Maanantaita kaikille!
Olen käynyt lueskelemassa viestit täällä mut ei oikein malta jäädä kommentoimaan... Tsemppiä Iirkselle, jos olet vielä viestejä lukemassa. Ei siihen joka tapauksessa ole enää pitkä aika kun saat Sintin syliin. Jokohan kanelin ja kevätkukkanen on nyytit sylissä? Karoliina on varmasti ainakin jo saanut danin syliin... Kiva kuulla mumestakin taas! Ja hyvä että Robertalla oli kaikki hyvin eikä ollut kyse raskausmyrkytyksestä!
Täällä menee kivasti vauvan kanssa, ollaan nyt käyty ulkoilemassakin muutamaan otteeseen, tosin vielä hyvin vähän aikaa kerrallaan. Vauva on aivan iiihana ja niin hyväntuulinen, vienyt äidin sydämen täysin! Pienellä on vaan ollut vähän masuvaivoja viime päivinä, toivottavasti eivät pahene... Melkein kaikilla vauvoilla kyllä taitaa jonkin verran olla mahavaivoja jossain vaiheessa, joten aika normaalia tuo taitaa olla.
Jos sitten kertoisin vähän synnytyksestä: Eli multa lorahti lapsivedet vessanpönttöön 5.4 sunnuntai-aamuna. Soitin sairaalaan josta käskivät syödä aamupalan ja pakkailla kassit ja tulla sitten paikan päälle. Olin varma et mut passitetaan vielä kotiin odottelemaan supistuksia mutta täällä otetaankin aina suoraan osastolle jos lapsivedet on menneet. Koska oli sunnuntai pääsin suoraan synnytysosastolle ja synnytyssaliin, jossa sitten odottelin supistuksia koko päivän, mutta kunnon supistukset eivät alkaneet. Yöllä sain jo sitten antibioottitipan kun lapsivesien menosta oli kulunut 18 tuntia. Aamulla 6.4 ja 24 tuntia vesien menosta sain ensimmäisen käynnistystabletin puolikkaan. Vielä ei tapahtunut oikeastaan mitään, mutta kun sain iltapäivällä toisen puolikkaan niin johan alkoi supistukset! Supistukset alkoivat tulla n. 5 minuutin välein joskus kolmen maissa, ja jatkuivat samanlaisina ainakin iltakahdeksaan asti. Välillä kävin ammeessa ja suihkussa, vesi ei helpottanut supistuksiin mutta auttoi rentoutumaan supistusten välillä. Supistukset olivat tosi kipeitä heti alusta asti, mutta tuntuivat vähän "väärässä" paikassa, eli vain ihan alavatsalla eikä koko kohdussa. Sain petidiiniä suun kautta kipuihin, mutta se ei auttanut ollenkaan. Joskus yöllä sain sitten epiduraalin, olin vasta jotain kolmisen senttiä auki. Epiduraali tuli kyllä ihan kreivin aikaan, tuntui että voimat oli aika vähissä ja tärisin vaan. Asiaa ei yhtään helpottanut kädessä ollut tippakanyyli mikä kipeytyi tosi pahasti. Mutta sen jälkeen kun sain epiduraalin olo helpottui huomattavasti, enkä tuntenut supistuksia enää juuri ollenkaan.
Parikymmentä minuuttia epiduraalin laittamisen jälkeen kätilö kävi tarkistamassa kohdunsuun ja olinkin jo seitsemän senttiä auki. Toiset parikymmentä minuuttia ja olin jo täysin auki. Ennen ponnistamista piti vielä katetroida virtsarakko, pissaaminen ei onnistunut kun olin niin tunnoton epiduraalin takia. Muutenkin jouduin sitten odottelemaan taas kunnon supistuksia ja ponnistamisen tarvetta, epiduraali häivytti näitä. Sain sitten oksitosiinitipan, ja lopulta aloin varovasti ponnistamaan. Musta tuntui että mitään ei tapahdu, että ei voi tapahtua kun ei edes sattunut, mutta kätilö sanoi että pää tuntuu käteen, on ihan hollilla. Ponnistelin siinä aikani ja jossain vaiheessa sattui aika kovasti kun pää oli jo osin ulkona mutta supistus loppui hetkeksi enkä voinut ponnistaa, mutta lopulta vauva tuli aika helposti ulos. Heh, sinä hetkenä vain kun sattui olin aivan varma että nyt tulee kunnon repeämät ja huusin kätilölle että leikkaa nyt saatana se eppari, kätilö vakuutteli että joo, joo, jos ei seuraavalla ponnistuksella synny niin leikkaan, mutta samalla suurin piirtein iski silmää mun miehelle... No seuraavalla ponnistuksella tiistain 7.4 puolella klo 3.24 poika sitten tulikin ulos ja kivut unohtui samoin tein. Lopputulos oli sitten se että alapäähän tuli vain pieniä nirhaumia joihin ei tarvittu tikkejä. Istuin jo saman päivänä, peräpukamat olivat kipeämmät kuin pimpska, mutta nekin paranivat ihan päivässä tai parissa. Kaiken kaikkiaan synnytys oli ihan hyvä kokemus eikä jäänyt traumoja. Ikävintä oli se että synnytys jouduttiin käynnistämään ja supistukset olivat "epäluonnollisia" ja kovin kivuliaita, mutta selvittiinhän tuosta!
Tänään ollaan menossa ekaa kertaa neuvolaan, neuvolantädin piti tulla meille viime viikolla kotikäynnille mutta hän sairastui. Tosiaan kaikki on nyt sujunut hyvin, poika on saanut rintamaitoa eikä lisämaidon tarvetta ole kotona ollessa ollut, mistä olen ollut tosi kiitollinen. Sairaalassa parina ekana päivänä poika sai korviketta, kun hän jatkuvasti itki nälkäänsä. Sitä oli raskasta kuunnella ja itkeskelin siellä sitten itsekin... Kolmantena päivänä maito sitten nousi vauhdilla, samoin tein kun saimme perhehuoneen ja minä osasin rentoutua!
Poika on myös nukkunut hyvin yöllä, nyt parina viimeisenä yönä hän on herännyt vain kahdesti syömään. Saa nähdä neuvolassa onko paino noussut riittävästi...
Huh, tulipa pitkä ja sekava ja omanapainen viesti!
Tsemppiä vielä kaikille synnyttämättömille ja mukavaa viikkoa kaikille!
-Jenska ja poika huomenna 2 vkoa!
Ps. Ajateltiin tänään kokeilla miehen kanssa seksiä ekaa kertaa synnytyksen jälkeen, jänskättää vähän...