supistukset harvenivat ja alkoi jo aivan nolottaa kun jo nyt oltiin matkalla sairaalaan.
10 maissa kätilö otti meidät vastaan ja tarkasti kohdunsuun tilanteen..kahdelle sormelle vain auki ja kätilö sanoi ettei hän oikein tiedä onko synnytys edes kunnolla käynnissä. Sovimme että menemme pariksi tunniksi kävelemään jos supistukset siitä lähtisivät tiuhenemaan, koska tilanne näytti olevan vielä todella epäkypsä. Ensin olin kuitenkin käyrillä jonkun aikaa johon piirtyikin ihan mojovia supistuksia. Kävelyn aikana supistuksia tuli taas todella harvoin. Olimme ihan varmoja että meidät passitetaan kotiin ja käsketään tulla seuraavana päivänä käynnistykseen. Parin tunnin kävelemisen ja sairaalan portaiden ramppaamisen jälkeen ilmoittauduttiin että ollaan tultu takasi. Päivä oli todella kiireinen ja noin tunnin odottelun jälkeen juuri vuoroon tullut nuori kätilö laittoi taas käyrille ja kertoi lääkärin tulevan tarkastamaan tilanteen. Heti käyrille päästyäni kuin ihmeen kaupalla alkoi supistuksia tulla taas tiheämmin ja tosi voimakkaita, mutta väli ei mennyt alle 10 minuutin. Tietokoneen näytöllä näkyi oman käyrän lisäksi myös muiden käyrät synnytyssaleissa, miehen kans kauhulla katsottiin kun jossain salissa tuli tosi korkeita supistuksia parin minuutin välein. Oma supparikäyrä näytti aika lepposelta sen rinnalla
.
Kolmen aikoihin päivällä lääkäri tuli ja tarkasti kohdunsuun..5cm auki! Lääkäri sanoi että heti kun sali vapautuu niin pääsen kalvojen puhkasuun. Oltiin miehen kans kuin puulla päähän lyötyjä, meidäthän piti passittaa kotiin. Ja millä ihmeen supistuksilla olin oikein avautunut kun kävelynkään aikana ei tullut juuri mitään.
Kätilö ja sairaanhoitajaopiskelija kysyivät tahtoisinko mennä ammeeseen siksi aikaa kunnes pääsen saliin ja totta kai halusin mennä. Ammeeseen päästyäni alkoi supistuksiakin tulla jo 5 minuutin välein ja alle..lääkärin tarkastus varmaan antoi hieman vauhtia. Tykkäsin ammeesta todella paljon, vedessä lilluminen lievitti kipua tosi hyvin. Muutenkin se tilanne oli tosi kiva..radiosta soi hyvä musiikki ja saimme olla kylpyhuoneessa miehen kanssa ihan rauhassa kahdestaan. Viiden aikoihin pari tuntia ammeessa oltuani, kätilö tuli hakemaan meidät saliin. Kätilö katsoi heti kohdunsuulle ja se oli tällä kertaa 6cm auki. Kätilö muistutti vielä miten ilokaasua otetaan ja kiiruhti sitten äkkiä toiseen saliin, sillä kiireinen päivä jatkui ja joka salissa synnytettiin. Myös salissa soi radio ja miehen kanssa vedettiin ilokaasua vuorotellen, taas tuntui synnyttäminen enemmänkin hauskalta
.
Jonkin ajan kuluttua lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot ja se antoi taas lisäpotkua supistuksiin, mutta tuntui että pärjään vielä pelkällä ilokaasulla. Tuossa vaiheessa muistaakseni olin 7cm auki. Miehen kanssa katottiin taas näytöltä supparikäyriä ja nauresletiin et nyt sitä ite ollaan siinä tilantees et korkeita supistuksia tulee parin minuutin välein. Ja joku muu näytti olevan tarkkailuhuoneessa vasta alkutekijöissä
. Jossain välissä lääkäri kävi laittamassa parakervikaalipuudutteet, mutta tuntui ettei niistä oikeen mitään apua ollut. Pärjäsin supistusten kanssa tosi hyvin kun mies auttoi ilokaasun oton ajoituksessa ja hieroi reittä, johon kipu säteili kaikkein eniten. Kätilö kävi laittamassa vielä oksitosiinitipan vauhdittamaan supistuksia entisestään. Puoli 8 jälkeen illalla aloin tuntea jotenkin outoa kipua kyljessä ja käskin miehen soittaa kätilön paikalle. Saman tien kun kätilö saapui alkoikin yhtäkkiä ponnistuttaa. Vauva oli vielä aika ylhäällä joten alettiin hiljakseen ponnistelemaan. Musta tuntui ensimmäisten ponnistusten jälkeen jotenkin epätodelta että jaksaisin ikinä punnata vauvaa pihalle, mutta jotenkin sitä tuli aina lisää puhtia kun kätilö kertoi vauvan tulevan koko ajan vain alemmas. Ja niin 26 minuutin ponnistelujen jälkeen kello 20.11 ruskeatukkainen tyttö syntyi. Olin niin helpottunut kun synnytys oli nyt ohi. Koko ponnistusvaihe oli minulle melkein kuin uusi kokemus koska en muista tunteneeni juuri mitään kipua esikoista synnyttäessä, joka johtui varmaankin pudendaalipuudutuksesta. Mies leikkasi napanuoran, jonka jälkeen sain pienen tyttöseni rinnan päälle köllöttelemään, se katsoi heti ihanasti suoraan silmiin. Tyttö sai lämmitellä kauan siinä peiton alla, samalla kätilö tarkasteli alapäätä ja kertoi rauhallisesti edenneen ponnistusvaiheen ansiosta tulleen vain pieni nirhama, johon ei tarvittaisi edes tikkejä. Ruuhkainen päivä jatkui edelleen joten kätilö lähti aika pian jo seuraavaan synnytykseen, hän kehui mieheni olleen mahtavasti mukana synnytyksessä, sanoi että tämä oli oikein perhesynnytys. Ja ruuhkainen päivä se tosiaan oli ollut, tyttömme oli yhdeksäs vauva sinä päivänä ja vielä 2 syntyi sen jälkeen. Myös lastenhoitajaa saimme odotella aika kauan. Vasta kymmenen jälkeen tyttö pääsi puntarille ja isin kylvetettäväksi. Kullannuppumme painoi 3706g ja pituutta oli 50cm.
Hyvin on tytön kanssa lähtenyt vauva-arki pyörimään, oikeastaan vähä liiankin hyvin sillä tyttö on tosi "helppo" tapaus. Yöt on alusta asti nukkunut yhdellä syötöllä..illalla menee tuossa 9-10 maissa yöunille, yöllä herää neljän maissa syömään ja siitä jatkaa uniaan aamu 8-9 asti. Lisäksi suoli toimii tosi hyvin, eikä ole itkenyt mahaansa yhtään. Päivärytmi on viel aika erilainen joka päivä, mut kyl tyttö joka päivä ainakin yhdet 3-4 tunnin päikkärit ottaa vaunuissa. Muuten sit torkkuilee ja tisuttelee pitkin päivää.
Paino on noussut hyvin pelkällä rintamaidolla, viikko sitten painoi jo 4210g. Seuraava neuvola on sit vasta 6viikkoisena ja se on lääkärineuvola. Itselläkin tuo maidon tulo on onneksi tasoittunut, mutta yhden rintatulehduksen kerkisin saamaan :/
Ristiäiset ollaan lyöty lukkoon päivälle 14.6 ja nimi ja kummitkin päätetty.
Täällä myös tuo jälkivuoto alkaa pikkuhiljaa olla historiaa ja ehkä sitä jo viikonloppuna vois peittoja heilutella
Kyl mäkin haluaisin et jatketaan jutusteluja tuol vauvan hoito-puolella. Vaikka ei varmaan kovin ahkeraan kerkii enää kirjoittaa mut eiköhän sinne aina joku jotain ehdi raapustaa.
Mukava et elmerilläkin yöt hieman rauhoittuneet, kyl sen selvästi huomaa et jaksaa päivät niin paljon paremmin kun saa yöllä nukkua. Siks yritän ettei tulis valvottua kovin myöhään, ku kuitenkin pitää yölläkin olla jonku aikaa hereillä.
Tuohon Jenskan kysymykseen voisin vielä vastata et meidän tytöllä on tumma aika paksu tukka, ihanat tummat ripset ja kulmakarvat. Silmät on vielä myös yön siniset mutta uskon että ne muuttuu ruskeiksi niinkuin isoveljellään.
Mutta nyt nukkumaan.
-Iiris ja typy 3 vk 2 pv
